Kello on pian puoli kolme, on aikainen iltapäivä Matinkappelilla. Katson ystävääni, joka auttaa siskoani ompelemaan silkkistä nauhaa kiinni kastepukuun. He pitävät puvusta kiinni kuin se olisi suurikin aarre, varovasti ja sen silkkistä pintaa kunnioittaen. Aarre se onkin, isoisoäidin tekemä kaunis mekko. Jo niin monen pienen rakkaan päällä ollut mekko. Koristanut heille tärkeää päivää. Miten ihana voida pukea se tänään meidän tytön päälle, mä mietin.

Nostan tyttäreni kaukalosta, on vielä aivan unessa. Hän kääntää päätään kun pääsee syliini, käpertyy kasaan ja suu menee suloisesti mutrulle. Tyttö hieroo käsiä kasvoihinsa, silmät ovat raollaan ja kasvoilla on väsynyt ilme. Voiskohan vielä vähän nukkua, hän varmaan miettii. No, jos en saa nukkua, ainakin tahdon ruokaa. Pian äänet kertovat, että nyt on kova nälkä. Me istutaan pehmeän tuolin nurkkaan ja otan hänet rinnalle. Tyttö syö kuin olisi ollut nälissään vuorokausia.

Ja minuutit kuluvat nopeasti vain katsellen tytärtäni. Hän ei vaadi paljon, antaa silti niin valtavasti. Katson miten levolliselta hän siinä näyttää. Ja sama tunne valtaa myös mut itseni. On hyvä olla kun näkee toisen onnelliset kasvot.

Kello lähentelee kolmea, nyt ehkä uskallan alkaa pukemaan tytärtäni valmiiksi. Kurkistan ovesta ulos, etsin katseellaani apua. Kummityttöni on sopivasti lähellä, hymyilen ja pyydän hänet huoneeseemme. Alisa kävelee kohti ja mietin, miten kauniiksi hän on taas laittautunut. Niin kaunis nuori nainen, tummat vahvat piirteet ja lempeä katse. Serkkuni ja kummityttöni. Hän auttaa pukemaan tytölle mekon, saman mekon joka on meidän kummankin päällä aikoinaan kasteessa ollut. Vuosia sitten on joku muu rusetit tehnyt mekon nauhoista, joku muu on silittänyt siitä kauniin. Meidän omat huolehtivat äitimme.

Kolmelta on aika kävellä riviin kappelin kastemaljan ympärille. Vasta nyt kohtaan suuren määränä vieraita, niin paljon tuttuja kasvoja juhlavaatteissaan. Ystävät ja suku, niin moni on halunnut tulla paikalle. Kohtaan mummini katseen yleisössä, tulee lämmin olo kun hänkin istuu täällä. Samassa muistan, että ihan jokainen ei ole paikalla, joiden toivoisin olevan. Se ajatus tuntuu rinnassa ikävältä.

On aika aloittaa tilaisuus. Neljä kummia seisovat rivissä meidän vieressämme, Ville pitää tytärtämme sylissään. Siskoni kaataa veden kastemaljaan, näen kuinka häntä hieman jännittää yleisön edessä seisominen. Ainakin luulen niin, sillä niin se jännittää itseänikin, vaikka kuinka tuttuja vieraat ovatkin. Katseen alla henki aina salpautuu hieman, tulee levoton olo. Ajatus karkaa ja en osaa olla paikoillani. Käteni hikoavat. Onneksi tyttö on Villen sylissä, olisin muuten varmasti aivan hiestä märkä, mietin siinä hetkessä. Miten täällä onkin näin lämmin.

Pappi puhuu kauniisti ja lyhyesti, silti aika kuluu hitaasti. Seuraan leikkiviä lapsia yleisössä, poikaani joka hassuttelee ilmeillänsä. Hän on Villen äidin vierellä. Mervi on ollut fiksu, hänellä on pieni purkki rusinoita mukana ja niiden avulla poika pysyy hetken paikoillaan. Kädessä hän pyörittelee rubiikin kuutioita, ihmettelee ihmisiä. Eikö saisi jo nousta, hän näyttää miettivän moneen kertaan. Hakee mun katseestani turvaa, heiluttelee jalkojaan malttamattomana tuolin reunaa vasten.

Mua alkaa naurattamaan pojan heiluminen, yritän keskittyä hetken. Hetken päästä huomaan kuinka kyynelet nousevat silmiini, kun lauletaan virsiä. Katse on kostea, huuli vähän väpättää. Nostan huomioni taas poikaan ja alkaa hymyilyttämään. Hän ei malta pysyä paikoillaan, itsekin huojun rivissä seistessäni. Niin kamalan vaikea olla paikoillaan. Varsinkin näin muiden tarkkailevan katseen alla.

Kello lähentelee puolta neljää ja kaste on nyt ohi. Ville sanoo kuuluvalla äänellä että nyt otetaan muutama kuva. Kohta syödään, hän jatkaa. Villen vahva olemus on se, mitä olen aina ihaillut. Miten hän osaa ottaa yleisön haltuun, saa äänensä kuuluviin, kun niin tahtoo. Silti huutamatta, vain vahvaa ääntään käyttäen. Ei ihme että häneen silloin joskus rakastuin.

Meidän rakkaudesta syntyi tämä pieni tyttö joka nyt on meidän sylissä, mä mietin siinä kun me napsitaan kuvia perheen kesken. Ja kaikki nämä ystävät ja suku, sitä samaa perhettä. Tunnen kuinka taas kyynelet nousevat silmiin. Mä taidan olla vähän pehmo, miten musta on tällainen tullut? Vuodet on selkeästi tehneet tehtävänsä, kaikki kokemukset ja vaikeat vuodet. Koen suurta kiitollisuutta elämästäni joka päivä. Erityisesti tänään. Käännän katseeni Villeen ja meidän silmät kohtaa. Mä näen saman tunteen Villen katseessa. Kiitollisuus asuu meissä kummassakin.

-Marissa

Heippa!

Kuten viimeksi jo puhuin, on säästäväisissä elintavoissa kyse kokonaisuudesta. Siitä, että ymmärtää omat tulonsa ja sen, mihin on varaa ja mihin välttämättä ei. Että osaa suhteuttaa omat tulonsa omaan kulutukseen, osaa ostaa useimmiten vain tarpeeseen ja tiedostaa myös sen, että kaikki säästö on kotiinpäin. Kun vähän katsoo eurojen perään, voi syntyä mukavaa säästöä jota voi joko kuluttaa johonkin muuhun myöhemmin tai esimerkiksi sijoittaa sen ja kasvattaa omaa pääomaa.

Itse mielelläni säästän monissakin asioissa, mutta sitten on niitä asioita jotka antavat enemmän kuin ajatus kasvatetusta pääomasta. Kaikessa ei voi säästää, eikä edes kannata. Elämässä pitää olla sopivasti myös nautintoa ja hyvää oloa, sekä hyvinvoinnista huolehtimista. Mitä niillä säästöillä tai suurilla pääomilla nimittäin tekisi, jos elämä olisi joka päivä sinnittelyä ja pelkkää saldon seuraamista tilillä? Mitä niistä osaketuloista olisi hyötyä, jos kuolla kupsahtaisikin huomenna? Ei mitään. Parempi siis muodostaa arjesta nautinnollista, mutta oman talouteen kulutuksen sopeuttaen. Parempi muodostaa siitä sellaista, että varmistaa huomisen talouden, mutta kuluttaen sopivasti myös tänään. :)

Mihin asioihin mielelläni syötän euroja?

  • Lasten iloon ja hyvinvointiin. Näissä kuluissa voi hyvin säästää, mutta esimerkiksi laadusta en tingi. Maksan mielelläni kunnolliset varusteet, harrastukset ja hankin kotiin virikkeitä. Vien lapsiani ajoittain esim Hop loppiin leikkimään ja kokemaan muita uusia juttuja. Sopivassa suhteessa kuitenkin, eli kaikkea ei hankita hetken mielijohteesta, eikä kaikenmaailman hoplopeissa juosta joka päivä.

 

  • Sairausvakuutuksesta maksan mielelläni isonkin summan, sillä tahdon viedä lapsiani hoitoon silloin kun on tarve ja mielellään ilman pitkiä jonoja. Pääsen varmuudella valitsemalleni lääkärille, vakuutus kattaa yllättävät kulut ja on turva sen varalta, jos sattuu jotain ikävää. Moni kuvittelee, että Kela korvaa kaiken jos jotain ikävää sattuu, mutta näin se ei aina ole. On olemassa tilanteita, joissa Kela ei korvaa esimerkiksi kaikkia lääkeitä tai edes hoitoa. Tahdon olla näihin varautunut, jotta meillä on varaa parhaaseen mahdolliseen hoitoon lapsille. Lopulta hyvä vakuutus on pieni maksu siitä, että on tuki ja turva ikävissä tilanteissa.

 

  • Matkustaminen. Ennen matkustaminen oli itselleni se lähes ainut asia johon on tullut tuhlattua rahaa. Enää ei tule reissattua kuten ennen, mutta tämä on itselleni vuositasolla varmasti suurin kuluerä. Elämyksiin laitan mielelläni rahaa ja matkat kuuluvat tähän osioon. Matka ei ole pelkkä parin viikon reissu ulkomaille, vaan siinä on usein ilona jo suunnitteluvaihe yhdessä ja reissun odottaminen. Nämä kaikki antavat itselleni todella paljon, uskon että antavat myös muulle perheelle. Tänä vuonna on edessä reissu Espanjaan pariksi viikoksi keväällä ja loppuvuodesta ollaan näillä näkymin useampi viikko jossain kaukomailla. Tonneja kuluu näihin reissuihin useampi, mutta niistä saa myös paljon irti. Syntyy hyvää oloa ja hyviä muistoja. Unohtamatta aurinkohoitoa, joka tekee todella hyvää varsinkin pimeän talven keskellä.

  • Oma hyvinvointi. Maksan mielelläni salikortista, käyn uimahallissa uimassa ja ostan uudet sukset jos sellaiset yhtäkkiä tarvitsen. Hintoja voi aina katsoa ja määrää kuinka paljon kuluttaa esimerkiksi hieronnassa käyntiin tai harrastuksiin, mutta niitä ei voi missään nimessä jättää pois kokonaan. Turhuuksiin en todellakaan tuhlaa, mutta kehosta on hyvä pitää huolta ja lopulta siihen ei kulu suuria summia kun asioita tekee ennakoiden. Esimerkiksi, jos hieronnassa käy kun kroppa ei ole vielä aivan rikki, ei siellä tarvitse juosta jatkuvasti. Kaikkea ei tarvitse harrastaa ja hieronnassa ei tarvitse käydä joka viikko. Ja ne sukset voi myös hankkia alesta tai käytettynä.

 

  • Ruoka. Meillä ruokalasku on nykyään suuri, sillä ei tule seurattua kulutusta siinä lähes yhtään. En silti näe sitä ongelmana, sillä rahaa kuluu lähinnä kunnolliseen ruokaan. Me kokkaillaan mielellämme ja hyvä ruoka tuo paljon hyvää oloa. En esimerkiksi säästele ostamalla vain pakasteita, sillä nautin enemmän tuoreista mauista. Kilohintoja katson, mutta en osta vain sen perusteella. Maku ja laatu merkitsee aina eniten. Joskun huomaan, että me ostellaan liikaa herkkuja kotiin ja siinä voi mielestäni hyvinkin säästää. Siinä säästössä nimittäin hellii omaa hyvinvointiaan ja esimerkiksi hampaita samalla. Nimimerkillä yksi reikä bongattu loppuvuodesta suusta, joten nyt on aika jättää ne herkut kauppaan ja käyttää säästö johonkin fiksumpaan. Ehkä jos säästäisin jatkossa herkuissa, voisin säästää myös hammaslääkärin kuluissa. ;)

 

  • Ravintola ja kahvilakäynnit. Näitä tulee olemaan aina, mutta ihan joka päivä ei tarvitse ostaa kallista kahvia kahvilasta tai käydä ravintolassa tuhlaamassa satasta yhteen illalliseen. Ja jos näihin tuhlaisi päivittäin, ei niissä enää olisi mitään erikoista. Harvemmin toteutettuna ne tuntuvat elämyksiltä ja niistä saa myös irti enemmän. Keskimäärin kerran viikossa on kiva käydä syömässä lounas jossain ulkona ja noin kerran kerran kuussa saatetaan syödä ravintolassa vähän paremmin koko porukka.

Siinäpä nyt pieni lista asioista joita tuli ensin mieleen. Jos haluat elää säästäväistä arkea, pitää osata miettiä mihin nautintoihin kannattaa kuluttaa ja mihin välttämättä ei ole tarvetta. Omilla tuloilla on tottakai suuri merkitys ja joskus tilanne on se, että jokainen euro kuluu, eikä säästöä synny. Silti voi ajoittain pohtia sitä omaa kulutusta ja miettiä, olisiko jotain josta voisi hetken säästää. Ehkä ihan kaikesta ei tarvitse nauttia joka viikko.

Keksitkö sinä jotain, mitä voisit jättää vaikkapa tammikuussa ostamatta?

On muuten hieman haastavaa kirjoittaa näitä tekstejä aina pienissä pätkissä. Juuri kun olet saanut ajatukset rullaamaan, on aika taas lopettaa ja jatkaa muita puuhia lasten kanssa. No, tässä tämä teksti vihdoin valmiina. Katsotaan mitä lukee seuraavassa pätkittäin kirjoitetussa tekstissä. Ehkäpä jotain ajatuksia parisuhteesta, siitä on moni toivonut saavansa lukea ajatuksiani. :)

Säästäväisin terveisin, 

Marissa

Ota minut lempeästi vastaan, sitä minä sinulta toivon 2019. Ota lempeästi vastaan ja anna minun tehdä samoin sinulle, meille ja kaikille muille. Anna voimia vauvavuoden väsyneinä tunteina, pidä silmäni kirkkaina ja sydän avoimena niille, jotka sinne kuuluvat. Siis niille, jotka sinne tahtovat kuulua.

Anna parempaa ymmärrystä itseäni kohtaan, anna ymmärrys muiden valintoihin. Anna paljon hetkiä täynnä inspiraatiota, sellaisia jotka saavat sormeni kirjoittamaan sivukaupalla tekstiä. Anna luovuutta ja kykyä kehittää uutta.

Vuosi 2019, anna voimia olla reipas. Että jaksan väsyneenäkin toimia ja tehdä niitä parempia valintoja arkeen. Lautaselle, arjen muihinkin asioihin. Anna hyviä hetkiä liikunnan parissa, jalkojeni päällä ja kehoani kuunnellen. Anna minun olla armollinen itselleni, etten tavoittelisi aina liikaa. Pyydän uudestaan, anna ymmärrystä itseäni kohtaan. Anna lempeyttä vauvavuoden väsyneille tunneille.

Anna meidän perheelle hyviä hetkiä yhdessä, anna paljon naurua ja halauksia. Muistuta aina välillä siitä, että voi myös vähän pysähtyä. Pitää kalenterin tyhjänä ja olla tekemättä mitään. Anna minun oppia kärsivällisyyttä, itseäni ja muita kohtaan. Kaikki ei tarvitse olla heti ja nyt, voi myös odottaa huomiseen. Joissain asioissa ensi vuoteen.

Ja hyvä vuosi 2019, ole kiltti ja muistuta minua käyttämään kalenteria. Muistuta aina välillä siitä, että oma muistini on aivan riekaleina juuri nyt. En pyydä parantamaan sitä, sillä tiedän ettet pysty ihmeisiin. Muistuta siis käyttämään kalenteria, etten joudu aina nolona kertomaan, että olen unohtanut. Koska en tee sitä pahuuttani, en vain ole koskaan ennen tarvinnut kalenteria. Nyt kun sitä tarvitaan, muistuta miten sitä käytetään, opeta uutta. Etten loukkaisi ketään unohtamalla.

Vuosi 2019, minulla on tunne, että olet meidän perheen vuosi. Edellinenkin oli sitä, tottakai, mutta sinä olet sitä vieläkin enemmän. Anna siis meille kaikille aikaa tutustua toisiimme, vahvista meidän yhteistä säveltä. Opeta meille, miten kahden lapsen kanssa toimitaan, opeta olemaan hyvä vanhempi.

Opeta myös parempia parisuhdetaitoja, auta meitä olemaan vahvempia yhdessä vaikeinakin hetkinä. Anna meidän parisuhteelle voimia vahvistua, myös vauvavuoden väsyneinä tunteina.

Heräsin tähän aamuun ja tunsin sen, paljon hyvää tulee tapahtumaan. Vaikka pyydän paljon, tiedäthän, että tahdon myös samalla antaa itse sitäkin enemmän. Kun saan, on voimia antaa eteenpäin. Anna siis meille lempeyttä ottaa toisemme ja muut vastaan sellaisina kuin ovat, ja anna meidän keskittyä tähän hetkeen. Vuosi 2019, anna meille rakkautta, niin meilläkin on antaa sitä muille enemmän.

Paljon lempeyttä ja hyvinvointia vuodelle 2019!

-Marissa