Ruoanlaitto on hauskaa ja on kiva maistella uusia asioita. En koskaan kieltäydy ravintolaillallisesta, enkä koskaan kehtaisi sanoa ei uusille mauille. Olenkin kaikkiruokainen ja vain maksan syöminen saa hieman nyrpistämään nenää. Se ei vain mene alas. Kun yritän syödä maksaa, niin keho sanoo ei ja yökkäys on lähellä. Ei vaan millään onnistu. Ja vaikka kuinka tulisitte sanomaan, että en ole maistanut hyvää maksaa, niin se ei pidä paikkansa. Kyllä niitä erilaisia annoksia on yritetty survoa suuhun vaikka millaisina paloina ja kaikenlaisilla eri kastikkeilla. Ei mene alas niin ei. Onneksi syön kuitenkin kaikkea muuta mielelläni, niin ehkäpä on ihan okei jättää yksi ruoka-aine tästä maailmasta muiden syötäväksi. ;)

Eilen näytin kermaisia astioita ja vaihtelua keittiön kokkailuissa. Astiota on tosiaan viime aikoina käytetty hieman erilaisiin ruokiin, joka monessa herätti kommentointia sen puolesta, etteivät ne olleet paljoakaan kermaisia tai epäterveellisiä. Eivät olletkaan, eikä ole huono asia syödä osasta lautasta hieman raskaampaa ja rasvaista ruokaa. Kyse olikin vain oman tottumuksen muutoksesta ja siitä etten ole varmaan ikinä itse paistanut pekonia tai tehnyt ruokaa, jonka pääraaka-aine on kerma ja tuorejuusto pekonilla. :D On ollut aika rauhallista tämä viime viikko ja kun ei liiku yhtään, niin eihän se vatsakaan vedä ihan jättimäisiä annoksia. On siis aika normaalia, että mun annokseni ovat olleet aika pieniä toisen lautaseen verrattuna. Rasvaa on kyllä riittänyt, vaikkette uskoisi! Aamut on aloitettu maitoisella mannapuurolla, päivällä on syöty kermaa ja pekonia ja illalla samaa, mutta lisänä on voita ja öljyä. Hehee, kyllä siinä rasvoja riittää. Mutta ei se mitään. Mahdottoman hyviä ruokia pitkästä aikaa ja vaihtelua omiin tavallisiin annoksiin. Vatsa ja mieli on iloinen. 

Tavallisista ruoista puheenollen…. on täällä syöty tälläisiä aika tavallisiakin herkkuja. ;)

IMG_2928 IMG_2980

 Tavalliset jutut, tavalliset ja niin selkeät maut. Maustekurkku ruisleivällä. Lasi maitoa. Ei vaan lasi piimää. Litra menee nopeasti ja pian jo harmittaa, etten ostanut sitä samalla usempaa litraa. Nyt sitä onkin vähän enemmän kaapissa, ettei pääse heti loppumaan. Maustekurkkuja pitää tosin hakea jo kaupasta lisää. Miten annoin niiden päätä loppumaan? 

Mistä nämä mieliteot oikein tulevat? Miksi välillä tekee mieli syödä erikoisia makuja ja väillä nämä kaikista tavallisimmat ruoat tuottavat kaikkein eniten mielihyvää? Välillä vedän hulluna rahkaa ja raejuustoa, sitten valikoin koriin tälläistä. Seuraavaksi tahdon varmaan syödä päivittäin borssikeittoa. Smetanaa punajuurten maustamassa keitossa. Huh, sekin on kyllä vaan niin hyvää. Simppelit ja helpot maut on usein niitä parhaita. Suomalaista kotiruokaa ei voi aliarvioida ja aina ei tarvita suurta panostusta tai monen siun reseptejä. Voita leivän päälle ja suoraan suuhun. Helppoa ja hyvää.

Ja kappas. miten tuota raejuustoakin taisi eksyä leivälle maustekurkkujen kanssa? ;)

unnamed

 Mukavaa sunnuntai iltaa! Mitäs siellä syödään tänään? :)

 

2 kommenttia artikkeliin ”Joskus yksinkertaisin on parasta

  1. Anumaaria sanoo:

    Maustekurkku! Miksi niiiiin harvoin ostan sitä, vaikka niiiin siitä pidänkin? Kiitos vinkistä Marissa ja haluan muuten samalla toivottaa tässä ihanaa Thaimaan reissua! :)

    Tykkää

    1. marissa sanoo:

      Kiitos!! <3 Varmasti tulee ihana matka. Ei tosin ehkä maustekurkkuja tuu siellä vedeltyä ihan mielinmäärin ;)

      Tykkää

Kaunis kiitos kommentistasi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

%d bloggers like this: