Väristyksiä iholla ja sydän pomppasi kurkkuun. Ilme valahti kalpeaksi ja tuli hassu olo. Enkä edes liioittele. Tuli tosiaan ihan kumma olo vaikka sen pitäisi olla jotain todella kivaa ja luonnollista. Vanha tuttu harrastus johon pitäisi palata. Siltikin ehkä liian vanha. Joku ihmeen mörkö hyppäsi mielessä kiusaamaan ja aiheutti olon, josta en pääse eroon. Typerän olon. Haaveilen pääseväni takaisin tanssisaliin vanhaan tuttuun harrastukseen (heti kun lääkäri anaa luvan ja selkä sanoo kyllä) mutta mieli on eri mieltä. Kertokaa miten tästä pääsee eroon? Miten kerätään rohkeutta palata vanhaan, jota ei enää osaa mutta ehkä tahtoisi osata?

Hiphop. Street dance. Nykytanssi. Uskaltaisinko kokeilla show tanssia? Se ei ole ennestään tuttu muuta kuin lyhyiden kokeilujen kautta. Nykytanssia 12 vuotta, väliin vähän balettia. Se ei oikein sopinut mulle. En pysynyt niin rauhallisena eikä nilkkojen yliojennus tuntunut hyvältä. Liian rauhallista. Nykytanssi oli mun vahvuuteni ja muistan olleeni siinä jopa hyvä. Niin, ihan hyvä. Osasin tanssia ja siellä muiden kanssa tanssiessa tunsin olevani jotain. Osa porukkaa. Vanhempana vaihdoin hip hoppiin ja streetiin. Niissä oli teini ikäiselle enemmän makua ja väriä. Pääsin rytmiin mukaan ja siinä isässä kummasti tuo räppi ja hip hop oli vähän lähempänä sydäntä kuin muu rauhallisempi ja kumma musiikki. Vaikkakin kyllä pidin myös nykytanssista. Se ei vain silloin sopinut enää kuvioihin. 

Salsaakin tahtoisin osata taas paremmin.

IMG_0749

 

Sitten lopetin tanssin. Oli työt ja paljon kaikkea muuta mikä vei aikaa. En ehtinyt. En tahtonut seistä peilisalissa tuijottamasssa itseäni. Siinä kai se yksi iso syy. En tahtonut nähdä omaa itseäni aivan koko ajan ja valitettavasti se tanssiessa on aika mahdoton yhtälö. Pitää voida tarkastella omia liikketään ja pitää tietää missä mennään. No, lopetettu mikä lopetettu. Nyt pitäisi palata takaisin, koska yksinkertaisesta rakastan tanssia. Se on mun juttu ja valitettavasti baarin tanssilattia ei oikein korvaa kunnon harrastamista. ;)

Voi kunpa saisin rohkeutta. Tunteja on jo katseltu ja olen ruksinut sopivia mahdollisia tunteja kahden eri tanssikoulun sivuilta. Vanhoja tuttuja opettajiakin löytyy, mutta on paljon uusia. Kuka niistä olisi hyvä? Mikä taso mun on valittava? Siinä ehkä se vaikein. Ennen osannut kunnolla ja nyt lähtee nollista. Vaikea sanoa kuinka hyvä mä ehkä vielä olen, mutta vielä vaikeampi myöntää itselleen, että kuinka huono. Aika huono. Täytyy jatkaa tätä kiintoisaa itsensä kanssa keskustelua ja miettiä jos jostain tulisi rohkeutta oikeasti kävellä sinne tanssikouluun ja mennä tunneille. Uskaltaa ja olla rohkeasti nollissa. Eikö sieltä kuitenkin olisi mahdollista nousta nopeasti ylöspäin?

Koska musta tuli näin ujo?

8 kommenttia artikkeliin ”Yritin valita tanssitunnin ja iski paniikki – en mä osaa enää!

  1. Tuuli sanoo:

    Tämä tanssi – aihe on itselleni hyvin läheinen ja siksi ymmärrän ajatuksiasi. Ihanaa, että sulla on taas kipinä päästä takaisin tunnille, vaikka laji ja taso (ihan toissijaisen tärkeitä asioita loppupeleissä, mun mielestäni. Tärkeintä on itse tanssiminen!) mietityttävätkin. Mielestäni probleema valinnoissasi tulee aika hyvin esille postauksen lopussa: ”pitää voida tarkastella liikkeitään peilistä (not! Peili on vain tukiväline, jota itse en juurikaan käytä. Oleellistahan on juuri se fiilis ja tunne, mikä liikkeestä tulee ja mikä liikkeen saa aikaan), ”kuinka hyvä/huono olen – ovatko taidot kadonneet jne. ” (tanssissa ei pohjimmiltaan ole kyse siitä, kuinka hyvä tai huono on. Jokainen osaa tanssia, joten ratkaisevaa on se, kuka onnistuu pääsemään eroon juuri näistä vaatimuksista ja arvoinneista itseään kohtaan. Ei liike ja taidot koskaan katoa!). Suosittelin sinua lähtemään ihan intuitiivisesti kokeilemaan eri lajeja: minkälainen liike ja musiikki saa aikaan parhaat fiilikset jne. :) Koska kuten kirjoititkin, niin tanssilaji usein myös vaihtuu omien kausien mukaan. Voisi olla hyvinkin havahduttavaa käydä kokeilemassa sitä balettia tai testata jotain ihan uutta.

    Sen verran vielä itsestäni, että vuosien tanssimisen jälkeen (vakituisesti lopetin jo 2 vuotta sitten, mutta liike ja myös ne taidot ovat kyllä säilyneet) omalle keholle ja päälle sopivin laji on jotain lyrical jazzin, nykärin, tavallisen jazzin ja virtaavan baletin välimaastosta. Toisaalta hip hop on (musiikin kautta) myös jollain tapaa itselle mieleinen, joka saa aikaan fiilikset ja rytmin :)

    Innolla odottelen, mitä lähdet testaamaan!

    Tykkää

  2. Saana sanoo:

    Sinne vaan! Pää pystyssä ja hyvässä ryhdissä avoimin mielin ja uteliaana katsomaan miten se keho taipuu ja miltä rytmi tuntuu :) Hyvä siitä tulee, usko pois.

    Mua kun arveluttaa tai tarvitsen pientä lisärohkaisua, niin kuuntelen musiikkia. Tällä hetkellä tsemppareina toimii PMMP: n Tytöt biisi ja Klamydian Älä pelkää! biisi ;)

    Tykkää

  3. Roosa sanoo:

    Mie oon aina inhonnut tanssia, en oo koskaan olevinaan sitä osannut tai viitsinyt edes yrittää kokeilla. Nyt oon käyny reilun vuoden Lesmillsin SH’BAM-tunneilla ja vaikka se ei mitään varsinaista tyylilajia edustakaan, on se miulle tarpeeksi lähellä tanssia :) siellä saa ihan rauhassa heilua ja mokata niin paljon kun huvittaa, mut silti se on vaan niin huippua! Kummasti on tullut itsevarmuutta kun takarivistä on siirrytty eturiviin :)

    Tykkää

  4. Carolina sanoo:

    Mul oli ihan samanlaisia fiiliksiä uinnin kanssa. Pidin monta vuotta taukoo altaasta. Kynnys kasvoi. Ja kasvoi. Ja kasvoi. Sit menin harrastelijaryhmään ja padam, sinne meni pelot. Eli Meet vaan. Valitset jonkun vetäjän ja tyylilajin, tuut kuitenkin kokeilee vielä useampia….:) alku on hankala, pelottavaakin. Mutta ei kellään tuu olee parempaa neuvoo kun että tunneille vaan. Se on aika iso ittes ylittäminen!:) annatko itses rajoittaa sua tekemäst jotain mitä todella haluat?! I dont think so. Ja niin, tottakai oot huonompi kuin ennen, se on väistämätöntä. Se pitää hyväksyy. Et taatusti ole huono. Mun silmis olisit varmaan edelleen ihan super. Mutta niinku joku tossa alussa sanoi, jos katsoisit tanssii vähän eri vinkkelistä? Ja peilit. No siinä sä oot kasvanut. Ei ne enää sua hetkauta. Et ainakaan anna niiden.:) oon just illal menos kokeilee itsekin vähän erilaisii tanssimuotoja!

    Tykkää

  5. Carolina sanoo:

    Ja niin, tuut kehittyy. Luultavasti aika nopsaankin. Mä liputan kovasti sen uskaltamisen puolesta!

    Tykkää

  6. Ilona sanoo:

    Ei tanssitaito ruostu, vaikka taukoa olisikin ollut. Jotain totta kai unohtuu, mutta tosi paljon palaa nopeasti myös mieleen. Ja mitä vanhemmaksi tulee, sitä parempi on oma kropan tuntemus, mikä auttaa kamalasti.

    Mä sanoisin, että käy ihmeessä kokeilemassa useampia tunteja, että löydät sen omasi. Opettajastahan se riippuu enemmän kuin tuntikuvauksesta, tykkääkö tunnista. Tasoja kannattaa kanssa kokeilla. Aloita sieltä vähän matalammalta (ei nyt kuitenkaan ihan alkeista, kun noin kauan kerran olet harrastanut!) ja siirry sitten ylemmäs. Olen ihan varma, että yllätyt siitä, miten paljon kuitenkin vielä osaat, vaikka nyt tuntuisikin siltä, että kaikki taidot ovat muka kadonneet!

    Mene, mene, mene! Tanssiminen on ihanaa :)

    Tykkää

  7. Marilii sanoo:

    Oh, I feel you! Ite oon elätellyt mielessäni ajatusta siitä, että kävisin koittamassa jotain ryhmäliikuntajuttua. Minähän kävin niissä melko aktiivisesti joskus viitisen vuotta sitten. Okei, tasan yksi syksy – mutta kuitenkin. Nyt luen ja luen niitä tuntikuvauksia ja kaikissa tuntuu olevan jotain sellasta, joka saa mut ottamaan askeleen poispäin. ”En minä osaa tota, entä jos en jaksakaan? Mulla on niin huono aerobinen kunto, mulla on kaks vasenta jalkaa ja tossa on koreografiaa..”. Pitää vaan ottaa itseään niskasta kiinni ja ilmoittautua johonkin. Tai käsket vaikka kaverin raahaamaan sut mukanaan. Tai jos sulla käy yhtä hyvä tuuri kuin mulla, niin joudut testaamaan jotain uutta VAHINGOSSA. Nimimerkillä olin ilmoittautunut venyttelytunnille, mutta se olikin BodyBalancen näytetunti, josta ei ollut ilmottu etukäteen. Oli ihan kivaa, kunhan toivuin alkujärkytyksestä ;)

    Tykkää

    1. marissa sanoo:

      Uusia juttuja uskalla kyllä kokeilla, ainakin kun ensin kerää vähän rohkeutta ;) Juttu on vaan siinä, että kun jossain asiassa on ollut joskus hyvä ja sitä on rakastanut vuosia, niin sinne paluu amatöörinä on aika vaikeaa. Ryhmäliikuntatunnit on hauskoja ja helppoja ja ymmärrän miten vaikeaa niihinkin on mennä sellasen joka ei oo koskaan käynyt. En ehkä sua niissä niin näkiskään, kun oot vähän enempi painojen kanssa tullut juttuun ja muutenkin yleisurheilu taitaa olla sun juttu. Vai oonkon väärässä? ;)

      Muttamutta. Kyllä mä vielä rohkaistun. Kiitos tsempistä <3

      Tykkää

Kaunis kiitos kommentistasi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

%d bloggers like this: