Aamu alkaa hymyillen. Linnut laulaa ja sitä rataa. Kunnes alkaa tapahtua. Kahvia on paidalla. Pian sitä on myös pöydällä ja tärkeiden papereiden päällä. Kupissa on varmaan reikä. Vaatteet ei sovi päälle. Tiettyjä housuja ei löydy. Hermostuttaa. Selvästi huono aamu. Ripsarikin sotkeutuu ympäri namaa, aivan kuin olisin pikkulapsi äidin meikkipussilla. Matkalla bussiin huomaan loskan jaloissa ja pian se on naamalla ohi ajavasta autosta. Bussikuski ei odota. Onneksi tulee seuraava, mutta kylläpä sillä kestää.  Ei hymyilytä muuten enää ja linnutkin lopettivat laulunsa. Kaupungissa ihmiset kävelee päin. Tuokin mies astui suoraan eteen. Miksei se välitä suomalaisista säännöistä kävellä oikealla? Sama juttu seuraavan kanssa. Huh, mitä porukkaa. Olenko mä ainut fiksu täällä? Käyn kaupan kautta ja nappaan matkaan eväitä töihin. Hirveä jono ja kassa on niin hidas. Mikä voi kestää naputella niitä koodeja ohi laitteen. Amatööri. Pääsen kohta onneksi töihin. Ehkä siellä on helpompaa kun nyt ei suju ei millään. Töissä odottaa lisäyllätyksiä. Vihaisia työkavereita ja työpöydällä unohtunut tehtävä edellisviikolta. Ohops. Sitten tulee pomo. Ojentaa kasan töitä jotka on unohtanut antaa jo viikko sitten. Pitäis korjata tilanne ja aivan kuin ei olisi ollut muutakin tekemistä. Kiroan mielessäni hiljaa. Mikä päivä. Kiukuttaa niin maan pirusti. Olisko tää jo kohta ohi?

——

Kuulostiko tuntemukset yhtään tutulta? Pieniä hermostumisia ja välillä ehkä jopa suurempiakin raivokohtauksia jos oikein kiukututtaa. Pienestä asiasta tulee jättimäinen ihan hetkessä ja aamulla alkanut ikävä olo jatkuu iltaan asti. Päivästä ei tule mitään. Monelle tää kireä fiilis taitaa olla joka-aamuista herkkua (et oo vissiin aamuihminen?) ja joillain kuten mulla se huono hetki tulee yllättäen ja arvaamatta. Jos on esimerkiksi nälkä, niin äkkiä alta pois, sillon on leikki kaukana! :D Osaan tosin jo itse aika hyvin nykyään lopettaa sen yhteen kiukkuuntumiseen ja siitä ajattelin teillekin tänään puhua. Asenteesta  ja omasta vahvasta mielestä joka sanoisi tälläisille ikäville päivile heti alkuunsa ei. Onko ehkä joskus jossain muualla vika kuin siinä päin kävelevässä ärsyttävässä tyypissä? Kuten ehkä meissä itsessämme? ;)

Kun kahvit läikkyy,  vaatteet on huonoja ja ihmiset alkaa ärsyttää, niin pitäisi heti herätä miettimään, että onko jossain muualla sittenkin vika. Esimerkiksi aamuisin mulla itselläni syynä on usein se, että olen nukkunut liikaa. Kyllä, hassulta se ehkä kuulostaa, mutta se on ainut syy mun tuhista turhaan. Liika uni tekee mut ihan sekavaksi ja silloin sähisen itselleni ties mistä turhuuksista. Milloin on ärsyttävä ovi edessä johon törmään ja milloin on vaatteet vinossa. Onneksi tosin tuhisen vain hetken ja lopetan sen turhan ärinän heti aamuun. Eihän päivästä tulee mitään jos se jatkuisin loputtomiin. Ilmapiiri mun ympärilläni olisi jäätävä ja onneksi itsekin jo tajuan, että ei se nyt yksistä vaatteista tai kahvikupeista voi olla kiinni, että millainen päivä on tulossa. Oma asenne siihen on kyseessä, ei tärisevät kädet ja huono mieli. Oma mieli pitäisi jollain tapaa saada ylös ja unohtaa taustalla jylläävä ähkiminen.

Mutta miten sen unohtaa, kun ärsyttää niiin paljon, että voisi pamauttaa jotain päin näköä?  – Niin. Ei se helppoa olekaan. Mutta kuka sanoi, että elämä aina on helppoa? ;)

Ihan vaan vähän ärsyttää!

Ihan vaan vähän ärsyttää!

Mitäs sitten, kun muut ihmiset ärsyttää ympärillä eikä vain joku oma mokailu? Voiko tosiaan vika olla ehkä kuitenkin jossain muussa kuin siinä päin kävelevässä miehessä kadulla? Jos se kävelikin ihan normaalisti ja sun kärsivällisyystutkasi oikein etsi jotain mistä räjähtää? Tai siis tässä tapauksessa mun tutkani, minähän tuossa esimerkisssä kuljin mieli hieman huonoissa maisemissa ja valmiina räjähtämän hetkenä minä hyvänsä. Jos teen huomion, että ihan tuntemattomat ihmiset saavat mut huonolle tuulelle ja syyttelemään heitä jostain, niin tiedän olevani jollain tapaa mieli maassa. Mietin heti alkuun (no, muutamien ärräpäiden jälkeen jotka suhisee mielessä) että onko jossain muualla vika kun siinä joka onnistuu kävelemään mun eteeni. Aina vika ei heti tule mieleen, mutta ainakin tajuan lopettaa turhan puhinan. Hengitän syvään ja annan olla. Kävelen ihmisiä päin itsekin ja naureskelen jos joku muu näyttää ärsyyntyvän. Häähää, mun kiukku meni jo, lopeta säkin jo ihmeessä se naaman vääntely. 

Entä sitten kun joku tuttu ihminen onnistuu saamaan ärsytystä mielessä aikaan eikä vaan joku satunainen ohikulkija? Joku läheinen, joku kaveri tai perheenjäsen. Itse olen ainakin siitä kummallinen ihminen, että olen todella kärsivällinen kaikissa muissa tapauksissa paitsi sisarusteni kanssa. Kuulostaako jonkun muunkin mielestä tutulta? :D Silloin ei tosiaan päde nämä mun omat sääntöni eikä tosiaan auta mietimiset ja syvään hengitykset. Kun sisko tai veli onnistuu oikein olan takaa ärsyttämään niin siinä ei tuhista moneen kertaan kun jo mieli on jossain aivan muualla kun hetki sitten. Onneksi tämä tosiaan pätee itselläni vain juuri näihin hetkiin ja niissäkin olen jo paljon fiksumpi kuin muutamia vuosia sitten. Enää ei jaksa tapella turhaan ja jotenkin ne sisarusten sanat ei ihan niin paljon onnistu kiusaamaan. Onkohan tämä nyt sitä kuuluisaa aikuistumista? ;)

Entäpä sellainen tilanne, kun jollain muualla on huono päivä? Se valittaa kaikesta. Tuhisee. Inisee korvaan. Valittaa. Kaikki on huonosti ja kyllä nyt paitakin on vinossa ja sitä ja tätä jo tota. Elämä on suoraansanoen ihan helvetistä ja se ei pelkää näyttää sitä muille ympärillään! Mitä minä teen ja mitä sunkin kannattaisi tehdä tässä tilanteessa? Yritän rohkaista ja vaihtaa aiheen johonkin vähän parempaan. Yritän melko pitkään löytää asioiden valoisan puolen, mutta jos tyyppi on sellainen joka valittaa aina, niin annan olla. Kuuntelen näennäisesti ja hymyilen avuksi, mutta en ota sitä huonoa mieltä hevillä itselleni. Toisen huono fiilis kun jakautuu aika helposti enkä millään suostu ottamaan sitä vastaan. En suostu olemaan sylkykoppa. Silloin kannattaakin yrittää pitää rauhallinen mieli ja jättää toisen valitukset ihan omaan arvoonsa. Sillä toisella kun ne myös johtuu helposti jostain aivan muusta kun siitä mistä se ihminen valittaa. Ei siis kannata lähteä läyhäämiseen mukaan vaan on ihan rauhassa ja lähtee pois. Se ei aina ole helppoa, mutta se on voitto itselle kun jättäytyy itse pois. Kaksi ärsyttävää valittajaa on nimitäin ympäristölle vielä pahempn kuin yksi. 

Ota kuppi kahvia, ehkä sen jälkeen jo ärräpäät on poissa ja kaikilla parempi mieli? Tarjoa myös kaverille ;)

Ota kuppi kahvia, ehkä sen jälkeen jo ärräpäät on poissa ja kaikilla parempi mieli? Tarjoa myös kaverille ;)

Kun alkaa ärsyttää ympärillä tapahtuvat pienet asiat, niin sulje mielesi hetkeksi tapahtuvalta ja mieti jotain aivan muuta. Tee jotain muuta jos mahdollista. Mieti onko se niin suuri asia, jos jonossa vähän kestää? Kassa voi olla uusi ja sillä voi ehkä kestää oppia uusia asioita. Bussikuski ei tahalteen jättänyt sua jälkeen, vaan sillä saattoi olla aikataulunsa lähteä pysäkiltä. Sun aikataulusi olikin siis myöhässä, ei hänen.

Ihan oikeasti, onko meillä tässä valmiissa maailmassa mihinkään kiire? 

Sanon usein, kun ihmiset pahoittelee myöhästymistä ja viivästyksiä, että ”mihis meillä on kiire tässä valmiissa maailmassa” ja se pätee ihan oikeasti aina jokaiseen hetkeen. Tottakai sorrun itsekin kiirehtimään ja tekemään asioita myöhässä, mutta pyrkimys olisi muuta. Ei mulla oo kiire mihinkään, eikä pitäis olla mun ympärillä ihmisilläkään. Jatkuva kiire vaivaa kaikkia koko ajan ja se mun mielestäni tuhoaa todella monta hyvää hetkeä ja päivää. Ihmiset on kireitä ja ikäviä vaikka siihen ei olisi mitään syytä. On kiire sinne ja tänne, vaikkei oikeasti ole kiire yhtään mihinkään. Se on eri asia, jos tahdon ehtiä tapaamiseen tai olla töissä ajoissa, mutta silloin onkin kiinni omasta ajankäytöstä ja aikataulutuksesta, että onko aina myöhässä. Ei silloin syytellä ketään toista, eikä pidä olla vihainen muille ympärillä. Ei se ole sen ihmisen syy joka kävelee eteen tai bussikuskin joka lähtee ilman sinua kyydistä. Ole ensi kerralla ajoissa ja ole ensi kerralla aikaisemmin hereillä. Eikös niin? 

Oikein ihanaa perjantaita kaikille, muistakaa ottaa rennosti! ;)

4 kommenttia artikkeliin ”Ei se mun vika ole jos olen myöhässä!

  1. Hilla sanoo:

    No huh, olipa taas hurjan paljon asiaa! Tästä riittää mietittävää ihan jokaiselle :) Kiitos Marissa!

    Tykkää

    1. marissa sanoo:

      :) jihuu!

      Tykkää

  2. Emski sanoo:

    Tää oli kiva! Mä oon siis aina myöhässä ite joka paikasta.. Tai jos en myöhässä, niin viime tipassa :D

    http://iwilldoitemski.blogspot.fi/

    Tykkää

    1. marissa sanoo:

      Hehee, sellasta se välillä on. Nyt loppu se myöhästely. Heti!!! :D

      Tykkää

Kaunis kiitos kommentistasi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

%d bloggers like this: