Houkutteliko otsikko sut heti katsomaan, että mitä ihmettä voi käydä, kun lopettaa treenaamisen? Tottakai nyt kaikkia kiinnostaa kuvat ja fakta siitä, mitä tapahtuu jos treeni vaihtuu laiskotteluun. Tai siis ainakin mua kiinnostaisi, jos en itse vielä tietäisi totuutta. Suuri pelkohan on, että koko kroppa muuttuu alle viikossa kasaksi ihraa ja lihakset juoksee niin nopeasti karkuun ettei niitä tule enää koskaan saamaan kiinni. Hitto ne muuten juokseekin lujaa! Tarkoinvarjellut kropan muodot katoavat ihan hetkessä ja kun huomenna katsot peiliin niin ihan kuin niitä ei olisi ollutkaan. Allit on ottaneet vallan käsivarsissa ja herra vatsamakkara on tehnyt tilaa itselleen vähän reippaamminkin. Vai olenko nyt väärässä ja olen ainut joka kuvitteli käyvän näin kun joutuu hetkeksi pois pelistä? Olenko muka ainut joka tuskasteli, kun tuli pakko lopettaa liikkuminen?

No kuinkas sitten kävikään? Katsokaas näitä kuvia. Syksyllä 2013 näytti tältä. 

IMG_0062

IMG_7861

Tosi kivoja nää itseotetut kuvat. Sama sivuprofiili aina näkyvissä ja sama pose. Eikun joo, onhan mulla tossa toisessa toi käsi vähän eritavalla ;)

Edelliset kuvat on otettu silloin kun tuli käytyä todella ahkeraan vielä salilla. Juuri ennen siis kun jouduin välilevynpullistuman takia lopettamaan kaiken treenin, kun ei yksinkertaisesti enää pystynyt liikkumaan. Kaikki tekeminen sattui, myös seisominen ja kävely. Tähän aikaan muistan olleeni melko hyvässäkin kunnossa ja painoja oli alkanut nousta ihan kivasti. Koko ajan sai sarjoihin uutta makua kun voimat kasvoi ja peilistäkin alkoi näkyä jo jotain lihasta. Ei niin, ettäkö ne näissä kuvissa näkyisivät, joten taisin vaan kuvitella koko homman? :D Oli kai jo näkynyt jonkinaikaa ja sen huomasi vähän raskaammassa olossa. Aerobinen kunton mulla pääsi aika heikkoon happeen jo ihan siitä syystä, että panostin enemmän salitreeniin koko talven ajan. Eipä noussut enää jalka juostessa eikä bodycombatkaan ollut yhtä kevyt kuin ennen. SIlloin päätinkin jokatapauksessa alkaa vähentämään salia ja kevättä kohti oli tarkoitus jatkaa rakasta juoksuharrastusta. No, kaikki tietää mitä sille suunnitelmalle kävi. Selkä sano poks ja siinä samassa minä. Siitä alkoi makoilu ja treenilakko. Byhyy.

Tuohon aikaan taisi lihasmassaa olla sellaiset 27 kiloa inbodyn mukaan ja rasvat parissakympissä.

IMG_1061

Tuli lokakuu ja sittenpä ei treenattu yhäkkiä ollenkaan. Kolmisen kuukautta meni lähes kokonaan ilman treeniä ja nyt viiimeisen kolmen kuun aikana oon pääosin kävellyt liikkuakseni ja viime kuussa pääsin jo laskettelemaan. Se olikin ihan huippukohtia viimeisen puolen vuoden aikana! Salilla en ole käynyt kuin pyörähtämässä ja nyt viimeisen kuun aikana olen päässyt vähän treenin makuun. Juoksua, lihaskuntoa, ensimmäiset vatsalihakset puoleen vuoteen..Jiihaa! Tästä se taas lähtee! 

Mutta niin, mitäs mun kropalle on puolessa vuodessa tapahtunut? Tunnistaako mua enää ollenkaan? Tässä kevät 2014.

IMG_6015

IMG_5589

Jaahas, sama tyttö se siellä edelleen! Mitäs ihmettä. Välissä vähän kertyi rasvaa lomien aikaan talvella enemmänkin, mutta nyt näyttää siltä, että suurta muutosta ei ole päässyt käymään. Rasvaa on kertynyt juu ja lihasmassa on laskenut. Veikkaan, että lihasta on sellaiset 24 kiloa ja rasvaa jopa 22-24, ellen ihan väärin tulkitse mun hieman kasvanutta kehoani. Paino pysynyt samana, mutta lihas vaihtunut siihen pehmeään massaan. Kyllä tässä kropassa pinnassa on vähän erilainen tuntuma ja sisältä tuntuu kadonneen jotain, mutta suurta muutosta tosiaan ei ole tapahtunut. Se siitä pelosta ja hysteriasta! :D 

Tää on aika jännää huomata, että tän liikuntalakon aikaan oon oppinut kehostani ehkä enemmän kuin koskaan ennen. Yhäkkiä kun meni melkein kyky kävellä, niin kyllähän se pisti aika nopeasti miettimään asioita uudelta kantilta. Tajusin, että eihän mikään voi olla niin tärkeää kuin se, että pääsee liikkumaan. Alkukuukausi meni taistellessa kaikkia sekavia ajatuksia vastaan, mutta lopulta sitä jotenkin alkoi ymmärtää, että pakko vaan olla rauhassa ja parannella. Mitäs nimittäin teen lihaksikkaalla kropalla, jos en pääse sen kanssa edes ulos kävelemään? En oikeastaan tee sillä kropalla muutenkaan mitään, kun ei ulkomuoto ole enää niin tärkeä. Samassa oon oppinut hyväksymään ne oman kehon vähän vaikeammat kohdat ja näen ne nyt vähän hyväksyvämmin silmin. Ei hirvitä katsoa kasvanutta peppua ja kadonneita vatsalihaksia. Siellä ne lihakset on kuitenkin, ehkä vaan vähän peitossa tällä hetkellä. Kenen ne tarvitsee sitäpaitsi nähdäkään? Nostaako ne elämäntasoa jollaintapaa jos ne sieltä pilkahtaa esiin? Eipä taida nostaa ei. 

Kunhan saisin edes kävellä loppuelämäni normaalisti, se riittäisi mulle. Nyt olen jo päässyt juoksemaan ja treenaamaan kehoa kuntoon, joten olen ihan älyttömän onnellinen. en uskonut, että tätä päivää vielä tulee. Olin jotenkin niin masentunut jossain vaiheessa ajatukseen pelkästä makoilusta, että usko taisi osittain mennä. Mutta vaan hetkeksi. Kyllähän mä tiedän, että pikkuhiljaa hyvä tulee ja kärsivällisyys kasvattaa muutakin kuin sitä lihasta. Täytyy vaan tehdä tää kaikki tosi rauhakseen ja kuunnella fyssarin neuvot. Ei oo kiire mihinkään. :)

Joulukuu 2013

Joulukuu 2013

Sitten ihan vertailun vuoksi kuvat syksyltä 2012. Siihen aikaan olin vielä todella rasvattomassa kunnossa ja ruokavalio oli rasvaton ja kaikki muukin elämässä kuivaa ja rasvatonta. Hahaa, se kyllä näkyi ulkomuodossa! Tuli juostua viikossa lähemmäs sataakin kilometriä ja lihaskunto oli lähinnä bodypumppia ja punnerruksia lenkin jälkeen. Eikun joo, tein mä 600 vatsalihastoistoa päivässä. Se oli tarkkaa se. Näistä kuvista näette, että treenitavan muutos tekee kropalle aika paljon. Juoksuharrastus tuli melko keveääkin kroppaa, kun taas salilla ravaaminen teki musta vähän enempi terveen näköisen. Sellaisen terveellisesti pulleamman. :)

Muistan, että tähän aikaan kehossani oli hyvä olla ja jaksoin paljon. Vaikka nyt kun kuvia katsoo niin olenhan vähän liian ruipelo. Kasa nahkaa ja luita, eikö lihaksia kyllä kun ihan vain huijauksen vuoksi. Ne nyt sattuu näkymään vähän paremmin, kun on rasvaton kroppa. Niitä ei kuitenkaan kovin paljoa ole ollut siihen aikaan. Mittausten mukaan 23,4 kiloa sitä lihasta ja rasva 14. Vähän liian vähän se viimeinen lukema.

IMG_0438IMG_0441

Mutta hei mitä, muuttuuko kroppa kun muuttaa treenitapaa? No kyllä. Salilla saa kroppaan muotoa ja lenkillä taas saa olemusta vähän tuollaiseksi kapoisemmaksi. Entä muuttuuko se keho kovastikin, jos lopettaa salilla käynnin? No eipä juuri. Ilmeisesti on vähän rasvaa kertynyt lisää navan ympärille ja lihakset on ehkä poissa, mutta ei sen kummempaa. En tiedä, kun en ole käynyt nyt missään mittauksissa, mutta silmä kertoo ja samalla olo. Kunto on laskenut ihan kohisten viimeisten kuukausien aikana, mutta sehän me hommataan hetkessä takaisin. Eikös vaan? ;)

Anteeksi, ette te sen parempia kuvia saaneet tästä muutoksesta, mutta ehkä ajatus tuli ilmi? Muutos ei ole missään vaiheessa ollut suuri, eikä se tule olemaan kenellekään jos joutuu hetken elämään ilman liikuntaa. Se missä se liikkumattomuus näkyy, on kunto. Kunto huononee ja siinä samalla ainakin itselläni vastustuskyky. Oon jo nyt kolmatta kertaa kipeänä tän vuoden puolella ja kyllä vähän ottaa päähän. Ennen en ole koskaan ollut kipeänä ja nyt on taas kurkku arka ja kuume nousemassa. Voihan nakki sentään. On siinä siis muitakin syitä päästä liikkumaan kunnolla kuin van ulkomuoto. Hyvä kunto antaa elinvoimaa ja liikunnallinen elämäntapa vain sopii mulle kaikista parhaiten. Toivotaan siis, että pian ollaan taas samassa kunnossa kuin ennenkin. 

Mää lähden niistelemään nenukkiani ja keittelemään finrexiä. Eiköhän tää lunssa karkoteta tällä kertaa ihan vaan lujalla tahdonvoimalla! ;)

Mukavaa torstaita ystävät hyvät <3

 

23 kommenttia artikkeliin ”Mitä käy kropalle puolessa vuodessa, kun lopettaa treenaamisen?

  1. BakaraBlogi sanoo:

    Kiitos ihana Marissa <3 Tekstisi ja kuvasi tulivat tässä aamukahvikupposen ääressä enemmän kuin tarpeeseen. Mun treenitauko ei ole mitään verrattuna sun tilanteeseen, mutta täällä ollaan toipilaana myös. Sitä koittaa joka aamu herätä luottavaisin ja positiivisin mielin uskoen että kaikella on tarkoituksensa. Eilen tuli ihan puskista ensimmäinen hysteerinen masispäivä eikä mikään napannut. Mutta hyvin nukutun yön jälkeen aurinko paistaa risukasaan. Kyllä tästä vielä noustaan!

    Olipa kiva nähdä sun erilaisia kroppia vuosien varrelta. Treenimuoto todella muokkaa vartaloa, tuollainen pieni terve pyöreys ja lihaksikkuus sopii sulle kauniisti :) Kovasti tsemppiä parantumiseen! Oot aurinko! :)

    Tykkää

    1. marissa sanoo:

      Oleppa hyvä arvon Bakara ;)

      Alku on hankalin siinä, kun lopettaa treenit. Ei millään meinaa tottua ja tuntuu että seinät kaatuu päälle. Onneksi siihen liikkumattomuuteenkin tottuu ja löytyy lopulta terve tapa ajatella asioista. Ainakin mulla löytyi. Tsemppiä sullekin :)

      Täytyy kaivella kuvia aiemmilta ajoilta, jos niistä saisi vaikka jonkin koosteen. Mulla tosin tuo ruokavalio on eniten muokannut kroppaa aikaisemmin. Syömättömyys tehnyt siitä vähän luisevan ;)

      Tykkää

  2. Petra sanoo:

    Ei susta kyllä ole kovin paljon lihasta kadonnut puolessa vuodessa ja tiedätkö mitä. Musta on kaikista tärkeintä, että sä oot pysynyt samana ihmisenä lihasmassasta tai rasvaprosentista huolimatta <3

    Tykkää

    1. marissa sanoo:

      Hihi, sama nainen oon. Mihis mää tästä muuttusin ^__^

      Tykkää

  3. Sanni sanoo:

    Ah, rakastan tota sun asennetta :) Vastaava tilanne (pitkä treenikielto) vaatis multa niin järkyttävän määrän henkistä kamppailua, et voin vaa kuvitella mitä oot käyny läpi näitten kaikkien asioitten suhteen. Pitäis iteki oppia olee vaan onnellinen tästä terveestä ja toimivasta kropasta, vaikka se ei ihan täydellisen muotoinen olekaan… Ihania kevätpäiviä upea Marissa! :)

    Tykkää

    1. marissa sanoo:

      Etköhän sinäkin sen opi ja löydät ihan saman asenteen!! Oon varma siitä. Välillä se vaan vie vähän enemmän aikaa…ei se mullekaan niin helppoa ole ollut ja aina ei jaksa olla tyytyväinen, mutta onneksi pääosin kyllä. Kunhan pääsee kävelemään niin kaikki on hyvin :)

      Kiitos Sanni, siulle myös ihanaa kevättä <3

      Tykkää

  4. Henna sanoo:

    Lyön kyllä vetoa, ettei sulta ole lähtenyt lihasmassaa 3kg puolen vuoden aikana. :) Se vain tuntuu siltä, kun lihakset voi olla osin aika ”unessa” tauon jälkeen. Myöskään kun niissä ei nestettä ole, niin näyttävät paljon pienemmiltä.. Mutta ootappa kun pääset muutaman kunnon treenin vetämään ja lihakset taas pumppiin, niin hoksaat että ohhoh, ei tilanne olekaan yhtään niin paha kuin aattelit! :)

    Tykkää

    1. marissa sanoo:

      Arvaas tahdoinko kuulla, että joku ehkä kommentoisi noin ;) Nyt ehkä uskon siis itsekin, ettei sieltä oo ihan nin paljoa lihasta kadonnut. Varsinkaan kun en oo sitä käynyt paljoa vielä lenkkipolullakaan rasittamassa pois. Kiitos siis tsempistä Henna!! :)

      Tykkää

  5. Suvi sanoo:

    Tää teksti rohkaisi, kiitos. Tällä hetkellä itsellä tilanne juuri tuo, että seisominen sattuu eikä kävely onnistu. Treenistä ei voi kuin haaveilla. Ulkonäkömuutosta enemmän ahdistaa kunnon huononeminen. Mutta tilanne nyt vaan on tämä, eikä sille mitään mahda. Ehkä sitten joskus mullakin koittaa päivä, kun pääsen taas treenaamaan. Kivuttomasta juoksuoenkistä on aikaa yhdeksän kuukautta. Vähänkö odotan seuraavaa. :D

    Tykkää

    1. marissa sanoo:

      Oles hyvä Suvi, toivottavasti myös jokin ajatus jäi takaraivoon ja sullekin löytyy rento asenne liikkumattomuutta kohtaan. Se kunnon huononeminen on kyllä tosi ikävä osuus :/ Näkyy just tässä ikuisessa sairastelussa ja treeniin paluu on aika nihkeä.

      9 kk. Huuh.. Tsemppiä <3

      Tykkää

  6. Senja sanoo:

    oot täydellinen just nyt ! <3 ja oli tosi kiva lukea tää teksti. ja ihanaa, että olet pikku hiljaa päässyt takaisin liikunnan pariin!

    hiljaa hyvä tulee ja kärsivällisyys palkitaan:))

    Tykkää

    1. marissa sanoo:

      Voi kiitos Senja! <3 Ja hei me todellakin mennään lenkkeilemään joku kerta kun oot taas maisemissa… :) Kiitos tsempistä :) <3

      Tykkää

  7. Marilii sanoo:

    Huippu teksti <3 Tää oli erinomainen osoitus siitä, miten vähän liikunta tai se liikkumattomuus oikeesti vaikuttaa mihinkään. Puolessa vuodessa ei vielä kummasti ehdi tapahtua yhtään mitään. Jos taas ruokavalion heittäis ihan retuperälle, niin sitten niitä muutoksia tulis jo parissa viikossa. Oiskin kiva joskus lueskella jotain yhteenvetoa siitä, miten jouduit syömistä muokkaamaan ton puolen vuoden aikana. Pienempiä annoksia ainakin, niin muistan lukeneeni :)

    Siitä oon ehdottoman samaa mieltä, että kunto kyllä tipahtaa aika nopeasti, kun ei liiku. Mutta jos sitä aktiivista liikuntahistoriaa kuitenkin löytyy, niin se kunto nousee tosi nopeasti takaisin siihen, mitä se on joskus ollut. Lihaskunnon kanssa sama juttu. Parissa kuukaudessa voi saada takaisin sen, mitä on 7 vuodessa menettänyt. Hih. Ainakin minä sain :D Tsemppiä sulle niihin lenkkeihin ja intervalleihin. Kyllä ne kohta tuntuu kevyiltä taas <3

    Tykkää

    1. marissa sanoo:

      Kiitos Marika <3 Vähänpä se vaikuttaa. Ruoka taitaa tehdä sun suurimman vaikutuksen, eli koska en heti ruvennut lappamaan sipsipussia päivässä, niin ei tullut tuota elopainoakaan kovin paljoa lisää ;) Ehkä mun täytyy alkaa nyt suunitella postausta aiheesta "syöminen liikuntalakon aikaan". :) Saanpahan taas kirjoteltavaa!

      Kunto on ihan liian alhaalla ja kyllähän se harmittaa. Toisaalta taas yritän ajatella sen niin, että onpahan taas uusia tavoitteita! Ei oo ainakaan liian helppoa se urheilu heti alkuun vaan pitää lähteä melkein nollista. Eikä oo tainnut lihaksetkaan kadota mihinkään, kuten Henna tuossa jo sanoikin. Se vaan tuntuu siltä kun on ruipelompi olo. Kohtahan ne jo hommataan takasin sitäpaitsi kun pääsee takas salillekin vähän lenkkeilyn ohessa :)

      Tykkää

  8. Venla sanoo:

    Hyvältä ja fitiltä näytät kyllä kaikissa kuvissa ;)

    Tykkää

    1. marissa sanoo:

      Kiitos Venla :)

      Tykkää

  9. Henna sanoo:

    Kiitos todella paljon tästä tekstistä! :) Itsellä edessä selkäleikkaus skolioosin vuoksi ja ison leikkauksen jälkeen urheilukieltoa on puoli vuotta ainakin. Itseä on huolettanut kaiken muun lisäksi juuri tuo urheilukielto (+treenikielto) ja sen vaikutukset vartaloon, ja lihaksiin jotka on vaivalla hankittu, joten oli ihanan helpottavaa lukea näistä sun kokemuksista :) Ja kuten sanottu, eihän se ulkonäkö ole kaikki kaikessa vaan tärkeintä on terveys. Kyllä niistä treeneistä mielellään pitää taukoa kunhan vaan saa selän kuntoon. Jos leikkaukseen en menisi, voisi tulevaisuuden arkipäivä olla juurikin tuo, että jopa kävely sattuisi..

    Pidä tuo ihana, positiivinen asenne! :) Sellasta tavottelen itsekin :) Ja tsemppiä sinulle urheilun pariin

    Tykkää

    1. marissa sanoo:

      Ole hyvä Hensku! Ei kuulosta mitenkään ihan pieneltä jutulta leikkaus selässä. Voin vaan kuvitella minkälaisia ajatuksia oot käynyt läpi ja miten tulee vaikuttamaan elämään noin iso muutos. Täytyy yrittää vaan tsempata itsensä jaksamaan sen kaiken läpi ja yrittää pitää positiivinen asenne. En valehtele ettenkö itsekin olisi tuossa tilanteessa aika hajalla, ihan varmasti olisin. Leikkaus tosin tuo sulle paremmant tulevaisuuden, eli ehkä sen varjolla osaa myös ajatella fiksusti ja olla kärsivällinen.

      Tsemppiä ihan kamalasti, voin vaan kuvitella miten ikävää on mennä isoon leikkaukseen!! <3

      Tykkää

  10. Essi sanoo:

    Moi! Hyvä teksti, koskee omaa elämäntilannetta. Mykoplasman vuoksi liikunta jäi pois 5kk, sen jälkeen olen 3kk tehnyt kevyttä treeniä koska kunto ei riitä kunnon treeniin… Lihas ei ole kadonnut josta myös itse yllätyin-olen jopa paremmassa kunnossa ulkoisesti?? Johtuen ehkä siitä että söin fiksusti 5kk ajan? En tiedä, mutta jokatapauksessa pointtini on että sisäinen kunto ei vastaa ulkoista kuntoa, näytän sporttiselta mutta todellisuudessa kyykyissa puuskutan 3 toistonkohdalla kun sydän hakkaa 200 huonontuneen fyysisen kunnon vuoksi, ikää 23vuotta että tosi kiva hei…

    Nyt on viimeiset 2 vkoa treenattu kunnolla ja flunssahan se iski, juurikin siksi että liikuntahan laskee vastustuskykyä.. Ei auta kun nyt olla pois salilta ja kävelypolulta mutta uusi draivi päälle kun paranen :)

    Tykkää

    1. marissa sanoo:

      Veikkaan, että ulkoinen hyvä kunto johtuu mullakin juuri ruoan hyvästä laadusta ja siitä, että nesteet on lähtenyt liikeelle, kun ei käy enää salilla. On kyllä tosi hassuntuntuista, kun ulkoapäin varmsti näyttääkin hyväkuntoiselta, mutta jos yrittääkin mitään rankkaa niin puuskuttaa kun olin ihan vanha ja raihnainen. hihi, eli ihan samat tuntemukset täälläkin! t. 25 v entinen treenihullu, nykyinen sohvapotilas ;)

      Ai sullakin iski flunssa kuten mullakin? No johan nyt on. Kyllä mä vaan syytän tätä liikkumattomuutta. Vastustuskykyä ei oo nimekskään ja kunto huonontunut. Kunpa tälle pikkuhiljaa sais alkaa tekemään jotain.. Lähtis jo flunssa niin pääsis elämänmakuun! :)

      Tykkää

  11. Essi sanoo:

    Joo flunssa iski 2 hyvän reenivikon jälkeen,justihi pääsi reenaamisen makuun perkules :(

    Joo ei auta kun huilata ja sitten taas jatkaa kunnon nostatus prosessia, onneksi entisinä hyvä kuntosina palaudutaan varmasti aika nopeaa takaisin hyvään kuntoon, kroppa kummasti muistaa :)

    Tykkää

    1. marissa sanoo:

      Niin, sama mulla! Ehin kaks viikkoa olla taas takas hyvien treenien maussa ja mikäs se sieltä tupsahti kun vanha kunnon lunssa. Voi meitä :D Tuuppa kommentoimaan taas kun pääset treenien makuun.. Ehkä ens viikolla oltais terveinä?!

      Tykkää

  12. Essi sanoo:

    Joo:) ajattelin pitää nyt vielä tämän ja huomisen ”kaksi tervettä päivää” ja torstaina sitten reenaamaan :)

    Tykkää

Kaunis kiitos kommentistasi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

%d bloggers like this: