Pari kertaa aiemmin olen lähettänyt teille postikortteja matkoiltani. New Yorkista nyt ainakin ja sitä aiemmin Thaimaasta.  Niihin tavallisiin kortteihin kun mahtuu niin hirmu vähän sanoja, joten parempihan se on kirjottaa enemmän ihan koko postauksen verran. Tällä kertaa saattekin kortin Pariisista. Terveisiä kaikille!

IMG_9219

Tässä istun aamiaispöydässä Pariisissa ja tulipa mieleen kirjoittaa kortti. Tuli myös äsken mieleen, että pitäisiköhän näillä ranskiksille esitellä juustohöylä. Ne menis varmaan onnesta ihan sekaisin, kun ei enää tarttis laittaa juustoa leivälle kuutioina. Moni muukin maa varmaan kaipaisi sitä laitetta, on tullut huomattua. Täällä on ollut aika kivaa. Ollaan ihailtu ranskalaisten hienoja rakennuksia ja kävelty taas niin paljon, että on isot rakkulat jalassa. Täällä kyllä museoita riittää. Ei olla käyty yhdessäkään. Näin jo kerran ennen Mona Lisan ja sehän on jo kulttuuria monen kerran edestä. Ollaan kävelty eniten hienojen ostosten perässä, ei nähtävyyksien. Siinä samalla nekin kyllä ollaan nähty. Eiffelin tornit ja muut riemukkaat kaaret. Eiffelissä vilkkui valoja. Tai eniten ollaan nähty kyllä turisteja, jotka on katsomassa niitä nähtävyyksiä. Niitä on paljon. Osa kulkee joukoissa ja pitää toisiaan kädestä. Muuten ne kai eksyy. Aika hassuja. 

Yhden nähtävyyden vieressä meillä on tällä koti, Oopperan. Paljon on kultaa siinä talossa. Yksi päivä piti kävellä vaan lyhyt matka cabareeta katsomaan, mutta ei se matka ollut lyhyt. Mua taas huijattiin. Tunti ja oltiin perillä. Sitten mentiin punaista mattoa sisälle, syötiin ja katsottiin. Lavalla oli paljon naisia ja niiden tissit vilkkui ja peput oli viimesen päälle treenattu. Tanssimalla tehty kapoisiksi ja silotettu syömällä maltillisesti. Siellä näkyi sitä siroa ja kaunista. Oikeita parisienneja. Samasta mallista ne tädit oli tehty, ties mistä tehtaalta tulleet. Oli tosi notkeita. Jalat lensi joka suuntaan. Yksi osasi laulaa. Mutta se kuva on kyllä väärä, kun ihmiset sanoo, että ranskalaiset on kaikki niin pieniä ja siroja. Lehdet ja elokuvat näyttää vain osan totuudesta. Kadulla on ihan tavallisia naisia ja ihan munlaisiani ihmisiä. Niillä on iso peppu ja vatsa. Tai jompikumpi kai, ei aina molempia. Eikä ne kaikki ole lyhyitä. Yksi täti sanoi mua pieneksi kun sovitin vaatteita. Silitti päästä. Sitä täällä kai olen, vaikka oon kyllä aika tavallisen kokoinen. Normaalikokoinen. Tiedättekö Suomessa niitä automaatteja joista saa suklaapatukoita tai limua? No näin eilen automaatin josta saa kynsilakkaa. Satoja erilaisia värejä. Eikai nää vaan syö täällä sitä? Vähän pisti mietityttämään.

Ainiin söin tosi hyvää tartaria, se oli ehkä kohokohta tällä lomalla. Suli suuhun. Ei sillä että ruoka tekisi mua onnelliseksi, mutta kyllä esimerkiksi aamiainen on se hetki kun onnellisuus on huipussaan. Täällä muuten espresso on ihan tosi hyvää. Meidän hotellissa on aika hieno aamiainen. Liikaa kaikkea ja kuitenkin tulee syötyä sopivasti. Sopivasti leivoksia kaksin käsin. Syön aina ennen kun äiti herää. Se on vähän unikeko tällä lomalla. Tänään lähdetään kotiin. Enkä ole vielä edes syönyt tarpeeksi Pariisin herkkuja. Yhden macaronsin, joka tosin oli käden kokoinen. Kuvitelkaa, aika iso. Suomessa ei oo sellaista. Ranska on kyllä kaunis kieli. Kuulostaa ihan hunajalta korvissa. Bonjour. Magnifique. Joli. Viimeisillä sanoilla on kehuttu mun tatuointiani. Yksi täti tahtoi koskettaa sitä. Hykerteli onnesta ja vei kädestä pitäen esittelemään kaverilleen. Hassua. Yksi poika taas pysähtyi moottoripyörällä viereen katsomaan. Kehui. Tapasin muuten vanhan tutun vuosien takaa ihan vahingossa. Tupsahti eteen. Säikähdin. Vanha poikaystävä, ihan hyvä tyyppi. Naurettiin hetki ja sanottiin taas heipat. Sovittiin, että taas kymmenen vuoden päästä tavataan. Lähdin syömään lounasta. Miehet on lirkkuja ja välillä tekisi mieli laittaa päähän säkki ja piilottaa pää. Ne on nää vaaleat hiukset. Blondin elämä on joskus rankkaa. Paitsi ei Suomessa oo. Siellä saan huutaa kovaa, että kukaan edes huomaisi. Täällä ei tarvitse kun kävellä ja jo on joku tarjoamassa shampanjaa. Yksi tarjosi jo suoraan kättään. Aika virkistävää. Välillä se tosin ahdistaa. 

Ihan hauskaa täällä on ollut. Tuntuu etten ole nähnyt mitään ja silti nähnyt niin paljon. Olen muuten syönyt taas ihan tosi paljon vaaleaa leipää. Kerran pastaa. Ensi kerralla olen täällä neljä päivää tai viikon. Ehkä yksin, niin ehdin kävellä vielä enemmän siellä missä tekee mieli ja saan etsiä monta hyvää ravintolaa. Tavaratalossa oli kyllä ihan kiva kävellä. Ihailtiin koruja ja hienoja kelloja. Sellaisia, joihin itsellä ei kyllä olisi koskaan varaa. 100 000 sormuksesta on kyllä aika paljon. Voisikohan mun mies vähän rikastua ja ostaa sellaisen. Harmi, että ollaan köyhiä suomalaisia. Täällä rikkaita riittää. Yksi jättii tarjoilijalle tippiä 50 euroa. Toisella näin sateenvarjon joka oli Cartierin ja siinä oli timantteja. Ei tainnut olla ihan halpa. Toivottavasti tuuli ei vie sitä niinkuin käy aina mun sateenvarjoille. Yksi setä taas osteli tyttärelleen paljon kalliita kenkiä ja laukkuja. Tai toivon, että se oli sen isä. Eihän siitä kyllä tiedä. Se tyttö sai Vuittonia ja Pradan laukun. Minä ostin alle satasella kahdet kengät, ne on tosi kauniit. Sormuksenkin ostin. En sitä sadantonnin korua, vaikka haluaisinkin teille uskotella olevani todella rikas. En kyllä harmi vaan ole. No mutta nyt ei mulla ole oikein muuta mielessä. Vielä tämä päivä aikaa kiertää ja katsoa, saa nähdä mihin suunta vie. Luulen, että mennään ainakin syömään. Nyt syön croissantin ja juon kahvini loppuun. Au revoir! 

——

Rentouttavaa lauantaita ystävät! :)

7 kommenttia artikkeliin ”Postikortti Pariisista

  1. Pasi sanoo:

    Hieno tatuointi! Ja rusketus!

    Tykkää

    1. marissa sanoo:

      Kiitos Pasi!! :)

      Tykkää

  2. Marilii sanoo:

    <3 Nää postikortit on niin ihania, että näitä vois lukee loputtomiin. Matkusta vielä vähän enemmän, jooko? Niin minä pääsen lukemaan kortteja :D <3

    Tykkää

    1. marissa sanoo:

      Khihi, lupaan matkustaa. Se on vähän kuule veressä se homma, eikä se niin vaan lopu ;) kiitos muru <3

      Tykkää

  3. outi sanoo:

    Voi sä olet ihana!!!! <3

    Luin tässä hotellihuoneessa omalle äidilleni ääneen tän sun postikortin. Me ei ihan olla Pariisissa, vaikka niin olisi kiva uskotella :D ollaan Turussa, mutta kivaa täälläkin ja tarkoitus olisi vielä ennen kotiin lähtöä etsiä hyvä kahvila :)

    http://outinfitness.fitfashion.fi/

    Tykkää

    1. marissa sanoo:

      Voi Outi, oot ihana! Toivottavasti äitikin tykkäsi ;)

      Ihana <3

      Tykkää

      1. outi sanoo:

        Tykkäsi ;)

        Tykkää

Kaunis kiitos kommentistasi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: