Tiedättekö sen tunteen, kun joku ojentaa lahjakassia ja alatte kuumeisesti miettiä, että mitä siellä on? Päässä pyörii monta ideaa, että mitähän se toinen olisi voinut keksiä teille hankkia? Eikai mitään ihan hassua, eikai mitään liian kallista? Mitä ihmettä se on oikein voinut keksiä? Ja se lahja on vielä noin iso, huh. Mitähän siellä oikein on?

Tällä kertaa en ehtinyt pitkään miettiä näitä ajatuksia, kun Marika ojensi lahjaansa. En ehtinyt, kun lahja oli jo käsissäni. Marika ehti vain mainita, kuinka idea on ehkä näkynyt instagramissa ja miten hänen on ollut vaikeaa salata ideansa ja ehkä onkin jo paljastunut vahingossa. No, enhän minä taulapää ollut tajunnut mitään niistä vihjailuista! Mistäs olisinkaan, kun ei ollut suoraan kerrottu mitään, vaan ympäripyöreästi puhuttu instassa puolivalmiista tekeleestä, että tää on joku juttu jollekkin. Ai mää oon se joku jolle sitä tehtiin, vau. Kun näin sen muovipussin, joka sisälsi jotain suurta ja pehmeää, mulla löi hetken ihan tyhjää. Katsoin ja odotin jännittyneenä. Luin kortin jossa peloteltiin, etten ehkä pitäisi siitä mitä lahja tulisi olemaan. No, se nyt oli vain tekijän skeptinen (kirjoitin ensin sanan spektinen ja mietin, että miten tuo sana näyttää niin hassulta… :D) asenne omaan tekeleeseensä, sellaisiahan me kaikki ollaan kun annetaan lahja. Ehkä se toinen ei pidä siitä kuitenkaan, vaikka se musta on niin kiva idea.

Koska olette muuten viimeksi saanut lahjan joka on tehty itse? Siis ihan itse tehty, ei itse ostettu ;) Enpä muista itsekään koska näin olisi käynyt viimeksi. Tehtiin me kyllä nuorempana paljon erilaisia isoja kortteja ystävien kesken, joihin kerättiin ystävistä kuvia ja ajatuksia, mutta eihän niitä ehkä voi ihan samanlaiseksi kutsua kuin mitä nyt sain. On mulla sellaisiakin monia tallessa, joita välillä katselen, mutta niiden teko on ehkä kuitenkin hieman helpompaa, kun mitä tämä lahja on.

Voitteko uskoa, että tämä nainen oli käyttänyt ihan hurjasti aikaa ja taitojaan vain siihen, että minä saisin näin upean lahjan? 

IMG_1215

IMG_1464 IMG_1483 IMG_1484

Siinä se nyt sitten on. Ihana itse tehty pöllö, jolle nopeasti heittäessä tuli nimeksi Mr. No Name. Ensimmäiset sanat jotka tulivat mieleen tästä ihanasta kaverista ja pitäähän sitä joksikin voida sanoa. Sillä ei siis vielä ole oikeaa nimeä, eikä ristiäisiäkään ole pidetty. Saa nähdä jääkö tämä sen nimeksi vai saako se ehkä vielä ihan oikean nimenkin, kun sellaisen sille keksin ;) Niin ja jos joku ihmettelee, että miksi tälläinen lahja, niin me jaetaan Marikan kanssa rakkaus pöllöihin. Tälläisiin söpöihin erilaisiin pöllökuvioihin, jotka ovatkin jo olleet ”muodissa” melko pitkään. Ehkä joku siellä on huomannut, että multa löytyy pöllä iholtakin saakka? Tästä voit mennä kurkkimaan mun tatuointiani selässä. Eikö oo tutun näköinen kaveri siellä pälyilemässä? ;) Taisi siis olla Marikalle aika helppo aihe keksiä lahja. Ei tosin niin helppo tehdä, jos multa kysytään. Naureskelinkin, että joululahjaksi Marika saa samanlaisen pöllön, mutta mun tekemänä. Saattaa ehkä näyttää vähän erilaiselta, haha! :D

Juu, meillä oli muuten tässä yksi päivä tiimiasutkin ihan päällä! Varmaan näytettiin aika söpöiltä yhdessä kun tuolla pyörittiin kaupungilla (okei ihan omalla pihalla vaan oltiin..). Aloinkin ihan miettiä, että onko se Marika osannut valita tälle lahjalle väritkin vain seuraamalla mun vaatevalintojani? Tulee nimittäin aika ahkeraan käytettyä lilaa, pinkkiä ja limen väriä. On se vaan fiksu tyttö, kun on väritkin osannut näin hyvin valita oikein! IMG_1479

IMG_1493 IMG_1489 IMG_1490

Se on aivan ihana, sen vaan sanon! Jos joskus saa todella yllättäviä lahjoja, niin tämä oli kyllä sellainen. En ihan oikesti kuvitellut, että joku joskus tekisi minulle jotain näin hienoa. Mummilta on kyllä saatu lapasia, mutta tämä on jotain todella erilaista. Ja vaikka se on vähän suuri, niin pitäähän sitä kuljettaa mukana paikasta toiseen. Eihän sitä nyt yksin voi kotiinkaan jättää matkustaessa. Seuraavaksi se pääseekin siis Italiaan. Hihih, parin viikon päästä ois suunta etelään ja Mr. No Name on lähdössä matkaan mukaan. ;)

Toinen aivan ihana syntymäpäivälahja on myöskin täällä kotona mulla arjessa mukana päivittäin ja senpän sain toiselta teille tutulta naiselta. Petra nimittäin oli teettänyt tälläisen kauniin mukin, jossa on kuva meidän Nykin matkastamme ja siinä on tekstikin mukana. Lahjaa ojentaessa Petra vielä sanoi ”Että muistaisit joka aamu miten ihana olet”. Kiitos tästäkin ihanasta lahjasta, täällä se viimeksi tänä aamuna piristi mua kun join kahvia aamulla. Taisi sekin nainen tietää, että kahvi kuuluu mun arkeeni aika isollakin osaa. Tulee siis katseltua tätä mukia useamminkin kuin vain kerran.

Kiitos tästä kauniista ajatuksesta ja siitä, että nyt olet joka aamu mun matkassa mukana <3

IMG_1495 IMG_1497Tässä mukista kirjoitaessa muistin erään toisenkin lahjan, jonka olen saanut ja joka yllätti mut pari vuotta sitten ihan täysin! Te ette siellä ruudun takana kuule kun puhun, ettekä tiedä minkälaista kieltä käytän, mutta tämä lahja liittyy puheisiini. No, mulla on sellainen hassu tapa, että en osaa yhtään kiroilla ja jos vahingossa edes yritän kiroilla, niin se muuttuu aika nopeasti nauruksi. Ärräpäät saa mut valahtamaan punaiseksi ja ne tuntuvat omassa suussa todella naurettavilta. Mulla onkin siis ihan oma sanonta, josta oonkin ehkä joskus maininnut, nimittäin ”Voi Nakki”. Tätä tulee viljeltyä kyllä ihan mihin tahansa kohtaan puhetta ja se on mun suuhun paljon sopivampi. Eihän hienot neidit nyt sentään kiroile ;)

No, koska eräs aivan ihana ihminen keksi sitten huomata mun rakkauteni sekä Kiroilevaan Siiliin, että tämän hassun tavan kiroilla, niin lahjakin oli sitten sen mukainen. Herra oli käynyt teettämässä itse sarjakuvataitelija Milla Paloniemen piirtämänä mulle ihan oman mukin, jossa kiiltelee juuri tämä mun viljelemäni oma lausahdus. Tämä on kyllä yksi hienoimmista lahjoista mitä olen saanut!

Ihan itkua olin vääntämässä kun tämän mukin sain käteeni. Miten kaunis ajatus ja upea lahja. <3

IMG_3321 IMG_3322Kiitos Marika, Petra ja Tommi, nämä lahja on kaikki aivan upeita! Mukit seisoo keittiön hyllyllä ja joka päivä muistan miten mua on ajateltu näin kauniisti. Mr. No Name on myöskin matkassa mukana ja se on ollut jo vaikka missä mun kanssani pyörimässä. Joka kerta sitä ei voi kyllä ottaa mukaan, kun onhan se ehkä vähän iso otettavaksi käsilaukkuun ;) Tuossa se sohvalla nytkin istuu ja katselee mitä mä oikein puuhailen. Hauska kaveri, joka ei kyllä hetkeen tule multa unohtumaan! Niinkuin ei mikään lahja jonka olen saanut. Olen saanut paljon yllättäviä postilähetyksiä, kortteja, kauniita viestejä ja kaikkea muuta ihanaa ystäviltä ja olen niistä jokaisesta ollut aina todella otettu. Täällä mä kerrankin itkeä pillitin, kun eräs ystävä lähetti Hollannista saakka pitkän kortin, johon oli kerännyt kaikenlaisia piristäviä lauseita mukaan. Sieltä hän oli kuulut, että mulla on elämässä vaikeita asioita meneillään ja päätti sitten tehdä pienen piristyksen. No, siinä kyllä onnistuikin ja tuossa se on kortti jääkaapin seinässä. Kuten on kaikki muutkin kortit esillä ja lahjat aina mielessä. Kiitos. 

Olisiko tänä viikonloppuna aikaa yllättää joku tärkeä ihminen vierelläsi? Pieni yllätys sinulta voi olla toiselle ihan mahdottoman suuri asia. Ihan pieni asia, jonka teet. Lähetä vaikka joku ihana viesti tai vie hänet vaikka yllättäen jäätelölle. Lähetä postikortti. Kauniit ajatukset muistetaan ja vaikka se tosiaan sinusta tuntuisi pieneltä asialta, voi se toiselle olla suurta. :)

En tiedä miten voisin kiittää teitä kaikkia tarpeeksi. Vitsit miten kivoja juttuja olenkaan saanut! :) Iso kiitos! <3

 

 

6 kommenttia artikkeliin ”Olenko tosiaan ansainnut nämä kaikki upeat lahjat?

  1. Seidi sanoo:

    Ihanan tunnelmallinen ja piristävä postaus ! :)

    http://seidiwashere.blogspot.fi/?m=0

    Tykkää

    1. marissa sanoo:

      Kiitos Seidi! :))

      Tykkää

  2. Petra sanoo:

    Olisi ihanaa olla niin taitava, että pystyisi tekemään läheisilleen lahjoja <3 Valitettavasti munkaan tekele ei kyllä näyttäs lähellekään pöllöltä, tuskin saisin lankoja kasaan edes yhtä pientä pyöreän palan vertaa :D :D Ehkä meidät on siunattu muilla lahjoilla kuin kädentaidoilla? ;) Ihania lahjoja ihanalle! :)

    Tykkää

    1. marissa sanoo:

      :) <3

      Tykkää

  3. Vastauksena otsikon kysymykseen: kyllä <3

    Oon aina ollut ihan hirveen kriittinen kaikkea ite tekemääni kohtaan.. mut pakko myöntää, että kun näitäkin kuvia tarpeeks monta kertaa selaa läpi, niin kyllä se mr. No name alkaa jo omissakin silmissä ihan hyvältä näyttää ;) Ihanaa, kun pöllöherra pääsee Italiaan asti <3

    Tykkää

    1. marissa sanoo:

      jeejee <3

      Tykkää

Kaunis kiitos kommentistasi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: