Huomenta! Mitäs sinne kuuluu näin aamulla kello 4:28? Vai nukutko muka vielä? ;) 

Toivottavasti te muut siellä vedätte vielä sikeitä, vaikka itse oonkin jo pirteänä pystyssä. Pyörin jo lähes tunnin sängyssä saamatta unta ja lopulta oli pakko luovuttaa ja nousta ylös. En keksi mitään hyvää poppaskonstia saada itseäni uneen, joten kahvia vaan eteen ja kirjoittelemaan. Menee kai ne yöt näinkin. Kävelylenkkikin jo kävi mielessä, mutta en taida tuohon pimeyteen lähteä yksin. Ei oo enää valoisia öitä saattamassa ulkona, joten parempi vaan pysyä sisällä vielä hetki. Eiköhän mua sitten ala väsyttää siinä kohtaa aamua, kun on aika lähteä töihin. Hahaa, ihanan pirteä työpäivä varmasti tiedossa! :D Onneksi on sentään jo perjantai, niin ehtii huomenna nukkua pidempään jos ei rytmiä saa kuntoon. Ihmetyttää kyllä vähäsen, että mihin ne unet on tällä viikolla kadonneet? Nukun levottomasti ja uni tulee todella huonosti. Ei malta oikein olla paikoillaan. Oonko mä liian innoissani? Liian stressissä monestakin asiasta? Vai oonko vaan liikkunut liian vähän ja unenlaatu kärsii?

Itseasiassa tuota viimeistä asiaa oon viime aikoina miettinyt paljonkin. Sitä, että miten paljon liikkuminen vaikuttaa uniin ja ylipäänsä jaksamiseen arjessa. Oon ollut nyt kesän aikana parissa haastattelussa ja niissä on kysytty mielipiteitä urheilusta ja siitä, että miksi sitä pitäisi harrastaa. Mikä saa mut liikkumaan? Täytyykin sanoa, että jos mulle ennen koskaan on ollut epäselviä ne syyt siihen miksi ylipäänsä liikun, niin tällä hetkellä tiedän täysin sanoa, miksi liikunta on tärkeää. Urheilu antaa mulle niin paljon energiaa takaisin, ettei sitä oloa voi edes kuvailla. Samalla se ottaa pois kaiken huonon ja levottoman energian, vaihtaa sen parempaan ja tekee musta entistä voimakkaammaan. Ei sitä urheilun tuomaa tunnetta ihan turhaan hehkuteta, eikä kukaan turhaan jaksa tunnista toiseen rääkätä itseään esimerkiksi salilla. Ja jos et tiedä siitä olosta mistä puhun, niin silloin urheilu ei vain ole sun juttusi. Eihän se kaikille tietenkään sovi, meillä jokaisella kun on omat tapamme nauttia elämästä. Itselleni urheilu on kuitenkin kaikki kaikessa ja ilman sitä oon jotenkin ihan hukassa. Mitäs tässä elämässä tehdään, kun enää ei voi urheilla? Mitä korvaavia hoitoja on onneen? 

Salilla otettu kuva viime vuonna.

Salilla otettu kuva viime vuonna.

 

En yhtään ihmettele, että niinkin moni meistä jää koukkuun siihen tunteeseen, jonka kunnon treeni tuo. En ihmettele, että saa lukea jatkuvasti ongelmista fitness harrastajilta ja siitä miten kaikki vedettiin överiksi. En ihmettele, että muissakin lajeissa sattuu haavereita ja paikat menee rikki. Kun panostetaan niin täysillä ja kovaa. En tosiaan ihmettele yhtään, koska tiedän itsekin miten paljon hyvää oloa onnistunut treeni antaa. Puhumattakaan siitä, että tekee vielä uusia ennätyksiä ja pääsee kilpailuissa näyttämään omat taitonsa. Onnistuu tavoitteissaan. Ei siinä kukaan jaksa liikaa rauhoitella itseään, vaan täysillä on vedettävä loppuun. Jopa yli omien rajojen. Mutta minkäs sille voi, kun tekee kaikkensa mihin pystyy ja juuri siksi, että siitä tulee niin käsittämättömän hyvä olo. Kukapa tahtoisi rajoittaa itseään silloin, kun menee hyvin ja pystyy.

Miksi siis urheilen? Koska siitä tulee hyvä olo ja treeni antaa enemmän energiaa kuin mitä se ottaa. Se jollain tavalla vaihtaa sitä huonompaa enegiaa pois ja olo on levollisempi. Energiat ihan oikeasti tuplaantuu hyvässä treenissä! :)

Lenkki takana ja tää ilme naamalla. MIKÄ OLO!

Lenkki takana ja tää ilme naamalla. MIKÄ OLO!

 

Elämä ilman urheilua on suoraansanoen aivan liian merkityksetöntä. Sydän ei hypi enää onnesta, eikä se jaksa tehdä musta yhtä innokasta kuin ennen. Aamut ei ole enää sama asia, kun en voi nousta aamulenkille. Illat ei ole sama asia, kun en enää istu tyytyväisenä kertaamassa päivän onnistuneita treenisuorituksia. Hiki ja kärsimys on kaiken sen arvoista, enkä tiedä mitään sen parempaa tunnetta kuin rankan treenin jälkeinen olo. Huohotus ei meinaa loppua ja on ihana valahtaa väsyneenä sohvalle ruokalautasen kanssa. Siinä ehkä se suurin syy oikeastaan siihen miksi liikun. Olo. Ilman treenejä unenlaatu onkin ollut todella huonona viime aikoina, mennyt jopa pahemmaksi ihan viime viikolla. Siihen saattaa vaikuttaa muut stressit elämässä, mutta veikkaan isoksi syyksi tätä liikkumattomuutta. Enpä olisi koskaan osannut arvata, miten iso merkitys urheilulla elämässä on. Jotenkin hävettää myös se, etten osannut tarpeeksi kiittää terveestä kropasta ja pitää siitä huolta. Kun selkä silloin meni epäkuntoon, en osannut arvata minkälainen vuosi siitä seuraa. Olen yrittänyt keskittyä muihin asioihin ja palata treenailemaankin, mutta vähän huonolla menestyksellä. Selkä kun ei oikein pidä mistään ja kun se välillä löysää otettaan, niin hetkessä sitä onkin jo tiukennettava. Uinti on oikeastaan lähes ainut juttu, joka tekee hyvää ja antaa keholle paremman olon. Pitää varmaan valita sitten se tuleva uusi asunto uimahallin lähistöltä. Tässä kun ei lähellä ole kuin rantaa, enkä usko käyväni tuolla avomeressä uimassa pitkin talvea. Vois tulla vänhän vilu ;)

Muistakaa arvostaa toimivaa kroppaanne ja pitäkään siitä hyvä huoli. Huoltakaa kehoa, venytelkää ja tarkastelkaa liikkeitä joita teette. Jos tulee kipuva, selvittäkää niiden alkuperä. Joohan? Itse olen tällä hetkellä ihan äärettömä kiitollinen, että kävelen normaalisti ja pääsen ylipäänsä liikkumaan. Ei saisi turhaan valittaa, mutta kyllä se kunnon hiki ja urheilun tuoma olo saa vain pikkuisen pintaan ikävää. Mitä elämässä muka on ilman urheilua? Antakaa mulle jooko joku uusi harrastatus joka antaisi saman olon. Eikai sellaista ole? Oon jo kokeillut jäätelön syönnin ennätyksiä, telkkarimaratoneja, seinään tuijotuksen ennätysaikaa, kirjojen lukemista ennätysaikaan (7 kirjaa kahdessa viikossa) ja kavereiden näkemistä ahkerasti. Viimeisin antaa näistä kaikkein eniten hyvää energiaa, mutta musta tuntuu että olisin kavereillenikin paljon parempi ihminen, jos pääsisin liikkumaan. Tää levottomuus alkaa vähän näkyä kehossa ja muistikaan ei enää toimi niin hyvin.

Urheilu on elämässä kaikki kaikessa. Jos myytäisiin vaihtoselkiä, niin vaihtaisin sellaisen mun asuntooni tällä hetkellä. Sen verran tärkeää olisi saada terve keho takaisin, sillä asumisella ei taas niin suurta merkitystä oliskaan. Että jos suostut vaihtoon, niin ota yhteyttä heti! Täällä ois kuuskyt neliötä kivaa kämppää vaihdossa hyvää selkää vastaan. :D Niin ja jos nyt saa yhtään valkata, niin miellään ottaisin sellaisen pitkän selän, joka vähän pidentäis mua. Yltäisin jatkossa paremmin ylähyllyille. Hihiih ;)

 

Energiaa sun alkavaan viikonloppuusi! Kerro mulle joku hyvä treenijuttu niin voin iloita edes sun puolestasi!? :)

32 kommenttia artikkeliin ”Onko elämää ilman urheilua?

  1. elisa sanoo:

    Haha luulin olevani ainut hereillä neljän aikaan mutta ilmeisesti löytyy muitakin aamuvirkkuja:) Mulla tosin Se taitaa olla jetlagiä.

    Tiedän liiankin hyvin miltä tuntuu kun ei pääse liikkumaan niin kuin tahtoisi ja miten iso vaikutus sillä onkaan elämänlaatuun! Mä oon onneksi nyt kehoani paremmin kuunneltuani päässyt takaisin rakkaan lajini pariin. Toivoisin niin kovasti että mulla olisi myös tarjota joku parannus sun selälle. Sanoit että uinti tuntuu hyvältä joten ehkä siitä voisikin tulla sulle uusi suosikkilaji? Tai joku pyöräily tai muu missä selkä ei tärähtele niin paljon. Pystyisitköhän semmoisia lajeja kokeilemaan?

    Tsemppiä sulle ja kiitokset ihanan positiivisesta asenteestasi! Sun blogin lukemin auttoi mua keväällä kun itsellä oli loukkaantumisen kanssa ongelmia!

    http://www.karhusportscience.com

    Tykkää

    1. marissa sanoo:

      Iso vaikutus elämänlaatuun todellakin! En varmaan ennen sitä edes olisi tajunnut, kun on ollut omavalintaista liikuuko vai ei, mutta nyt se tulee pakon kautta. Ei voikkaan tehdä ihan mitä tykkää, vaan tää on vähän tälläistä arpomista. Uinti on vaan vähän tylsää, mutta ehkä siitä tosiaan vois tulla uus suosikki? Pyöräily on selälle asentova vähän huono, mutta jossain vaiheessa sitäkin pitää kokeilla. Ehkä ne omat suosikit löytyy :)

      Oleppa hyvä Elisa, kiitos itellesi ihanista kommenteistä täällä blogin puolella! :)

      Tykkää

  2. Lily sanoo:

    Huomenta Marissa! Täällä kuudelta noustu ylös, eli suht myöhään.. :D Tiiän kyllä kans mitä on kun uni loppuu kesken. Totta on, että saa paremmin nukuttua kun on liikkunut päivän aikana! Mulla on ollut viime öiden jälkeen tosi levännyt olo koska olen nukkunut niin sikeästi, juuri liikunnan tuoman rasituksen (voiko noin sanoa? ) vuoksi :)

    Mukavista treenikokemuksista: Silloin kun jaksan kammeta itseni aamulenkille, niin se tunne kun hölkkäilen auringon noustessa hikisenä kotipihaan, saan käydä suihkussa ja syödä aamupuuron. Tuntuu että ois saanu kunnon energiabuustin. Sitä tunnetta ei voita juuri mikään :)

    Toivon että selkäsi paranee pian! <3 Maltti on valttia! ;)

    Tykkää

    1. marissa sanoo:

      Rasitus tuo todellahyvät unet! Ellei ole liian raskasta ja siinä menee olo helposti levottomaksi. Hyvä, että oot päässyt kunnon treenin makuun. *kateellinen* ;)

      Aamulenkkejä odotellessa siis… ah. Ne on niin parhautta. Kiitos Lily!

      Tykkää

  3. tiina korpela sanoo:

    Totta- kroppaa pitää kuunnella ja kunnioittaa. Liikunnan kaltainen hyvä olo ja paremmat unet voi saada myös passiivisin keinoin kuten hieronnalla! Kannattaa sitäkin kokeilla. kuten manuaaliset käsittelyt varmasti sulle onkin tullu tutuksi. Tsemppiä syksyyn :)

    Tiina

    Tykkää

    1. marissa sanoo:

      Kiitos, sitä tarvitaan. En oo varmastikaan tarpeeksi kunnioittanut omaa kehoani ja se on kostautunut. Nyt pitää alkaa kaikki alusta ja muistaa tehdä kaikki entistä paremmin.

      Ihanaa syksyä Tiinalle! :)

      Tykkää

  4. Jenna sanoo:

    Tsemppiä ja jaksamisia, toivottavasti selkä paranee nyt pikkuhiljaa ees siihen kuntoon, että voit alkaa reenailla jonkin verran:) Siitä oiskin sitten suunta vaan ylöspäin, niihin kunnon treeneihin!

    Oma mahtitreenijuttu on se, että löysin miun motivaation uudelleen, salia kohti siis! Heinäkuu meni vähän miten sattuu salilla käydessä, kun oli niin paljon kaikkee muuta juttua. Nyt oon jaksanu käydä monta aamua aamulenkillä ja iltavuoron jälkeen kömpiny vielä salille kello kymmenen aikaan, hah! Tyhjällä salilla reenaaminen hyvän musiikin kanssa on ihan huippua, vaikka monet treeniajankohtaa epäileekin:D Ei vaan huvita mennä illalla kotiin jumittamaan, kun tietää ettei unta kuitenkaan saa pariin tuntiin, joten salille vaan kuluttamaan viimeset energiat ja hyvällä mielellä kotia:)

    Tykkää

    1. marissa sanoo:

      Jes, motivaatiota kohti ja vauhti päälle! Syksyllä on niin ihana aloittaa kunnon treenikausi ja miettiä, että nyt vedetään oikein täysiä ja uudet energialukemat päälle. Puhtaalta pöydältä kohti parempia tuloksia. :)

      Tosin mulla ei oo nyt siihen mahista :D hihi. No, eiköhän tämä tästä ajan kanssa, kuten koko ajan yritän sanoa. Mullekkin on ollut vaikea löytyy uusia juttuja mitä puuhata ilman liikuntaa, mutta kyllä stiä vain olemistakin on tullut opeteltua. Tehnyt itseasiassa ihan hyvää. Rauhoittanut oloa ja nyt tiedän, että osaan välillä myös vain olla. Ennen se oli ihan mahdotonta. :D

      Tykkää

  5. enni sanoo:

    Heippa!

    Tuli mieleen, että pystyisitköhän joogaamaan ton sun selän kanssa. Suosittelisin ainakin sitten kun selkä on vähän parempi, sillä jooga voisi myös ehkäistä noita vaivoja. Siitä tulee mulle ainakin tosi hyvä olo jälkeenpäin, ja jos valitsee raskaampaa joogaharjotusta (vaikka astangaa), niin treenistä voi tulla aika raskaskin. Hyvät ohjaajat osaa myös tosi hyvin neuvoa vaihtoehtoisia asentoja niille, joilla on jotain vammoja.

    -enni

    Tykkää

    1. marissa sanoo:

      Jooga on jossain vaiheessa todella hyvä laji, mutta vielä nyt se on sula mahdottomuus. Selkä on niin jäykkä ja mitkään pidot ja kaarteet selälle ei oikein sovi. olin eilen kokeilemassa tanssia ja siinäkin huomasin, että vain suhte nopeat liikkeet toimii. Selän pitäminen kovissa pidoissa on hankalaa. Mutta ehkä sitten jossain vaihessa, toivon, että se on mun uusi lempilajini :)

      Tykkää

  6. memmi sanoo:

    Jep, itekin tuli huomattuu kesän aikana tai nyt sen jälkeen, että liikunta on elämä suunnilleen. Se kesä kun meni fyysisesti raskaan työn takia vähän miten meni liikkumisen suhteen. Nyt oon pari viikkoa ollut lomalla ja päässy takasin normaaliin arkeen kiinni, eli liikkumaan kunnolla jne, niin voi että tätä oloa. Siis aivan mahtavaa, energiat pompannu tietyllä tavalla ihan pilviin ja fiilis aivan loistava niin henkisesti kuin fyysisestikin. Tosin tän liikunnan ja etenkin salin pariin paluun ois voinu tehdä vähän järkevämminkin.. Tein nimittäin maanantaina jalkatreenin ja vähän turhan täysillä ehkä, koska edelleen tänään perjantaina peppu muistutteli maanantaina hankituista lihasjumeista, ehh.. :-D Ei sillä, onhan lihaskivut ihan kivoja, tietääpähän ainakin tehneensä jotain, mutta rajansa kaikella :D

    Mutta toivottavasti saat sinäkin selkäs kuntoon ja pääset kunnolla takasin liikunnan pariin, tsemppiä! :)

    Tykkää

    1. marissa sanoo:

      Haha, mun yksi ystävä teki ihan saman jutun jalkatreenin parissa! Ei kävellyt viikkoon, kun oli niin rankkaa. Palautuminen taisi vähän jäädä, kun oli lomien jälkeen liian suuret luulot jalkojen voimista. Tsemppiä ;)

      Ja kiitos Memmi, kyllä tämä varmasti tästä. Hissukseen ajan kanssa :)

      Tykkää

  7. Manna Vaara sanoo:

    Totta tuo, että liikunta auttaa nukkumaan paremmin, itse simahdin illalla yhdeksältä, mutta luin tämän kirjoituksesi jo ennen kuutta!

    Hyvistä treeneistä sen verran, että olen nyt pari kertaa käynyt kuntosalilla, siis aloittelen uutta harrastusta, ja kropassa tuntuu aloittamiseen liittyvää aristusta, jonka tiedän menevän ohi kunhan kroppa tottuu. Tänään kävin yhteistreenillä kaverin kanssa, ja vaikka molemmat tuusattiin omaa ohjelmaa, se oli aika hauskaa :)

    Pikaista mutta perusteellista paranemista!

    Tykkää

  8. Sanna sanoo:

    Mie en todellakaan tietäis mitä tekisin, jos en urheilis. Oon huomannut sen esimerkiks silloin kun miulla on ollut aamulla hieronta ja loppupäivä ja ehkä mahdollisesti seuraavakin pitää levätä, nopeesti tulee tekemisen puute :D Onneks syyskuussa alkaa pyörii toisen lajin reenit 4 iltana viikossa ja lokakuusta lähtien noin joka toinen viikonloppu on turnauksia + päälle omatoimiset reenit ni ei tartte miettii et mitä tekis vapaa-ajalla :D

    Ite oon onnellisessa asemassa, etten oo joutunut pitämään pitkiä taukoja liikunnasta loukkaantumisten takia. Täälläkin selkä on alkanut nyt oireilemaan mutta se haittaa oikeestaan vaan kilpakävelessä, niin muuta liikuntaa on pystynyt harrastamaan :) Mutta tarkoitus ois kyllä käyä näyttää sitä jossakin.

    Tykkää

    1. marissa sanoo:

      Haha, urheilu on kyllä siitä ihan paras juttu, että kun valikoi lajit oikein niin tekemisen puutetta ei todellakaan tule. Se vie niin hyvin mennessään, että tylsyys ei helposti kyllä uhkaa. Siksi pidänkin itseasiassa juoksusta harrastuksena, koska sitä voi tehdä missä vain ja milloin vain. Ikinä ei oo tylsää päivää :)

      Tsemppiä treeneihin! Pidän peukkuja, ettei sulle tule loukkaantumisia jatkossakaan ja että sun selkäsi pysyy terveenä :)

      Tykkää

  9. Henna sanoo:

    Pohdin tänään juuri, että mitä ihmettä tekisin, jos en harrastaisi liikuntaa ja harjoittelisi tavoitteellisesti. Kun tähän kerran on ”hurahtanut” niin ei tästä vapaaehtoisesti voisi luopua mistään hinnasta. Eli valitettavasti oma selkäni ei ole kaupan, mutta toivon, että pääset vielä tervehtymään niin, että saat nauttia raskaammistakin treeneistä joku päivä! :)

    http://hennanliikuntapaivakirja.blogspot.fi/

    Tykkää

    1. marissa sanoo:

      Urheiluun on hyvä hurahtaa. Kivoja treenejä sulle Henna! :)

      Tykkää

  10. Suvi sanoo:

    No kuule tää teksti oli ihan kuin mun ajatuksista! Näitä juttuja mä olen päivittäin pyöritellyt päässäni viimeisen vuoden ajan. Mistään muusta en saa samaa fiilistä kuin liikunnasta, ja mieliala on matala tämän liikkumattomuuden vuoksi. Olisihan se mukavaa, jos saisi samanlaisen endorfiiniryöpyn vaikka laulamisesta/maalaamisesta/jonkin instrumentin soittamisesta tms., mutta kun ei. Turhaan mä tässä enempää löpisen, kun samassa veneessä ollaan ja tiedetään molemmat, miltä tämä tuntuu. Tsemppiä sinne ihan hirveän paljon, ja toipumista selälle!

    Tykkää

    1. marissa sanoo:

      Tsemppiä myös sulle ihan tosi tosi paljon Suvi! Ei oo elämä aina helppoa, mutta varmasti meidän apremmat ajat näiden asioiden suhteen vielä koittaa. Ei ikuisesti voi asiat mennä näin :)

      Tykkää

  11. Petra sanoo:

    Kyllä se vielä tulee kuntoon! <3

    Tykkää

    1. marissa sanoo:

      Tuleeeeeee <3

      Tykkää

  12. kataryna sanoo:

    Mä oon eri mieltä etteikö urheileminen sopisi muka kaikille. Tottakai sopii, ihminenhän on luotu liikkumaan !! :D kaikkien täytyy vaa löytää se oma laji , and I hope they will (: .

    Ja sit tosta että jotkut on treenanneet liiankin täysiä ,antaneet kaikkensa ja tyyliin talvisotameiningillä ettei periksi anneta ja sen seurauksena on sitten puhjennu vaikka mitä ongelmia mm. Kilpirauhasen vajaatoimintaa. Ja sen takia koska on vaa nauttineet liikaa treenistä ja sen tuomasta olosta ? Väittäisin, että aika monilla on ollut tavoitteena jokin ihan muu kun treenin tuoma hyvä olo.. nimittäin ulkonäkö ja koko kehonkuva on joillain vääristyneet ja sen seurauksena tullut kasapäin eri ongelmia niin henkisiä kuin fyysisiä.. ihmiset tehkää sitä mistä nautitte niin myös urheilun suhteen !! Peace ♡

    Tykkää

    1. marissa sanoo:

      On luotu liikkumaan, se on selvä. Siltikin tiedän monia, joille urheilu ei vaan yksinkertaisesti tuo sitä samaa endorfiini ryöpsyä ja liikunta kovissa määrin tekee jopa pahaa. Liikkua pitäiskin siis kaikkien, mutta ei välttämättä samoissa määrin. Toiselle ihan oikeasti voi herätä mielihyvähormoneja paljon enemmän jostain muusta asiasta. Maalaamisesta vaikkapa tai lukemisesta. Kyllä kävellä pitää muistaa ja olla arjessa aktiivinen, mutta jos ei oikeati nauti yhtään urheilusta, niin mun mielestäni sitä ei väkisin pidä tehdä. Kokeilla kyllä pitää, koska alku on aina hankala ja kroppa ei ehkä heti pidä jostain. Sitten jos ei millään onnistu ja maistuu puulta, niin tekee jotain muuta :) Mutta tämä onkin vain mun mielipiteeni ;)

      Hyviä ajatuksia sulla, oon samaa mieltä lopputeksistä. Kropppaa pitää arvostaa ja tehdä asiat rauhassa. Silloin vältytään suuremmilta loukkaantumisilta, ainakin pääosin :)

      Tykkää

  13. Annukka sanoo:

    Heippa Marissa!

    Aluksi kiitokset todella ihanasta blogista jonka lukeminen jaksaa aina ilahduttaa, herättää ajatuksia ja antaa hyvää mieltä ja energiaa. Sulla on todella paljon viisaita ajatuksia ja on tosi kiva että jaat niitä täällä. Tykkään lukea blogiasi kun kirjoitat niin monipuolisesti eri asioista. Tämä ei ole mikään pelkkä treeniblogi vaan nään tämän kokonaisvaltaisena hyvinvointiblogina. Sellainen se minulle ainakin on, arjen piristäjä ja hyvänmielen luoja :)

    Olen blogiasi jo pidemmän aikaa seuraillut, usein pitänyt kommentoidakin, mutta en ole sitten vain saanut aikaiseksi. Halusinkin nyt jättää oman kommenttini nimenomaan tähän postaukseen, koska kirjoittamasi teksti herätti paljon ajatuksia.

    Itselleni urheilun tuoma hyvä fiilis on aivan jotakin ainutlaatuista, mikään ei voita oloa rankan treenin tai juoksulenkin jälkeen. Olo on samaan aikaan energinen ja väsynyt. Aloin tätä tarkemmin miettimään tämän aamuisella juoksulenkillä. Juoksusta on minulle kuluneen vuoden aikana muodostunut todella rakas harrastus. Samanlaista tunnetta ei saa mistään muusta! Olen myös huomannut sen ’palon’ mitä juokseminen ja treenaaminen yleensäkin saa itselleni aikaan, kun kunto kasvaa ja jaksaa juosta yhä pidempiä matkoja, haluaa aina kehittyä ja jaksaa vielä vähän enemmän. Haluaisin kuitenkin pitää myös omassa mielessäni sen, mitä kehon ylikuormittuminen voi aiheuttaa ja pitää oman malttamattoman mieleni kurissa, ainakin suurinpiirtein ;) Kehonhuolto on myös yksi tosi tärkeä asia, jonka olen ihan omakohtaisesti huomannut lisäävän liikunnan nautittavuutta. Päivittäinen joogaaminen auttaa kehoani palautumaan nopeammin ja kehittää samalla voimaa ja liikkuvuutta. Myös muu venyttely on tosi tärkeässä roolissa.

    Pointtinani siis varmaankin tässä kilometrikommentissa oli, että nautitaan liikunnasta, sen tuomasta hyvästä olosta ja kehitetään itseämme ja taitojamme kunnioittaen kuitenkin kehojamme ja rajojamme. :) Aina ei tarvitse mennä vielä lujempaa ja nopeammin.

    Todella kurja tuo sinun selkävaivasi. Olisin itse varmaan jo samassa tilanteessa hermoraunio jos en pääsisi liikkumaan. Joku tuolla jo aiemmassa kommentissa väläytteli joogan mahdollisuutta. Luulisin että se voisi ainakin jossakin tilanteessä sopia ehkä sinullekin ja omasta kokemuksesta voin allekirjoittaa että joogatreenit voivat olla todella raskaat ;)

    Joka tapauksessa paljon tsemppiä selän kanssa kipuiluun, toivon nopeaa parantumista!

    Kaikkea hyvää sinulle alkavaan syksyyn, pidä tuo ihana positiivisuus joka sinusta huokuu jokaisessa postauksessa! :)

    Tykkää

    1. marissa sanoo:

      Kiitos paljon Annukka, olipa piristävä kommentti :) Ihania sanoja!

      Juoksu on mulle todella tärkeä harrastus ja kun se puuttuu, en oikein pääse mihinkään viettämään niitä omia hiljaisia hetkiäni. mikään ei tunnu tuovan samaa hyvänolon tunnetta. Ymmärrän siis täysin mistä puhut! Ihana kuulla, että oot löytänyt harrastuksen joka tuo sulle noinkin hyvää oloa ja paljon ajateltavaa. Fiksuja pohdintoja.

      Mun on ehdottomasti parannettava kehon huoltoa, oon varmasti laiminlyönyt sitä viime vuosina. Tällä hetkellä sitä pitäisi tehdä todella paljon ja kun oon laiskistunut niin paljon, niin myönnän tehneeni sitä aivan liian vähän. Ehkä siis aika ottaa itseäni niskasta kiinni ja alkaa hoitamaan sitä selkää oikeasti kuntoon! Kiitos sulle muistutuksesta.

      Kiitos tsempistä, sulle myös nääääääin paljon treeni-iloa ja tsemppiä! Nautitaan elämästä :) <3

      Tykkää

  14. lysa sanoo:

    Tää teksti sopii kyllä niin mullekin! Pitkittyneen flunssan kourissa oltu jo monet kuukaudet, eikä tämä henkisesti mitään helppoa ole, jos liikunta on se juttu, josta saa kaiken energian. Treenipäivän jälkeen nukkuu niin paljon paremmin ja terveellisesti syöminenkin onnistuu hyvin. Liikunta antaa vaan sen ilon koko muuhunkin elämään!

    Tykkää

    1. marissa sanoo:

      Näinhän se on. Liikunta on mullekin kaikki kaikessa <3

      Tykkää

  15. iida sanoo:

    Jep! Totta puhut. Ite reenasin liian kovaa liian vähillä kaloreilla. Tervetuloa kilpirauhasen vajaatoiminta Ja thyroxin koko loppuelämäksi. Noin vuosi sitten puhkesi ja pitkään voin todella huonosti. Jos voisin tehdä asiat toisin niin tekisin. Kehon kuunteleminen ja lepo on kyllä tärkeää. Kantapään kautta opittu.

    Tykkää

    1. marissa sanoo:

      Mikähän siinä on, että kaikki pitää oppia aina kantapäänkautta? Mitään ei saa helpommalla, vaan ensin pitää mokailla ja sitten vasta tietää sen oikean tavan. Vaikka joskus se on liian myöhäistä. Itsekin oon miettinyt, että onkohan sitä onnistunut saamaan paljonkin haittaa kehon toimintaan vuosien aikana omilla kikkailuillaan, mutta onneksi ainakin päällisin puolin tuntuu kaikki olevan ok.

      Tsemppiä sulle treniin ja elämään kilpparin kanssa. Koita jaksaa pysyä positiivisena!

      Tykkää

  16. Ella sanoo:

    Paljon voimia ja jaksamista Marissa, ihana blogi! Ja tiedän tunteen.. Olen 19v ja uskalsin tänään vihdoin googlata sanan kondromalasia. Fysioterapeutti tutki polveani viikko sitten ja totesi: ’onneksi ei taida olla kondromalasia kun ei naksu’

    Juoksin sitten eilen kovan lenkin, eikä kipua ei tuntunut. Tänään en ole pystynyt kunnolla kävelemään, sattuu ja naksuu ja googlettaminen sai mielialan alemmas kuin ikinä. Olen kestävyysurheilija ja liikun ~100km/vko. rakastan sitä.

    Nyt pelottaa ja tuntuu ettei elämässäni ole enää mitään järkeä. Osaatko piristää?

    Anteeksi avautumiseni, mutta uskon sinun ymmärtävän <3

    Tykkää

    1. marissa sanoo:

      Voi ei, kuulostaa kamalalta! Ensin kuitenkin vinkkaisin, että googletukset seis heti. Itse (ja moni muukin meistä) teen samaa vaivojeni kanssa, mutta totuus on se, että vaivat usein viittaa vaikka mihin sairauksiin. Niin moni oire on eri sairauksissa, että siinähän tulee itsekin ihan masentuneeksi ja luulotautiseksi, kun niitä lukee ja huomaa miten sairas onkaan. Yritä pysyä positiivisen ja odota ensin lääkäriltä ”tuomiota” että sinulla on juuri tämä vika polvessa. Ja sitten jos se sitä todella on, niin en voi muuta sanoa kun, että siinä vaiheessa meitä jokaista testataan todella lujaa kun lähtee kyky urheilla ja liikkua. Vielä enemmän testataan kun ei voi enää kävellä. Itseäni on auttanut se, että mitein koko ajan, että ”no mähän pystyn kävellä, ilman sitä olis elämä aika paljon kaameampaa” ja niin sitä vaan jaksaa pysyä positiivisena. Jotenkin tuntuu, että elämässä on niin paljon muitakin tärkeitä asioista, että vaikka urheilumattomuus alkaa jopa vähän masentaa mieltä, niin siltikin se, että voin kävellä on paljon isompi asia. Elämää voi jatkaa normaalisti. En sano, että näitä ajatuksia on helppo laittaa omaan päähän ja varsinkin sulla, kun juoksua harrastat noin suurissa määrin. Vaikea siitä on ikinä luopua ja kun jotain ei saa tehdä oman kehon huonon kunnon vuoksi, on ihan pulassa.

      Voi että kun voisin jotenkin sua piristää! Tiedän tasantarkkaan miltä susta tuntuu. Onko vaiva ollut pitkään?

      Odota kuitenkin rauhassa, että löytyisikö polvelle apu. Onneksi olet kuitenkin nuori (jos tästä jotain positiivisia puolia haetaan) ja paraneminen on nopeampaa ja helpompaa. Tsemppiä polven kanssa ja toivon, että vika saataisiin kuntoon ja saisit takaisin normaalin arjen. <3

      Tykkää

  17. Ella sanoo:

    Tarkoitukseni olikin vain lukea faktat Googlesta, mutta jotenkin sitä päätyi keskustelupalstoille, joissa ihmiset kertoivat elämästään tämän vaivan kanssa, johon tosissaan ei parannuskeinoa ole :/

    Polvi on vaivannut nyt 2kk, ja lenkkejä olen tosissaan lyhentänyt ja harjoitellut vaihtoehtoisesti suksilla ja crosstraineeilla, muttakun juoksu on SE juttu!:/

    Tyhmintä on, että nilkan rakennevian vuoksi jouduin lopettamaan hyppylajit 3v sitten ja se oli jo vaikea kokemus.

    Ei auta kun odottaa lääkärin tuomiota.

    KIITOS Marissa! Kyllä sun aitoja päivityksiä lukiessa vähän piristyy<3

    Tykkää

Kaunis kiitos kommentistasi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: