Herään aina aikaisin. Vuosien myötä se kello on tasaisesti siirtänyt rytmiä aina pikkuhiljaa enemmän aamuun ja tällä hetkellä mun heräämiseni tapahtuu siinä noin kello viiden aikaan aamulla. Siinä vaiheessa on yleensä 6-7 tuntia unta takana ja alkaa olla tarpeeksi energiaa nousta ylös. Joskus saan vielä unta uudelleen, mutta joskus on pakko antaa pirteydelle periksi ja nousta ylös. Kahvia juomaan. Aamun ensimmäinen askel on aina hampaiden pesu, siitä seuraa iso iso iso kuppi kahvia. Sellainen, josta ehtii puoli tuntia juoda nauttien ja maistellen. Odotankin usein jo illalla, että olispa pian aamu ja pääsisi juomaan aamukahvin. Hihi, se oman aamun luksushetki, josta en tuu hevillä luopumaan. Aamuista nyt en ainakaan. Jos joku ne yrittäisi ottaa multa pois, niin ei tuu kyllä onnistumaan. Aamuissa on mulle niin suuri merkitys. Siinä energiassa joka mulla aamulla on ja siinä olossa, jossa herään. Herään nimittäin lähes poikkeuksetta aina täynnä energiaa ja aina tuntuu, että edellisen päivän huonot ajatukset ja energiat on poissa. Vaikka mitä huolia ja stressin aiheita olisi, niin aamulla ne kaikki tuntuu ainakin hetkeksi kadonneen.

Lähiaikoina stressi on vienyt unia ja oon nukkunut vain jopa kolmea tuntia yössä ja silloin on ollut kyllä pieniä vaikeuksia saada itseäni hereillä. Tai no, eikai siinä oo mitään vaikeuksia ollut kun oon ollut hereillä jo aamu kolmesta saakka ja yrittänyt keksiä itselleni tekemistä. Yleensä bloggailen tai luen. Juon kahvia laittoman aikaisin ja mietin, että miten ihmeessä pysyn sitten töissä hereillä. Ihan hyvin ne päivät on menneet, mutta jälleen kotiin päästessä oon vaan haaveillut siitä, että oispa jo aamu ja olisin taas pirteä. Kunpa vois vaan aina olla aamu. Täynnä odotusta ja hyvää energiaa.

IMG_3956

Perjantain aamiainen kahvila Charlotassa, kello seitsemältä jo hymyilyttää. :)

IMG_3947 IMG_3950

Sitä on vaikea selittää sellaisille, joiden parhaat energiatasot pystyy mitata illalla. En usko nimittäin, että se olo silloin illalla on samanlainen kuin mitä mulla itselläni on näin aamuisin. Rakastan tätä hiljaisuutta mikä mulla on ympärilläni ja sitä, että saan rauhassa valmistua päivään. Olo on toiveikas ja luottavainen. Kaikki illan stressit on poissa ja oon jotenkin aivan omissa maailmoissani. Juon kahviani ja puuhastelen kaikkea muuta aamuisin. Siivoan tai järjestelen paikkoja ja hoidan asioita. Uskon, että saan aamun ekoina tunteita kaikkein parhaiten asioita tapahtumaan ja esimerkiksi laskut tulee maksettua aamun energioilla (jotenkin siitä laskurumbasta selviää silloin parhaiten :D ) ja kotia tulee puunattua puhtaaksi aamulla. Myös treeni maistuu kaikkein parhailta juuri aamuisin. Tänäänkin olisi suunnitelmissa lähteä suht aikaisin treenaamaan, kunhan tuo mies tuolta vaan saadaan nousemaan ylös. Sille ei sentään oo vielä tarttuneet nää mun kello viiden herätykset. Annan sen usein nukkua jopa kuuteen… Noei, kyllä se saa nukkua aina ihan niin pitkään kun uni maistuu. ;)

Onneksi mulla on muutamia kavereitakin, jotka herää aamulla aikaisin. Oon viime viikolla viettänyt kaksi arkiaamiaista keskustassa jo ennen töihin menoa ja en oikeasti muistanutkaan miten ihana on aloittaa päivä ystävän seurassa. Oltiin nyt perjantainakin Kadrin kanssa aamiaisella jo kello seiskalta (vai varttia ylikö se oli?) ja molemmat täysin intoa täynnä. Ei löydetty oikein muuta aikaa treffata ennen viikonloppua, joten päätettiin raahata itsemme jo aikasin aamusta nauttimaan toistemme seurasta. Itse olin jo kotona juonut ekat kahvini, mutta Kadri taisi nousta suoraan aamiaiselle mun seuraani. Ihana aamun alku, ei voi muuta sanoa. Samalla myös mahtava arkiviikon lopetus tavata ystävää aikaisin aamusta ja jatkaa vikaan päivään töissä sillä viikolla. Maanantainahan aloitin viikkoni Monnan ja Ainon kanssa aamiaisella, jos muistatte. Siinäkin on kaksi ihanaa aamuvirkkua, joiden kanssa toivon pääseväni useamminkin aloittamaan päivän hyvällä aamiaisella. Koska mennään ensi kerran, Aino ja Monna? ;)

Onnistunut viikko takana, kun sai sekä aloittaa, että lopettaa viikon hyvässä seurassa. <3

 

IMG_3957

Ja siinä säästää muuten aikaakin, kun näkee kavereita aikaisin aamusta! Aamuinen treeni siinä kyllä jää väliin, kun munkin pitää olla töissä jo 8:30, mutta ainakin saa ihanaa seuraa aamuun ja tulee syötyä hyvin. Ehtii sitten treenailla illasta, jos vielä jaksaa tai sitten nauttia vapaasta ajasta. Tästä tulee ihan varmasti tämän syksyn juttu, että nähdään kavereiden kanssa aamiaisella. Ei ehkä niiden uneliaampien kanssa, joille herääminen on tuskaa, koska en tahdo ketään väkisin raahat aamiaiselle väsyneenä. Kukapa siitä nauttisi. Uneliaampien kanssa tavataan sitten töiden jälkeen tai viikonloppuisin brunsseilla. Onneksi multa kuitenkin löytyy myös aamuvirkkuja kavereita, joille ei tuota tuskaa tulla aamupalapöytään jo vaikka seiskalta aamulla. Ja vaikka se hassulta ehkä kuulostaakin, niin mulle tuottaa usein jopa tuskaa odotella sitä aamiaista seitsemältä. Oonhan nimittäin usein jo viideltä hereillä juomassa ekaa kahviani, joten kello seitsemän alkaa olla vähän sellainen late breakfast mulle :D

Tänään tiedossa asunnon siivousta asuntonäyttöä varten, salitreeni ja siitä sitten brunssille ihanan Eijan kanssa. Vielä ei tietoa mihin mennään syömään, mutta täytyy toivoa, että se nainen herää sieltä ennen kun kaikki brunssipaikat on jo kiinni. Hehe, eiköhän me jotain syötävää saada. Mulle se on varmasti siinä vaiheessa jo päivän kolmas ruoka, kun nyt olen jo syönyt aamiaiseni, salin jälkeen täytyy tietenkin taas jo syödä ja iltapäivällä sitten tosiaan se brunssi. Naam. Syöminen on vaan niin kivaa ;) 

Ihanaa sunnuntaita ystävät! Mitäs siellä puuhaillaan? 

 

12 kommenttia artikkeliin ”Aamut on mun aikaani, ethän ota sitä multa pois!

  1. opiskelijatyttönen sanoo:

    Tää sun blogi on niin ihana! :D Mäkin tykkään aamuista, mut en ihan noin aikasin herää. ;)) Ja vielä sellasen haluan sanoa, että aivan ihanaa, kun pidät ystäviin yhteyttä ja käyt heidän kanssaan kahvilla, vaikka sinulla onkin mies! Arvostan todella paljon! :) Itsekin haluan pitää ystäviin yhteyttä ja olla heidän kanssaa, vaikka seurustelisinkin.

    Tykkää

    1. marissa sanoo:

      Kiitos :) Aamut on kyllä parhaita, taidan niistä kirjoittaa ainakin kerran kuussa kun oon niin fiiliksissä hyvän aamun tuomasta olotilasta.

      Ymmärrän miksi arvostat sitä, että näen myös ystäviä vaikka seurustelen. Harmittavan moni unohtaa koko ystäväpiirin, kun mies tulee kuvioihin. Mulle ystävät on kuitenkin sen verta tärkeitä, että ei niitä mitkään miehet saa unohtamaan ;)

      Tykkää

  2. Jaanaba sanoo:

    Mää oon kans samanlainen aamuihminen. On tosi mukavaa kun saa ihan rauhassa ittekseen juoda sitä kohveeta ja olla siinä aamun tunnelmassa. =)

    Tykkää

    1. marissa sanoo:

      Näinhän se on. Illalla kun se kahvikaan ei enäämaistu samalta ;)

      Tykkää

  3. MissEvilEve sanoo:

    Kiva kirjoitus, vaikka itse olenkin ihan päinvastainen ihminen. Mulle illat on elämän parasta aikaa ja olen ollut lapsuudesta asti illan virkku – aamun torkku (siis jos jompi kumpi on pakko valita). Mulle sinänsä aikainen herätys ei ole ongelma, mutta mieluummin valvon myöhään ja nukun aamulla hieman pidempään kuin että kävisin kauhean ajoissa nukkumaan ja heräisin aikaisin. Kai se on siitäkin että illalla on kaikkea tekemistä, ihmiset on hereillä ja maapallo pyörii. Aamuisin asia on päinvastoin. Mikään paikka ei ole auki, telkusta ei tule mitään, kaikki nukkuvat = minä en kaipaa sellaista hiljaisuutta ja tyhjyyttä ympärilleni.

    Siinä voin kyllä samaistua että joskus kun olen käynyt todella ajoissa nukkumaan (eli olen ollut poikkeuksellisen väsynyt illalla) niin kun herään pirteänä aikaisin aamulla, on olo mitä parhain :) Viime viikolla kävin nukkumaan yhtenä iltana jo 21.30 (joka on siis tuntikausia aiemmin kuin normaalisti, sillä meillä käydään nukkumaan noin 24-01 välillä), niin heräsin todella pirteänä ekan kerran jo 03 yöllä :D Oli suuri homma taistella itseni nukkumaan aamukuuteen, mutta olipas kiva olo aamusta (normaalisti nukun seitsemään). Kauhea romaani tuli, mutta kunhan tahdoin höpöttää :D

    Tykkää

    1. marissa sanoo:

      Niinhän se menee, että usein tuo piirre menee justiinsa päinvastoin. Tunnen paljon iltavirkkuja ja on vähän vaikea yrittää nähdä sellaisten ihmisten kanssa, jotka menee nukkumaan vasta aamuyön tunneilla. Haha, itse kun on silloin just heräämässä omilta yöunilta! :D Mulle ei myöskään sovi aikaisiin nukkumaan meno, koska silloin herään aina liian aikaisin. Kahdentoista maissa kun viimeistään menee nukkumaan, niin ehtii hyvin nukkua yönsä. Yhdeltätoista oon usei jo unessa :)

      Tykkää

  4. mari sanoo:

    Minä olen ollut aina aamuihminen ja heräänkin joka arkiaamu klo 04 ja salilla olen jo raudan kimpussa 4.20-4.30 aikaan. Iltaisin sammahdan 9-10 aikaan. Viikonloppuisin saatan nukkua jopa klo 08 asti mutta yleensä herään noin 07 aikaan. Muistan kuinka hankala tämä minun elämänrytmi oli teini ikäisenä kun olisi pitänyt bilettää aamuun saakka ja minä en olisi kymmenen jälkeen jaksanut pitää enää silmiä auki. Nukuimpa 4 tai 10 tuntia yössä, herään silti aamulla aikaisin pirteänä. Aamut on ehdottomasti parasta päivässä. Raskas 1-1,5h salitreeni ja rauhallinen aamupala ennen kuin lapset herää ja lähdetään töihin/kouluun/päiväkotiin:)

    Tykkää

    1. marissa sanoo:

      Aamusali <3 Ah, siellä on niin ihana olla yksin omassa rauhassa! Kuulostaa niin ihanalta sun päiväsi ja tosi fiksu rytmi. Jos heräisit myöhemmin, niin taitais jäädä treenit väliin jos on lasten viemistä ja syöttämistä yms. :)

      Tykkää

  5. hansu sanoo:

    Heippa. Täällä kanssa yksi vapaapäivää viettänyt joka heräsi klo. 6 10km aamulenkille. Hyvää teki! :)

    Tykkää

    1. marissa sanoo:

      Sounds like too much fun! Ihana aamun alku :)

      Tykkää

  6. memmi sanoo:

    Aamut on kyllä niin mielettömän ihania. Jotenkin se rauhallisuus on niin miellyttävää ja ajatus siitä, että koko päivä on vielä edessä. Ja kaikkein tärkein seikkahan on tietty se, että mun mielestä aamupala on ehkä päivän paras ateria ;D Ihan tuollon viideltä mää en kuitenkaan vielä herää (paitsi jos on jostain syystä jotain ongelmia unen kanssa tms), mutta sellanen seittemän aikaan alkaa olla sellanen kiva aika. Tietty aiemminkin, jos on edellisenä iltana menny ajoissa nukkumaan, mutta noin yleisesti ottaen seiska on jees. Jos herääminen menee yli kahdeksaan, niin mua suunnilleen alkaa ahdistamaan että eikä apua kello on jo ihan hirveen paljon yhyy, hahah :D

    Tykkää

    1. marissa sanoo:

      Joo, juurikin tuo ajatus: koko päivä edessä ja siihen vielä se toiveikas ja luottavainen olo mukaan. Olo joka on täynnä kerättyä energiaa yön aikana. Aamukahvi on mulle tärkein juttu aamussa, eli ymmärrän jos nautit tosi paljon aamiaisesta. Se vaan maistuu niiiiiin hyvältä nukutun yön jälkeen :)

      Ja eihän kasiin malta millään nukkua… Siinä menee päivä ihan ohi. Itseasiassa joskus mietin kyllä tosi vakavissani, että miten ne kaverit selviää elämästä jotka nukkuu kahteentoista saakka aamulla. Mulla menis ihan ahdistukseks koko homma kun päivät menis hukkaan nukkuessa :D Nojoo, mua ei oo siunattu hyvillä unenlahjoilla. Ehkä jos tykkäis nukkun enemmän, niin auttais asiaan :D

      Tykkää

Kaunis kiitos kommentistasi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: