Älä pelästy, nyt ei oo kyse mistään sen vakavemmasta kivusta kuin treenin jälkeisestä onnistumisesta saada itsensä ihan jumiin. Ei vaan tunnu tällä hetkellä ihan normaalilta kivulta, kun tää ihan oikeasti yltää nilkoista pääkoppaan saakka. Sentään en oo varpaitani saanu vielä solmuun ja kuulo ja ajatuskin toimii. Viimeisin ainakin osittain, hihi. Päätä ei sentään särje, mutta muutoin oon yks raato koko nainen. Yritin eilen hakea oikeita sanoja kaverin kanssa jutellessa, että mikä kuvaa tätä olotilaa, mutta kai olo on sellainen täysin liiskattu ja yliajettu. Aivan kuin ois puimurilla tai jollain muulla raskastekoisella ajopelillä ajettu yli. Tiiätte vamaan jokainen millaisesta olosta puhun? Eiköhän meistä jokanen oo joskus onnistunut palaamaan treeniin niin, että kivut sen jälkeen on niin kovat, ettei tee mieli hetkeen lähteä uudestaan. Vähän tuli ehkä haukattua liian iso pala jalkatreenin kanssa ja hartioillekin tein eilen salilla pikkasen liikaa toistoja. Käsi nousee kyllä ylös, mutta täristen. Jalat taipuu venytykseen, mutta en tiedä tahdonko kokea sitä kipua minkä ne venytykset saa aikaan. Tuossa mä hetki sitten makoilin lattialla yrittäen epätoivoisesti saada jotenkin tätä kroppaa auottua, mutta…. Eihän tästä tuu mitään. Jumia täynnä koko nainen. Ja tänään kävelen kuin ankka.Varmaan koko viikon.

Että niin hirveen kivaa tää treenaaminen! :D

IMG_4009 IMG_4032Kroppa taitaa olla aika huonossa jamassa ja palautuminen ei tapahdukkaan ihan niin nopeasti kun ennen. Ei myöskään pysty tehdä ihan samoja treenimääriä heti kylmiltään kun on mennyt niin pitkään puolittaisella yrittämisellä. Eilinenkin meni lähes kokonaan sängyn pohjalla. Yleensä ne kivut tulee vasta seuraavina päivinä, mutta nyt tunsin ne jo muutamaa tuntia treenin jälkeen. Auts. Huomista odotankin siis innolla, kun kivut tästä vain pahenee… :D En muista, että koskaan oisin ollut treenistä näin rikki ja poikki. Eikä vain fyysisesti, vaan tuntuu että henkisestikin tekee tiukkaa selvitä tästä. Hihi, tai sitten vaan kuvittelen koko homman väsyttää tää kipu niin paljon. En kyllä valita yhtään, koska tätä kipua ja hikeä on ollut ihan kamala ikävä!

Oon tehnyt nyt täysin selän ehdoilla kaiken ja vaikka kokeilen ensimmäistä kertaa pitkään aikaan myös vähän treenailla selkää salilla, ei oo kipuja missään. Ei satu, eikä tunnu. Taitaa olla vaan iso homma mulla edessä, että jaksan keskittyä kaikkiin liikkeisiin tosi tarkkaan. Tiedostan sen, että jokaista asentoa ei voi tehdä ja tulee olemaan rankkaa, että opettelee mitä kaikkea tämän selän kanss oiekin voi tehdä. Tällä hetkellä ei näy ongelmia ja tässä lähes vuoden aikana oon oppinut mistä ne kivut saa helposti syntymään. Kun kohtelee sitä kipua oikein, niin ehkäpä se pysyy taas poissa. Uskon muutenkin, että kyllä se selkä tarvitsee jo kunnon treeniäkin, eikä voi ikuisesti vain vedota levon tarpeeseen. Pakko se on joskus ryhtyä kunnolla yrittämään. Revittelemään ei saa ryhtyä, eli pikkuhiljaa hyvä tulee. Ja en edes uskalla kuvitella mitkä kivut oisin saanut aikaan, jos oisin revitellyt kunnolla. Jos oon tän viikonlopun jäljiltä tässä kunnossa, niin taidan jatkaa tälläistä himmailu treeniä vähän pidempäänkin. Ei hullumpi tulos ollenkaan. Vielä kun tästä palautuisi niin pääsis taas kunnolla salille. Nyt ensin pari lepopäivää ja irvistelyä :D

Jeejee, takas treenin maussa ja tästä syksystä tulee sen suhteen varmasti tosi onnistunut! Alan taas luottaa omaan kehooni ja parantuminen on jo pitkällä, kunhan vain itse uskon siihen. Kiitos kiitos kiitos, kyllä se tästä taas lähtee!! :)

3 kommenttia artikkeliin ”Sattuu niin, että sydämeen asti riipasee!

  1. Saana sanoo:

    Heh, mä sanon aina että oon kuin hakattu mato :D Siis noissa olotiloissa. Kiva kuulla, että treeni kulkee taas. Liike on lääke, mutta vain oikein otettuna ja annosteltuna :)

    Tykkää

    1. marissa sanoo:

      Niinhän se on. Miksi sitä liikettä aina himoitsee ihan liikaa? :D

      Tykkää

  2. Hih, noi kivut on kyllä niin tuttuja täälläkin. Ei vaan osaa alottaa tarpeeksi kevyesti. Pari viikkoa sitten järkeilin, että teen max. puolen tunnin treenin. Että eihän siinä ajassa saa itseään kipeäksi. Niin. Eipä vissiin. Näköjään yksi liikekin riittää siihen, ettei viikkoon kävellä kunnolla. Tein torstaina maastavetoa ihan onnettoman pienillä painoilla ja edelleen koskee. Ja huomenna on taas torstai. Mikä meni vikaan? :D

    Mutta on se lihaskipu silti niin ihanaa <3 Ihan huippua, että pystyt taas treenaamaan :)

    Tykkää

Kaunis kiitos kommentistasi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: