Kirjoitin tänään facebook seinälleni tekstin aiheesta, joka sai mut ihan solmuun kaikista ikävistä ajatuksista ja huonosta olosta. Mun oli pakko päästä purkamaan tuntemuksiani johonkin ja koska peläsin liikaa ihmisten reaktiota täällä, aloitin omista kavereistani. Ehkäpä nyt uskaltaudun liittämään tekstini myös tänne, kun siihen niin moni antoi tukensa. Mielessäni mulla on tosiaan tämän viikonlopun kuuma aihe, eli fitness kilpailut. Rasvattoman kropan ihannointi ja se, miten ihmiset laitetaan riviin sen mukaan, kuka on laihduttanut parhaiten ja saanut lihasta eniten näkyviin. Oikeassa suhteessa tietenkin. Eilisestä saakka olen seurannut Instagramin kuvavirtaa ja ihmetellyt sitä määrää intoa minkä tämä laji nostattaa. Itse näen vain väsyneitä tyttöjä, joilla kroppa on aivan eloton ja kuihtunut pois. Kun kasvoista saakka näkyvät luut ja keho on riutunut, niin onko siinä hommassa enää mitään järkeä?

Luethan koko tekstin, ennen kuin kommentoit. Olen käyttänyt paljon aikaa sen kirjoittamiseen, käytäthän sinäkin tämän lukemiseen jos tahdot kertoa oman kantasi?

14.9 facebook

Tahdon yleensä puhua asioista hyvää ja jakaa vain hyviä asioita seinälläni. Katseltuani koko päivän tuloksia viikonlopun fitness kisojen karsinnoista ja luettuani miten ihmiset kertoo olevansa liian läskissä kunnossa, kun eivät voittaneetkaan kisoja, en vain voi olla hiljaa. Tämä kaikki saa mut vaan niin älyttömän pahalle tuulelle ja mulle tulee tosi surullinen olo, kun näen minkälaisia asioita mun ympärilläni kannatetaan. Onko meillä tosiaan niin hyvin asiat, että kaiken ajan ja energian voi käyttää tähän? Ensin treenataan kovaa ja hankitaan lihasta syömällä ruokaa niin paljon kun ehtii. Siinä ohessa kerätään tietenkin mukana kasa läskiä, jotta kasvua lihaksissa tapahtuisi mahdollisimman paljon. Lopulta aloitetaan tarkka dieetti ja laihdutetaan pois kaikki ylimääräinen, jotta päästään pienissä bikineissä lavalle sipsuttelemaan. Anteeksi paha ilmaisu, mutta sitähän se on. Tässä vaiheessa näytettään anorektisen laihoilta ja jos ei näytetä, ei olla ”tarpeeksi tiukassa kunnossa.” Hävitään se kisa. Ollaan oltu kiukkuisia ja väsyneitä ihan turhaan monta kuukautta. Ollaan menetetty ystäviäkin, kun ei ne ymmärtäneet sitä sun lajiasi yhtään. Ollaan tuhlattu vuodessa tuhansia euroja ja voittoa ei silti tipu. Kyllä se varmasti harmittaa. Onni on kuitenkin siinä, että sitten voi taas syödä vapaasti ja lihoa sillä vapaalla kaudella ja odotella lihavana seuraavaa kisadieettiä. Kyllä sitten seuraavissa kisoissa tärppää. Ja jos voittaa kisan, voi onnellisena kehystää kuvat itsestään pokaali kädessä ja miettiä, että olipa sitä nättinä ja rasvattomana siellä lavalla. Voi kieriskellä onnistumisessaan ja miettiä miten kateellisia ne muut varmasti ovat, kun eivät omaa yhtä paljon itsekuria kun sinulla on. Olet upein, kaunein ja samalla myös heikoin, koska olet kuluttanut kehostasi kaikki voimat ja energiat dieetilläsi. Mutta mitä sillä on väliä, olet juuri voittanut. Olet saanut pokaalin ollessasi se kaikista tiukin täti. Onnea, nyt voit juosta syömään sen himoitsemasi hampurilaisen, olet sen ansainnut!

Se kuka sanoo tätä urheilulajiksi, on aivan sokeutunut itsekin lajin mukana. Laihduttaminen ja urheilu ulkonäön vuoksi ei mun mielestäni kuulu millään tavalla samaan lauseeseen, eikä ketään pitäisi arvottaa sen perusteella riviin kuka on hankkinut eniten lihasta ja omistaa samalla pienimmän rasvaprosentin. Se kuka tekee eniten maaleja tai juoksee kovinta vauhtia, on tehnyt palkinnon arvoisen tuloksen. Ei se, joka laihduttaa parhaiten. Ei oo ihme, että nykyään ihmisillä alkaa mennä sekaisin ihan oikeat arvot elämässä. Ei riitä, että on hyvä työpaikka, kotona rakastava perhe ja kroppa toimii. Eikö enää tavallinen juoksulenkki tarkoita kenellekään mitään tai se, että harrastaa koska se on vaan yksinkertaisesti kivaa? Lähteekö onni siitä, että treenaat itsellesi veistoksellisen vartalon, jonka voi riisua lähes alasti ja kuljettaa ihmisten eteen arvosteltavaksi? Tämänkö takia me tehdään töitä, että voidaan käyttää kaikki meidän rahamme ja aikamme tähän? Jotta päästään kuulemaan kehuja vartalostamme, joka on hetkeksi saatu näyttämään epätodelliselta? Älytöntä pinnallisuutta. Maailma muuuttuu, joojoo, mutta kyllä meidän kovia kokeneet iso iso mummit ja papat naurais meidät penkin alle häpeämään. Ihan syystäkin.

Sitten te sanotte, että ihan oma moka, jos ottaa vaikutteita siitä mitä näkee kuvissa ja luulee, että se yhden päivän kunto on ainut todellisuus. Mutta kun ei se ole niiden oma vika, jotka siitä ottaa vaikutteita omaan elämäänsä. Me ollaan jokainen aika johdateltavaa sorttia ja johan sekin jo kertoo jotain, että kun meille mainostetaan Juhla Mokkaa televisiossa niin jokainen ostaa Suomessa sitä hemmetin Juhla Mokkaa. Vain pieni prosentti ostaa jotain muuta. Mitäs sitten kun media näyttää pelkkää anorektista kuvaa naisista ja niillä anorektisilla naisilla on kädessään kultamitali ja bikinien alla kumiset rinnat joissa näkyy olevan kehon ainut rasva ja sekin rasva on keinotekoista? Luuletko, että kukaan ei ota siitä vaikutteita? Ei edes nuori, jolla on muutenkin hakusessa se, että mitä tämä elämä ylipäänsä on ja mitä täällä kuuluisi tehdä? Se nuori kuvittelee tietenkin, että tätähän täällä tehdään. Treenataan, jotta päästään lavalla kisaamaan siitä kuka on tiukimmassa kunnossa. Sitten voi laittaa kuvia instagramiin ja odotella, että kuinka moni kehuu nätiksi kun suonet sykkii ihon läpi ja kasvoissa asti paistaa laihuus. Jokainen luu pitää tietenkin näkyä. Se nuori jättää kaiken muun toisarvoiseksi ja tavoittelee vain menestystä ja kunniaa. mitä väliä oikiksen tutukinnolla, kun voi vaan laihduttaa ja olla haluttu. Viis koulutuksesta tai hyvästä itsetunnosta. Kaikki mitataan nyt ulkonäöllä. Sehän tässä elämässä on tärkeintä, ei muu.

Liian moni luuleekin, että nykypäivän itseisarvo on olla lihaksikas ja samalla älyttömän laiha. Koska se on sitä itsekuria, kun siihen pystyy. Silloin olet täydellinen, kun osaat olla mahdollisimman urheilullinen ja osaat laihduttaa turhat pois päältä. Laihdutuskisa tämä onkin. Kisa siitä kuka onnistuu pudottamaan painon lihasten ympäriltä taidokkaimmin niin, että kaikki lihas ei katoa. Niin ja onhan tämä on ihan samalla tavalla missikisa, kun muutkin kisat missä kävellään lavalla arvosteltavana. Ainut, että siinä alkuperäisessä missikisassa sentään välillä on vaatteet päälle. Eikä tarvitse mennä lavalle ilman energiaa ja vettä, eikä tarvitse laihduttaa itseään sairaan näköiseksi. Kyllä nekin tytöt on joskus urheilleet, jotka siellä lavalla on missiksi itseään kisaamassa. Miksei missikisat sitten ole urheilua? Onhan siinäkin tarkoituksena hoitaa itselleen nätti kroppa ja sitten astella lavalle keikistelemään. Ihan sama juttu siis, mutta terveellisemmin.

Onko siellä vielä joku joka edelleen on tämän kisaamisen puolella ja sanoo, että se on urheilulaji? No, tehdäänpä uusi laji. Juoksufitness. Laitetaan ihmiset juoksemaan kilpaa ja katsotaan kuka juoksee pisimmälle ja kaikista pisimmän aikaa. Siinä samalla pitää olla syömättä optimaalinen määrä ja yrittää saada itsensä laihtumaan niin olemattomaksi, että askel on kevyt kuin höyhenellä. Voittaja on se, joka on laihduttanut itsensä kaikista kevyimmäksi ja luut näkyy eniten. Luuthan on kauniita, aivan kuten lihakset. Eikun ainiin, tällä onkin jo kai nimi. Se on anoreksia ja siitä päätyy sairaalaan. Siinä juostaan lujaa ja tehdään paljon muutakin liikuntaa, jotta saadaan painoa pois. Fitness kisoissa nostetaan painoja ja laihdutaan. Missä on ero? Jos yrität puhua terveellisyydestä, niin mietippä uudestaan. Siinä lajissa ei oo mikään terveellistä, eikä kenellekään tee hyvää laihduttaa ja lihottaa kymmeniä kiloja vuoronperään. Sydän menee, kilpirauhanen menee, kuukautiset menee ja mieleneterveyskin pian menee. Eikä mene vain kisaajalla, vaan myös ihmisillä jotka seuraavat sitä kisaa. Ihan vain, koska hekin alkavat sokeutua sille kaikelle ja luulevat, että se on ainut totuus tässä elämässä. Pakkohan sen on olla, kun siitä palkitaan.

Eihän tässä touhussa oo enää mitään järkeä. Meniskö tääkin boomi jo kohta ohi ja seuraavaksi muodissa olis jotain elämälle arvokkaampaa? Jotain joka tekis kaikille hyvän mielen, toisi jokaiselle pienen palan onnea eikä aiheuttaisi paineita ja kuvitelmia siitä, mitä elämän muka pitäisi olla. Ja anteeksi niille, joita tämä kaverilistallani loukkaa, tiedän, että osa teistä harrastaa lajia. En voi vain millään ymmärtää tätä lajia, joka keskittyy pelkästään ulkonäköön. Jos te puhutte olevanne kovia urheilijoita, niin miksi niitä urheilutuloksia ei mitata? Sitä miten paljon nostatte penkistä tai kuinka monta volttia teette? Koska ne lajit on sitten jo aivan erikseen ja ne lajit mielestäni ansaitsevatkin palkinnon. Kunhan palkinto ei tule rasvaprosentista. Sen ei pitäisi merkitä mitään.

”Sulje silmät” ne sanoo mulle. Mutta kun en voi. Eikä voi moni muukaan ja sitten jo käykin huonosti.

(Ja kyllä, kirjoitan itsekin blogia sivustolla, jossa näitä aiheita käsitellään ja kannustetaan laihduttamaan. Koen silti olevani siellä yksi erilainen ääni joka kertoaa asioista erilaisen puolen. Ehkä siitä on hyötyä, en tiedä. Ainakin itse tahdon uskoa niin. )

Siinä kokonaisuudessaan sanomani. Yritin kirjoittaa lyhyesti, mutta kuten ehkä moni tietää, en ole siinä lajissa kovin hyvä. Minusta on tosi surullista, että ulkonäkö saa näin suuren palstatilan mediassa ja täälläkin monet kuvittelevat oman arvonsa olevan vain ulkonäöstä kiinni. Moni kuvittelee, että urheilu on vain lihaksia ja rasvaton olemus. Sitä kun se ei mun silmissäni ainakaan ole.

Toivon, että kukaan ei loukkaannu kirjoittamastani. Meillä on oikeus eriäviin mielipiteisiin ja tämä on minun kantani aiheeseen. Tahdon tuoda esille terveen näkemyksen aiheeseen, joka on omalta kantiltani katsoen aivan sairas ja jota hehkutetaan aivan liikaa. En silti arvota ketään ihmistä heidän harrastuksensa mukaan, eikä kukaan teistä jotka kisaatte, ole mulle sen huonompi ihminen kuin kukaan muukaan. Arvostan ihmisiä heidän itsensä perusteella, en harrastusten. Siltikin tahtoisin, että mietitte seuraavia asioita: Tahdon tulla muistetuksi teoista, en siitä miltä näytän. Teen esimerkiksi työtä, jossa pitää olla jatkuvasti iloinen, positiivinen ja saada muut voimaan hyvin. Toivon todella, että mut muistetaan aina mun taidostani tuoda iloa ihmisten elämään, en vain ulkonäöstä. Tahdon samaa myös ihan jokaiselle teistä. Tahdon, että teidän muistetaan siitä mitä olette saaneet aikaan ja mitä olette luonteeltanne. En vain siitä, miten joku tuomari on arvostellut teidän bikineissä lavalla. Sillä ei ole mitään merkitystä, se ei ole elämässä tärkeää. Sinä itse olet. Toistan vielä. En tahdo loukata harrastustasi tai sinua. Olen vain sitä mieltä, että olet arvokkaampi kuin tällänen riviin asettaminen kisabikineissä. Olet paljon enemmän. 

Mitäs sanot, ootko puolesta vai vastaan? Kommenttiboksi on auki! 

174 kommenttia artikkeliin ”Kun laihuuskisat sai mut voimaan pahoin!

  1. minttu sanoo:

    Valitettavasti varmasti moni lavalla näyttää vain laihalta, koska se lihas sieltä puuttuu, kisa kun ei ole kuitenkaan sitä että kuka on laihin vaan siitä kuka on sopusuhtaisin. Rasvaprosentilla ei loppujen lopuksi ole mitään merkitystä, koska jokainen kisaaja näyttää erilaiselle. Jos kilpailijan rasvaprosentti on vaikka 12 ja lihasta ei nimeksikään, voi näyttää tuulen nussimalta vinkuheinältä, kun taas kilpailija joka omaa enemmän lihasta ja on samoissa rasvoissa ei ihan tuulen puhalluksesta kaadu.

    Valitettavasti moni aloitteleva kisaaja on armotta lähes lihaton ja siksikin näyttää ”pahalle” sellaisen silmään joka ei juuri lajista mitään ymmärrä.

    Syömishäiriö ei aina tarkoita sitä että on laiha, vaan syömishäiriöisiä on kaupunki pullollaan vaikkei anorektikolta näytäkään.

    Mä en sitten tiedä mikä on parempi syy ”hylätä” ystävät esim kun ihminen lisääntyy kontaktit sellaisiin joilla ei lapsia ole vähentyy, onko kisaaminen sitten tai harrastus jotenkin niin punainen vaate että jos keskittyy yhteen asiaan hetkellisesti, olisi jotenkin väärin.

    Ihmiset muuttuu muutekin ja jos joku on vähemmän tekemisissä jonkun ihmisen kanssa ei se välttämättä ole kisan tai harrastuksen syy, kyseisen ihmisen seurassa ei vaan halua olla.

    Voisihan sitä mennä tonne baareihinkin huutamaan että olette kaikki alkoholisteja, että kuolema korjaa, on se dokaaminen sen verran vaarallista ja addiktoivaa. Viinaan kuolee varmasti enemmän ihmisiä kuin fitnekseen.

    Tykkää

    1. marissa sanoo:

      Pahoittelut, että sain sinutkin selvästi noin loukkaantuneeksi monesta lauseestani. Tarkoitukseni ei ole arvottaa teitä harrastajia millään tapaa, eikä väheksyä, tahdoin tuoda esille lajin eri puolet ja omalla esimerkilläni kertoa, että elämässä on muutakin kuin ulkonäkö. Veikkaan, että niistä sanoista on hyötyä monelle ja näistä tiedoista, joita kisaaajat eivät kaikkea samalle sivulle kokoa. En kuitenkaan usko, että kukaan kieltää näistä asioista moniakaan haittapuolia joita kerroin.

      Olet oikeassa, että alkoholi aiheuttaa varmasti paljon enemmän ikävää kun fitness kisaajat, alkoholin haitoistakin pitäisi puhua enemmän. Blogissa yritän kuitenkin puuttua asioihin, joilla itselläni on milläkin hetkellä paras ajoitus vaikuttaa ja tällä hetkellä se oli tämä. Onneksi aiheesta myös tuli kiitosta monelta nuorelta ja vähän vanhemmaltakin. Tiedän kirjoittaneeni oikeista syistä ja siitä on ollut jo nyt hyötyä.

      Tykkää

      1. minttu sanoo:

        Kyllä elämässä on muutakin kuin ulkonkö, todellakin. Ois kauheeta jos treenaisin vain ulkonäön takia, eikä siksi että siitä tykkää. jos joku kisaa vain siksi että pitäs olla kunnossa ja muut arvoistaisivat sitä sitten jotenkin enemmän, kuin sitä mitä sä oikeasti olet, on väärä lähtökohta lajille. Lajissa kuitenkin arvostellaan sua ulkoisesti, mutta se ei tarkoita että olisi tyhjä sisältä. Kisakausi on rankka sitä en kiellä, mutta jos pää on kunnossa siitäkin selviää kunnialla.

        Hyvin sä kuitenkin tämän jutun kirjoitit ja halusin tuoda oman kantani asiaan. Kaikki ei ole aina niin mustavalkoista.

        Tykkää

        1. marissa sanoo:

          Jeps, ymmärsin tosiaan että sinä olet miettinyt asioita joista kirjoitit. Näillä kommenteilakaan on vaikea täysin tuoda ilmi omia ajatuksiaan ja helposti saa liian tylyn kuvan. Kiitos siis tosiaan, että jaoit oman näkökulmasi asioihin, nekin pitää saada kuuluviin. tällä tavoin sitä keskustelua syntyy ja näin päästään asioissa eteenpäin :)

          Tykkää

  2. Aukku sanoo:

    Pakko kommentoida ja sanoa että kiitos!! Mä oon 17 ja treenannut vasta kaks vuotta ja saman verran oon haaveillu kilpailemista bikini fitneksessä. Kiitos siitä että avasit edes vähän mun silmiä. Laitto miettimään ihan uudelta kantilta ja ajatus siitä että läheisiä katoaisi elämästä tän lajin takia tuntuu todella pelottavalta. Pitäisi oppia sulkemaa silmät medialta varsinkin näin nuorena niin säästyis paineilta…

    Tykkää

    1. marissa sanoo:

      Pitäisi osata sulkea silmät, mutta jos ei vanhempikaan osaa, niin miten sinä aina osaisit? Siksi mun olikin ns. pakottava tarve kirjoittaa asiasta, joka myös valottaa asiasta eri puolia. Tuntuu hyvältä huomata, että siellä on ihmisiä joille asia merkitsi ja varmasti teitä tulee olemaan vielä paljon. Kiitos Aukku :)

      Tsemppiä treeniin. Suosittelen tekemään sen hyvän olon ja nautintojen takia, laihduttamisilla ja muulla kehon kasvu jää helposti kesken ja muu elämä kärsii. Tsemppiä! :)

      Tykkää

  3. rosie sanoo:

    Kiitos. Hienoa, että joku uskaltaa sanoa nuo asiat ääneen ja vielä kirjoitettuna julkisesti.

    Tykkää

    1. marissa sanoo:

      Kiitos itsellesi, kun tulit tukemaan kirjoitustani. Hienoa kuulla, että sitä puolletaannäin ahkerasti :)

      Tykkää

  4. V.A sanoo:

    Hieno kirjoitus. Ihanaa syksyä <3

    Tykkää

    1. marissa sanoo:

      Kiitos. Sinne myös kaunista syksyä <3

      Tykkää

  5. Ripsu sanoo:

    Vau mikä kirjoitus! Oon aina pitänyt sun kirjoitustavasta mutta nyt oli kyllä ihan paras teksti koskaan :)

    Itse anoreksiasta parantuvana en näe hirveästi eroa fitnessin ja syömishäiriöiden välillä, vaikka lajin harrastajat väittävät suurta eroa olevankin…

    Keep writing, sulla on uskomaton taito kirjoittaa!

    t. Ripsu

    Tykkää

    1. marissa sanoo:

      Voi kiitos, olipa kauniisti sanottu! Te lukijat ihan lellitte mut pilalle ;)

      Toivon, että olet jo pitkällä parantumisesi kanssa ja pian sairaus on muisto vain. Tsemppiä! <3 (ja kiitos vielä kerran!! :))

      Tykkää

  6. vm sanoo:

    Huh. Kerrankin joku sanoo ääneen sen, mitä TOIVOTTAVASTI kaikki ajattelee, kukaan ei vaan ”voi” myöntää koska fitness nyt vaan on niin suosittua ja coolia ja voi että kun tytöt on niin vahvoja.

    Teksti oli suoraan kuin mun suusta, en voisi olla enempää samaa mieltä. Oon miettiny sitäkin, että mitä päässä on tapahtunut siinä vaiheessa kun joku on ruvennut ihannoimaan tollasta kehoa? Sanottakoon suoraan, mua inhottaa noi vartalot. Joo, kyllä on lihaksia ja ne on nättejä, mutta ei samanaikasesti tarvi luiden törröttää ja vetää oranssia maalia pintaan ja rasvoja pois!

    Ulkonäkökeskeisyys menee aika paljon yli jos tärkeimmäks asiaks elämässä muodostuu ne kisat joissa oot pari minuuttia siellä lavalla ja sit ehkä sut palkitaan jos oot kuivempi ku vieressä seisova tyttö. Luojan kiitos kaikki kauneusihanteet on ainakin tähän asti ollu ohimeneviä, mä ajattelisin että pian ois aika jollekkin vähän terveemmälle…

    Ja joo, mun oma mielipide, provosoivakin ehkä, mutta en mahda mitään. Kukin tehkööt siitä mistä nauttii, oon vaan huolissani siitä, mihin tää buumi johtaa. Sulle Marissa oon kiitollinen, että uskalsit sanoa, mitä ajattelet.

    Tykkää

    1. marissa sanoo:

      Noo, mä en oo yhtään cool, niin voin puhua tälläsistä jutuista :D En muutu sen nolommaksi kun mitä jo oon. Haha.

      Sun mielipide ei ollut provosoiva, mutta mikäs oon sanomaan, kun oma tekstini sai niin murkatuomion osalta ihmisistä. Oon sun kanssasi niin samoilla linjoilla, etten voi oikein muuta kuin kiittää tuesta. Kyllä ne kauneusihanteet tosiaan muuttuu, itse tahdon olla osana sitä muutosta ja auttaa ihmisiä siihen suuntaan. Pientä tämä oma tekemiseni on, mutta jos yksikin saa apua, niin se on jo tärkeää :)

      Tykkää

  7. Krista sanoo:

    Luin tekstin, oon sun kanssa samaa mieltä ja eri mieltä mut ei mennä siihen. : D Mun kaikki pointit on jo tullu. Odotin kommenteissa vaan sitä että joku vetää Afrikan lapset-kortin esille.. Mua ottaa itteeni päähän se et kun keskustellaan jostain asiasta nii aina on niitä jotka tulee sanomaan et ”hei älkää jaksako jauhaa tollasesta kun maailmassa on isompiakin ongelmia niinku sotia/nälänhätää/afrikanlapset/työttömyys/syrjäytyminen”.. Eiks kaikki asiat oo sellasia et niistä pitää ja voi keskustella ilman et niitä yritetään tukahduttaa afrikanlapset-argumentilla. Täälläkin kommenttiboksissa se on nyt tullut muutaman kerran esille.

    Tykkää

    1. marissa sanoo:

      Hihi, joo mullakin alussa meinas kirjotukseen päästä vähän liikaa just ”afrikan lapset efektiä” mutta tyydyni sitten vaan puhumaan isovanhemmista ja miten jo heille tämä juttu on varmasti tosi vieras. Maailma on erilainen meillä kuin siellä, joten ei tietenkään voi verrata asioita niin kauas tästä maasta. Hyvä pysyäkin siis ihan aiheessa, hyvä kun muistutit :)

      Tykkää

  8. Lotta sanoo:

    Amen. En ole lukenut blogiasi ikinä, tulin tänne linkin kautta. En ylipäätään lue mitään fitness/urheilu/terveysruoka/laihdutus tms. kategorian blogeja, koska ei vaan kiinnosta tippaakaan miten muut urheilevat tai mitä pistävät lautaselleen. Luen lifestyle- ja muotiblogeja, joissa kyllä välillä sivutaan aihetta. Yhden tällaisen blogin lukemisen lopetin, kun aihe kävi liian hallitsevaksi. Minulle liikunta on normaali osa elämää, sitä harrastetaan pysyäkseen kunnossa ja itse harrastan ainoastaan lajeja, joista oikeasti pidän ja joiden myötä liikkumen on hauskaa. Olen yrittänyt liikkua pakkopullana, mutta ei siitä tule mitään. Jos en tykkää lajista, en mene tunnille, piste. Kouluaikanani tämä oli vallitseva käsitys, lähes kaikki harrastivat jotakin, toiset aktiivisemmin kuin toiset, mutta ei siitä kukaan tehnyt mitään numeroa. Siirryttyäni työelämään nelisen vuotta sitten jouduin yhtäkkiä kuuntelemaan jatkuvasti toisten keskustelua siitä, mille tunnille kukakin on menossa ja ”voi, kun en meinaa ehtiä tällä viikolla salille kuin neljänä tai viitenä päivänä, tulee huono omatunto” ja kuinka yksi söi pelkkiä pakastevihanneksia ja toinen purkin jogurttia lounaaksi, enkä voinut käsittää, miten kukaan jaksaa elää niin – toinen toistaan hoikemmat ja kauniimmat naiset vieläpä. Enkä käsitä edelleenkään, nyt siihen on vain turtunut. Ok, lähestyessäni kolmeakymppiä olen joutunut toteamaan, että toimistotyöläisen on pakko joko liikkua tai tarkkailla syömistään, muutoin kiloja alkaa kertyä, mutta en silti käsitä, miten kukaan jaksaa tehdä siitä elämäntehtäväänsä. En ole ikinä ymmärtänyt, miten joku voi pitää kauniina sitä, että naisella on normaali pää, joka näyttää siltä, että se on photoshopattu Hulkin vartaloon – siltä nimittäin fitness-mallit minun silmääni näyttävät. Hoikkuus ja kiinteät lihakset on kiva juttu, joo, mutta rajansa kaikella. Ennen tätä tekstiä en ole kyllä koskaan miettinyt, miltä tämän päivän nuorista mahtaa tuntua. Omat teinivuoteni osuivat aikaan, jolloin oli kaunista, kun lantiofarkuista näkyi, että lonkkaluut ovat vatsaa ulompana. Silti pidän normaalia, paikoin vähemmän kiinteää vartaloa kauniimpana kuin anorektista laihuutta tai supertreenattua vartaloa. Liika lihaksikkuus kadottaa naisellisuuden, niin muodoista kuin olemuksesta ylipäätään. Huippu-urheilijat kävelevät ja seisovat eri tavalla kuin vähemmän treenatut. Vain aika näyttää koska tämä buumi laantuu. Hyvä, että joku viitsii kirjoittaa aiheesta ja vielä kohderyhmälle :)

    Tykkää

    1. marissa sanoo:

      Moikka, kiva kun eksyit tänne normaalilta reitiltäsi!

      Yritys on täällä luja, enkä masennu vaikka moni olikin tekstistä niin vihainen. Uskon saaneeni enemmän aikaan, kun moni luuleekaan. Yksi esimerkki sinäkin, joka eksyit tänne lukemaan ja ehkä sain sullekkin jonkun pienen ajatuksen mieleen, edes hetkeksi. :)

      Maailma muuttuu, kauneusihanteet muuttuu ja niin muututaan me kaikki. Itsekin alan tosiaan lähennellä sitä 30 vuotta ja huomaan ihan samoja juttuja. Enää ei voi vain maata paikoillaan tai kohta juurtuu siihen sohvaan kiinni. Ei oo enää 20 vuotiaan jalat ja selkäkin teki tepposet. Ehkä se on tää ikä. Tervettä pohdintaa sulta, kiva kun tulit kommentoimaan. Itsekään en oikein ymmärrä noita hulkin vartaloita, mutta kauneus taitaa olla katsojan silmässä. Toivotaan, että se katsojan silmä ei leviä enää yhtään pidemmälle ja nuo Hulk vartalovat pian unohtuvat ;)

      Tykkää

  9. Elina sanoo:

    Mä taidan olla erilainen nuori, kun en oo tästä fitnessbuumista missään vaiheessa innostunu. Käyn kerran viikossa tanssitunnilla ja juoksulenkillä. Siinä mun urheilut. Syön yleisesti kohtuu terveellisesti, mutta herkkuja menee kyllä naamaan myös joka toinen päivä. Ja kaikki on hyvin. Oon normaalipainoinen ja tyytyväinen kroppaani, vaikka en käy salilla eikä lihakset, luut ja suonet oo esillä. Mulla ei oo tarvetta päästä esittelemään vartaloa bikinit päällä riviin toisten mimmien kanssa, mutta en myöskään pelkää mennä rannalle ne bikinit päällä. Sellanen fitnesskisoissa esiteltävä yltiölihaksikas kroppa ei vaan oo koskaan ollu mun mieleen. Hyvä jos haluu pysyy kunnossa, mutta joo, toi touhu nyt menee yli. Urheilu ja tää fitnesskisailu on eri asia. Eli kyllä, oon samaa mieltä sun kanssa!

    Mutta mä ostankin Kulta Katriinaa.

    Tykkää

    1. marissa sanoo:

      Hiih, vitsit hymyilin tuolle sun lopetukselle. Kirjoittaessa tekstiä mä itseasiassa mietin, että kukahan kertoo jonkin tämäntyyppisen kommentin ja kertoo, että juo jotain muuta kahvia. Sinä sen sitten teit ;) Itsekin juon Ruottalaista erikoiskahvia, oon aina juonut. Ehkä sekin kertoo musta siis jotain.

      Kuulostat fiksulta ja ajatukset on terveitä. Tuli hyvä mieli :)

      Tykkää

  10. Anneli sanoo:

    Kyllä tää fitness-buumi on nyt sellanen koko kansan syömishäiriö. Mitähän meidän vanhempamme ikäluokka 50-60 vuotiaat ajattelee tämmösestä? Ei jumaliste ennen vanhaan tarvinnu riuduttaa kehoaan kuivaks rusinaksi ja keikistellä peilin edessä puolet päivästä. Ja kyllä, täällä taas yksi entinen (lue: ikuinen) syömishäiriöinen huutelee, joka on itsekin hurahtanut vähän tähän buumiin mukaan mutta se on helpottava tunne että pikkuhiljaa muillakin alkaa silmät avautua tämän touhun kanssa.

    Fitness-”urheilu”-tervettä? NO EI!

    Tykkää

    1. marissa sanoo:

      Jeps, oon sun kanssa juurikin samoilla linjoilla. En voisi ikinä kertoa omille isovanhemmille, että harrastaisin mitään ulkonäköön liittyvääkään, kun he ovat tehneet kovan työn, että koko Suomi on ylipäänsä pystyssä. Tuskin kukaan sota-aikoina elänyt tälläistä ymmärtää, enkä ymmärrä itsekään. Liikaa ei saa tietenkään näitä asioita miettiä, koska kyllähän se maailma muuttuu. Eihän kukaan siellä sodassa kantanut kädessään 300 euron laukkua, mutta nytpä itse kannan. Hyväpä oon siis toisaalta sanomaan tähän aiheeseen mitään ;)

      Eikä oo tervettä ei, ei vaikka kuinka joku niin väittäisi…

      Tykkää

  11. lilli sanoo:

    Loistava teksti, olen täysin samaa mieltä! Olen ajatellut täysin samoja asioita jo kauemman aikaa. Milloin ulkonäöstä tuli oikeasti urheilulaji? Ja huolestuttavinta on juuri se, kuinka jo todella nuoret tytöt ottavat mallia tästä fitness-elämäntavasta. Tuntuu että ihmisten todellisuudentaju alkaa taas hämärtyä, eikä nähdä sitä, että ei ole pelkästään kahta ääripäätä: epäterveellinen elämä tai fitnesselämä. Koska oikeasti terveelliset elämäntavat tähtäävät hyvinvointiin eikä itsensä rääkkäämiseen äärirajoille sen takia että näyttää hyvältä puolialasti! Voivoi kuinka asiat oikeaati ovat päälaellaan, kunpa ihmiset tajuaisivat mikä elämässä oikeasti on tärkeää, ei se rasvaprosentti ja pyllyn muoto vaan elämästä nauttiminen.

    Tykkää

    1. marissa sanoo:

      Me ollaan kaikki niin helposti johdateltavissa (tai no eivät kaikki, mutta suurin osa) ja siksi musta onkin hirmu tärkeää tuoda esille erilaisia mielipiteitä ja arvoja. Jos kaikki näillä sivuilla vain vannovat näiden diettien ja ulkonäöstä kisaamisen nimeen, niin eihän ole olemassa edes muita vaihtoehtoja. Tai siis sellaisen kuvan siitä helposti saa siksi saakin helposti aivan väärän mielikuvan. Itsekin sitä välillä sokeutuu katsomaan aivan väärin silmiä tätä tämän hetken boomia ja luulee olevansa jotenkin vääränlainen. Vaikka oikeasti on hyvä juuri näin ja kuten sanoit, elämästä kuuluu nauttia. :)

      Äh, menipä sekavaksi tekstiksi. Olen samaa mieltä kun sinäkin, sitä vain yritin sanoa ;)

      Tykkää

  12. Mimmaa sanoo:

    Aika provosoiva teksti :D En ole kyllä ihan samoilla linjoilla siitä, että fitnessissä varsinaisesti kisattaisiin laihuudesta tai että kisaajat olisivat olleet erityisen riutuneen näköisiä lavalla, puhumattakaan rinnastuksista anoreksiaan. Toki kisakunto ei välttämättä ole terveellinen, eikä sitä ole tarkoitettukaan ylläpidettäväksi kuin hetkellisesti. Uskon kuitenkin, ettei kisadieetti oikein toteutettuna ole varsinainen terveysriski.

    Fitness on lajina raadollinen, koska siinä arvostellaan ulkoista olemusta. Samalla tavalla kuitenkin kuin muussakin urheilussa, vain yksi voi voittaa ja muut varmasti pettyvät enemmän tai vähemmän. Painottaisin itse valmentajien ammattitaitoa. Kisaaminen vaatii myös vahvaa itsetuntoa ja tervettä asennetta omaan kroppaansa: dieetillä varmasti vertailee itseään muihin, mahdollinen pettymys kisamenestykseen ja lopulta palautuminen kisakunnosta normaaliin voi aiheuttaa ongelmia. Toivottavasti valmentajat kiinnittävät huomiota myös kisaamaan haluavien henkisiin ominaisuuksiin ennen kisapäätöksen tekemistä. Toki ammattitaitoinen valmentaja myös auttaa ja tukee kaikissa näissä vaiheissa.

    Itse en ole kisannut vaan seuraan lajeja penkkiurheilijan ominaisuudessa, joten kommenttini on siis valistuneen maallikon mielipide :) En olisi vielä huolissani siitä, että fitnesslajit ovat koko suomen Juhla Mokka vaan pitäisin niitä vielä aika marginaalisena ilmiönä. Itse olen esimerkiksi ainoa kaveripiirissäni, joka on niistä jollain tapaa kiinnostunut. Kiinnostus lajeja kohtaan syntyi alkujaan saliharrastuksen parissa. Mainittakoon vielä, että saliharrastus on jatkunut parisen vuotta, minkä aikana olen vähentänyt alkoholinkäyttöä, lopettanut tupakoinnin ja kiinnittänyt enemmän huomiota syömiseeni. Kroppa on myös timmiytynyt ja olen siihen hyvin tyytyväinen, vaikka en koskaan ole varsinaisesti ollut ylipainoinen.

    Tykkää

    1. marissa sanoo:

      Heips,

      Anoreksian rinnastin tähän tekstiini siksi, koska jos oikeasti nyt laitettaisiin uusi laji pystyyn, (siis ihan uusi laji keksittäisiin, jonka kuvailinkin tuolla tekstissä) jossa tarkoitus on olla vain laiha ja juosta paljon, niin sitä voisi myös kutsua urheiluksi. Kyllä moni syömishäiröinen urheilee paljon ja tavoittelee yhä laihempaa ja laihempaa ulkomuotoa. Silloin sitäkin voitaisiin mielestäni hyvin kutsua urheiluksi, koska siinäkin liikutaan ja syödään oikeassa suhteessa jotta näytettäisiin tietynlaiselta. Ymmärrätkö mitä tällä hain? :) Eli ei, en sano että fitness on rinnastettavissa anoreksiaann, vaan tarkoitin, että samalla tavalla fitness kisaaminenkin toimii. Liikutaan paljon, syödään oikein ja erittäin kaavamaisesti ja sitten kilpaillaan siitä kuka on parhaan näköinen tuomariston mielestä. Kilpailijoillahan myös ilmenee samanlaisia oireita kuin mitä anoreksiassa on, eli hiusten lähtöä, väsymystä ja muita isoja terveysongelmia. Ainut, että oikeassa anoreksiassa ei ole tietenkään mitään kisaa ja se on oikea sairaus. Vakava sairaus onkin.

      Huh, toivottavasti en saanut tuota kuulostamaan sanoina taas väärältä… Kunhan yritin luoda mielikuvan siitä, miten pahata mun korvaan kuulostaa ajatus siitä, että urheilu on muka ulkonäöstä kilpailua ja sitä varten laihdutetaan ja lihotetaan vuorotellen..

      Kisaamisessa valmennus on varmasti se tärkein osuus työtä! Suoritus pitää tehdä pitkän ajan tähtäimellä ja niin, että se tuottaa mahdollisimman vähän jojoilua keholle. Se kun ei oikeasti ole terveellistä, että koko ajan paino vaihtuu kymmenen kiloa suuntaan jos toiseen. Isommistakin vaihteluista olen kuullut. Sanoi kuka mitä tahansa, ei se hyväksi ole kropalle… valmennukseen pitäisikin siis panostaa, samoin siihen, että tekee kaiken hartaudella ja hyvin valmistautuneena. Ei yhdessä kesässä. Silloin ei varmasti voida välttyä ikäviltä sairauksilta ja sattumuksilta. :/

      Hyvä, että oot löytänyt paremman harrastuksen joka tekee sulle hyvää. Ei alkoholin käyttö kokonaan pahasta ole, mutta tottakai terveellinen määrä liikuntaa tilalle on super hyvä juttu. Tupakointi tietysti on ihan älytön tapa minun mielstäni ja tuli heti hymy huulille, kun kerroit että se jäi kokonaan. Kiva kuulla, että sulle fitness merkinnyt näin paljon hyviä asioita. :) Varmasti on monelle muullekin! Itse jatkan varmasti vielä aiheesta puhumista, sillä vaikka se olisikin marginaalinen aihe, niin kyllä niistäkin pitää muistaa kertoa koko totuus. Ei vain pientä osaa ja kaunistella loppuja :)

      Tykkää

  13. Teukka sanoo:

    LOISTAVA kirjoitus! Täysin samaa mieltä! Loistavaa että joku uskaltaa ja viitsii kirjoittaa noin suoraan oman mielipiteensä, koska tämä sivusto on täynnä noita kisaajia. Munsta kuitenkaan ei ollu lyttäävä tai inhottava kirjoitus vaan asiallista pohdintaa! Arvostan todella paljon lavojen kunnon eteen nähtyä vaivaa, mutta oman terveyden nojalla…no way! Pelottaa myös se miten nuoret voivat ottaa mallia rasvattomista naisista (ja miehistäkin tietty) ja ihannoida sellaista kroppaa joka kuitenkin on vain kisakroppa.. Uskokaa, niitä todellakin on!!

    Samalla lajin pinnallisuus kyllä myös naurattaa… Kammottava rusketus, tekotukat ja -kynnet, liikaa meikkiä ja koruja ja kuitenkin kyse on vaan kropasta! Enkä edes ota puheeksi niitä silikoneja, jotka on valitettavasti aika monella kilpailijalla jo… Jotenkin mun päähän ei mahdu tollaisen ihannointi, vaikka kuinka koitan. Munsta kauniista, lihaksikkaista naisista tulee feikkejä kammotuksia lavalla. Hyvä vartalo riudutetaan ja päälle heitetään maski, joka peittää kaiken luonnollisuuden ja sen minkä itse olet. Mun mielipide, eikä tarkoituksena ole loukata ketään, ihmettelen vaan kun niistä mahtavista mimmeistä tulee lavalla ruskeita skeletoreja ja kaikki näyttää samalta :/ Peace!

    Tykkää

    1. marissa sanoo:

      KIITOS Teukka :) :)

      tiedän, että on helppo kirjoittaa aika kärkkäitäkin mielipiteitä tänne vastaukseksi, koska monilla ei näy edes nimi tai kasvot. Itse kuitenkin kirjoitin tämän kaiken omalla nimelläni ja kasvoillani, enkä kovinkaan paljon miettinyt, että voinko tehdä näin. jos saan muutaman fitness kisaajan vihat niskaani, niin ei voi mitään. Sittenpä he eivät ole lukeneet tekstiäni oikein, koska haukkumassa en ollut ketään vaan enemmänkin valottamassa asioiden toista laitaa ja kertomassa miten minusta urheilu on vähän erilaista kuin mitä näissä kisoissa annetaan ymmärtää.

      Mulla on sama naisihanne kun sullakin näyttäisi olevan, joten siksi varmaan ollaan tässä aika samoilla linjoilla. Antaa kaikkiken kuitenkin harrastaa mitä tykkäävät, mutta itse tietenkin puhun vähän erilaisten harrastusten puolesta koska tahdon kannustaa terveempiin elintapoihin :)

      Kiitos tuestasi kirjoitukseen :)

      Tykkää

  14. Word. Kiitos, että kirjoitit. Varsinkin nuorempia tyttöjä ajatellen.

    x Steffi

    Tykkää

    1. marissa sanoo:

      Ah, kiitos Steffi! Loistavaa, että oot samoilla linjoilla tässä asiassa. Arvostan!

      Tykkää

  15. Elina sanoo:

    Hyviä pointteja tekstissäsi. Oletko lukenut Eva Wahlströmin kirjan? Tuli tässä vain mieleen kun kirjoitit ja kommenteissakin sanoit, että fitnesslajit ovat niitä jotka tekevät ihmisen sairaaksi (ei tosin ainut pointtisi), väsyneeksi, riutuneeksi. Mites sitten nyrkkeily? Paini, yleisesti kamppailulajit joita ”arvostat” enemmän? Näillä henkilöillä on myös ns. kisadieetti jotta mahtuvat omaan painoluokkaansa. Lisäksi Eva sai hurjasta kilpaurheilustaan rasitusvammoja sekä veritulppia ympäri kehoaan, joista hän on onneksi parantunut. Itse en näe Fitness urheilua yhtään sen epäterveellisempänä kuin muutakaan huippu-urheilua. Ainakaan kamppailulajeissa ei tule iskuja päähän kuten kamppailulajeissa, murru luita kuten lätkässä tai saada sydäriä nelikymppisenä kuten jenkki futiksessa. Se siitä epäterveellisyydestä.

    Ymmärrän toki kantasi body lajien trendikkyyteen ja kuinka se vaikuttaa nuoriin ihmisiin. Kaikkien tulisi kuitenkin ymmärtää ettei se oma itsetunto voi olla siitä kiinni onko sulla sixpack tai kiinteät pakarat. Itse Bodyfitnesstä harrastavana olen vihdoinkin lajin myötä saanut oman itsetuntoni kuntoon ja olen onnellisempi lihaksikkaana ja hieman pyöreänä kuin mitä olin 3 vuotta sitten laihana ja epäliikunnallisena. Viime vuonna oli sixpack vaan eipä ole enää eikä mun itsetunto oo yhtään sen huonompi, sillä mä oon ylpee siitä että mun keho toimii ja oon vahva! Mä prässään enemmän kuin miehet ja jaksan pidempään lankkuja, hell joskus teen pystypunnerrustakin isommilla käsipainoilla ku viereinen jäbä. Siitä mä oon ylpee. Koska oon urheilija.

    Ne kenellä on itsetunto ja pääkoppa kunnossa pärjää tässä lajissa. Ja kai se voittaminenkin kivaa olis mut ei se täs hommas oo tärkeintä vaan tää ihana body- yhteisö ja se kunnon tekemisen meininki. Ei kai täs muut :P <3

    Tykkää

    1. marissa sanoo:

      Heips :)

      Oma pointtini ehkä suurimmin nojaa siihen, että onko tosiaan tärkeää urheilla niinkin epäterveellisesti ja omaa terveyttään riskeeraten jos kisan voittokriteerit ovat ulkonäössä? Tiedän kyllä, että monikin laji on epäterveellinen siellä huipputasolla (en kyllä sano, että mikään niistäkään olisi kenellekään se paras tapa elää) mutta toisaalta niissä lajeissa kilpaillaan tuloksista, luvuista ja saavutuksista. Ei Eva esimerkiksi ole voittanut ulkonäöllään mitään, eikä kyllä ole mielestäni nolla rasvaprosentilla. Monissa lajeissa vaaditaan pientä ulkomuotoa ja tietynlaista kehoa, mutta ei silti arvostella ulkonäön perusteella. Ehkä ymmärsit nyt mitä meinasin. :) Kirjoitin ehkä vähän hölmösti tekstissä kun en avannut ihan kaikkea tarkoittamaani kunnolla. Olisi luullut, että tuohon määrään sanoja olisi mahtonut kaikki järkevä, mutta ei… ;)

      Ajattelet terveesti lajista ja on tosi upeeta kuulla teiltä monilta, että teillä on lajin myötä tullut parempi itsetunto. Toivoisin tietenkin, että niin käy kaikilla, mutta valitettavasti se ei ole näin. Siksi kirjoitinkin aiheesta, jotta myös ne epäröivät yksilöt, jotka menevät vahingossa väärille raiteille, ymmärtäisivät saman kuin sinä: ulkonäkö ei tee ihmisarvoa, eikä yksi sikspäk paranna elämänlaatua :)

      Tykkää

  16. tiiainka sanoo:

    välillä tulee kohdalle niin ajatuksia herättäviä postauksia että on pakko avata suunsa. yritän nyt kirjottaa tämän asiallisesti ja selkeästi mutta en tiedä osaanko.

    itse olen lukiolainen, kriittisessä iässä oleva tyttö siis ja tässä vuoden päivät pyöriny salilla. tuo sun kirjotus sai veren kiehahtamaan mun sisällä vaikkakaan en mikään bikini fitness sun muiden kisojen puolesta puhuja ole. eniten mua ärsytti se että kerroit kuinka vääristynyt ulkonäköihanne sen myötä on tullut.

    suurin osa ihmisistä joille olen näyttänyt kisakunnossa olevia tyttöjä lavalla on kauhistellut että haluanko muka näyttää tolta kun kerta käyn salilla. tosiasiassa en tunne yhtäkään ihmistä joka ihannoisi sellaista vartaloa. yleensä ymmärretään että se on ainoastaan dieetin tekosia ja ihmiset mielletään kauniimmaksi offilla ja silloin kun harrastavat terveitä elämäntapoja. sen takia mun mielestä tämä fitnesshömppä ei aiheuta sen enempää vahinkoa kuin pari vuotta sitten ollu laihuuden ihannointi. itse halusin sillon olla laiha mutta nykyään tykkään pehmeämmästä kehosta.

    ei kukaan sairastu anoreksiaan vaan sen takia että katselee laihoja fitnessnaisia mutta sen varmaan tiesitkin. itse olen kamppaillut syomisen kanssa ja kamppailen vieläkin mutta voin sanoa että kuntosalihomma on saanut minut tajuamaan että ilman ruokaa ei elä.

    mitä tulee näihin kisoihin ja hullunmoiseen laihdutukseen ni se ei ole tervettä. mutta on sitä muissakin urheilulajeissa kuten painissa yms. ne tyypit on kuitenkin vuosia tehnyt työtä rakkaudesta siihen lajiin ja sitten parin kuukauden ajan kiristävät kehonsa äärimmilleen pärjätäkseen kauneuskilpailussa millä nimellä siis esim. bikinifitnessiä kuvataan.

    pointtini oli varmaan erittäin sekava sillä on erittäin vaikea pukea sanoiksi tätä asiaa mutta toivottavasti sait jotain irti :)

    Tykkää

    1. marissa sanoo:

      Moii :)

      Kiitos, että toit tänne lukiolaisen näkökulman. Tätä toivoinkin kun kirjoitin, että tänne eksyisi ihmisiä eri elämäntilanteista ja eri taustoilla. Tahdon nimittäin, että jokaisella on oikeus tietää näistä asioista myös ne ikävät puolet ja myös huomata, että kaikilla on asioihin eri mielipide. Kun lukee tarpeeksi monen juttuja, ehkä sitten pystyy muodostamaan oman mielipiteensä ja päättää, että mihin parhaiten itse uskoo ja mitä ajattelee. :)

      Vaikka sinä olet vahva ajatuksiltasi ja sinuun tämä kaikki ei ole vaikuttanut muuta kuin positiivisesti, niin valitettavasti se ei kerro jokaisesta. Vaikka tahtoisin tietenkin uskoa, että sinä olet jokaisen ikäisesi kuuluva ääni, niin näin se ei ole. Olen tällä viikolla saanut 5 meiliä sun ikäisiltäsi tytöiltä (yksi vähän vanhempi) ja heidän viestinsä on ollut täysin päinvastainen. Heille tämä kaikki nykyajan painostus on tuntunut todella raskaalta ja he ovat pyytäneet apua siihen, että miten saisi paremman uskon itseensä. Miten uskoisi, että ulkonäöllä ei ole väliä kun se näyttäisi olevan ainut avain onneen ja menestykseen? Voi miten pahaa tekee lukea tälläisiä sanoja ja yrittää autaa. Tiedän itse miltä tuo kaikki tuntuu ja miten epävarma voi nuorena olla. Siksi tahdon tehdä oman työni auttaakseni ja siksi tuon näkyviin näitä omia ajtuksiani. Tahtoisin nimittäin ihan jokaisen urheilevan vain ja ainostaan hyvän olon vuoksi. Tottakai myös kilapillen, mutta mieluummin tuloksista kuin siksi, että saisi lihaksia jotta joku katsoisi sua ylöspäin. Kyllähän nyt jokainen tahtoo varmasti näyttää urheilulliselta, mutta nykyään se normaalin kropan raja on aika hämärä. Monelle 12 prossan rasvat on normaali, kun taas mulle se ei ole. Se on miehelle ok, naiselle ei.

      Äh, en tahdo aivan liikaa puhua tästä aiheesta tai selitllä, koska tietenkin on ihanaa vaan kuulla, että suhun tämä kaikki ei ole vaikuttanut. Oon tosi iloinen siitä faktasta, että sä olet vahva ja sulle fitness on vain hyviä asioista :)

      Mukavaa syksyä sulle ja pidä itsesi vahvana näissä ajatuksissa! :)

      Tykkää

  17. Laura sanoo:

    Olen aivan huikean aurinkoinen ja tervehenkinen nainen. Täyttä asiaa kirjoitat!

    Tykkää

    1. marissa sanoo:

      Kiiiiitos Laura! Lämmitti mieltä :)

      Tykkää

  18. Martta sanoo:

    Kiitos hyvästä ja ajatuksia herättävästä tekstistä!

    Olen nuori (19v) tyttö, joka on paininut/ painin edelleen oman minäkuvani kanssa. Haluan heti sanoa, että arvostan sitä kurinalaisuutta jota jokaiselta huippu-urheilijalta löytyy. Mutta ärsyttää suunnattomasti, että on tullut ajatus -olemalla todella hyvässä timmissä kunnossa, olet onnellinen ja se on avain onneen jne.. Asia kun ei mielestäni mene niin. Mutta oma pointtini on, että mielestäni ihmiset ovat tuntuneet unohtaneen mikä ero on KILPAurheilulla ja meidän kuntourheilijoiden välillä. Ei meistä kaikista tarvitse tulla eikä tulekkaan kilpaurheilijoita. Kilpaurheilussa oli laji mikä tahansa keho viedään usein äärimmilleen ja valitettavasti usein he kärsivät siitä esim. erilaisten rasitusvammojen kautta. Mutta se, että et ole kilpaurheilija (vaikka tässä tapauksessa body-fitnesskilpailija) niin ei se vie keneltäkään pois sitä urheilun tuomaa hyvänolontunnetta. Se endorfiinien antama voittajafiilis voi olla normaalille kuntoilijalle yhtä ihana tunne lauantai-illan saunalenkin jälkeen kuin fitness-kilpailijan salipumppien jälkeen. Itse olen tajunnut, että minulle olisi kuin ”tulen kanssa leikkimistä” jos alkaisin pudottelemaan painoani. Osalle ihmistä painon pudottelu sopii paremmin (heidän minäkuvansa kestää sen) ja toivon, että ammattitaitoisten valmentajien käsissä voitaisiin välttää peruuttomattomat seuraukset, kuten kilpparivaivat.

    No tässä on sekava teksti ja vielä kun en ole verbaalisesti lahjakkain niin teksti lienee yhtä hedelmäsoppaa.. :)

    Pakko kertoa vielä, että muutama vuosi sitten eräs entinen huippu-urheilija ja nykyisin valmentajana toimiva ihminen pyysi minua heidän juoksutreeneihinsä, silloin kieltäydyin. Mutta nyt haastan itseäni ja osallitun hänen vetämiin treeneihin ja lokakuun teema on voimakestävyystreeni= melkein kuolema :D

    Aurinkoista syksy jatkoa sinulle! :)

    Tykkää

  19. MS sanoo:

    Kaveri kisasi bikinissä Jyväskylässä ja pääsi heittämällä jatkoon. Projektia seuranneena (halusin kuulla ja nähdä kaiken, koska tämä ilmiö on niin valtaisa), hävettää melkein omat valinnat, koska hänen kisadiettinsä oli niin tervehenkinen ja normaali, versus omiin syömisiini (ja minä syön ns terveellisesti, ilman mitään ruokavalioita!) :-D Kalorit eivät kertaakaan laskeneet alle 2000, toki syöminen oli säännöllistä ja kontroloitua, mutta huomattavasti monipuolisempaa kuin esimerkiksi itselläni. Paino laski hänellä kaiken kaikkiaan 5 kg, joten suuresta laihdutusprojektista ei mielestäni ollut kyse. Lihaksista tuli entistä pyöreämmät ja kauniimmat, mitä en olisi uskonut.

    Pointti tässä on, että kaverini teki suuren työn, mutta kärsimystä se ei ollut, koska takana vuosien saliharjoittelu + muu urheilutausta sekä lahjakkuus lajiin. Nämä konkretisoituivat avaimiksi onnistuneeseen, terveelliseen kisadiettiin. Toki hyvällä valmentajalla oli/on suuri merkitys.

    Mutta miksi kommentoin? Harmittaa ihmisten puolesta. Mullakin oli vaikka mitä mielikuvia lajista, hyviä ja huonoja – tosin on niin monesta muustakin lajista :-) Pääsin seuraamaan ammattimaista projektia ja näin lajin hyvät puolet. Ymmärrän, että kaikkien kohdalla asiat eivät mene näin. Luin tekstisi monta kertaa läpi ja siinä paistaa tietynlainen jääräpäisyys :-D Olet päättänyt, mitä mieltä olet lajista ja seisot mielipiteesi takana – harvinaista nykymaailmassa. Toivoisin kuitenkin, että joskus pääsisit näkemään saman kuin minä, niin ymmärtäisit niiden ihmisenten pointit, jotka yrittävät kertoa ”fitnesin” pelastaneen tai helpottaneen jonkun elämää/arkea. Ja ei, kaverillani ei ole syömishäiriötaustaa, hän on vaan aina ollut kiinnostunut terveellisestä ruuasta ja liikkumisesta, sekä tavoitteellisesta treenaamisesta. Minun kaveri halusi kokeilla omia rahkeitaan, koska lajissa yhdityvät hänelle mieluisat asiat: treenit, ruoka ja ulkonäkö. Eniten hän tuntuu olevan innoissaan siitä, kuinka paljon tietynlainen syöminen todellakin vaikuttaa positiivisesti treenaamiseen ja tuloksiin :-)

    Tykkää

  20. Milja sanoo:

    Kiitos aivan älyttömästi tästä postauksesta! Vastasi niin moneen hiljaiseen kysymykseen; ”eikö oo jo vähän sairasta? Onko tossa mitään järkeä? Onko ’täydellinen’ kroppa muka oikeesti tärkeintä tässä elämässä?” Sun sanat oli kuin omasta päästäni. Paitsi että olen ollut vähän epävarma niiden kanssa – ”no, kait se on ihan tervettä jos niin moni sitä harrastaa”, olen ajatellut, vaikka en ole niin tuntenut.

    En tiedä, saiko tästä kommenttini ideasta kiinni tai oliko tässä ideaa, mutta mahtavaa, että en ole yksin ajatusteni kanssa!! Suurkiitokset! :)

    Tykkää

  21. Sarkku K sanoo:

    Täyttä asiaa joka sana. Varmasti lajin parissa on heitäkin, jotka tekee tätä työkseen, urheilun ja terveellisyyden kannalta. Hyvä heille. Mutta sitten on se toinen ääripää, jotka on ottanut ”fitness-kisoihin laihtumisen” ainoksi päämääräkseen elämässä, ja kaikkialta hehkutetaan, miten se on vaan hyvä juttu. Sitten pettymys on valtava, kun pieni prosentti ihmisistä oikeasti ”pääsee lavalle! Ja kuka tästä todellisuudessa hyötyy? Iso markkinarako on nykyään nuo erilaiset proteiinituotteet, joita ihmiset syö päivittäin. Ja en voi kuin ihmetellä, että kuka on luonut tuon ”kauneusihanteen”, jossa stringeissä pylly paljaana pyllistellään tuomareille (joista 90% taitaa olla ”sattumoisin” miehiä…)

    Tykkää

  22. Saara sanoo:

    Heippa,

    Täytyi tulla kommentoimaan, kun kirjoitit oikeasti hyvän mielipidekirjoituksen, vaikka melko kärkkäästi sen kirjoititkin :)

    Ymmärrän pointtisi ja olen joissakin kohdin kanssasi samaa mieltä, mutta jotkut kohdat menevät minulta yli.

    Miksi ei ikinä puhuta siitä, kuinka esim. nyrkkeily ei ole urheilulaji?? Siinähän kisoihin laihdutetaan hullunlailla, jos et oo ottelupainossasi niin juokset vaikka ympyrää hikipuku päällä, tai istut saunassa, kunhan vaan saat ne ylimääräiset kilot pois. Onko se vain siitä, että tämä osuus nyrkkeilystä ei ole saanut medialta sellaista huomiota mitä fitness?

    Yhtälailla nyrkkeilyynkin kuuluu laihdutus, mutta en ole kuullut keneltäkään vielä, että nyrkkeily on anorektikoiden uusi tapa sairastaa sairauttaan, tai että nyrkkeilyä ei voi kutsua urheilulajiksi.

    Se täytyy vielä sanoa, että missejä ei oikein voi verrata fitnekseen, ihan vain siitä syystä, että missit eivät ikinä treenaa yhtä kovasti mitä esim. juuri ne bikinifitness -kisaajat. Missit ovat esillä kokonaisuudessaan ulkonäönsä vuoksi, bikinifitneksessä nätti naama ei riitä, vaan siellä katsotaan sun lihaksia ja just niiden lihasten takia sä pärjäät tai et pärjää.

    JA muistakaa kaikki, että kisapaino on kuitenkin aina kisapaino :)

    Tykkää

  23. Äiti 40vee sanoo:

    Olen kahden tyttölapsen äiti ja minusta olet kirjoittanut erittäin fiksusti asiasta josta noissa piireissä ei varmasti paljon ääneen puhuta. Itse seuraan ja tarkkailen teinien kauneusihanteita varsin läheltä oman tyttöni kautta. On surullista huomata että nuorten tämänhetkinen kauneusihanne on ”riittävä rako” haarovälissä ja se että solisluut näkyisivät mahdollisimman hyvin..

    ÄLÄ lopeta omien mielipiteitesi esille tuomista. Aina on ihmisiä jotka loukkaantuvat ja ehkä jopa suuttuvat kirjoituksistasi mutta niin kuin olet itse kirjoittanut nämä ovat sinun ajatuksiasi ja mielipiteitäsi asioista joista olet ollut jo liian kauan hiljaa. JATKA SAMAA RATAA…

    Tykkää

  24. Evemaria sanoo:

    MInäkin hiljainen lukija ajattelin kommentoida. Olen kyllä osittain samaa mieltä näiden ajatuksiesi kanssa, että pidemmän päälle painon kanssa jojoilu ja kisadieettaaminen ei ole tervettä. Uskoisin kuitenkin että harva jaksaa montaa vuotta elää näin kurinalaista elämää, ja kilpailijat OFF-kaudella syövät usein paljon paljon terveellisemmin kuin keskivertosuomalainen. Toki nämä lisäravinnejutut on asia erikseen. Mutta olen myös ”salaa” tyytyväinen tähän trendiin, koska se on vienyt nuorten tyttöjen kauneusihanteen terveellisempään suuntaan, jolla tarkoitan nimenomaan sitä lihaksikkaan, terveen näköisen kropan unelmointia entisen langanlaihan sijaan. Itse olin ja olen edelleen ”isoluinen” eli leveät hartiat ja lantio eikä minusta saa siroa millään. Nuoruudessani ihannoitiin tikkujalkoja ja siroutta. Nykyään saa olla isot reisilihakset ja käsivarsissa habaa ja tämä on todella hieno juttu! En todellakaan usko, että kovin moni nuori havittelee rasvatonta vartaloa, joka kisaajilla on YHDEN päivän, vaan ennemminkin sen lihaksikkaan ja treenatun näköisen vartalon. Ja fitness-buumi on myös vähentänyt nuorten alkoholinkäyttöä, joka on plussaa sekin. Syömishäiriöihin en nyt ota kantaa ensinkään, niitä kun sattuu löytymään niin urheilijoilta kuin tavan tallaajiltakin. Mutta tässä siis tällaisen aikuisen sairaanhoitajan positiivisia huomioita siitä mitä fitness-buumi on esille tuonut. :)

    Tykkää

  25. Ajatuksia sanoo:

    Olen blogitekstin kanssa samaa mieltä, että laihduttamisella ja missikisalla ei pitäisi olla mitään tekemistä urheilun kanssa. Olen itse yleisurheilija, siis ”oikean” urheilulajin edustaja. Arvatkaa miltä tommonen fitness touhu tuntuu todellisten urheilijoiden mielestä? Olen jonkin aikaa seurannut touhua sosiaalisessa mediassa, ja täytyy sanoa sen olevan aika hullua. Miten urheilija voi olla kilpailuhetkellä heikoimmassa kunnossa fyysisesti? Eikös sen pitäis olla juuri toisin päin? Miten voi olla mahdollista, että voitan nähä hurjat muskelinaiset kuitenkin esim. leuanvedossa? Oma haukseni on kuitenkin hyvin näkymätön ja näillä hurjilla atleeteilla hyvin kookas. Mielestäni urheilun idea on suorituskyvyllä kilpaileminen, ei millään tavalla ulkoiset seikat.

    Oletteko huomanneet, että fitness urheilijoilla on oikeus ottaa itsestään kuvia päivittäin instagramiin alusvaatteissa (=alasti)? Eikös muiden ottamina tällaisia kuvia pidetä jotenkin hävyttömänä? En tarkoita, että haluaisin itse laittaa alastonkuvia sosiaaliseen mediaan muiden kuolattavaksi vaikka kroppaa siihen löytyisikin.

    Huvittavaa on, että fitness kilpailijoilla on sponsoreita pilvin pimein. Meidän lajissa niitä riittää vain parhaille. Kertoohan tämä tietysti siitä, miten seksitästä tämä fitness touhu tällä hetkellä on. Paljas pinta se on mikä kiinnostaa. Mutta tarkemmin ajateltuna kuinka hyvää kuvaa laji kuitenkaan antaa mainostamastaan tuotteesta, jos katsoja osaa nähdä jotain lavalla näkyvän kunnon takaa..?

    Tykkää

  26. Ope sanoo:

    Kiitos sinulle, kun otat asian esille rohkeasti. Voi olla, että käytän blogiasi keskustelun avaukseksi, kun lukiolaisten terveystiedossa käymme läpi itsetuntoa, minä-kuvaa ja sen muodostumista ja terveyttä yleensä.

    Virkavuosieni aikana lukiossa vastaan on tullut useampi syömishäiriöinen nuori, jota on tuupattu eteenpäin. Kyse on vakavasta sairaudesta, joka voi johtaa kuolemaan. Tämän päivän kehonmuokkaus trendi sisältää ison riskin siitä, että laukaisee syömishäiriön: kehon kontrollointi, vertailu muiden harrastajien saavutuksiin kehonsa suhteen (mm. instagrammit), tyytymättömyys omaan kehoon ja entistä tiukempi kontrolli, poikkeava tankkaava ruokavalio ja sitten ainakin bikini-fitnessin lopuksi rasvanpolttoon tähtäävä vaihe. Kaikkiin rasvaprosenttia pudottaviin lajeihin liittyy kohonnut syömishäiriöriski. Pojilla tämä on havaittu nuorten painijoiden keskuudessa – painiin liittyy myös kova painokontorilli.

    Kokonaisuus ei ainakaan ohjaa nuorta hyväksymään omaa kehoaan. Terve minäkuva kun edellyttää myös sitä, että hyväksyy oman kehonsa. Kun katsoo nuorten jakamia instragrammeja, vääjäämättä tehdään varmasti vertailua kuvattujen ruoka-annosten tai oman kehon saavutusten osalta. Harva taitaa olla ihan tyytyväinen, ainakaan silloin kun katsoo muiden instagrammeja?

    Miksi laji koukuttaa? Kehon rajojen testaus ja painokontrolli vapauttavat aivoissa mielihyvähormoneja. Niiden avulla keho sopeutuu sietämään mm. kipua. Toki normaali urheilukin tekee tätä, mutta jos mukana on painokontrolli ja siihen liittyvä painon lasku (rasvaprosentin pudottaminen ,bikini-fitness) myös tätä kauttaa vapautuu näitä mielihyvähormoneja. Syomishäiriöinen saa avoissaan hyvänolon hormonipiikkejä, opioidien aktiivisuus kasvaa, joka tuo mielihyvää – vaikka kehossa rasvaprosentti olisi jo aivan liian alhainen. Aivot eivät siis varoittele! Päin vastoin, aivojen kautta tapahtuu koukuttuminen!

    Yhdysvalloissa on tehty tutkimus armeijan vapaaehtoisilla, miten helposti syömishäiriöoireet alkavat. Osalla tutkimusryhmästä säännösteltiin ruoka-annoksia niin, että paino alkoi laskea. Pelkkä painon lasku (vertaa bikini-fitnessin rasvanpolttovaihe) riitti laukaisemaan syömishäiriöön viittaavat oireet. Rasvan polttamiseen liittyy myös fysiologisia seurauksia. Kun rasvaprosentti laskee tarpeeksi alas, alkaa keho käyttää toki proteiineja, mutta myös aivojen kuorikerroksen myeliinituppien rasvaa. Siinä vaiheessa menee rasvaa myös luuytimestä. Eläinten kohdallla puhuttaisiin nälkiintymisestä. Rasvaa tarvitaan sukupuolihormonien muodostamiseen ja solujen uusiutumiseen. Fysiologisesti on mieletöntä, että rasvaa poltetaan ihan alas. Riski syömishäiriön kaltaiseen käytökseen kasvaa. Tämän takia syömishäiriöriskiä ei voi ohittaa höpöpuheina, kun puhutaan painonhallinta lajeista.

    Nyt en siis moiti normaalia kehonrakentamista, jos se tapahtuu ohjatusti ja ilman, että kehon rasvaprosentti ajetaan ihan alas. Toki kehonmuokkauslajeihin liittyy vahva narsistinen piirre, koska muovaamisen kohde on oma keho. Ongelmallista se ehkä eniten on juuri nuorten aikuisten kohdalla, koska silloin rakennetaan vielä tervettä aikuisminäkuvaa ja keho muutenkin muuttuu paljon. Tämä ikäluokka on varmasti iso haaste personal trainereille.

    Toivottavasti tämä muotitrendi tasoittuu, ja luonnollinen suhde kehoon saa tilaa. Osataan arvostaa sitä, että keho voi hyvin, jolloin yleensä myös mieli voi paremmin.

    Tykkää

  27. Moikka!

    Mä en tiedä vielä mitä mieltä oon sun tekstistä. Puolessa välissä meinasin lopettaa lukemisen, mutta päätin kuitenkin jatkaa loppuun asti. Kilpailen itse body fitneksessä ja kirjoitinkin aiheesta omaan blogiini jokunen aika sitten. Käy ihmeessä lukemassa, jos kisaajan näkökulma kiinnostaa. :) http://iinasofiatoivola.blogspot.fi/2014/08/kaiken-pahan-alku.html?m=1

    Mä oon sun kanssa samaa mieltä, että fitnessbuumi ei tee hyvää ja mun mielestä kilpailut eivät ole oikea paikka kaikille. Mä en itse lähtenyt kilpailemaan, koska kaikki muutkin tekee niin. Mä oikeasti rakastan mitä teen. Rakastan treenata, rakastan dieetata ja rakastan syödä mitä syön. Mun ei ole pakko. Nautin tästä äärettömästi. Pitäisikö mun lopettaa? Ei.

    Onhan se ihan päivän selvää, ettei lavalla pyöriminen ole urheilua, mutta koko aika lavan ulkopuolella on urheilijan elämää. Tai pitäisi olla. Kyse on kilpaurheilusta ja olit mitä mieltä tahansa, niin kyllä mä pidän itseäni urheilijana.

    Mä olen itse noin neljä vuotta sitten painanut 15 kiloa VÄHEMMÄN mitä mun kisapaino on. Mulla ei ollut syömishäiriötä silloin, eikä ole edelleenkään. Mä en treenaa vaan ulkonäön takia, treenasin ennen kisa-ajatuksia ja treenaan varmasti lopun elämääni. Ja ei, salitreeni ei ole ainoa treeni mitä teen.

    Mun mielestä ei ole normaalia kiskoa hampurilaisia päivittäin tai edes pari kertaa viikossa. Mua huolestuttaa ylipainoiset LAPSET pikaruokaloissa paljon enemmän kuin salitreenistä tai fitneksestä innostuneet nuoret. Mä en koe olevani sairas syömishäiriöinen jos mua ei kiinnosta syödä epäterveellisesti. Treeni kulkee ja siitä palautuu paremmin kun syö optimaalisesti.

    Tietäisitpä vaan, miten paljon saa kuulla ikäviä asioita, kuten ”sä näytät ihan mieheltä”, ”toihan on jo tosi ällöttävää”, ”ei naisen kuulu näyttää tollaselta” tai muita yhtä imartelevia kommentteja. Niitä kuulee eniten offilla. Rasvaprosentin ollessa ”terveellisellä” tasolla, jolloin ei ole tietoakaan dieetistä.

    Aika monen lajin huipulla naisten vatsalihakset paistavat ja ollaan matalissa rasvaprosenteissa. Esimerkkinä vaikka yleisurheilijat tai crossfittaajat. Urheilullinen vartalo näyttää urheilulliselta. Sen saa urheilemalla ja terveellisillä elämäntavoilla, ei laihduttamalla.

    Mä oon tyytyväinen, että luin tekstisi loppuun asti. Vaikka olenkin useasta kohdasta eri mieltä, ihan vain jo siksi, että katsomme asiaa eri puolilta, näen tässä tekstissä hyvän pointin. Jatkossa kiinnitän itse enemmän huomiota siihen, miten voisin tuoda asioita terveemmällä tavalla esille ja paljastaa enemmän sitä oikeaa arkea. Se on nimittäin kaukana kisakunnosta ja kaukana pinnallisuudesta.

    Kiitos! :)

    Tykkää

    1. elsi sanoo:

      Tosi hyvå kommenttii! Tuntuu, että kaikki kisaajat vetää heti herneen nenään! Tää oli hieno kommentti!

      Tykkää

  28. Elli sanoo:

    Moi!

    Pakko oli vielä kommentoida, että wau, olipa hyvä kirjoitus! Olet todella rohkea kun otit asian esille. Arvostan suuresti.

    Muutenkin sulla on tosi iloinen ja elämänmyönteinen blogi, jota on aina kiva lukea! :)

    Terkuin Elli

    Tykkää

Kaunis kiitos kommentistasi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: