Noniin, nyt kun höyryjä on saatu puhalleltua vähän ulos, uskaltaudun sanomaan jo muutaman sanan viime sunnuntaina hälinää aiheuttaneeseen aiheeseen. Taitaa löytyä aikamoinen viihdearkisto viimeisistä kirjoituksistani ja nimenomaan sieltä kommenttiboksin puolelta, jossa asiaa käytiin huolella läpi. Puolesta ja vastaan tietenkin. Taisi muutama ottaa jutusta hieman jopa itseensä, mitä ei tietenkään noin rajulla otsikkovalinnalla voinut välttää. Niin ja onhan se ihan ymmärrettävää, että loukkaantuu, jos joku puhuu yhtään pahaa sanaa itselleen rakkaasta asiasta. Onneksi mukaan mahtui kuitenkin suuri määrä lukijoita jotka kertoivat saaneensa aiheesta paljon irti ja jopa kiittivät sen kirjoittamisesta. Kiitos Marissa, että yrität vaikuttaa asioihin. Ja tottakai minä yritän. Koska vaikka moni sanookin, että ei mulla oo mitään valmiuksia olla vaikuttamassa yhtään mihinkään, niin itse uskon toisin. Jos jokainen meistä sanoisi, että ei yhdellä äänellä ole väliä, niin niitä ääniä ei olisi yhtäkään. Tiesin siis, että vaikka aihe hieman ravistelikin mielipiteitä suuntaan jos toiseen, puhuminen asioista on aina parempi kuin täysi hiljeneminen. Ja jos yksikin ihminen koki saaneensa tekstistäni apua, olen tyytyväinen. Eikö sekin ole jo paljon?

”Kiva tää sun blogi, en ookkaan ennen lukenut ja nyt oon jo tunnin istunut ihmettelemässä. Vedän täällä poppareita ja luen sun kommenttiboksia. Parasta viihdettä aikoihin!” Jos nyt vähän huumoria halutaan etsiä aiheesta, niin eräs ystäväni laittoi eilen tuollaisen viestin. Hahaa, onhan se hyvä, että viihdearvo on myös kohdillaan! Kyllähän siellä sellaista kommenttia tulikin, että itseäkin vähän hihitytti. Mitä nyt haukuttiin formulakuskit ja kerrottiin, että olen yliholhova. No, sitä saatan ollakkin, mutta musta tuntuu, että ne formulakuskien haukkumiset olis voinut jättää väliin. Kyllä nekin on urheilijoita, menkää vaikka kysymään Kimiltä itseltään kuinka rankkaa se auton ajaminen on ;)

10705015_10152677418290351_705769565_n

Niin kauan kun elämässä riittää naurua, ei oo mitään hätää! ;)

Mutta sitten taas itse aiheeseen, nimittäin siihen otsikon kiitokseen! Kirjoitin lukijoiden tärkeydestä mulle viikko sitten (tässä jutussa) ja siihen kirjoitukseen sain todella paljon kauniita viestejä. Kiitos, että käytte täällä lukemassa ja kiitos, että intouduitte esittelemään itsenne kommenttiboksissa. Ilman teitä en jaksaisi varmasti kirjoittaa näin paljon, enkä varmasti olisi tätäkään juttua kirjoittamassa. Ja onhan se aina yhtä ihmeellistä huomata, että mun sanojani joku muka kiinnostuneena käy läpi. Näitä mun hehtaaritekstejäni, joissa vähän aiheet lähtee aina käsisitä ja juttua riittää niin paljon, että jokainen ansaitsisi mitalin, jos pääsee jutun loppuun saakka. Hihih. Tämä palkinto onkin sellainen mitali, parille sellaiselle lukijalle, jotka saitte mut melkeinpä kyyneliin onnesta. Saittekin, en vain myönnä kenellekään itkeväni, koska eihän nyt julkisesti voi myöntää olevansa tippa linssissä ;) Kolmelle lukijalla lähtee siis lahja, josta kerron vähän enemmän tekstin lopussa.

Oon teille varmasti joskus kertonut, että silloin tällöin jotkut teistä intoutuu lähettämään mulle meiliä? No, tällä viikolla sain yli kymmenen aivan ihanaa viestiä ja facebookinkin viestikenttään tuli useampi viesti. Nämä kaikki viestit olivat rohkaisevia, niissä kiitettiin ja niissä kerrottiin paljon henkilökohtaisia asioita. Moni teistä jakoi itsestään asioista, joita ei varmasti ole kenellekään muulle kertonut. Usean viestin kohdalla olin aivan sanaton, sillä onhan se upeaa huomata, että joku luottaa niin paljon, että uskaltaa avata omaa sydäntään suoraan mulle. Luottaa muhun, muhun tuntemattomaan ruudulla näkyvään kasvoon. Olen aina ollut se tyyppi, jolle uskoudutaan ja johon luotetaan, mutta että teidän kanssa käy samoin. Vau, miten hieno tunne! En tietenkään näin yksityisviestejä voi teille esitellä, mutta tässä yksi mieltä lämmittänyt kommentti viime viikolta kirjoitukseeni;

Moi Marissa!

Kommentteja on paljon ja jää nähtäväksi saanko vastausta, mutta otan riskin ja esittäydyn:

Oon se lukiolaistyttö Espoosta, joka meni liian pitkälle täydellisen ruokavalion ja liikunnan kanssa ja stressaantui. Mutta oon samala myös se tyttö, joka sai tukea (mitä voit tuskin edes muistaa) just SULTA. Kerroin jonkun tekstin yhteydessä että lasken kaloreita ja syön ”täydellisesti”, mutta olen päässyt yli pahemmista syömishäiriöistä. Olen se tyttö, jolle sanoit että hyvä jos kaloreiden laskeminen takaa että kaloreita ei tule myöskään liian vähän, mutta että täydellisen ruokavalion noudattamisessa pitää olla todella varovainen ettei se muutu sairaudeksi sekin. Ja oon se tyttö, joka laittoi asiat tärkeysjärjestykseen, elvytti tanssiharrastuksen ja liikku nyt sen tuomasta nautinnosta, ei kulutetuista kaloreista.

Muun muassa sun blogin herättämät ajatukset on vauhdittanu mun matkaa kohti tyytyväisyyttä itseeni juuri tällaisena. Mm. se kun kirjoitit siitä että et ollut yhtään onnellisempi rasvattomampana ja nautit olostasi naisemmassa olomuodossa oli silmiäaukaisevaa. Mietin sitä ja se todella vaikutti ajatusmaailmaani. Puhut paljon myös oikeasti tärkeistä aiheista kuten ystävistä ja heidän tuomastaan onnesta.

En voi kiittää kylliksi. Sun positiivisuus ja elämänmyönteisyys eivät ole ärsyttäneet mua, päin vastoin inspiroineet ja antaneet aivan mielettömän hyvää mieltä. Joskus aamulla väsyneenä herätessäkin olen ajatellut että ”tästähän hetkestä voi myös nauttia: uusi päivä ja aamukahvin jälkeen uudet kujeet. Marissahan se osaa näistä hetkistä nauttia, miksen minäkin. Otanpa irti sen minkä voin tästäkin aamusta”. Myös vakavammat aiheet on tärkeitä sekä asioiden kritisointi, mutta ei yleisesti iloisella asenteella kirjoittaminen tee susta mitään kevytmielistä. Oot vaan ihminen, jolla on astetta parempi asenne!;)

Kiitos Marissa siitä että muistutat muakin aina siitä miten elämä on aika sairaan kaunista!<3

Ymmärrättekö miksi olen niin liikuttunut? Olisittehan tekin, jos saisitte lukea noin kauniita sanoja? Tämä viesti kolahti täysillä mun ajatuksiini. Olin juuri lukenut usean viestin, jossa minun ajatusmaailmani teilattiin täysin ja minulle sanottiin, että en voi ketään auttaa. On kuulema turha edes yrittää parantaa maailmaa tai kenenkään ajatuksia, sillä ei mun sanoillani kuulema ole merkitystä. Niin ja on kuulema ihmisten oma syy, jos he ottavat vaikutteita ympäristöstään. Niinpä niin. Tämä viesti kommenttiboksissa sai mut unohtamaan kaikki nuo sanat hetkessä. Se tiivisti mieleeni täysin sen ajatuksen, miksi kirjoitan ja miksi ylipäänsä kannattaa kirjoittaa. Juuri teidän takianne. Olen niin mykistynyt ja oikeasti todella kiitollinen jokaisesta kommenttista jonka te kirjoitatte. Eikä vain tämä kirjoitus ole tärkeä, niin on moni muukin. Tämä tyttö vain sai mut tajuamaan, että omilla sanoillani voi saada jotain aikaaa, eikä tarvitse kuin yrittää. Kiitos Mandi. 

10621853_10152677418400351_1722387545_n

Ihanien lukijoiden lisäksi olen tavannut paljon upeita ihmisiä blogien takaa. Kuten Monnan <3

Tahdon kiittää sekä Mandia, että toista lukijaani Miinaa, joka lähetti mulle myös todella kauniita sanoja viestissä. Hänen kanssaan jo juteltiinkin pitkään ja toivoisin saada kertoa osan hänen tarinastaan myös täällä blogin puolella. Ehkä teitä kiinnostaa kuulla tarina ortoreksian takaa? Siitä miten liika ruoan tarkkailu ottaa vallan? No, se ei ole tämän päivän aihe, mutta Miinaa tosiaan on kiittäminen myös isosta hymystä mun huulillani. Hän luotti minuun kertomalla minulle todella henkilökohtaisia asioita ja päätti kirjoittaa meilin. Arvostan tätä elettä kovasti ja siksi häntäkin on aihe kiittää. Kiitos sinullekkin.

Kolmantena tahdon kiittää Outia. Ihanaa, ihanaa Outia jolla ihan oikeasti on sydän paikallaan ja joka otti minunkin mielipiteeni vastaan niin hyvin, että en olisi ikinä voinut sitä uskoa. Tai siis itseasiassa uskoin, en vain tiennyt, että Outi tarvitsi alkuu aikaa asioiden sulatettuun. Outi itsekin kirjoittaa blogia täällä FF sivustolla ja hän on kisannut body fitneksessä. Hän pitää kisaamista tärkeänä lajina ja tahdon antaa hänelle siihen aivan täydet oikeudet. Kuten sanottu, kaikilla on omat harrastuksensa ja sitä minä en ole ottamassa keneltäkään pois. Vaikka minä olen lajista sitä mieltä mitä olen, niin se ei tee Outista yhtään sen huonompaa ihmistä. Miksi tekisikään, eihän yksi mielipide ihmistä pahenna? Outi kommentoi mun tekstiini pari päivää jälkikäteen ja teki sen todella fiksusti. Hän oli rauhassa mietittyään ihan oikeasti ymmärtänyt mikä mun pointtini tekstissä oli ja hän tahtoi tuoda myös oman näkemyksensä esille. Hän ei syytellyt, manannut tai haukkunut. Emme tapelleet, eikä minulle tullut paha mieli. Päinvastoin. En usko myöskään, että Outi on käynyt muiden blogeissa mun tekstiäni haukkumassa. Moni muu näin kai tekikin ja he myös kirjoittivat lähes jokainen vastineen omaan blogiinsa, mutta eivät kommentoineet minulle mitään. Ottivat sanani loukkauksena vaikka tosisasiassa eivät varmasti edes lukeneet sanojani kokonaan. Tästä syystä arvostankin Outia vielä enemmän kuin ennen. Olen kyllä tiennyt, miten hyvä tyyppi siellä blogin takana on, mutta tämä tapaus vasti saikin mut hymyyn. Kiitos Outi, kun olet tuollainen ihana itsesi. 

IMG_1468-768x1024

Kuva lainattu Outin sivulta :)

 

Noniin, nyt päästään siihen osioon, josta olen aivan innoissani!! Ne lahjat! Mietin heti alkuviikosta juteltuani Outin kanssa ja luettuani näitä ihania viestejä joita oli tipahdellut meiliin, että mun on pakko saada kiittää paria lukijaani jollain tapaa. Keksinkin aika kivan idean ja lahja mielessä tepastelin käymään mun viereissä Punnitse ja Säästä liikkeessä. Kerroin siellä tutulle kauppiaalle mun ideani. Janne hymyili ja kuunteli, sanoi heti, että ”Onpas kiva idea, tottakai lähden mukaan. Sulla on upeita lukijoita!” Siinä on mies, joka on aina iloinen ja ystävällinen. Aina kauppaan tullessa huomaan, että siellä viihdytään. Kirjoittelin kaupasta tämän tekstin silloin kun se saapui tähän lähelle ja olin huolissani, että kuinkahan se pärjää. Silloin menin siis ihan omatoimisesti kyselemään, että tarvitseeko ne apua markkinointiin, sillä en millään tahtonut, että kauppa lähtisi pois. Onhan se nimittäin vaikea pärjätä muiden isojen liikkeiden vierellä. No, hyvin se pärjännyt ja jokainen Espoolainen taitaa olla ihan hulluna punnarin liikeeseen. Ettekö ookkin? :) Itsekin käyn siellä vähän liiankin usein ja eilen oli varmaan eka kerta, kun en ostanut sieltä mitään. Kävin vaan noutamassa lahjat. Lahjoja mulla on itseasiassa tullut ostettua sieltä monta kertaa ennenkin, koska nykyään tuntuu, että yhä useampi tahtoo tulla lahjotuksi terveellisillä herkuilla.

Lahjapullo Alkosta taitaa olla vähän menneen talven lumia, vai mitä ootte mieltä? Eikö tälläiset kuoret oo kivemmat? ;)

IMG_4976

Teille kolmelle ihanalla naiselle lähtee siis lahjakortit Punnitse ja Säästä-liikkeeseen ja itse laitan vielä pienen yllätyksen mukaan pakettiin. Tästä en kerro vielä mitään, mutta eiköhän sisältä teille sitten paljastu, että mitä oon keksinyt. Hiihi, pitäähän nyt jotain salaistakin olla mukana! Niin ja Janne tietenkin lähettää terveisiä, että tervetuloa ostoksille Iso Omenan ja Tapiolan liikkeisiin. :)

IMG_4967

”Terveisiä lukijoille, muistakaa syödä paljon terveellisiä herkkuja!” ;)

Kiitos teille, kiitos myös jokaiselle muullekkin siellä joka oikeasti lukee mun kirjoituksiani, eikä tee johtopäätöstä vain ekasta kirjoittamastani lauseesta. Ei kukaan teistä ole sen parempi lukija kuin toinen, mutta tällä kertaa tahdoin kiittää juuri näitä kolmea lukijaa, jotka saitte suurimman tunneryöpyn aikaan. Ensi kerralla lahjuksia sitten jollekkin muille ;)

Vielä loppuun pieni lausahdus siitä, että mikä se syy sitten on miksi kirjoitan. Kun se tosiaan näyttää olevan välillä ihmisille niin ihmeellistä ja kummaa, että miten jaksan paasata asioista, niin tässä se tulee. Mun puhdas tarve on jakaa iloa, onnellisia ajatuksia ja tietoa terveellisemmistä valinnoista elämässä. Samalla tahdon myös kertoa asioista, jotka mielestäni näyttävät mediassa olevan kuumaa kamaa ja joista ei pitäisi ottaa liikaa mallia. Elämän koko totuus ei ole ulkonäkö, eikä sen perässä juokseminen tee kenestäkään sen onnellisempaa. Olen ollut itsekin rasvattomassa kropassa ja se ei tehnyt musta yhtään sen onnellisempaa kuin ennenkään. Eikä tee varmasti sustakaan ja tahdonkin olla näyttämättä parempia tapoja löytää sen hyvän olon. Jostain ihan muista asioista se nimittäin lähtee. Pääosin kuitenkin susta itsestäsi, ei senkään kauempaa. :)

Olen mielestäni avarakatseinen, vaikka joku siitä sanoi vastaan kommenteissa. Olen mielestäni välittävän, vaikka joku sitä jo sanoikin ylimieliseksi holhoukseksi. Olen mielestäni 99 prosenttia positiivinen ja tahdon auttaa kaikkia, siksi harmittaakin kun yhden mielipiteen perusteella moni otti minut silmätikukseen. Ehkäpä saan vielä käännettyä heidän päänsä, koska mitään muuta mulla ei olle kuin aikaa ja energiaa. Aion vielä näyttää, että vaikka  mun mielestäni ulkonäöstä kilpaileminen ei ole urheilua, niin kyllä mä silti olen ihan hyvä tyyppi. Uskokaa pois vaan ;)

IMG_4962

Tänkin tytön mielestä oon hyvä tyyppi. Ihanaa <3

Pusi pusi ja hali! Kommentoikaa ahkerasti ja muistakaa jakaa mielipiteenne, koska ilman sitä ei voi koskaan tapahtua muutosta. Keskustelu tekee hyvää eikä se tarkoita pelkkää negatiivisuutta vaan sanoilla on mahdollisuus saada aikaan muutos. Ei hiljentymällä. 

Huippua lauantaita jokaiselle lukijalleni siellä! Lähetän teille paljon iloa ja energiaa, ottakaa koppi! <3

 

 

ps. Palkinnonsaajat teille tulee tästä meiliä! Jos ei sitä kuulu tai näy, niin laittakaapas mulle viestiä tulemaan <3

pps. Iso kiitos Jannelle, että lähti tähän kiitokseen mukaan. Muuten mun lahjani yksin olisi ollut aika surkea ja pieni. Ihanaa kun sain nämä hienot lahjakortit mukaan matkaan. Jes! :)

21 kommenttia artikkeliin ”Kiitoslahjoja ja kyynelehtivä bloggaaja!

  1. milla sanoo:

    voiei kun oot ihana. tai tää koko juttu ♡

    Tykkää

    1. marissa sanoo:

      hihi <3

      Tykkää

  2. Petra sanoo:

    Yliholhoava on musta paljon parempi kuin välinpitämätön <3 Eikä kenestä tahansa oo pistämään itseensä likoon tolla tavalla ja ottamaan vastaan kaikki mahdollinen loka, vain yhden ihmisen takia tai kauniin ajatuksen takia :) Pienet jutut muuttaa maailmaa, pikkuhiljaa… Ainakin toivon niin ;)

    PS. Noi palkinnot oli kyllä niin ylisöpö idea, pus <3

    Tykkää

    1. Petra sanoo:

      PS. Näin tarkemmin ajatellen, yllärilahjat on kyllä niin sun juttusi, nimim. pari pakettia työpöydältä löytäneenä ;)

      Tykkää

      1. marissa sanoo:

        Hehe, joo muutamat sinne on tainnut neidin pöydälle eksyä. Yllätykset on niin kivoja :)

        Onhan se omasta mielestäkin ihan hienoa, että oikeasti kirjoitin kaiken omalla nimellä. Otin kantaa asioihin,joihin moni ei viitsi. Moni kirjoitti kommentitkin nimettöminä, mikä on tietty helppoa kun ei tarvitse ottaa mitään lokaa omille kasvoilleen. No, ehkä tästä loan määrästä vielä selvitään, ei se niin kamalaa ollutkaan ;)

        <3

        Tykkää

  3. Kira sanoo:

    Olipa söpö idea! Täytyy kommentoida jatkossa enemmän, niin pääsee apajille. Heh….

    Terveisin yksi sinulta paljon apua saanut <3

    Tykkää

    1. marissa sanoo:

      Voi ihanaa Kira, kiitos <3 Muista käydä usein,niin eiköhän meillä taas pian jotain apajia löydy :D

      Tykkää

  4. Titinalle sanoo:

    Heii sääkin käyt ompun punnitsessa! Se on mun lemppari. Paikat on siistit ja jotenkin se on mallilta sellane että kaikki löytyy. Juttelin kerran yhen mukavan myyjänkin kanssa pitkään ja se neuvo mulle hyvän reseptin. Tohon janneen en oo törmänny :)

    Ehkä törmätään siellä! Tänään vois hakee jogurttilakuja. Muistan sunkin tykkäävän kiistä :D

    Tykkää

    1. marissa sanoo:

      Moikka:) No kävitkös hakemassa juguja? ;) Ne on hullunhyviä ja yritän pysyä poissa sieltä liikkeen taka-osasta ettei niitä tulis joka kerta ostettua. Nammmmm…

      Ja omenan punnitse ja säästä on yksi siisteimpiä liikkeitä, oon nähnyt muutamans tosi sotkuisen ja niistä ei tee mieli ostaa. Kaikki kun on tuoretavaraa ja esillä, niin ei oo kiva ostaa pähkinöitä likaisista laareista :( Hyvä kun sullekkin on tullut sama huomio kun mulle!

      Tykkää

  5. Aino sanoo:

    Oot niin ihana etten kestä <3

    Tykkää

    1. marissa sanoo:

      Itte oot ;) <3

      Tykkää

  6. Emmi sanoo:

    Heippa !

    Kiitos :) kiitos siitä että toit tämän ulkonäköpuolen esille, minulle se oli ajankohtainen juuri nyt. Oma surullisen kuuluisa tarinani on kestänyt melkein kaksi vuotta, ajatuksena se, että jos olen lihaksikas ja sporttinen; olen onnellinen. (Jota edelsi teinivuosien langanlaihojen mallien ihannointi). Kaikki on kärjistynyt tähän syksyyn kun olen vihdoinkin saanut oman sekavan elämäni raiteilleen ja suunnan tulevaisuudelle, opiskelupaikan alalta josta olen kiinnostunut kun hetki sitten vielä mietin onko tulevaisuudella minulle mitään annettavaa. Luulen, ainakin toivon, että nyt vasta ymmärrän mitä minulle itselleni onni tarkoittaa ja millainen haluan olla. Olen 21-vuotias ja nyt vasta löytänyt itseni, jos edes olen… Ei voi tietää ;) tähän syksyyn myös todennäköisesti päättyy minun vuosien salilla väkisin notkuminen. Ja vasta nyt samalla olen huomannut kuinka vääristynyt käsitykseni urheilusta ja hyvinvoinnista on ollut. Oli erittäin, erittäin vaikeaa hiljentää sisäinen ääni siitä että ”salille on mentävä, oli mikä oli ja jos et mene olet ihmisperse ja täysin arvoton”, koska mielestäni noin asia esitetään myös yhteiskunnassa nykyään. Pomot firmoissa sanovat suoraan että huipulle et pääse ellet ole kondiksessa ja naisena omaa vielä nättiä naamaa. (Kyllä, taloussanoman artikkelin pätkä vuoden takaa joka jäi kyllä pysyvästi mieleen) . Tästä päästään siihen miksi olen nyt niin onnellinen viikon takaisista teksteistäsi… Koska niissä kyteytyi minulle vihdoin uusi järjen ääni joka sanoo että tee sitä mistä pidät, etsi sellainen laji mistä tykkäät, kokeile vaikka uintia. Jos polvi ei kestä aamuisia juoksulenkkejä tai salilla kyykkäämistä ja olkapää hajoo pystypunnerruksissa niin miksi ihmeessä raahautua sinne ? Ja samalla tuli myös vihdoin vapauttava olo siitä, että jos en nyt jaksa, jos on nyt liikaa muuta mielessä ja asioita hoidettavana niin se on herranjestas vain liikuntaa. Ei sinne tarvitse mennä verenmaku suussa vaikka joku bloggaaja tai muu niin tekisikin.

    Nämä kaksi vuotta fitnessjuttuja kuolanneena ja salilla kävijöitä ihannoineena eivät ole minulle tuoneet oikeestaan mitään muuta kuin iltaisin itkettyjä itkuja siitä jos on ollut saamaton ja jättänyt salin välistä, ahdistusta siitä että on niin väsynyt työpäivän/koulupäivän jälkeen ettei jaksaisi muuta kun istua rakkaan kainalossa kotisohvalla, raivokohauksia omaa itseä kohtaan kun ”on vaan niin vitun laiska” kun se takalisto ei muotoudu, vatsa litteydy tai vaakanumero alkaa edelleen seiskalla, vaikka kuinka ravaisi jokapaikassa ja noudattaa tiukkaa ruokavaliota.

    Miksi kommentoin vielä tähän vanhaan juttuun jonka moni jo varmasti haluaisi lakaista maton alle ja jatkaa muita aiheita?

    Ehkä halusin vaan tuoda oman tarinani esille, tällaisen mitä harvemmin tuodaan esille. Usein kun kommenttibokseissa tuodaan kokemuksia esille niin yhteydessä on syömishäiriö. Joskus jopa tuntuu että kun mainitset sairastaneesi/sairastavasi syömishäiriötä saa siitä jonkin laista krediittiä ja sosiaalista pääomaa, on niinkun hieno tyyppu kun on käynyt/käy niin kovan jutun läpi elämässään. Minusta siis tuntuu tältä. Itse voin suoraan sanoa että minullapa ei ole ollut ikinä hankalaa suhdetta ruokaan, maistuu liiankin hyvin, vaikka salaatteihin ja terveellisyyteen panostaa niin silti tullut muutama liikakilo varmaan nimenomaan ruuan määrästä. Minä sen sijaan olen käynyt läpi masennuksen, nimenomaan koskien huonoa itsetuntoa ulkonäöllisistä syistä jotka tulevat kuulo -ja näkövammaisuudesta. Ja nyt jälkeenpäin voin sanoa että 19 vuotiaalle minälleni, joka oli vasta toipumisvaiheessa masennuksesta oli pahin mahdollinen virhe ottaa idolikseen fitness-ihminen. Siksi täällä vielä kirjoittelen, kun niin moni kutsui sinua Marissa yliholhoavaksi ja ylipäänsä kyseenalaisti ajatuksesi puuttua nuorten arvomaailmaan. ”Ei ne mitään vaikutteita edes ota” yhdessä kommentissa oli ehkä loukkaavin ja typerin sutkautus ikinä.

    Kyllä ottavat, suurin virhe mitä voi tehdä on aliarvioida median ja erityisesti somen vaikutus lapsen ja nuoren kasvuun. Se saattaa olla jopa merkittävämpi kuin vanhempien tai koulun antama kasvumalli nykyään.

    Minusta kirjoitit todella hienon tekstin ja tärkeästä aiheesta, itse ainakin näin taustalla huolen nimenomaan lajin arvomaailman vaikutuksista nuoriin, kumpa vaan vähän useampi olisi myös nähnyt saman eikä vain ”marissa the fitness vihaajaa”

    Harmi etten ole löytänyt blogiasi aikaisemmin, parempi kuitenkin myöhään kuin ei milloinkaan, suosikkeihin meni suoraa tietä :) selailin muitakin postauksia ja sinulla on kyllä ihana asenne elämään ! Paljon tsemppiä kaikkeen ja pahoitteluni kilometrikommentista ja muutenkin kommentti ei enää osu itse kirjoituksesi aiheeseen, ehkä halusin sen näkyvyyden takia mielummin uuteen postaukseen kuin niihin vanhoihin… :)

    Tykkää

    1. marissa sanoo:

      Voi eiiii, en kestä. Taas näin fiksuja sanoja ja näin paljon aikaa käytetty, että saisit kertoa juuri minulle oman tarinasi. Kiitos Emmi <3

      Sun tarinasi on veikkaanpa se kaikkein tutuin. Ei aina tarvitse ongelmien mennä syömishäiriöön asti, mutta kyllä kaikki epävarmuudet ja huonot olot ovat jo jotain mihin pitää puuuttua. Tuo kuvailemasi itsesyyttely on tuttua varmaan jokaiselle joka tätä tekstiä lukee, mutta se miten pahaksi se menee, onkin sitten tosi henkilökohtaista. Harmittaa kuulla, miten suhun on päässeet paineet vaikuttamaan. Helpottaako se kun kerron, että niin on käynyt mullakin usein? Jotenkin sitä ottaa niin helposti ulkoa niitä paineta suorittamiseen, vaikka omaa oloahan sitä pitäisi seurata. Itsellä selän vioittuminen antoi asioihin uudenlaisen aspektin ja tajusin, että elämä ei oo kiinni enää vain pakollisesta liikkumisesta ja urheilusta. On meillä olemassa muitakin asioita jotka tekee hyvän olon. Onneksi sullakin on herännyt siihen puoleen ajatus ja ilmeisesti yrität edes panostaa ajattelemaan toisin. Ei se helppoa olekaan, joten kaikki tsemppi siihen tasapainon löytymiseen. Älä mene väkisin salille, vaan hae oma hyvä olosi sieltä mikä sulle sen tekee parhaiten.

      Arvostan todella paljon sun rehellisiä sanojasi. Monen pitäiis lukea tämä sun kommenttisi, koska veikkaan monen tunnistavan siitä itsensä. Meitä ohjaa usein pakko ja olettamukset, koska ympäristöä seuratessa me mennään helposti sekaisin siitä, että mitä pitää tehdä ja mitä me vain kuvitellaan että pitää tehdä. Koska ihan oikeasti vain omaa oloa pitäisi seurata ja asioita pitäisi tehdä itsensä takia. On totta, että ulkonäöllä pärjää pitkälle, mutta totuus on myös se, että jos sen hyvän ulkonäön alla on vain tyhjää, niin eipä pärjää pitkälle. Ellei sitten tahdo tehdä aivan tyhjänpäiväisiä hommia, koska kyllä menestykseen tarvitaan kovaa työtä ja opiskelua. Ainakin toista näistä, terveisin se ei opiskellut neitokainen joka loi uran vain kovalla työllä. En ulkonäöllä ;)

      Vaikka sanotaan, että jokaisen pitää liikkua paljon, niin olen tästä itse hieman eri mieltä. Se on totta, että kyllä, jokaisen on liikuttava, jotta pysyy kunnossa on hyvä olla, mutta ei pakonomaisesti. Kun jää vain kotiin makaamaan, niin kyllä siinä ihan jokainen masentuu. Siltikin ne määrät on jokaiselle yksilöllisiä ja pelkkä reipas kävelykin riittää. Jokaisella pitäisi olla mun mielestä itselleen sopivat harrastukset ja jokainen nyt ei vaan oo tehty urheilemaan. Toisen tekee onnellisemmaksi jokin muu juttu. Itselle esim. kirjoittaminen taitaa tulla aika samalla tasolle liikkumisen kanssa, koska tässä pääsen myös ilmaisemaan itseäni todella paljon. Onko sullakin ehkä joku toinen harrastus mihin sulla on suuri palo? Jotain mikä saa sut innostumaan? Ruovaliollakin saa aikaa nimittäin hyvää oloa, kun syö terveellisemmin. Ei se liikunta päivitäin ole kaiken a ja o, toki sitä pitää olla, mutta vähempikin riittää. Kun syö hyvin, niin olokin on parempi. Siihen mielestäni voisi panostaa, ainakin osan viikosta :)

      Ja mitä masennukseen tulee, niin tiedän täysin mistä puhut. Ehkä voisin kirjoittaa aiheesta tästä syksyn tullen, kun monilla oireet pahenee ilmojen pimetessä. Masennus ei oo leikin asia ja jos siitä olet yli päässyt, niin ole todella onnellinen. Olet tehnyt kovan työn, äläkä ikinä kuuntele ihmisiä jotka eivät ymmärrä siitä sairaudesta mitään! <3

      Hyvä, että kirjoitit tekstin tähän uuteen postaukseen. Monilla on tapana lukea myös kommentit, joten uskon, että tämä ei jäänyt huomaamatta. Toivottavasti tuut jatkossakin kertomaan kuulumisia, olis hirmu ihana kuulla myöhemmin miten sun ajatukset on päässeet tuosta kehittymään. Meiliäkin saa laittaa ;) Niin ja kiitos tsempistä kirjoittamiseen, tiedän, että moni ei arvosta asioihin puuttumista, mutta onneksi teitäkin löytyy hurja määrä jotka arvostatte.

      Kiitos kommentistasi, tämä sai mut miettimään taas montaa uutta kirjoitusaihetta! Upeaa syksyä Emmi <3

      Tykkää

  7. outi sanoo:

    Ihana Marissa <3

    Ja täälläkin tippa linssissä vaan melkein (joopajoo…) ;)

    Mä ne voi ymmärtää, että mä oon bloggaamisen kautta tutustunut noin ihanaan ihmiseen kuin sinä olet!

    Mä oon edelleen sanaton….

    Aamulla kun huomasin tän postauksen olin juuri aikeissa laittaa läppärin kiinni ja lähteä, mutta enhän mä voinut. Sun postaukses luen muutenkin aina mielellään aamuisin kun niistä saa hyvän mielen ja vielä kun huomasin että mut mainitaan tässä niin en vaan voinut sulkea läppäriä :D Tänä aamuna sain extrahyvän mielen!

    Tämä oli ihana postaus!

    KiitosKiitosKiitos! <3

    Tykkää

    1. marissa sanoo:

      Outi ansaitsit kyllä joka sanan. Nyt vaan kiltisti odottelet lahjusta siellä kotona, niin pääset ostelemaan Punnarista herkkuja ;) hihi.

      Oot huippu! <3

      Tykkää

  8. Elisa n sanoo:

    Moikka:) Löysin blogisi muistaakseni ystäväsi ainon blogin kautta n. kaksi viikkoa sitten ja rakastuin samantien tähän sun blogiin<3. Sanat ei riitä kuvamaan kuinka aivan ihana blogi sinulla on ja kuinka ihanalta ihmiseltä vaikutat <3. Kuvatkin saa aina niin hymyn huulille. Nää sun blogitekstit on jotain aivan uskomattomia! Suuri kiitos sinulle ihanasta blogistasi! Jatka samaan malliin ja janoen jään odottamaan blogitekstejäsi.

    Tykkää

    1. marissa sanoo:

      Moi Elisa :) Miten kivoja sanoja täältä löytyi aamulla luettavaksi! Kiitos <3 Tervetuloa seuraamaan ja kiitos tietty Ainolle, että sai sutkin eksymään tänne. Ihanaa syksyä! :)

      Tykkää

  9. Mona sanoo:

    Sanon vaan, että ♥♥♥

    Tykkää

    1. marissa sanoo:

      <3 hihihihi!

      Tykkää

  10. Mandi sanoo:

    Niin kuin sanoin en ollut edes varma saanko mitään vastausta ja SITTEN TULEE TÄMÄ KIRJOITUS…. olen sanaton ja onnellinen!

    Tässä korostuu se, miten tärkeää on antaa positiivista palautetta jos toinen on tehnyt jotain hyvin ja ansaitsee kiitoksen sanoja. Tuntuu, että etenkin suomalaiset sanovat negatiiviset puolet, mutta jättävät hyvät asiat mainitsematta. Se on yleisellekin ilmapiirille todella huonoksi. Onneksi kirjoitin. Ei sitä itsekään aina voi tietää miten paljon toiselle sanottu kiitos hänen tekemästään työstä (työtä tuo bloggaaminen nimittäin on!) voi vaikuttaa ihmiseen. Tällä kertaa kiitoksella oli näköjään suuri vaikutus ja se muistuttaa, että toiselle voi ja todella kannattaa antaa kiitosta jo vaikka heti tällä minutilla eikä odottaa sitä ”loppua”. Jos vaikka joku päivä päättäisin lopettaa bloggaamisen (uskoakseni ja toivoakseni et kyllä pitkään aikaan) ja ihmiset tulisivat sanomaan ”kiitos näistä vuosista, itse asiassa vaikutit minuun ja ajatusmaailmaani aika paljon” tulisi varmaan mieleesi että ”mikset sanonut aikaisemmin”. Olisit kenties jaksanut jatkaa kirjoittamista pitempään ja tehdä sitä paremmalla mielellä tuntien työsi mielekkääksi jos ihmiset olisivat antaneet enemmän sitä hyvääkin palautetta.

    Olen niin sydämestäni onnellinen, että saatoin antaa hyvää mieltä sullekin. Sä kun näet vaivaa ja käytät aikaasi täällä tuoden hyvää mieltä, uusia näkökulmia ja avaten positiivista ajatusmaailmaa niin monille. On myös todella rohkeaa esittää julkista kritiikkiä kun esiintyy omalla naamalla ja on alttiina anonyymien vihamielisille kommenteille. Teet kuitenkin palveluksen monille ja siitä halusin sua muistuttaa esittäytymällä heistä yhtenä esimerkkinä. Ja upeaa kun sen kannatti.

    Oot aika super ihminen, sun laisia on liian vähän. Onneksi sun kirjoituksilla saat mahdollisuuden ravistella ja laittaa muutkin miettimään yhtä sun toista. Yhdelle korostuu ajatukset omakuvasta ja sen muokkaantumisesta (mm. fittneskisa-juttu ja se juttu rasvaprosentin vaikutuksista onnellisuuteen), toiselle mielipiteet toisten ihmisten kohtelusta ja kolmannelle elämän filosofoinnit siitä miten asiat voi niin usein nähdä edes joltain kantilta hyvällä tavalla (sun selkäongelmat ja niiden herättämät uudet ajatukset). Ja kenties sun vaikutuksesta muistakin ihmisistä tulee enemmän sun kaltaisia, ainakin niin yritän toivoa.

    Tämän romaanin päätteeksi menen vähän lukkoon. En nimittäin voi sanoa mitään. Niin tapahtuu kun on aidosti kiitollinen. Oon kiitollinen, että oot olemassa, oon kiitollinen että saan lukea sun ajatuksista ja oon kiitollinen että voin antaa jotain takaisin. Miten helppoa onkaan sanoa jotain hyvää. Olen kiitollinen myös siitä mahdollisuudesta. Ja kiitos siitä että halusit muistaa mua ja muutamaa muuta tolla kauniilla idealla. Ihan käsittämättömän ihananaa, oon ihan kikseissä!! Lahjakortti tulee käyttöön joka sentillä enkä malta odottaa mikä yllätys onkaan tiedossa. En ole vielä saanut sähköpostia mutta jos yrität lähettää sen vaikka uudestaan?

    Jos en ole vielä käyttänyt tarpeeksi sanaa ”kiitos” niin tässä vielä tulee: KIITOS MARISSA<3 En tiedä miten voisin sanoa sen paremmin. Tain no ehkä tämä ja aikaisemmin kirjoittamani kommentti kertoivat sen kokonaisuudessaan. Ja ehkä se on kiitos jo itsessään, että olen ajatellut kaikkia niitä kirjoittamiasi sanoja jotka olen lukenut ja kerron sen sinulle. Kun antaa hyvää, saa sitä myös takaisin. Ja se tekee elämästä kaunista.

    Olen taas sanaton joten sanon tällä kertaa vain kiitos<3

    Tykkää

    1. marissa sanoo:

      Moi Mandi! :)

      Meiliä on nyt sulle laitettu (eilen laitoin tulemaan) ja vastaileppas sitä kautta osoitetietoja yms. Saadaa paketit lähtemään kaikille, tai pienet kuoret oikeastaan jos ei liioitella. ;)

      Kommentoin jo tänne kertaalleen, mutta jos ei ohjelmassa ole ollut mitään vikaa niin oon ilmeisesti tehnyt sen unissani. Hehee. Kirjoititpa taas kauniisti ja vastaisin sulle vähän pidemmin aiheeseen meilitse, tuntuu, että menee koko kommenttiboksi niin siirappiseksi kun oon aivan liian onnellinen näistä teidän kauniista kehuista ja sanoista. Kiitos sulle kun olet noin sydämellinen ja tajusit tosiaan miten tärkeää on kommentoida ja kertoa jos joku tekee mielestäsi hyvää työtä. En voi kuin kiittää tuhannesti, koska itekin oon vähän sanaton juuri nyt. Tai siis vieläkin…

      Kiitos <3

      Tykkää

Kaunis kiitos kommentistasi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: