Noniin, täällä ollaan taas selkäjuttujen kanssa. Huomasin tässä asiaa pohtiessani, että jouduin ihan tosissaan kaivella sieltä muistista kaikkea vanhaa, kun yritin miettiä koko vuoden tapahtumia. Tosi hyvin oon päässyt kivuistani yli, vaikka vuosi sitten se oli oikeastaan lähes koko mun elämä. Kivusta eroon pääseminen ja paraneminen, niiden kanssa oppiminen elämään. Ei se helppoa ollut, mutta jälkikäteen voin ylpeänä sanoa, että hyvin se meni. Kyyneliltä ei vältytty, mutta ei vältytty iloltakanaa, kun pääsin taas takaisin kuntoon.

Musta tuntuu, että koko lähipiiri on joskus valittanut selkävaivoja ja ennen kuin ne osuivat omalle kohdalle, en tiennyt yhtään mistä on kyse. Nyt tiedän. Hermosäryt on jotain aivan kamalaa ja kaikki sympatiat menee selkäkipuisille, niitä vaivoja en toivoisi pahimmalle vihamiehellenikään. Synnyttää vain kiukkuisia ja suruisia ihmisiä. Oon ollut itsekin huonossa jamassa, joten ymmärrän täysin jos koko mieli menee mustaksi tälläisen vaivan kanssa. Kukapa olisi täysillä onnellinen, kun hermoja vihloo ja pitää vain maata paikoillaan odottamassa parantumista. Koskaan et tiedä mikä asento sattuu. Sitten pitäisi vielä kärsivällisesti kuntouttaa ja jaksaa yrittää. Eivät kaikki jaksa, sillä ei se mikään helppo juttu ole. Itselleni helpoimmasta päästä, koska omat vaivat olivat niin pieniä. Voin vaan kuvitella missä kunnossa olisin ollut, jos vaivat olisivat jatkuneet pahempina…

IMG_4338

Mullahan tosiaan kävi niin, että selkä meni vuosi sitten lokakuussa huonoon kuntoon salilla ja yhtäkkiä en päässyt enää kyykystä ylös. Pari kertaa se oli vioitellut ennenkin, mutta kivut katosivat aina ihan hetkessä. No, tällä kertaa kivut olivat jatkuvia ja olin parin kuukauden levossa sen jälkeen, kun magneetissa todettiin välilevypulistuma. Kipuihin ei leikkausta tarvittu, alkuun lepoa ja sitten kuntoutusta. Fyssarin pääsi hommiin.

Silloin kun selkä oli kipeimmillään, en tehnyt mitään. Lepäsin pitkälläni ja vältin kaikintavoin istumista ja selän notkistamista. Kaikki tuntui kipeältä. Heti kun alkoi helpottaa, aloin tehdä pieniä keskivartaloa vahvistavia liikkeitä. Jännitin sisimpiä lihaksia istuessani tai maatessani ja seisoessa ”huojuin vähän” eli keikuttelin vartaloani ees taas. Yritin myös erilaisissa makuuasennoissa nostaa jalkoja pienin liikkein ilmaan, samoin peppua. Pilateksessa taitaa olla aika samanlaisia liikkeitä ja itseasiassa sinne suosittelen kaikkia selkävaivaisia menemään. Tein kotona useasti päivässä sellaista pientä joustavaa liikettä eri kehon osille, joka ei oikeastaan paljoa tuntunut missään, mutta sillä sai vahvistusta koko kehoon. Näitä liikkeitä on hieman vaikea selittää, mutta käytössä on pääosin olleet sisimmät lihakset ja niiden toimintaa on pitänyt vahvistaa. Kaikki suuret liikkeet oli kiellettyjä, koska kipu tuli nopeasti takaisin jos aloin rehkimään liikaa.

Jalat koukussa selkä on suorana ja asento kaikkein paras. Yritän aina saada selän mahdollisimman suoraan ihan sohvalla makoillessanikin ja teen usein ihan vaan telkkaria katsoessa näitä liikkeitä. Jännitän keskivartalon lihaksia ja vedän napaa sisään. Vaikka se tuntuukin alkuun tyhmältä ja turhalta tehdä niin pieniä liikkeitä, niin lupaan että ne auttavat ajan kanssa. Itse huomaan, että ne selvästi saavat veren kiertämään ja kun keskivartalo vahvistuu, rupeaa selkä voimaan paremmin muun kropan kanssa.

IMG_6972

 

Ensimmäisen kuukauden tosiaan lepäsin ja kun helpotti, lähdin kävelemään paljon. Puoleen vuoteen en pystynyt tehdä mitään kunnon treeniä, vaan tein sen mitä kroppa antoi periksi. Uin, tein ihan pieniä vatsalihasliikkeitä (minimaalisia, eli hyvä kun pää nousi ylös maasta) ja kävelin niin paljon että kyllä jaloissa tuntui jatkuvasti. Huomasin että kun jäin lepäämään liikaa, sattui vain enemmän. Istuminen taas toi kipuja sitäkin enemmän, joten oikeastaan ainoat vaihtoehdot olivat joko maata  tai kävellä. Haha, yrittäkääpä muuten tehdä töitä noilla metodeilla ;)

Vatsoja ei oikein voinut treenata kunnolla kuukausiin, koska jokainen liike tuntui sattui selkään. Jokainen nosto tuntui ikävältä ja oli jatkettava rauhallisemmin. Voitte ehkä kuvitella, että ihminen joka on ennen tehnyt vatsalihastreeniä noin kuusi päivää viikossa 600:lla toistolla, ei ihan heti tajua, että niitä ei enää voi treenata. Pöh. Mun suurin ongelmani varmaan olikin se, että tein niitä sitten myös vähän väkisin. Selkä ei pitänyt siitä yhtään, enkä parantunut niin nopeasti kun olisin ehkä voinut. Kannustakin siis siihen lepoon ja rauhallisuuteen, paraneminen tapahtuu vain oman kehon ehdoilla. Odottamalla ja sitä pientä pumppaavaa liikettä tekemällä päivittäin. Ja vaikka se kuinka hyödyttömältä välillä tuntuisi, niin ajan kanssa huomaat, että se todella toimii!

Kolme suosikkiliikettäni:

  • -Selällä maaten, jalat koukussa. Vedä napa sisään kohti häpyluuta ja jännitä keskivartalon lihaksia kymmenen kertaa putkeen hitaasti. Pidä pieni tauko ja toista kolmesti. Tee tämä usean kertaa päivässä. Itse olen tehnyt sen aina kun olen maannut jossain.
  • -Seisten. Polviin hieman rennompi asento, aseta peppu ja selkä suoraan ja kokeile ettei ole isoa notkoa selässä. Yritä olla mahdollisimman suorassa. Vaihda painoa jalalta toiselle ja vie kehoa eteen ja sivuille, tavallaan hieman huojuen. Tee tämä varoen, oman kehon ehdoilla.
  • -Selällä maaten jalat suorana. Jännitä peppulihaksia ja vuoroin nosta jalkaa sentin verran ylös. Toista sen verran kun tuntuu hyvältä. Jos jalan nosto ei sovi, niin jännitä vain pakaralihaksia putkeen useampi toisto ja pidä välissä taukoa.

Näitä liikkeitä teen siis kotona vieläkin päivittäin. Telkkaria katsoessa on helppo muistaa tehdä näitä, kun ensin totuttaa siihen itsensä. Välilevyille ja lihaksille tekee hyvää sellainen pumppaava liike, joka vilkastuttaa verenkiertoa ja samalla tietty myös aineenvaihduntaa. Eli siis esimerkiksi tuo mainitsemani seisten huojuminen edestakaisin vahvistaa kehoa. Liike ei tunnu todella raskaalta, mutta kun teet sitä pitkään, niin itselle se ainakin on auttanut. Kroppa lämpeni ja huomasin selästä, että pitkän ajan jälkeen näistä on täytynyt olla apua. Harmi etten oikein osaa paremmin selittää näitä liikkeitä, mutta mielikuvitus on vain rajana kun yrittää keksiä erilaisia pieniä liikkeitä vahvistamaan keskivartaloa. Pumppaava liike on avainsana ja se, että teet ne hillitysti ja rauhassa.

Ja se mitä älä unohda, on jatkuva liike. Eli siis jatkuva kävely on ehdoton ykkönen. Seistessäkin pitää tarkkailla asentoaan ja miettiä, että onhan selkä hyvässä asennossa? Eihän ole liikaa notkoa ja peppu on ns. laskettu selän alle?

Tässä vielä kesäisiä kuvia treenistä rannalla maaten. Ei yhtään hullumpi paikka reenailla muuten. Seuraavan kuvan liikkeellä aloitin ensimmäiset vatsalihastreenini ns. isommin, kun selkä alkoi tänä kesänä olla jo suht hyvässä kunnossa. Aloitin siis nostamalla kehoa ylöspäin maasta ja kurotin kohti varpaita. Tässä selkä pysyi suorana ja pystyin pikkuhiljaa alkaa nostamaan kehoa asteittain enemmän kun keho antoi myöten.

IMG_5147

Niin ja tämä on sitten tämän hetken tilannetta siitä, mitä pystyn nyt vuoden jälkeen tehdä. Kesällä kierrot olivat vielä vaikeita, mutta nyt pystyn niitä jo jonkin verran tehdä, eikä tunnu ollenkaan pahalta! IMG_5153

Istuminen onnistuu myös jo hyvin, asentoa pitää vain tarkkailla. Selkä suorana ja ei liian pitkiä aikoja kerrallaan. Peppu oikein alle ja istuinluut hyvään asentoon. Pää suorana kesksellä ettei se vedä selkärankaa ikävään asentoon. Tämä on kyllä jatkuvaa tarkkailua kehon kanssa, mutta yritän koko ajan yrittää.. ;)

IMG_5157

Mikä ärsyttää selkääni eniten vuosi sairastumisen jälkeen? Kehon liialliset taivutukset, raskaat nostot (joskus kevyetkin), iskut ja tärinä vartaloon. Eli siis juoksu kantapäillä olisi todella paha juttu ja jos rehellisiä ollaan, niin seksi ei ole mikään paras ystävä selkävaivaiselle. Hahaha. Tästä aiheesta ehkä voisi kirjoittaa lisääkin, mutta mainitaan se ensin nyt vain ihan sivulauseessa ;)

Tällä hetkellä kun yritän vielä varoa selkääni, niin salilla teen aerobiset pääosin crosstrainerilla ja oonhan combatissakin käynyt muutamia kertoja. Huomasin, että se on vielä vähän liian vauhdikasta ja pomppivaa, joten jätän ne nyt suosiolla odottamaan myöhemmäksi. Vesijuoksu olisi loistava tapa saada hikiliikuntaa (ilman tuntuvaa hikeä, hihi), mutta sinne saakka en ole vielä päässyt. Kahtellaan ja yritetään tässä nyt vielä, eiköhän tämä tässä ajan kanssa kehity hurjaa vauhtia.

Tässä nyt alkuun tälläinen kamalan pitkä sepustus aiheeseen, josta tuskin (?) oli monellekaan hyötyä :D Seuraavaksi voisin yrittää kertoa, että miten salille paluu meni kuntoutuksen jälkeen ja mitkä asiat on ollut kaikista haastavimpia. Ja kysykää toki lisää, jos on jotain mitä voisin selittää. Tuntuu tosi vaikealta aiheelta, kun olen tehnyt kaiken niin soveltaen ja parantuminen on vienyt paljon aikaa. Tapoja on kai niin monia kun selkävaivaisiakin.

Vai mitäs ootte mieltä, onko teillä hyviä vinkkejä miten välilevy potilaan pitäisi kuntoutua? Varmaan moni muukin huutelee vesijuoksun nimeen? :)

Kivaa viikonloppua! <3

 

***Muistattehan, että minä en ole koulutettu pt, enkä ole millään tavoin ammattilainen näissä asioissa. Nämä ovat minun löytämiäni keinoja toimia, ehkä ne voisivat auttaa jotain muutakin. Muistakaa siis kuunnella kehoanne ja etsiä parhaat tavat parantua!!

14 kommenttia artikkeliin ”Välilevynpullistuman jälkeen takaisin treenikuntoon!

  1. Kadri sanoo:

    Kohta päästään myös yhdessä vesijuoksee? :D Hyvin oot jaksanut, kyllä se siitä! <3

    Tykkää

    1. Marissa sanoo:

      Jooo, hei koska mennään!!! Heti sun leikkauksen jälkeen ;)

      Tykkää

  2. Kata sanoo:

    Jos sulla on hyviä vinkkejä tuohon asiaan josta mainitsit vaan sivulauseessa, niin otan mielelläni vastaan!

    Tykkää

    1. Marissa sanoo:

      Hmm… voisihan siihen ollakin ;)

      Tykkää

      1. Kata sanoo:

        Anna tulla vaan. Nimimerkillä yks tai kaks kertaa selkä mennyt :D

        Tykkää

  3. Duussi sanoo:

    Vesijuoksu, todellakin! :) Ja uinti kaiken kaikkiaan. Silloin, kun oma välilevynpullistumani oli pahimmillaan, en pystynyt lähes vuoteen tekemään muuta ”treeniksi” laskettavaa kuin hitaita kävelylenkkejä ja uintia. Allas oli oikeastaan ainoa paikka, jossa ei sattunut. Uskon, että vedestä voisi olla sullekin apua, vaikka pullistumat onkin tietysti kovin yksilöllisiä; itselläni kipu ei ollut koskaan alaselässä, vaan se säteili pitkin vasenta jalkaa pakarasta nilkkaan asti.

    Suosittelen siis todella kokeilemaan vesijuoksua ja uintia, vaikka mummolta tuntuiskin ;) nimittäin sitten, kun selkä on taas kondiksessa, uidessakin saa jo pistää enemmän vauhtia niin että alkaa tuntua ihan urheilulta! (Uimisessa selkävaivaisena on tietysti erityisen tärkeää että tekniikka on oikea, eli että pää menee veteen. Niska kenossa uimisesta on mahdollisesti enemmän haittaa kuin hyötyä.)

    Kohtalotoverina lähetän sulle ihan suunnattoman suuret tsempit! <3 Nää selkävaivat on valitettavasti vähän sellaisia, että ne taitaa kulkea mukana läpi elämän. Ja silloinkin, kun on olo on jo parempi, ei ole helppoa päästää irti peloistaan sen suhteen, mitä pystyy tekemään ja miten selkäänsä voi luottaa – tietyt kuormittavat lajit ja liikkeet (esim. tanssissa isot hypyt, joogassa aura-asana, salilla maastaveto) onkin jääneet omasta treenivalikoimastani kokonaan pois, koska en vain pysty luottamaan että selkäni kestäisi ne, kun ne eivät tunnu hyvältä.

    Mä oon kuitenkin päättänyt, etten voi koko ajan pelätä sitä, koska selkä mahdollisesti taas menee. Muuten jää elämä elämättä. Positiivisen asenteen tärkeydestä sulle ei varmasti tarvitse erikseen sanoakaan! :) Oma henkinen paranemiseni alkoi jo pahimman vaiheen keskellä siinä kohtaa, kun totesin, etten suostu näkemään itseäni pelkästään kipeänä selkänä, vaan olen paljon muutakin. Eikä saa jäädä harmittelemaan sitä kaikkea, mitä ei pysty tekemään tai mitä kaverit ehkä tekee – vaan sen sijaan keskittyä siihen, mitä voi tehdä ja mistä voi nauttia. Kiitollisuus on selkävaivaisen paras lääkäri. :)

    Tykkää

    1. Marissa sanoo:

      Hyviä päätöksiä! Oon miettinyt, että näyttää kovasti siltä, että kivut tulee olemaan mukana jollain tasolla varmaan aina, mutta sen ei saa antaa vaikuttaa omaan mielialaan ja elämään. Tottakai siihen pitää itse yrittää vaikuttaa huoltamalla ja huolehtimalla, mutta sureminen tekee siitä vaan pahempaa. Oon sun kanssa niin samoilla linjoilla kaikesta mitä puhuit ja kiitos kun muistutit siitä, että pitää tosissaan keskittyä niihin asioihin joita PYSTYY tehdä. Niitäkin asioita kun riittää :)

      Kuulostat kyllä todella positiiviselta vaikka sunkin kivut vaikuttaa olleen paljon suurempia ja vaikempia. Itse selvisin kai niin helpolla, kun en saanut itseäni aivan petikuntoon pitkäksikään aikaa. Onneksi tajusin huoltaa itseäni ja ehkä näistä mun ajatuksista on myös niille pahemmin sairastuneille hyötyä. Ainakin tsempata voi, jos ei mitään muuta :)

      Tykkää

  4. Mari sanoo:

    Hienosti olet saanut selän kuntoutettua! Itsellä todella paha pullistuma neljä vuotta sitten ja edelleen selkä muistuttaa itsestään joka päivä. Sinnikkäästi kuntoutin minäkin itseni silloin kuntoon ja nyt heti huomaa kun alkaa olettaa, että selkä kestäisi esim. Juoksua. . Ei kestä, ja tuskin kestää ikinä – mutta tällä selällä mennään ja sen kanssa on vaan tultava toimeen :)

    Ja pullistuma oli muuten ainakin mulle kipua paljon pahempi kun kummankaan lapseni synnytys! Se kertonee tarpeeksi.. :p

    Tykkää

    1. Marissa sanoo:

      Voi että, hyvin voin kuvitella, että munkin selkä tulee olemaan pitkään oireileva. Sen kanssa pitää vain tottua elämään ja kuten yläpuolellakin todettiin, niin pitää vaan nauttia niistä asioista joita voi tehdä. Ei surkutella sen perään, kun ei voi juosta täysiä kantapäillä :D

      Että joo, eikun lapsia synnyttämään, mieluummin ehkä itsekin kestän sen hetken kivun kun jatkuvat hermosäryt.. ;)

      Tykkää

  5. Hanna sanoo:

    Mulla on ollut kolmen alimman selkänikaman rasitusmurtuma ja välilevyn pullistuma kun olin 16-vuotias. Harrastin silloin vielä aktiivisesti muodostelmaluistelua. Voi, kunpa olisin osannut olla yhtä fiksu silloin kuin sinä olet nyt selkäsi kanssa. Mulla oli silloin kiire päästä kisakuntoon. Luistelin kisoja särkylääkkeiden voimin ja kipu oli monesti ihan käsittämätön. Vasta aktiiviuran jälkeen annoin itselleni aikaa kunnolla parantaa selkääni, mutta edelleen se on mulle ongelma. Kaikki yliojennukste selällä on kielletty koko loppuelämäksi ja tarvii treenata säännöllisesti syviä lihaksia, jotta se pysyy kunnossa. Onneksi selkä ei enää haittaa mun päivittäistä menoa lainkaan ja pystyn urheilemaan. Kylmällä ilmalla sitä kolottaa. Juostessa käytän usein selänlämmitintä ja kisoihin usein teippautan selän, varmuuden vuoksi.

    Tykkää

    1. Marissa sanoo:

      Ymmärrän sua täysin ja tuskinpa itsekään olisin noin nuorena osannut ajatellin niin miten nyt. Luultavasti olisin kisannut ja mennyt ihan täysiä, kun taas nyt muut asiat elämässä tuntuu paljon tärkeämmiltä. Älä siis yhtään sure, säkin kaipasin vaan aikaa ymmärtääksesi mikä on fiksuinta. Niin tarvii meistä jokainen.

      Selänlämmitin voiskin toimia, mullakin on tuntunut kipuja kylmillä. Kiitos vinkistä :)

      Tykkää

  6. Jerita sanoo:

    Itselläni leikattiin kahdesti, alle vuosi väliä. Kyllä se oli karmein kipu ikinä.
    Mä kävelin ihan älyttömästi, alussa se oli aika hupaisaa leikkauksen jälkeen, kun toinen jalka vaan läpsyi sivulle ja oli aivan holtiton. Ennen leikkausta mä en kyennyt tekemään mitään, kipu oli niin järkyttävä, että kuljin kumarassa ja aamulla en voinut ”nousta” sängystä kunnes olin saanut kipulääkkeet naamariin.

    Nyt noin 4 vuotta ensimmäisesta leikkauksesta, olen voinut harjoitella kuten ennenkin. Tosin jätän jotkut liikkeet välillä väliin jos selkä antaa sellaisia signaaleja. Kipeä se on, mutta ei samalla tavalla kuin ennen, enemmän jäykkä, varsinkin aamuisin. Nopeasti se vetreytyy kyllä kun vaan pysyy liikenteessä, mutta äkkiä se kyllä jumahtaakin jos viettää päivän sohvalla. Olen myös juossut, eikä se aiheuta minkäänlaista kipua, mutta en tykkää enää juoksemisesta :)

    Kuntoutin siis kävellen ja erinäisillä liikkeillä salilla varovasti aloittaen. Keskivartalo kun saa kyllä osumaa jo ihan vaikka käsiä treenatessa, pitoa pitää olla. Näiden operaatioiden jälkeen voisi kyllä sanoa, että löysin keskivartaloni ;) Opin myös kuuntelemeen kehoani ja sen suhteen musta on tullut fiksumpi.

    Mahtavaa että olet saanut noin hyvin kuntoutettua.

    Tykkää

    1. Marissa sanoo:

      Apua, sulla on ollut tosi suuri remontti! En voi kun olla onnellinen, että mun kivut on olleet niin pieniä tuohon verrattuna. Onkin hyvä kuulla muilta kuulumisia siitä miten selän kanssa on mennyt, niin tajuaa että itse valittaa helposti ihan turhasta. Onneksi sullekin vaikuttaisi löytyneet paremmat keinot parantua ja oot antanut itselles aikaa. Sitä se selkä vaattii ja kun sen kanssa oppii elämään, pystyy varmasti tehdä lähes kaikkea normaalisti. Kaikkea fiksua ainakin ;)

      Tsemppiä sulle selkäsi kansssa kovasti!

      Tykkää

  7. Eija V. sanoo:

    Hienoa, että parani itsellään. Voiko vatsalihaksia treenata roikkumalla tangosta? Siinä ei välttämättä rasitu selkä liikaa.

    Tykkää

Kaunis kiitos kommentistasi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: