Terveisiä täältä Londonista! Nyt on nukuttu eka yö hyvin ja pian päästään kävelemään ympäri kaupunkia. Tulin teille kirjoittelemaan vähän salijuttuja, kun on tässä aamusella aikaa kahvin kanssa odotella muita herämään. Oon taas tosi aikaisesta ollut hereillä ja hipsin hiljaa ulos huoneesta syömään aamiaista. Istun tälläsessä jäätävän isossa aamiaistarjoilussa ja juon toista kuppiani jopa hyväksi kutsuttavaa kahvia. Jospa aamiaisvatsa kohta heräilisi tässä kirjoitellessa.

Otin salikortin tämän kuun alussa Sats&Elixialle, ehkä taisinkin siitä jo mainita. Tai siis itseasiassa toisen kortin, koska onhan mulla jo ennestään kortti myös mun lähisalille, joka maksaa 199 euroa vuodessa, eli juuri mitään. Sieltä löytyy kaikki tarvittava ja sinne on kiva mennä aamuisin treenaamaan, kun paikka on lähes tyhjä. No, siellä oonkin käynyt kesän ajan ja nyt oon palannut sitten tuonne vähän isommallekin salille treenaamaan ja käynyt muutamilla tunneillakin. Kortit mulla on jonkin aikaa päällekkäin, koska maksu ei ole liian kova yhteensä ja en osaa kummastakaan luopua. Molemmissa on omat hyvät puolensa. Katsotaan josko siitä perus salista luopuisi jossain vaiheessa, mutta vielä pidän senkin hetken aikaa niin saan miehen kanssa käytyä yhdessä treenailemassa. Tähän kaikkeen tulee vaikuttamaan aika paljon meidän tuleva asuinpaikka, koska liian pitkä matka salille saa lakkauttamaan varmasti kummatkin korteista ja menen sellaiseen, joka on lähellä uutta (ihanaa ja odotettua) kotia.

No, jokatapauksessa on siis tullut käytyä paljon salilla puolen vuoden aikana. On tullut vietettyä aikaa myös pukuhuonessa koska luonnollisesti sieltä se treeni alkaa ja sinne se päättyy. Enkä kuulkaa oo muistanut miten hauskoja juttuja siellä saa kuulla! Siis miten oon voinut pysyä poissa, kun siellä on näinkin hauskaa, mitä mulla on tämän syksyn aikana ollut. Hiihih, vitsiniekkoja sali täynnä ja aika rankkaa huumoria on tullut todistettua. Tai no, kai se on suurimmaksi osin tahatonta huumoria, jonka itse otan hauskana vaikka joku siitä puhuisikin tosissaan. :D

IMG_6871

Tässäkin kuvassa olen tietenkin siellä pukuhuoneessa. Omassa mielipuuhassani, eli peilin ääressä. ;) Tahdotte varmaan kuulla pari esimerkkiä siitä, että minkälaisia juttuja siellä on tullut kuunneltua? Tässäpä niitä nyt sitten tulee!

Kaksi naista juttelee, iät arviolta noin 35. ”Tietkö mä en tajuu sitä Jarnoa, se on ihan raivopää koko mies. Yrittäny hullu lopettaa sen röökin polton jo kaks viikkoo ja alkaa mennä yhä hullummaks. Oon sanonu sille suoraan, että miks ihmeessä se yrittää lopettaa sitä, kun menee tohon kuntoon. Ei siis mitään järkee koko hommassa. Vai mitä oot mieltä? Musta ihan järjetöntä touhua kiduttaa itseään noin. Ei nuku ja on huutamassa koko ajan. Vein sille jo kerran kaupasta röökiaskin, että ottais sauhut. Älytön projekti, en kyllä kannata yhtään tätä juttua, kun muilla menee vaan hermo tohon sen touhuun.”

Hmm…Onkohan tällä naisella tieodssa se, että se tupakan polttaminen on aika epäterveellistä ja ehkä voisi olla huippu juttu myös kannustaa omaa miestään sen lopettamisessa? Vai menikö mulla tässä keskustelussa joku juttu ohi? Kuulosti tosi hassulta, kun ne sitten jatkoi kaverin kanssa siitä touhottamista. Kaverikin ihmetteli juttua. Tai sitten rööki oli salasana jollekkin muulle, koska muuten en keksi syytä miksi tupakka vois olla huono juttu lopettaa. Sais nyt vaan Irmeli (tai mikä täti olikaan) kestää ne parit raivarit ja sen jälkeen sais itselleen raikkaamman miehen :)

 Äiti ja tytär juttelevat, tyttö noin 16 ja äiti ehkä 45. Tyttö: ”Äiti mä vähän mietin jos ottaisin ne ripset.” Äiti: ”Jaa no ota vaan, sulla onkin vähän näkymättömät noi edelliset. Voisit ehkä ottaa myös hiuksiin pidennykset, niin saataisi suhun vähän eloa ja väriä, sellaista aikuisuutta ja nättiä ilmettä.” Tyttö: ”Joo voisin mä niitäkin miettiä. Pitää ottaa säästöstä rahaa.” Äiti: ”Joo onhan sulla siellä. Kauneuteen ne kannattaa laittaa, ei mee kuule hukkaan kun panostaa ulkonäköön. Sillä ne tulevat työt hommataan ja saat varmasti kivan miehenkin vielä joku päivä.”

Jep, en ihmettele, että mistä lähtee ajatukset, että kaikista tärkeintä on ulkonäkö, jos kerran äidiltä saa näin vahvasti tukea siihen, että oma ei riitä mihinkään. Tyttö oli selvästi säästänyt rahaa ja sitten mamma kertoo, että nyt kuule kaikki sileeks ja ripset ei riitä vaan laitat myös ne hiukset. En kuunnnellut loppuun, mutta olisiko sillä seuraava aihe ollut rinnat? Kuulosta vähän hassulta, mutta hei enhän mä ole sanomaan mikä on elämässä tärkeintä. Kyllä kai ulkonäköönkin saa panostaa jos itse tahtoo, mutta musta se tyttö oli nätti ihan sellaisenaankin. Oman äitinsä silmät ehkä näkivät toisin.

Siivooja saapuu pukuhuoneeseen. Sanon hänelle huomenta, kuten aina. Siivooja moikkaa takasin ja ekaa kertaa herää juttelemaan. Kertoo, että ”kukaan ei yleensä moikkaa, täytyy sanoa, että on aika mukava, että joku sanoo joka aamu huomenta.” Hän hymyilee ja kerron, että ”olipa kiva kuulla, musta taas on kiva, että täällä on aina samat tuttu tyyppi paikalla aamuisin.”

Tästä heräsi iloinen mieli, samalla jälkeenpäin surullinen. Onko siivous todella sellainen työ, jota kukaan ei arvosta? Salilla on likaista ja pölyistä, mutta ei meidän salilla. Siellä pikkusalilla siis. Joka aamu sama siivooja käy siistimässä tiloja ja siellä on aina täysin virheetöntä ja pölyä saa kyllä kuvitella ahkerasti jos sitä luulee jossain näkevänsä. Ja mulle tuli kyllä tosi hyvä mieli, että tämä nainen kiitti tästä pienestä eleestä, jonka koin kyllä ihan normaaliksi. Moikkailen mä kotona meidän rapunkin siivoojaa samalla tavalla kun moikaan bussikuskia ja naapureitakin. Nojoo, oon vähän puheliaampaa sorttia, että oisin kyllä ihan jutelakkin niille, ellei se tuntuis vähän oudolta. Jokatapauksessa, muistakaan moikkailla myös siivojaa, sille tulee hyvä mieli :)

IMG_6873

 

Sporttisen oloinen ja lihaksikas nainen juttelee puhelimeen. ”Joo ei kato mä oon salilla ja pitää tästä pian lähtee ihan nopee kentälle. Täytyy lopettaa nyt, kun kone lähtee puolentoista tunnin päästä. Moikka!”

Siinä on kyllä mahtis treenaaja, käy salilla vielä viimesilläkin hetkillä ennen reissua eikä yhden matkan takia jätä treeniä väliin. Pelkkä ajomatka lentokentälle on melkein tunnin näiltä kulmilta, joten sillä tuli kyllä tosi  kova kiire. Tahtoisin tietää, että ehtikö tää täti koneeseen? Onko se supernainen ja juoksi lentokentälle suoraan salilta matkalaukku olalla ja ehti koneeseen viime sekunneilla? Vai onko sillä private jet, joka odotti sitä siellä niin kauan kun sillä kesti matkata kentälle? Vai onko sen kodin takapihalla kenttä sille omalle jetille? Täytyy kyllä ehkä joskus kysyä siltä, hihihi :D

Kaksi naista juttelee, iät arviolta 25-30 vuotta, suht nuoria jokatapauksessa. ”Kelasin mennä lauantaina sinne bileisiin. En sit tiiä oikeen, että voinko tulla lauantaina tunnille kun pitäs vähän valmistautuu” Toinen sanoo ”Äh, voi ei. No ei voi mitään mennään toinen kerta. Kato en mä yksin viiti mennä kun se on vähän noloo.” toinen tähän: ”Joo mä tajuun, älä mee, mut menää sit ens kerralla taas.” Toinen nyökkää ja keskustelu jatkuu bileisiin ja siihen, ketä siellä on paikalla ja ym ym.

No, tämä nyt ei sinänsä ollut mitenkään jännä keskustelu. Mua vaan vähän hihitytti toi nolous osio. En tiedä oliko sitten kyseessä mikä tunti, mutta eikai se noloa ole mennä yksin? Jotenkin kuulosta vähän hassulta koko aihe. Olisi tehnyt mieli sanoa, että hei mikä tunti, mä voin tulla sun kanssa, mutta se ois vähän ollut jo kreepyä. Toivottavasti ne pääs sitten ens kerralla sinne tunnille, tai mahdollisesti se tyttö kerää lähiaikoina rohkeutta mennä yksin. Onhan mullakin pieniä ujouskohtauksia mennä yksin tanssitunneille vuosien tauon jälkeen, joten ihan ymmärrettävä pelko varmasti, jos on yhtään ujompi. :)

N. 20 v. nainen juttelee puhelimeen. ”Ostaisit sä vaikka jotain sipsejä tai jotain sellasta herkkuu, kun sain käytyy vihdoin salilla. Oon just tässä lähdössä pois ja tosi hyvä olo. Niin ja suklaata. Mut ei sit mitään ruokaa, ehkä vaan salaattii ettei sit mee hukkaan tää koko juttu.”

Tää oli musta tosi liikkis nainen, se oli ihana sille puhelimen toisessa päässä olijalle ja ne puhu kauheen söpösti useemman minuutin. Se selvästi oli tosi innoissaan kun oli käynyt treenaamassa pitkästä aikaa ja halus siitä vähän palkita itseään. Ehkä vähän väärä tapa, että sitten vedetään herkkuja iso kasa ja unohdetaan ruoka, mutta ainakin se osasi olla itselleen kiitollinen jos tästä jotain pitäisi hyötyä. Olisi kyllä tehnyt mieli sanoa, että ota mieluummin enempi ruokaa ja herkkuja kohtuudella, mutta mikäs minä toisia neuvon. Kunhan on iloinen, kuten näytti olevan. Jokatapauksessa hirmu söpö puhelu, joka päättyi siihen kun molemmat kertoivat rakastavansa toisiaan. Hihi, mi amor!

IMG_6877

 

Nojoo, onhan näitä juttuja vielä lisääkin, mutta jatketaan niillä sitten toisella kertaa. Itse keskityn yleensä vaan ottamaan näitä mun selfieitä peilin edessä tai pukemaan nopeasti päälle. Oon myös tietosesti yrittänyt olla puhumatta siellä pukkarissa mitään, koska jos siellä on samanlaisia stalkkereita kuin minä, niin nehän tietää kohta kaiken mun elämästä. Parempi siis olla vaan hiljaa, eikö vaan :D

Taidan jatkaa jokatapauksessa tätä mun harrastusta. Ensi kerralla saatte kuulla juttuja sieltä salin puolelta, koska kyllä niitäkin riittää. Miesten pukkarista ei valitettavasti oo yhtään juttua, koska öö.. sinne mua ei päästetä stalkkeroimaan ja miehet tuskin ees puhuu siellä mitään. Ne vaan peilailee hauiksiaan peilistä, mä luulen ainakin niin. Hehehe. 

Mitäs hauskaa sä olet kuullut salilla ollessasi? Onko pukuhuoneessa keskityttävä vain itseensä vai onko okei, jos vaan vahingossa kuulee kaiken mitä muut puhuu? Oonko mä nyt pahimman luokan stalkkeri kun näinkin hyvin kuulin muiden pölinät? ;)

20 kommenttia artikkeliin ”Naisten pukuhuoneessa kuultua!

  1. Kerander sanoo:

    Hahahahha! Voi ei. Oon ihan samanlainen.. Olis se tylsää vaan miettiä omia juttuja ;)

    Tykkää

    1. Marissa sanoo:

      :D

      Tykkää

  2. elisa sanoo:

    Haha vitsit ihana että joku muukin harrastaa salakuuntelua! Musta nii hauskaa kuunnella toisten juttuja ja yleensä kun niistä kuulee vaan osan niin saa sitten keksi itse sen lopun tarinaa:) Täytyy kyllä sanoa että toi äiti tytär keskustelu oli aika kaamea!
    http://www.karhusportscience.com

    Tykkää

    1. Marissa sanoo:

      Niin, kun ei sille voi mitään että kuulee. Pakollinen harrastus :D Tuo äiti olis voinut mun mielestä olla vähän erilainen, mutta minkäs teet. Kaikilla on oma näkemyksensä..

      Tykkää

  3. emmi sanoo:

    Hihiihiii, miten ihana postaus!

    Varsinkin tuosta siivoajasta ja sinusta sekä tuosta viimeisestä puhelusta tuli hyvälle mielelle :’-)

    Tykkää

    1. Marissa sanoo:

      Mulle tuli myös siistijän kanssa juttelusta hyvä mieli :)

      Tykkää

  4. Heidi Ahonen sanoo:

    Musta on hassua, miten toiset osaa sulkea korvat. Miten?? Kyllä ne asiat ihan väistämättäkin kuulee mitä ympärillä tapahtuu. Ei nyt välttämättä tulu kuunneltua asioista, joita ihmiset selvästi tahtoo kuiskia toisilleen, mutta muuten. Ja tuleehan sitä nähtyäkin vaikka mitä ;)

    Hauska postaus! Taidan muistaa ensi kerralla ainakin edes hymyillä siivoojalle, tämä oli hyvä muistutus..

    Tykkää

    1. Marissa sanoo:

      Hehhe, en tajua minäkään. Paitsi jos olen tosi tosi ajatuksissani, niin sitten en kuule en niin mitään :D

      Kiva, jos sain ajatuksen heräämään :)

      Tykkää

  5. Pia sanoo:

    Vitsi oot kyllä niin reipas :D Itse ei tullut Ruotsin reissulla kokeiltua hotellin salia, mut toisaalta puolimaratonin takia siinä ei olisi ollut oikein mitään järkeä.

    Hih, mä kuuntelen yleensä sarjatauoilla salilla muitten juttuja, jos jotkut juttelee lähellä. Mitä muuta siinä tekisi, ku en kuuntele musiikkia mistää laitteesta salilla :D

    Itse muuten moikkaan aina siivoajia ja meidän rappukäytävän siivoojaa ei voisi ees olla moikkaamatta ku se aina moikkaa pirteästi ku ees vilahtaa ohi :D Kerran pyyrin siivoojalta anteeksi ku rahkapurkki tippu käytävään ja osa siitä levähti lattialle ku siivooja oli siivoamassa. Onneksi totesi ettei haittaa et jätä se sotku vaan siihen. Mä kyllä moikkaan rapussa ihan tuntemattomiakin kyläilijöitä, ku en kaikkia naapureita tunnista (välillä naapurit vaihtuu aika tiheästi) :D

    Tykkää

    1. Marissa sanoo:

      Nojoo, ehkä se puolikas oli jo itsessään aika rankka suoritus. Mulla oli aamulla niin paljon aikaa, että salilla se oli hyvä käyttää hyödyksi. Huomenna aamulla menen uimaan, kun täällä on luksusta, eli uima-allas :) :) Ihanaa!

      Voin kuvitella, että oon ton moikkailun ja juttelun kanssa ihan samanlainen kun minäkin. Et oo itekkään mitenkään hiljaisin tapaus, joten hyvä että käytetään ääntämme oikeisiin kohteisiin ;)

      Tykkää

  6. Petu sanoo:

    Tulee todellakin kuunneltua. Eihän sitä voi korvia ja silmiä sulkea :D

    Tykkää

    1. Marissa sanoo:

      No ei voi!!! :P

      Tykkää

  7. Lenita sanoo:

    Eksyin sun sivulle ekaa kertaa ja tykkään kovasti. Lisää treeni ja ruokajuttuja kaivataa tälläisellä terveellä ajattelulla.

    Ja tämä oli hauska! Itsekin huomaan välillä kuuntelevani vaikka mitä höpinöitä. Ihmiset puhuu ihmeen avoimesti. Nimimerkillä olen todistanut kerran kun nainen kertoili puhelimessa miehensä toilailuista ja samantien tunnistin miehen :D

    Tykkää

    1. Marissa sanoo:

      Joo hei ruokajuttuja taas lisää! Vaikka tuleehan niitä kirjoiteltua kyllä, mutta nyt huomaan, että on unohtunut. Paljastan, että tällä viikolla on kyllä tulossa ;)

      Huh, olipahan avoin puhelu. Tuo on kyllä pahin kun puhuu julkisilla paikoilla, että koskaan ei voi tietää kenet tuntee… :/

      Tykkää

  8. Petra sanoo:

    Voi ei :D Ihmiset on sitten niin erilaisia ja hassuja… :)

    Mä kuuntelin yks päivä kun pari noin 40-vuotiasta naista jakoivat kokemuksiaan niiden uusista ruokavalioista. Sitten se ensimmäinen nainen myönsi toiselle ”repsahtaneensa” ja kertoi, kuinka oli syönyt eräs ilta kolme banaania putkeen. Kokonaiset kolme :D Toinen myönsi syöneensä pitsaa joku lauantai ja sanoi, ettei oikeen puntti kulkenut sunnuntaina, kun söi niin ”huonoa” ruokaa.

    Mietin siinä vaan itekseni, että onkohan mussa jotain vikaa, kun kolme pullankaan syöminen putkeen ei oo musta niin kamala asia ja mulla tuppaa lauantain irtokarkkitankkailun jäljiltä sujumaan jalkatreenit sunnuntaina paremmin kuin yleensä :D :D

    http://lungelady.blogspot.fi

    Tykkää

    1. Marissa sanoo:

      OMG. Kolme banaania… Onhan se aika paljon tietty, mutta ehkä se ei ole maailma loppu. Välillä tulee herkuteltua ja banaani ei kyllä ole mikään herkku pahimmasta päästä,sehän on pelkästään terveelinen. Jos vetäisi joka päivä kolme pullaa kaiken muun päälle, niin ehkä sitten voi jo vähän torua itseään ;) Paitsi jos se ei vaikuta oloon tai vointiin, eihän silläkään sitten ole väliä. :)

      Tykkää

      1. Petra sanoo:

        En mäkään niitä banaaneita pitäs kaikkein pahimpana syntinä ;) Heh, sovellan tota pahaolo-kriteeriä irtokarkkeihin: jos voin syödä niin monta sataa grammaa kuin syön ilman pahaa oloa niin eihän ne sitten oo mulle huonoksi :D

        Tykkää

  9. memmi sanoo:

    Hahah, mäkin oon pahimman luokan salakuuntelija :-D Tai no, ei kai se mitään salakuuntelua kuitenkaan oo, jos siinä ollessaan kuulee muitten jutustelua, mutta kuitenkin.. Kyllähän sitä yhtä jos toista on tullu kuultua. Mutta ihana tuo siivoja juttu! Musta on kauheen ikävää, että ilmeisesti hyvin harvat ihmiset moikkailee tuntemattomia tuollasissa tilanteissa. Itellä tulee niin automaattisesti tuollanen! Siltikin, vaikka vastaanotto ei aina ookaan niin lämmin. Hyvin monet bussikuskit noin niin kuin esimerkkinä. Tai kerrankin sain eräältä mun talossa asuvalta vanhemmalta rouvalta takasin vihasta mulkoilua ja jotain epämäärästä mutinaa, jonka tulkitsin tervehdykseksi, hah :D

    Tykkää

    1. Marissa sanoo:

      No ei se kyllä ole. Ei sitä vaan voi olla kuulematta asioita… Kun on korvat, niin niitä pitää käyttää :D

      Bussikuskeissa on muuten eroja, että miten he moikkaavat vai sanovatko edes mitään. Jos moikkailen seutubusseissa (kuten aina teen) niin ne moikkaa takaisin lähes aina. Helsingin sisäisissä vahingossa välillä moikkaan, ja sillon ne katsoo aina vähän ihmeissään. Siksi yleensä jätän välistä ja hymyilen pelkästään jos sitäkään koska usein ne ei edes katso kun astun bussiin sisään. En tiedä mistä se johtuu, mutta kai stadissa homma on vähän kasvottomampaa ja sitten kun matkaan ”maaseudulle” kotiin Espooseen, niin ihmiset on läheisempiä. Jopa bussikuskit :D Sori tää yleistys, mutta näin olen itse kokenut asian.

      Tykkää

  10. Outi sanoo:

    Voihan kääk! Ihania keskusteluja kuten tuo siivoajan kanssa käyty, pienet asiat ne piristävät :) Mutta sitten tuo äiti ja tytär, veti ihan surulliseksi…
    Mutta juu, slakuuntelua joskus tulee harrastettua ja joskus niin kovasti tekis mieli puuttuakin keskusteluun :D Ja tietty, joskus nyt jos oon ihan vieressä kerran niin saatan jotain tokaistakin, riippuu vähän keskustelusta ja tilanteesta :)

    Tykkää

Kaunis kiitos kommentistasi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: