Jos tekisit juuri nyt päätöksen, että tämä viikko on sun viikkosi. Olet sinä itse, et kukaan muu joka toivoit joskus olevasi. Seisot omilla jaloillasi vahvana ja uskottavana. Et nöyristele, vaan olet juuri sellainen kuin itse uskot olevasi. Se, jollainen tiedät olevasi. Et ole muottiin asetettu, et kulje sitä tietä pitkin minkä joku on sulle asettanut. Et mieti liikaa seurauksia tai sitä mitä joku ajattelee. Ajattelet, mutta vain itseäsi. Sun tulevaa elämääsi astetta parempana ihmisenä. Parempana sillä, että itse uskot siihen ja sinä itse näet itsesi juuri siinä paikalla missä tahdotkin olla.

Helppo kirjoittaa muutama lause putkeen, vaikeampi toteuttaa. Mutta jos ottaisit tälle viikolle yhden tavoitteen? Että olisit ihan vain sinä itse, välittämättä muiden ajatuksista.

Latasin eilen instagramiin hölmön ilmeilykuvan, jossa oli tekstinä yksi lempilauseistani Oscar Wildea: ”Be yourself; everyone else is already taken.” Ja näinhän se  asia onkin. Helposti sitä vaan yrittää pysyä tietynlaisessa muotissa, jopa yrittää olla tarkoituksella joku muu, joka näyttää omaan silmään paremmalta. Jostain typerästä syystä, jonka oma mieli saa aikaan, johon ei tiedä miksi edes uskoo. Vaikka oikeasti kun sinä ihan itse olet juuri oikeanlainen ja kun itse uskot siihen ajatukseen, olet myös vahvempi ulospäin. Usein nimittäin samaan aikaan, kun itse tavoittelee jotain tiettyä muottia ja suuntaa, niin joku muu haluaisikin olla juuri kuten sinä. Omanlaisesi erityinen ihminen. 

IMG_0534

Ajattelin aloittaa viikon tällaisella lyhyellä toiveella teidän suuntaanne, että ottaisitte omasta elämästänne kunnolla kiinni ja tekisitte siitä juuri sellaisen kuin itse tahdotte sen olevan. Eihän suuria elämänmuutoksia hetkessä tehdä, mutta jos aloittaa omasta asenteestaan ja itsetunnon kohotuksesta, niin päästään jo vauhtiin yllättävän nopeasti. Omasta asenteesta se kaikki lähtee liikkeelle ja muita vippaskonsteja on turha edes yrittää, jos usko itseensä on kateissa.

Jos siis ollaan tämä viikko vähän (terveen) itsekkäitä? 

Loppuviikosta kirjoitan vielä enemmän itsetunnosta ja siitä, miten se mulla on kehittynyt tässä vuosien saatossa. Miten sitä ehkä voisi omalta näkökantilta kehittää lisääkin? Se kun ei ole ollut niin korkealla koskaan, mutta nykyään uskallan jo sanoa toista. Ajatuksia aiheesta saa jakaa ja jos on jotain toiveita missä voisin aiheessa auttaa, niin laittakaa kommenttiboksiin viestiä. Mihin te eniten kaipaatte apua itsetunnon nostamisessa? Mikä herättää ongelmia? Miksi juuri sinun itsetuntosi on niin matala? Ja hei, nimettömät kommentit kelpaavat myös, jos aihe on arka. Laitatte vain tekaistun sähköpostin kenttään, niin en näe kuka siellä kommentoi :)

Polkaistaan rakastava, elämänmyöteinen ja itseänne kunnioittava viikko käyntiin nyt. Superia maanantaita! 

 

***

Seuraa minua // Blogilistalla // Bloglovinissa // Facebookissa

10 kommenttia artikkeliin ”Itsevarmana uuteen viikkoon!

  1. Salla sanoo:

    Itsetuntopostauksesta olisi nyt paljon apua! Musta on alkanut tuntua siltä että mun pitäisi mennä johonkin itsetuntokouluun. :P

    Kouluaikoina olin aina tosi ujo ja arka. Melkein kukaan ei koskaan halunnut olla mun kanssa ja jäin yleensä kaikessa yksin: pari- ja ryhmätöissä, liikuntatunneilla, välitunneilla… Vasta työelämään päästyäni kaikki jotenkin muuttui. Aloinkin olla suosittu, se josta kaikki pitävät. Ujouteni karisi, itsetuntoni kohosi ja uskalsin olla avoimempi ja enemmän sitä mitä olen välittämättä muiden mielipiteistä.

    Viime syksynä aloitin kuitenkin lukukauden kestävät opiskelut, ja jollain tavalla se opiskeluilmapiiri on romahduttanut mun itsetunnon taas. Saan taas olla se joka jää aina yksin. Vaikka kuinka yritän olla välittämättä siitä, se saa mut jatkuvasti ajattelemaan etten ole yhtään mitään.

    Olen myös aina pelännyt esiintymistä enemmän tai vähemmän. Se oli helpompaa sinä aikana kun olin saanut paremman itsetunnon, mutta nykyään esiintymiskammo on pahempi kuin koskaan. Vaikka mun pitäisi sanoa yksi lause koko luokalle, se ahdistaa niin paljon että tekisi vain mieli paeta.

    Mulla on varmaan aika paljon työstettävää tän asian kanssa. Toivottavasti saisin sun postauksesta jotain vinkkiä mistä lähteä liikkeelle. :)

    Tykkää

    1. Marissa sanoo:

      Itsetuntokoulu ei olis mikään hullumpi idea! Sopis monelle meistä, myös ihan mulle itselleni. ;) Ei sitä aina oo niin vahvoilla ja joskus voisi varmaan oppia sitä kunnon itsevarmuutta muualta Euroopasta tulleilta. Me ollaan täällä Suomessa vähän liiankin nöyrää porukkaa joskus ja terve itsetunto on ihan tervetullutta ;)

      Se on tosi kummallista, että miten se ujous lisääntyy joissain tilanteissa ja miten joskus sitä osaakin olla ihan älyttömän rohkea. Siihen vaikuttaa niin paljon ympäristö, ihmiset vieressä, se mikä olo on yms. Tosi monta vaikuttavaa asiaa mutta tottakai epävarmuus on tosi iso tekijä siihen miten uskaltaa puhua ja olla. Sulle uudet opiskelut on selvästi tuoneet paljon uusia paineita ja ehkä jopa osittain oot antanut liikaa valtaa epävarmuudelle, jos se on yhtään nostanut päätään. Jos olet muistanut vanhat haamut ja antanut niille jopaa liikaa valtaa, kun muistat miten ujo joskus ennenkin olit? Pelot on ehkä heränneet sieltä esiin. Onneksi usein tilanne tasaantuu kun asiat alkaa tuntua enemmän rutiinilta. Tottakai jos tämä on kestänyt jo pitkään, niin eihän sen epävarmuuden ja pelkojen pitäisi ikuisesti jatkua. :/ Tosi harmillinen juttu.

      Työstettävää varmasti on ja sait mutkin miettimään tätä aihetta ihan kunnolla. Palaan pian uusien ajatusten kanssa kunnon tekstin kanssa! Tsemppiä Salla työstämiseen! <3

      Tykkää

  2. Heidi sanoo:

    Moi!

    Hyvä aihe aloittaa viikko ja tammikuu varsinkin! Aloitin juuri uudet opinnot ja huomaan, että olen todella ujo ja epävarma. Vanha työpaikka, jossa pidin välivuotta, oli mukava ja helppo paikka olla ja ei tarvinnut oikein edes yrittää. Nyt huomaan, että jään muiden jalkoihin ja tuntuu, etten saa ääneäni kuuluviin. Meillä on pari äänekästä tyttöä porukassa ja en uskalla välillä edes sanoa mitään. Aivan kuin en olisi yhtään mitään.

    Olisi kiva lukea sun ajatuksiasi, että miten saisin itseni nostettua enemmän näkyviin? Onko siitä lopulta edes hyötyä, vai onko parempi olla vähän hiljaisempi sielä nurkassa? Olen vähän hakusessa, että millainen pitäisi olla, kun tavallaan kyllä pidän siitä, että olen vain vähän hiljaisempi tapaus, mutta odotetaanko multa enemmän? Ja joo, olis kiva uskaltaa puhua myös enemmän, mutta pelkään että sanon aina jotain typerää :(

    Kiitos ihanasta blogista ja aurinkoista viikkoa Marissa! :)

    Tykkää

    1. Marissa sanoo:

      Moi Heidi! Muistanko oikein, että ollaan joskus juteltu vähän läheltä liippaavasti aiheesta ennenkin? Ymmärrän täysin sun tuntemuksia ja on välillä vaikea tietää onko sitä oikeasti vain ujo vai onko se epävarmuutta. Kuten tuohon Petrakin kommentoi, niin välillä se hiljaisuus voi olla ihan hyvästäkin. Mutta, kirjoitan aiheesta kunnolla lisää tässä lähipäivinä ja mietin sun kysymyksiä siihen vähän enemmän!

      Paljon aurinkoa sunkin viikkoosi Heidi! <3

      Tykkää

  3. Petra sanoo:

    Musta on jollain tapaa hassua, kun oon aina pitäny itteäni jotenkin tosi ujona. Tietyissä tilanteissa oonkin. Vasta vanhemmiten oon osannut alkaa arvostaa hiljaisuuttani enemmän ja saanut sitä kautta itsevarmuutta – ymmärtänyt, ettei se ujous välttämättä olekaan niin huono juttu :) Tavallaan toivon, että olisin jo nuorempana tajunnut, ettei kaikkien tarvii olla aina äänessä tai etten oo yhtään sen vähempää arvokas, vaikka oonkin rauhallisempi ja hiljainen.

    http://lungelady.blogspot.fi

    Tykkää

    1. Marissa sanoo:

      Oot niin oikeassa Petra! Ujous ei oo epävarmuutta, vaan se on jos ei uskalla sanoa koskaan omaa ääntään kuuluviin vaan aina pelkää jotain. Hiljaisemmat on usein niitä vahvimpia ja fiksuimpia. ;)

      Tykkää

  4. Ellen sanoo:

    Moi Marissa!
    Nyt vihdoin uskallan kommentoida ! Halusin vaan sanoa, että nää sun postaukset on ihania ja säkin vaikutat tosi ihanalta. Oon lukion viimeisen vuoden opiskelija ja vapaa-aika menee kilpaurheilun parissa. Tällä hetkellä kaikki tuntuu vaan hirveen raskaalta opiskelun, treenin ja kaiken kanssa. Jonkinlainen syömishäiriö on pinnan alla kytenyt ja kaiken tän seurauksena itsetunto on laskenut roimasti. Koitan silti jaksaa uskoa, että joka päivä voi silti olla parempi ja kaikki tulee olemaan hyvin. Ja se on myös sun ansiota, näistä postauksista saa hirveesti voimaa ja hymyn huulille. Jatka samaan malliin ja kaikkea hyvää sulle!

    Tykkää

    1. Marissa sanoo:

      Moi Ellen! Onpa kiva kun rohkenit kommentoimaan. Yritän saada tälle viikolle aiheeseen lisää ajatuksia, koska sun kaltaisiasi ihmisiä on monia. Oon itsekin ajatellut joskus vielä aika samoin ja olisin tosi paljon kaivannut rohkaisua ympäriltä ja neuvojaki jopa. Kaikki tulee aivan varmasti olemaan vielä paremmin ja jo se, että tiedostat tarvitsevasi ehkä hieman tukea, on hyvä asia. Ei jokainen uskalla sitä edes sanoa ääneen, ei vaikka kuinka olisi sen tarpeessa. Oot jo paremmalla suunnalla ja apua on helpompi saada. Kunpa voisin auttaa kaiken kiireen keskellä, tiedän miten rankalta se kaikki voi tuntua :/

      Pysyhän kuulolla ja tule jatkossakin jättämään itsestäni jälki kommenttiboksiin. Voimia <3

      Tykkää

  5. Katja sanoo:

    Ihana kirjotus <3
    Osu ja uppos,kolahti kovaa.
    Kiitos!!

    Tykkää

    1. Marissa sanoo:

      Kiitos kovasti Katja <3

      Tykkää

Kaunis kiitos kommentistasi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: