Tämä postaus naurattaa mua jo valmiiksi. Vähän joka paikassa on viime viikkoina nähty kirjoituksia sokerista ja ainakin tosi moni mun ystävistäni on jostain syystä juuri nyt herännyt miettimään sokeririippuvuuttaan ja sitä miten sokeri ei oo kellekkään hyvästä. Varmaan hetkellisesti on joo todella hyvästä, mutta pidemmällä tähtäimellä se sokeri tekee oikeasti vain hallaa muulle elämälle. Yksi ilta sohvalla sokerin kanssa on kiva, seuraava aamu ei. Mun piti kirjoittaa teille jo tammikuun alussa siitä, miten oon vahingossa päässyt sokerista eroon, mutta jotenkin juttu jäi unohduksiin ihan täysin. Olisinpa silloin kirjoittanut aiheesta, kun siitä niin ylpeänä olisin voinut sepustaa, koska.. Osaatte varmaan arvata mitä on tapahtunut sen jälkeen?

Kyllä. Arvasit ihan oikein. Sokeri on taas vallannut mielen ihan täysin ja jos totta puhutaan, niin ei ihan omasta tahdostani. Päätin jo alkuvuodesta, että otan herkkuja mukaan ruokavaliooni ja tässä postauksessa puhuin siitä mitä toivon ruokavalioni jatkossa olevan. Hillitty, suunnitelmallinen, terveellinen ja silti armollinen mua kohtaan, eli herkut ei olisi täysin kielletty. Lopulta tulos oli sitten se, että kerran viikossa tapahtuvat herkuttelut muuttuivat nopeasti useampaan kertaan ja kerta viikossa oli oikeastaan se päivä, kun en syönyt niitä herkkuja. Viime viikolla kävi niin, että söin joka päivä jotain hyvää ja tiedostin kyllä touhun, mutta en jaksanut puuttua siihen mitenkään. Eikä riitä ihan nämä Petran näyttämät herkut siihen määrään mitä tyli syötyä, vaan karkkiakin taisi mennä yhteensä yli kilo sillä viikolla ja koko ajan olin napsimassa jotain suuhuni. Kun oli kiire, en jaksanut miettiä. Teki mieli ja söin. Nautin ja söin lisää. Turha sitä selitellä, himot otti vallan ja minä menin perässä sen suurempia vastustelematta.

Välillä sentään söin vähän terveempiä herkkuja, kuten banaanipannaria agavesiirapilla höystettynä, mutta kyllä siinäkin sitä makeutta on aika reippaasti. Sokerihiiri on ollut oikein iloinen ja kiitollisena syönyt kaiken mikä eteen kannetaan ;)

IMG_1167

Nyt maanantaista alkaen oon päättäväisenä vastustellut sokerihiirenä oloa. Päätin, että mulle ei selvästi sovi mikään välimuoto sokerista nauttimiseen. Joko syön paljon tai en ollenkaan. Herkkukahvit saa riittää mulle herkuista, niitä kun osaan juoda maltillisestiain kerran viikkoon. Kotona jos on mitään hyvää, niin syön surutta ihan kaiken pois. Nyyh, se siitä itsekurista joka kuvittelitte mulla ehkä olevan. Ei oo näkynyt tässä tädissä :D

Lokakuusta saakka olin herkuttelematta aina tuonne tammikuun puoleen väliin melkeinpä täysin, kunnes se sitten lähti ihan käsistä. Sitä ennen en edes kaivannut herkkuja ja siitä tosiaan teille meianasinkin kirjoitella, mutta. No lopputulos on mikä on. Nyt ollaan ilman sokeria ihan kokonaan ja kotiin ei osteta mitään houkutuksia. Mies ei oo niin innoissaan tätä hommasta, mutta saa luvan olla mukana touhussa, itsekin kun on sen verta makealle perso. Yhdessä tai ei ollenkaan, eikös vaan? ;)

Eli tilalle kiitos näitä!

IMG_1283IMG_1074IMG_0704Arvatkaa vaan oliko vaikea olla monta päivää Tampereella messuilla, kun pöyät notkui karkkikippoja (väärä aika selvästi aloittaa sokeriton!) ja aamiaspöydässäkin oli pelkkiä nameja tarjolla? Selvisin onneksi kunniallisesti messuista ilman turhia herkutteluita. Hyvä minä! ;)

IMG_1377 IMG_1386

Tämän aamun aamiaisella oli vielä kakkuja ja muita herkkuja, mutta pidin pintani ja selvisin jo melkeinpä tästä viidennestä päivästä todella hyvin. Tässähän alkaa taas jo ihan uskoa, että ehkä tämä sokeriton kausi sujuu paremmin kuin hyvin. Se ensimmäinen päivä, eli maanantai oli todella vaikea ja alkoi ihan sututtaa, kun ei saanut sokeria mistään. Jo tiistaista alkaen on kuitenkin alkanut helpottaa ja nyt voin sanoa, että ei tämä niin vaikeaa ole. Kunhan välttää kakut ja karkit, niin hymy pysyy kasvoilla paljon levempänä.

Tästä voit lukea muuten ystäväni Ainon kirjoituksen sokerista ja siitä mitä se meille tekee. En tiedä osaako Aino välttää täysin sokeria, muta yritys on ainakin luja. Itsellä sokerin välttäminen johtuu ainoastaan juurikin siitä mitä se tekee ololle, muuten sillä ei ole niin väliä. En ole enää niin muutaman liikakilon karttaja, joten ulkonäön puolesta mua ei saa herkkuja välttämään. Siksi se syöminen varmaan vähän lähtikin käsistä, kunne huomasin olossa ison muutoksen. Alkoi ällöttää väsymys ja kiukutteli, eikä tehnyt mieli enää syönä niin epäterveellisesti. Siksi siis tämä päätös ja tässä pysytään niin kauan kuin vain pystyn.

Kyllä aion joskus edelleen syödä sokeria ja en sano, että se on kaiken pahan alku ja juuri, mutta sitäkin pitää osata käyttää kohtuudella. Kuten kaikkea muutakin. Ehkä vielä joku kaunis päivä osaan herkutella maltilla, mutta juuri nyt tiedän, että tämä on ainut keino välttää sokeriöverit. Toivottakaas mulle onnea!

Ihanaa viikonloppua ystävät! Muistakaa herkutella kohtuudella, niin pysyy hymy herkässä ja on aina virkeä mieli! :)

DSC06894

12 kommenttia artikkeliin ”Sokerihiiri

  1. Sanna sanoo:

    Onnea onnea! :D
    Täällä on taisteltu täysin saman asian kanssa. Hirveesti tekee mieli juurikin kaikkea sokerista, jota ei edes välttämättä ole tehnyt mieli kuukausiin!
    Mistä tää oikein tulee?…
    Onneks oon osannu pitää näpit melkolailla aisoissa ja herkut on kyllä minimissä, esim.eilen anopin tarjoamaa kääretorttua ”säälittävän” pieni siivu ja tänään serkun kanssa kahvilla yksi suklaapala. eihän se ole paha? ;)

    http://sanzureenaa.blogspot.com/

    Tykkää

    1. Marissa sanoo:

      Ei oo paha, noitahan ei ees lasketa. Vasta yli 100 gr karkkia lasketaan :D Voi meitä parkoja, kuinkahan me oikeen opittas tavoille?? :D

      Tykkää

  2. paula sanoo:

    Mä olin tyytyväisenä koko tammikuun hyvin vähillä sokereilla, kun päätin että syön niin paljon oikeeta ruokaa ettei tarvii kokoajan jotain hyvää. Söin tammikuun aikana siis kokonaista 4 kertaa jotain sokeria!! :) synttärit, kahvilassa teellä ja kakulla, kerran jätskiä ja joku vielä. Very happy :) Nyt tein kakkua joka on tosi hyvää ja makeetakin, mutta ei yhtään sokeria. Se on Kukka Laakson blogin kautta löytynyt Spartalainen taatelikakku. Taatelia vaan reilusti(enemmän kuin ohjeessa) niin on makeeta! Sitä lähtee kummitytön nimppareille tänään, on gluteenitonkin niin ei tule mitään oireita. Kiitos kivasta blogista, en muista oonko kommentoinut koskaan, mutta luen AINA :)

    Tykkää

    1. Marissa sanoo:

      Oho, vau! Tosi hieno suoritus. Itseasiassa mun toive olisikin, että kerran viikossa vois vapaasti herkutella ja se ei vielä vaikuttais oloon tai hampaisiin. Täyty y ottaa siis susta oppia!

      Taatelista saa ihania herkkuja, ollaan laitettu niitä paljon joulun aikaan leipomuksiin makeuttamaan. Kiitos vinkistä tähän kakkuun :)

      Ihanaa viikkoa ja kiitos kun kävit kommentoimassa <3

      Tykkää

  3. marjo sanoo:

    Ihanaa huomata etten oo ainoa, joka rämpii ton sokerin kanssa. Viime viikolla aloittamani sokerilakko kaatui itsehillinnän puutteeseen ja karkkipussi tyhjeni nopeasti 2 päivän jälkeen. Päätin sitten antaa syödä loppuviikon nameja ja kokeilla uudestaan. Nyt ollaankin jo päästy perjantaihin ja voin sanoa että ei kyllä sokerihiirtä helpota yhtään. Pahimpiin kiusauksiin oon syönyt päärynää, appelsiiniä ja banaania. Mutta esim. runebergin päivänä tuoksuttelin kahvipöydässä niitä leivoksia kahviseurani hieman kummastellen.

    Mulla on semmonen mentaliteetti näitten lakkojen kanssa että vasta sitten kun oikeasti himo helpottaa niin voin kevyesti lisätä sitä herkkua joihinkin päiviin.

    Tahdonvoimaa kaikille saman asian kanssa painiville.

    Tykkää

    1. Marissa sanoo:

      Tahdonvoimaa, sitä tarvitsee meistä niin moni. Kunpa vaan päättämällä hoituiskin tälläiset asiat, mutta sitten meistä monella on taipumusta reagoida tunteilla syöden kun jotain ikävää tai hyvää tapahtuu. Siksi pitäiskin olla tosi tasaista elämää, niin ei vaikuttais liikaa mitkään heilahdukset ruokavalioon :) Itsellä ei niin tunteet vaikuta tähän puoleen, vaan ehkä enemmänkin se etten osaa kieltää itsestäni mitään liikaa. Nyt motivaationa kuitenkin on parempi olo ja sen myötä on helppo kieltäytyä :)

      Tsemppiä maltilliseen herkutteluun marjo :)

      Tykkää

  4. Tuuli sanoo:

    Joo ja ihan sama juttu täällä… Okei ehkä oon vielä suht kuivilla vesillä mutta suunta on väärä. :D Päätin pitää yhden herkkupäivän tammikuun totaalilakon loppumisen kunniaksi, mutta kumma kyllä niitä herkkupäiviä on tainnut olla helmikuun aikana jo 3 tai 4.. Että joo. Pitää taas vaan PÄÄTTÄÄ olla ilman kokonaan. Muuta tietä mullekaan ei ole olemassa. Ehkä vielä joskus sekin onnistuu, että voi syödä herkkuja kerran viikossa. :)

    Tsemppiä sokerihiiren tuhoamiseen! ;)

    Tykkää

    1. Marissa sanoo:

      Kiitos, kyllä tää varmasti tästä taas. Vähän tiukkaa kuria välillä, ettei pääse hiiret pomppimaan pöydille :D

      Päätökset pitää tehdä tosi tiukasti tai mullakin käy just noin, että sitten tuleekin syötyä vahingossa koko ajan jotain pientä herkkua. Olithan aika pitkään herkuttelematta, eli ehkä sulla oli oikeus ottaa viikon verran takasin sokeria ;)

      Tykkää

  5. sara sanoo:

    Minä toivon niiin paljo, että joskus pystyt syömään kohtuudella herkkuja!!! :D Koska se on parasta melkeen mitä tiedän! ;) Vaikka kuinka olisi sokeri pahasta. ( EN SUOSTU USKOMAAN , että siihen kuolee jos kerran viikossa syö sokerista!;)))). Ja ei siihen kuolekaan. ;) Hyvän ystävän kanssa perjantai-iltana nautittu jäätelönnos kera sitruunamehun ja kinuskikastikkeen…+ suolapähkinöitä, niin ai että kyllä se vaan maistuu hyvältä! :D Yritä käyttää hyvä itsekurisi siihen, että kertakaikkiaan vaikka aluksi kerran kuukaudessa syöt ja siitä sitten jos tarvetta on / tekee mieli / haluaa nauttia herkuista joskus, niin syö vaikka parin viikon välein, niin elimistö ei liikaa totu sokeriin. :D

    Mutta tottahan se on että se ei oo terveyden kannalta välttämätön ravintoaine. Muista hiilareistahan sitä sokeria saa ja samalla tavalla muuttuu elimistössä , mutta niissä on sit usein mukana parempia ravintoaineita, entä kun karkissa esim. :D

    Tykkää

    1. Marissa sanoo:

      Kohtuus olisi ihan huippujuttu ja se on koko ajan tavoite. Varmaan vähän liikaa vaan kiirettä, niin ei oo tullut mietittyä kohtuutta ihan tarpeeksi :D Nyt aion siirtyä alkuun tiukemmalle linjalle ja sit taas uus yritys että vähän harvemmin herkutteulua. Sillon kun liikun paljon, niin ei tee edes niin makeita mieli. Laiskotellessa ne herkkuhimot herää eniten ;)

      Tykkää

  6. hanna sanoo:

    Nimenomaan kohtuus. Terve suhtautuminen sokeriin on silloin kun ei tarvitse lakoilla ja vastapainoksi lakon jälkeen övereitä. Näin käy aivan varmasti. En suosittele missän nimessä lakkoa. Ala harjoitella kohtuutta, esim 2 kertaa viikossa valitsemalla pienet herkut, kuten palan kakkua ja 0.3kg karkkia. Jos himoitset vain herkkuähkyjä niin pitää alkaa harjoitella siitä pois. Harjoittelu ja sen sisäistämiseen menee ainakin puoli vuotta. Ja ne hiilarit ruokavaliossa häätävät hiilarin himoja. (Muistan kuinka aikaisemmin et ole käyttänyt hiilareita perusruokavaliossasi tarpeeksi). Niin aamiaisella kuin päivällisellä hiilareita ja proteiineja niin hyvä tulee. Katsotaan vaikka ranskalaisia, jotka elävät pitkään ja ovat meikäläisiä tiukemmassa kunnossa: päivittäiseen ruokavalioon kuuluu sokeri.Mutta sitä syödään kohtuudella. Ei ikinä ahmita. Tai oteta lisää. Tasapaino löytyy, kun harjoittelee sitkeästi.

    Tykkää

  7. mandaa sanoo:

    Olen elänyt viimeiset kaksi vuotta elämästäni oikeastaan kokonaan ilman sokeria, jos satunnaisia juhlia ei oteta huomioon. Sokerittomuuteen ei enää edes kiinnittänyt huomiota eikä minkäänlaista himoa sokeriin ollut. (ei kyllä ole vieläkään.. :) Vähän aikaa sitten havahduin kuitenkin siihen, että olin pudonnut kokonaan kelkasta. Kaverit puhuivat kolmen kaverin jäätelöstä ja ben&jerrystä, eikä minulla ollut mitään hajua, miltä ne maistuu saatika näyttää. Siitä hetkestä alkaen päätin, että otan käyttööni kunnon herkkupäivän :D Mielestäni elämässä pitää kokea mahdollisimman paljon ja koittaa uusia juttuja, mikä koskee myös ruokaa. Loppujen lopuksi on myös ihan sama, vaikka 5% viikon energiantarpeesta tulisi vaikka sitten puhtaasta sokerista. On hauskaa tuntea taas se kutkuttava tunne kun miettii, mitä koittaisi tänä viikonloppuna. 3kaveria täytyy ainakin koittaa pian!! Toivottavasti säkin löydät sen kultaisen keskitien, jota kulkea. Anteeksi taas avautuminen mutta jotenkin onnistut aina löytämään ne aiheet joista mulla riittää tarinaa.. ;)

    Tykkää

Kaunis kiitos kommentistasi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

%d bloggers like this: