Stressi. Jo sanana tosi ikävä ja kavahtaa korvaan asiana, joka varmaan jokaisen elämässä pääsee vaikuttamaan jollain osa-alueella. Sen kun kadottaisi elämästä, niin väitän, että moni asia helpottuisi. Ei tarvitsisi miettiä, tekisi vaan. Menisi ja olisi. Itse olen (arvatenkin) sitä stressaavaa sorttia ja kun on huolia, ei niitä niin vain unohdeta. Tunnollisuus painaa päälle ja asiat on mielessä niin kauan kunnes ne on saatu pois mielestä kokonaan. Kunnes ne on hoidettu ja elämä taas jatkuu. Eikä se elämä tunnu jatkuvan, jos ei huolia saa hoidettua pois. Mieli ei anna hetken rauhaa.

Eräällä läheiselläni on suuri stressi jatkuvasti töiden suhteen ja hänen on vaikea päästä näistä asioista yli edes vapaa-ajalla. Kaikki viedään mukana kotiin ja ajatus on koko ajan siinä suorittamisessa ja stressi sen kuin kasvaa. Monilla meistä onkin jatkuvasti odotuksia töiden ja opintojen suhteen ja ne pitää voittaa. Pitää olla aina vain parempi, suorittaa ihan koko ajan. Ja ymmärrän, että siinä se stressi vain pahenee. Tahtoo näyttää parastaan ja ajatuksissaan toimii jo etukäteen, miettii miten sen kaiken tekisi. Ei anna hetken rauhaa. Mieli ei lepää ennen kuin tulee burn out tai jotain muuta vielä ikävämpää. Totaalinen stoppi.

Mitä se stressi sitten tekee? Ennen sitä burn outia kun ehtii tapahtua kaikenlaista muutakin ikävää. Ensimmäinen asia, johon stressi vaikuttaa ainakin itselläni, on uni. Elämänlaatu voi olla aivan kamalaa, jos on sellainen tilanne, että stressi ei helpota. Onneksi osaan nykyään jättää turhat asiat pohtimatta, mutta muistan kyllä nuorempana, että kaikenlaista turhaa sitä tulikin päästettyä ajatuksiin. Menetin yöuneni ties mistä turhista pohdinnoista ja vaikka itsekin tiesin ettei muiden tekoja pidä miettiä, olivat ne mielessä. Nyt isoja muutoksia ja kamalia tilanteita kokeneena, en enää ota niitä pieniä asioita stressiksi. Mieli on kypsynyt ajatukseen, että elämässä on muutakin. En suostu miettimään muiden ongelmia silloin, kun pitäisi nukkua. Niitä voi sitten miettiä päiväsaikaan tai ei ollenkaan.

Ja se unenlaatu onkin vihdoin parantunut. Nukun pitkiä unia, heräätämättä, miettimättä ja luottamalla elämän kulkuun. Siihen että kaikki sujuu jokatapauksessa, vaikka en olisi niin jatkuvasti koko ajan jotain märehtimässä.

DSC04203

Lisäksi stressi tuhoaa muistin. Mulla oli ennnen todella hyvä muisti. Kaikki jäi mieleen ja miten nyt kaverini tätä mulle kuvaili, niin ennen pystyin luetella kaikki Satsin tunnit ulkoa ja muistin työpaikkani kuukauden myynnit oikein jokaiselta päivältä. Lähes euron tarkkuudella. En tiedä onko tämä numerotarkkuus kadonnut mihinkään, mutta muisti on. Hyvä kun muistan edes oman pääni enää ja odotan kuin kuuta nousevaa, että mun normaali tilanteeni palautuisi ennalleen ja muisti olisi yhtä terävä kuin ennenkin. Koska vaikka stressiä ei enää ole, se on silti jättänyt jälkensä. Ajan kanssa tilanne varmasti tasaantuu, mutta kyllä ne kaikki tapahtuneet asiat on vieneet mun ennen niin hyvän muistini ihan mennessään. Hyvä kun muistan juuri katsoneeni leffan sisältöä tai turha edes kuvitella että muistaisin mihin jokin katsomani sarja viime viikolla on jäänyt.

Onhan tässä tottakai siis hyviäkin puolia. Ikävät asiat unohtuu myös yhtä nopeasti kuin tulivatkin ja mieli pysyy sitä myötä kai astetta kirkkaampana. Ehkä siis ihan hyvä olla vähän muistamaton ;)

Mikä hulluinta tässä, on se että mulla ei ikinä elämässä oo ollut kalenteria. En ole tarvinnut. Kaikki treffit, työjutut, menot ja matkat on olleet mun mielessä helpostikin ja kalenteria oon kirjoitellut joskus ihan vain tavan vuoksi. On ollut hauska piirrellää kalneterin reunaan kukkasia ja sydämiä kavereiden nimen ympärille, mutta eipä se käytössä ole ollut ikinä. Oon pystynyt säilyttämään kellonajat ja ihmisten nimet omissa lokeroissaan hyvinkin, eikä oo tarvinnut koskaan kokea sitä, että olisin unohtanut. Kaiken tärkeän pidin mielessä ja enhän nyt ikinä olisi voinut unohtaa toista ihmistä, kun se on antanut mulle aikaansa. Tilanne ei enää ole kovin paha ja muisti on jo hieman palannut ennalleen, mutta kyllä se silti jaksaa ihmetyttää miten hyvin stressi on päässyt vaikuttamaan omaan mieleen. Ennen kirkkaasta muistista ja skarpista ihmisestä tuli unohteleva ja hajamielinen. Omituinen unohtelija.

Treenitkin pitää kirjoittaa ylös, kun katsokaas muuten en muista välttättä treenata ;) 

IMG_1778

Stressi on tullut usein esiin viime aikojen keskusteluissa ystävieni kanssa ja moni myöntää, että on vaikea erottaa vapaa-aika ja työ. Opiskelut stressaa, ihmiset ympärillää stressaa, kaikki oikeastaan vaan stressaa. Tällaista tilannetta ei vaan kukaan jaksa pitkään ja siitä syystä alkaa helposti käydä niin, että uni katoaa ja mielestä tulee helposti vähän surullinen. Pienetkin asiat alkaa tuntua suurilta ja samalla ne unet sitten unohtuu. Ei vaan saa nukuttua. Ja kun se uni kun vaikuttaa niin älyttömän moneen asiaan, että sen laatua ei tulisi laskea mistään syystä. Omasta unirytmistä pitää pitä kiinni ja siksi stressi olisi aivan älyttömän tärkeä pystyä pitämään poissa omasta elämästä. Helpommin sanottu kuin tehty, minä jos kukaan sen tiedän.

Tästä voit lukea kirjoittukseni unenlaadusta viime syksyltä: Onko sullakin vaikeuksia saaada unta? Taisi olla silloin itselläkin aika miettiä unen laatua, kun nukuin niin huonosti. ja stressi oli aivan liian pahasti päällä. Ihana huomata nyt myöhemmin, että uni on parempaa ja nukun levollisena. Päiväuniakin pystyy nukkumaan, eikä ne vaikuta yöuneen pahasti jos ne pitää sopivan lyhyinä. :)

IMG_1945

Tällä hetkellä olen siitä onnellisessa tilanteessa, että elämä rullaa mukavasti eteenpäin ja kaikki on oikeastaan ihan älyttömän hyvin. Uusi koti alkaa valmistua pikkuhiljaa, työ jossa aloitin on ihan super kiva paikka tehdä töitä, mulla on vihdoin töissä oma tiimi (JES!) ja vapaa-ajalla mulla on niin paljon ihania kavereita keitä nähdä, että melkein loppuu aika kesken. Opiskelut on sujuneet hyvin ja vastoin kaikkia mun luulojani, olen osannut lukea. Siitäkin kun laitoin kunnon stressin pystyyn, kun ne opiskelut alkoivat. Oli niin vaikea uskoa, että minä muka osaisin jotain uutta. Minä, joka en oo koskaan ollut hyvä lukemaan. Ettäkö muka pärjäisin koulussa taas? Ja niin sitä on vaan pärjätty. Kummasti sitä pärjää, kun lukee asioita jotka kiinnostavat..

Syitä stressiin ei siis oikeastaan ole tässä elämäntilanteessani ja sen huomaa. Ehkä tämä mun muistikin siis pikkuhiljaa taas palaa ennalleen ja voin heittää hyvästit kalentereille ja sille, että unohdan tavata kavereitani vaikka niin on sovittu. Koska kyllä, mullekin on käynyt niin ikävästi, että ne  treffit on unohtuneet muussa kiireessä. Ennen tämä ei olisi ollut mahdollista ja olin yleensä se, joka on aina kymmenen minuuttia ennen treffejä jo odotamassa toista. Hehe, katsokaas kun mulle tulee stressi jos toinen joutuu odottamaan mua. Nyt onkin aika vähän ottaa takaisin. Parantaa tavat entiselleen.

Tavoiteeseen parempiminä2015 siis kuuuluu edelleen, että stressi katoaa ja se muutuu levolliseksi oloksi ja huolettomaksi elämäksi. Matkaa on tehty jo hyvin siihen suuntaan, enkä usko että tilanne tulee ihan heti kokemaan kolausta. :)

Kuinka moni myöntää olevansa stressiErkki? Kuinka moni teistä osaa tänään jättää työn työpaikalle ja nauttia viikonlopusta?

 

ps. Jos joku sanoo, että oon tullut vaan vahaksi ja ne aivot haperoituu. Ei pidä paikkansa! Hoidan vielä muistini takaisin ja irtaudun kalentereista.. ;)

 

12 kommenttia artikkeliin ”Jatkuva suorittaminen vie muistin!

  1. mermeri sanoo:

    Mä ajattelin pitkään olevani jotenkin luonteeltani huonomuistinen, kun mulla on oikeestaan aina ollut taipumus unohdella/kadottaa tavaroita, en muista asiaa jonka äsken juuri sanoin/joku sanoi minulle jne.. Tajusin joskus pari vuotta sitten että kyse on vaan keskittymisestä!! Eli jos on stressaantunut jostakin, ei pysty täysin päästää irti siitä huolenaiheesta ja keskittyä hetkeen -> hajamielisyys. Oli helpottavaa huomata että asialle voi oikeesti tehdä jotain, vaikkakin tietty ”taiteellisuus” luonteessa ehkä onkin ja pysyy ;)

    Tykkää

    1. Marissa sanoo:

      Keskittyminen vaikuttaa tosi paljon muistamiseen, siihen että kuunteleeko edes ja jaksaako kuunnella. Myös ihmiset, jotka ei välttämättä oo niin kiinnostuneita sun asioistasi, eivät välttämättä muista mitä olet kertonut. Kun ei niitä kiinnosta, niin eipä jaksa kuunnellakaan. Tai siis ainakin oon huomanut omalla kohdalla tämän :D Tai sitten vaan puhunu liikaa ja kukaan ei jaksa kuunnella, hih. ;)

      Tykkää

  2. Sanna sanoo:

    Jep..huomattu on :D
    Ensin stressaa silleen, että lähtee muisti ja sit suuttuu itellee ku ei muista mitää…
    Ehkä mie joskus opin ja eiks uuno turhapurollakii muisti palaillu pätkittäi? ;)

    http://sanzureenaa.blogspot.fi/

    Tykkää

    1. Marissa sanoo:

      Haha! Eikä. Uuno turhapuro on kyllä ihan paras, täytyy varmaan luottaa, että oma pää toimii kuten siläkin ;)

      Tykkää

  3. Elisa sanoo:

    Tää postaus kyllä osui ja upposi! Olin ennen niin hirveä stressaaja ja kaikki asiat mihin ryhtyi piti aina hoitaa ”täydellisesti”. Nykyään stressaan enää harvoin mutta tähän pisteeseen pääsy on ollut pitkä tie. Piti tosiaan käydä ihan pohjalla huomatakseen että on pakko tehdä muutos ja täytyy sanoa että pahimpina aikoina elämä ei ollut elämistä vaan pelkkää suoriutumista. Nykyään mulla on vähän semmoinen ”hajuna matata” asenne ;) Asiat ei murehtimalla miksikään muutu. Ja sitten muuten tää saattaa kuulostaa hullulta, mutta muistiin voi vaikuttaa ravinto myös. Runsaasti hiilihydraattia (ei nyt mitään pullaa vaan hedelmiä, täysjyvää etc) niin aivot tykkää ja muisti pelaa paremmin!
    http://www.karhusportscience.com

    Tykkää

    1. Elisa sanoo:

      * hakuna matata :) (kirjoittelen kännykällä niin autocorrect vähän lisäilee omiaan)

      Tykkää

      1. Marissa sanoo:

        Heh, perus hajuna matata. Kyllä mää sen sanonnan tiedän ;)

        Niin se taitaa vähän mennä tämänkin asian kanssa, että aika kunnon stressi pitää saada aikaan, ennen kuin ymmärtää ajan kanssa että turha sitä on kaikesta ottaa paineita. Pää ei vain loputtomiin kestä eikä se ole sen arvoista. Kyllähän me jollain tapaa kai kasvetaan koko ajan vähän väkisinkin, eli jos stressaa vuosia,niin kyllähän siinä on jotenkin jossain vaiheessa ymmärrettävä jokaisen, ettei se ole sen arvoista. Onneksi meille molemmille on ainakin käynyt niin :)

        Mulla taitaa tuo hiilarijuttu mennä toisinpäin, koska en oo ikinä ennen syönyt niin paljon hiilareita kun nykyään ja muisti ei toimi yhtään :D Ehkä siinä se vika onkin.. Mun täytyy palata takas hiilarittomalle, kuten olin melkeen kymmenen vuotta ;)

        Tykkää

  4. Tuttua huttua :) Stressasin ja unohtelin asioita tosi paljon jokin aika sitten, vaikka en ollut mitenkään erityisen kiireinen. Stressasin vain kaikesta tosi kovaa, ja tajusinkin sittemmin että silloinen työni ahdisti! Tykkäsin työstäni ja samaa teen edelleen, mutta olin ahdistunut ja stressaantunut ja aamuisin en olisi halunnut nousta sängystä ylös ja kotona ollessa vain haahuilin huoneesta toiseen. Nykyään työllistän itse itseni, ja juuri facessakin päivittelin miten mun ruuhkavuodet ilmeisesti alkoivat, mutta virtaa riittää niin että eilen joku sanoi mieluusti ottavansa siitä osan ja aamuisin nousee innolla ylös päivän touhuihin :D Tekemistä on, paljon, ja kiireitä, mutta ne eivät haittaa! Mieli on virkeä, nukun paremmin ja olo kaikinpuolin positiivisempi!

    Lisäksi, muistiin liittyen, eilen huomasin luettelevani ulkoa äidille tekemäni kääretortun ohjeen. En ole ikinä eläissäni tehnyt kyseistä kääretorttua. Tai mitään kääretorttua! Ikinä! Ohjeen tulostin pikaisesti netistä, leivoin ja lähdin tuomisien kera käymään kotona – ja luettelin ohjeen prikulleen äidille ulkoa. Tajusin että olen pystynyt vastaavaan viimeksi yläasteella :DD

    Tykkää

  5. Emilia sanoo:

    Tuttua juttua! Itsellä stressi vei pitkälle sairaslomalle pari vuotta sitten, tuolloin työtä mietittiin 24/7. Stressi vaikutti uneen, mielialaan ja kiukkuisuutena parisuhteeseen. Nyt olen jättänyt työn ja olen uutta alaa opiskelemassa. Uupumus ja muut oireet on suurimmilta osin voitettu, mutta silti kiireinen arki meinaa nostattaa stressin oireet takaisin. Pitäisi vain muistaa olla kiirehtimästä ja hölläillä välillä. Ei ne asiat tarvitse aina olla niin justiinsa :) kiitos muistutuksesta :)

    Tykkää

    1. Marissa sanoo:

      Ah, unohdin täysin mainita miten tämä stressi tietenkin vaikuttaa ihmissuhteisiin! Tottakai kun on ihan väsynyt ja poikki, niin jokainen suhde kärsii. Kunpa sulla pysyisi oireet poissa ja muistaisit vielä hetken sen tunteen, kun ei vain enää jaksa. Ehkä sillä saa pidettyä pahimmat stressailut poissa.

      Tsemppiä Emilia!

      Tykkää

  6. Tanja sanoo:

    Olen ollu jo pitkään lukija, mutta nyt oli niin osuva kirjoitus että on pakko vihdoin kommentoida! Oon näitä asioita pohtinut ite jo pitkään ja jatkuva väsymys vaan painaa päälle. Julkaisin vasta myös blogissani postauksen viimeaikojen fiiliksistä ja vähän samaan aiheeseen viitaten.

    Todella hyvä kirjoitus, selvensi omiakin ajatuksia väsymyksestä ja unohtelusta. Kai miekin sitten vaan oon niin suorittajaihminen. Täytyy yrittää hellittää taas hieman. :)

    Tykkää

    1. Marissa sanoo:

      Kiitos Tanja! Käynpä lukemassa, mitä sulla on mielessä aiheeseeen. Tästä on ihan hyvä aina kirjoittaa, vaikka vähän toistaisikin itseään, koska meidän mieli tuppaa niin helposti unohtamaan tällaiset jutut. Ei sitä tuu useinkaan mietittyä, että mistä ne unet katoaa tai miksi ei muista ja usein onkin jo liian myöhäistä kun sen tajuaa. Kunpa siis edes joku aina heräisi hieman mun kirjoituksiini.

      :)

      Tykkää

Kaunis kiitos kommentistasi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: