Onko joskus käynyt niin, että sovit vahingossa tuplatreffit? Ootko joskus mokannut ja sanonut toiselle kaverille, että olet kipeänä/jalka poikki/hautautunut työkuormaan/pudonnut talon katolta/jossain tosi tärkeessä jutussa ja et nyt ehdikään nähdä? Varmasti esteitä aina tulee ja mielestäni tärkeää olisi saada pois sieltä selittelyistä ne turhat valheet ja kootut selitykset. Eikö useimmiten voisi vaan kertoa totuuden, eikä värittää sitä liikaakin niillä värikynillä? Eikö asian kertominen suoraan olisi helpointa?

Kuten varmasti monelle muullekkin, on mulle usein käynyt niin, että kaveri on perunut treffit ja syynä on ollut jotain tosi tärkeää. Kerran kävi kuitenkin niin, että törmäsin tähän samaiseen kaveriin (joka oli perunut treffit paivan syyn takia) lenkillä toisen tuttumme kanssa ja sain kohdata aika punaisen naaman edessäni. Tottakai huomasin nolostumisen heti ja ymmärsin, että hän oli keksinyt valkoisen valheen, jotta ei tarvitsisi selittää minulle näkemisen peruuntumista sen kummemmin. Juteltiin siinä ihan normaalisti ja jatkoin sitten matkaani. Kaverilla meni pari viikkoa tämän jälkeen kun hän soitti ja pyysi anteeksi. Anteeksi kun valehtelin, en uskaltanut perua ja kertoa totuutta. Silloin muistan vaan kovasti heränneeni miettimään, että mikä siinä on kun totuus on niin vaikea sanoa? Miksi on niin vaikea kertoa, että hei mulla on toinen tärkeä toinen meno, nähtäiskö me vaikka ens viikolla? Koska kyllähän muhun nyt tottakai sattui. Olin jäänyt toiseksi valinnaksi jonkun muun rinnalla.

Miksi on niin vaikea kertoa, että hei mulla on tärkeä toinen meno, nähtäiskö me vaikka ens viikolla? 

Mikä siinä totuudessa pelotti? Ettäkö vahingossa sovit kahdet treffit päällekkäin ja toinen suuttuu? Ettäkö joutuisit perumaan toiset tai kutsumaan vaikka molemmat samaan paikkaan? Tai et kehtaa kertoa kaverillesi, että tapasit juuri unelmiesi kundin, jota tahtoisit ehdottomasti nähdä ja ehkä kaveriasi sitten taas joku toinen kerta. Ei se nimittäin kovin vakavaa ole. Totuus olisi ollut kauniimpi ja paljon mukavampi asia kuulla, ihan näistä jokaisessa tapauksessa joita itsekin on joutunut kokemaan.

Onneksi tästä kaverini tekemästä mokailusta opittiin. Hän ei tehnyt asiaa enää toiste ja olemme edelleen ystäviä. Miksi emme olisi? Asia on jäänyt kyllä mieleeni ja se tuntui todella ääliömäiseltä, mutta kyllä hän oli hirmu pahoillaan ja itsekin tajusi, että teki tosi hassun valinnan valehdellessaan noin pienessä asiassa. Hän vain oli tosiaankin vahingossa sopinut treffit kahden kaverin kanssa päällekkäin ja ei osannut kertoa totuutta. Ei kai uskaltanut kertoa totuutta, vaikka se totuus olisi ollut mulle paljon tärkeäpi. Ihan ymmärrettäväkin.

DSC06253

No, sama juttu on käynyt mulle kerran toistenkin ja sitä tyttöä en ole sen kerran jälkeen enää nähnyt. Hän nimittäin nolostui tapauksesta niin paljon, ettei enää sen jälkeen vastannut edes viesteihini. Olimme tunteneet ehkä noin vuoden ja kun hän perui treffimme, tapasinkin hänet vahingossa kaupassa toisen kaverimme kanssa. Kuulin kuinka he jutteliva ja menin sitten rohkeana siihen vierelle ja juttelin ihan normaaleja kuulumisia. Tyttö oli nolostunut, mutta ei enää tämän jälkeen kai voinut kohdata mua kunnolla. Ikävää, mutta niin siinä vaan kävi. Ilmeisesti en ollut tarpeeksi merkittävä ihminen hänen elämäänsä, kun totuus oli noin vaikea sanoa suoraan päin kasvoja? Vieläkin joskus mietin, että mikähän siinä jutussa oli, mutta lähinnä se on jättänyt mieleen vahvan todisteen siitä, että kannattaa aina kertoa totuus näissäkin asioissa. Oli se sitten mikä tahansa.

Valehtelu ei mielestäni ole koskaan oikein, mutta onkin sitten asia erikseen, jos on oikea syy joskus käyttää valkoista velhetta. Jos et vaikka oikeasti saa kertoa mihin olet menossa tai on joku painava syy miksi pitää jättää kertomatta. Itse ainakin tiedän, että jos on ollut jotain vakavia juttuja meneillään ja asioista ei ole voinut tai tunteiden takia ei ole kyennyt puhumaan, niin valkoinen valhe on paikallaan. Ei kaikesta tarvitse kertoa, ei edes niille ihan parhaimmille ystäville. Ei se huononna ystävyyttä, sillä meillä on kaikilla oma mielemme ja se mieli ei välttämättä tahdo päästää ihan jokaita ajatusta ja huolta jaettavaksi. Ei jokaisen sukulaisen ongelmia voi jakaa, eikä ystävienkään. Jos olet matkalla sairaalaan ystäväsi vuoksi, ei sitä syytä tarvitse kaikille kertoa. Siltikin on hyvä valottaa ihan oikeasta syystä, eikä valehdella ikävin keinoin. Niistä kun jää aina kiinni. Joku saa aina pahan mielen ja loukkaantuu. Sekin voitaisiin välttää puhumalla totta.

Jos on vakava syy, josta et tahdo puhua, niin paras keino on sanoa se suoraan. ”Hei, en voi oikein puhua tästä, mutta se ei millään johdu sinusta. Ymnärräthän?” Ja aivan varmasti ymmärtää, jos on lähellekkään normaali ihminen.

DSC06252

Onko joskus käynyt niin, että olet sopinut menoa illaksi ja et jaksakaan mennä? Olet niin väsynyt, että et vain yksinkertaisesti jaksa. Perut menon ja sanot, että tuli jotain todella tärkeää. Kerrot, että olet menossa lääkäriin tai hautajaisiin, johonkin todella tärkeään paikkaan ja kavereiden treffit jää väliin. Ystäväsi ymmärtävät. Jäät kuitenkin ehkä pohtimaan, että olisiko pitänyt vaan sanoa, että olet väsynyt. Piste. Ei sen kummempia selityksiä.. Miksi et sittenkään sanonut niin?

Mun mielestäni mikä tahansa syy, minkä joku mulle kertoo kun peruu tulonsa, on syy. En ala kyseenalaistamaan sitä syytä, vaan ymmärrän että kaikilla on omat syymme. Olisikin hienoa, jos kaikki kertoisivat suoraan omat ajatuksensa ja syynsä miksi vaikka treffit kanssani peruuntuvat, mutta ei aina ole niin. Ehkä sekin pitää sitten vaan ymmärtää. Avoimuus tässäkin asiassa vahvistaa keskinäistä luottamusta ja ainakin mun ystäväni tietävät, että väsymyksenkin takia voi perua tapaamisen. Kuten voi mistä tahansa muustakin syystä. Ainut syy joka ei ole hyväksyttävä, on valhe ja kiertely. Ne aiheuttavat nimittäin meistä jokaiselle pahan mielen ja epäilyn siitä, että olenko sille toiselle aivan turha ihminen. Jätetään siis valheet pois ja siirrytään koko totuuteen. Ketä se satuttaa, jos sinua väsyttää ja et tahdo lähteä sohvaltasi mihinkään? Ei ketään.

Pysytään siis totuudessa. En pyydä muuta. 

Kuinkas siellä ajatellaan, koska on oikeus valkoiseen valheeseen? Entä onko teillä käynyt usein niin, että joku feidaa teidät ja valitsee ns. paremman seuran? Miltä se tuntuu? 

***

Seuraa minua // Blogilistalla // Bloglovinissa // Facebookissa

10 kommenttia artikkeliin ”Valkoinen valhe, valhe vai totuus?

  1. Elisa sanoo:

    Mun mielestä valkoisen valheen voi sanoa silloin kun sillä säästää toisen tunteita esim. Jos jollain on omasta mielestä hirveän ruma paita niin ei sitä tarvitse sanoa vaikka kysyttäisiinkin. Mutta tollaisissa asioissa mistä sä kirjoitit niin ehdottomasti totuus on paras kaikille. Eihän se nyt niin noloa ole että sanoo mokanneensa ja vahingossa sopineensa kahdet treffit päällekkäin? Ja valhe kyllä yleensä tuppaa tulemaan esille.
    http://www.karhusportscience.com

    Tykkää

    1. Marissa sanoo:

      Juu, tottakai. Ei totuutta pidä aina sanoa suoraan :D Monelle nolot tapahtumat on liian vaikeita selvittää kasvotusten ja siksi on helpompi valehdella. Harmi vaan, mutta näin se monella menee :/

      Tykkää

  2. Elina sanoo:

    Jälleen hyvää pohdintaa!
    Vähän ohi aiheen, mutta menköön.. Itse huomasin kiireisessä elämänvaiheessa olevani se ystävä, joka aina peruutti sovittuja juttujan väsynyt kun olin. Usein kyllä sanoin syyn suoraan. Silloin kyllä olen tuntenut huonoa omaatuntoa jos perun kaveritreffit ja sen sijaan vaikka hoitelen asioita ja käyn ruokakaupoissa, tai jos ilmoitan olevani väsynyt ja katsonkin leffaa puolison kanssa! :D Mutta kuten sanoit, kaikilla on syynsä perua, ja minusta valehtelu ei kannata. Ymmärrys kannattaa. Joskus ei ole kapasiteettia ”kohdata” muita kuin oma puoliso, tai joskus on vaan pakko raivata aikaa kodinhoidolle.. Minulla on myös monia tosi kiireisiä ystäviä, joiden kanssa asioista sopiminen on todella väsyttävää, kun he eivät ikinä ehdi tehdä mitään. Silloin mietin välillä itse, kannattaako tässä enää itse ”taistella” ystävyyden puolesta jos toinen osapuoli ei koskaan raivaa aikaa minulle! Omasta puolestani halusin monesta syystä, mm. juuri jatkuvasta kiireisyydestä, muuttaa elämäntyyliäni ja järjestää enemmän aikaa niille rakkaimmille. Hyvä idea, mutta muut ovat yhtä kiireisiä kuin aina ennenkin. :D

    Tykkää

    1. Marissa sanoo:

      Argh, joo muakin on joskus mietityttänyt se, että jos jollekkin on vaikea nähdä edes kerran puoleen vuoteen, niin onko siinä näkemisessä sitten jotain järkeä? :D Tosin, onhan osalla meistä vaan niin tosi kiire koko ajan, että kaikkian ei vain ehdi nähdä. Fiksuahan se onkin, että pitää omasta arjestaan kiinni ja ei sitten näe ketään, jos tahtoo viettää aikaa kotona ja hoitaa omaa elämää muuten kuntoon. Hatun nosto siitä, jos näin osaa tehdä. Toinen juttu on sitten se, jos peruu aina menot ja muut jutut toisten juttujen takia ja vähän jopa valehtelee. Se ei ole reilua ja sellaista ihmisten kanssa ei tuu usein sovittuakaan mitään uudestaan.

      Miten me ollaankin nykyään niin kauehean kiireisiä? Kalenterit käytössä jatkuvasti ja hyvä kun joku pieni väli löytyy läheisille. Hmph. Pitäis varmaan lopettaa työ, harrastukset ja kaikki omat projektit niin olis kaikki aika vaan läheisille. Hih :)

      Tykkää

  3. Anna sanoo:

    Hassua ettette kaikki voineet sitten nähdä yhdessä? Tulee mieleen jotkut ala-asteen tyttöjen ”kolmas pyörä”-jutut. Tytöt ja naiset vois opetella enemmän semmoista reilua ”mitä enemmän porukkaa, sitä hauskempaa”-asennetta mikä on kai miehillä yleisempää..:)

    Tykkää

    1. Marissa sanoo:

      Jep, näin on. Taisit arvata seuraavan kirjoitusaiheeni asiaan liittyen ;) Heh.En tosiaan ymmärrä useinkaan, miksi naisilla on taipumus ”pitää kaverit” vain itsellään :)

      Tykkää

  4. Nanna sanoo:

    Kyllä on feidattu joitakin kertoja, ei onneksi enää viime vuosina kovin usein, mutta joka kerta se on satuttanut yhtä paljon. Eihän se varmasti kenestäkään tunnu kivalta olla se kaveri, jonka seuraa arvostetaan vähemmän kuin jonkun toisen. Oon ite vielä sen verran neuroottinen, että pahoitan mieleni siitä, jos kaveri peruu treffit esim. siksi, että on väsynyt eikä jaksa lähteä (eri asia jos on oikeasti vaikka sairas tai muuta ”vakavampaa”), ihan liian helposti tulee kuviteltua, että syy on siinä, ettei hän nyt vaan halua viettää aikaa minun kanssani – vaikka järjellä kun ajattelee, niin onhan niitä muita (ja todennäköisempiä) syitä vaikka kuinka paljon :)

    Tykkää

    1. Marissa sanoo:

      Sulla varmasti vaikuttaa nuo aiemmat tapahtumat tosi paljon tähän hetkeen. Ei oo helppo uskoa toisten syytä, jos aina ennen on tullut vaan louktuksi ja jätetyksi pois porukasta. Usko mua, tiedän tunteen :/ Onneksi ihmiset näin aikuisiällä vähän kuitenkin tajuaa jo asioist aja yhä vähemmän näkee sellaista, että joku tietentahtoen jätetään ulos. On sellaisiakin ihmisiä kyllä, mutta uskon että heidän on paras olla vaan ihan omassa porukassaan. Ei meidän seurassamme :)

      Tykkää

  5. Liisa sanoo:

    Minulla on tämän kanssa paljon kokemusta, mutta valitettavasti perujan roolissa. Ongelmani on se, että olen kovan luokan introvertti, minkä takia pääkoppa tarvitsee rauhaa aika usein. Lähimmät ystävät ymmärtävät tämän, ja heille voinkin helposti sanoa että ’tänään oli liian sosiaalinen päivä, sopisiko toisten?’ Ongelmana on vähemmän läheiset ystävät, jotka eivät välttämättä ymmärrä tätä tai uudet tuttavuudet, joille en halua paljastaa tätä ’outoutta’. Heille yleensä kerron toisen syyn perumiselle, mutta minua ei koskaan huoleta jääväni kiinni, koska yleensä olen sen sijaan yksin kotona. Ehkä välillä pitäisi uskaltaa kertoa totuus heillekkin, mutta se vaatisi aika pitkän selityksen, joka voisi olla vähän TMI uudelle tuttavuudelle. :D

    Tykkää

    1. Marissa sanoo:

      Ah, ymmärrän sun tunteesi tässä! Ei oo varmastikaan helppo kertoa ”totuutta” ainakaan ihan jokaiselle uudelle tutulle.Kaikista kun ei tiedä, että miten sitä reagoi kun kuulee tällaisesta piirteestä. Vaikka toisaalta olisi kiva ajatella, että jos joku ei sitä sitten ymmärrä, niin eipä ole sun tyyppinen muutenkaan. Siltikin on ehkä huomattavasti helpompaa alkuun kertoa pieni valkoinen valhe. Varsinkin kun sillä ei sun kohdallasi ole merkitystä, koska ihan oikeasti löydyt kotoa viettämästä aikaa yksin. Kukapa siitä voisi ikinä loukkaantua? Ei ainakaan kukaan kovin fiksu.

      Kiitos kun toit tämän asian esille, ei tosiaan ole jokaiselle yhtä helppoa olla ihmisten seurassa, vaan moni meistää kaipaa paljon enemmän ihan sitä omaa aikaansa. :)

      Tykkää

Kaunis kiitos kommentistasi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

%d bloggers like this: