Hei te siellä sanojani lukemassa. Maanantaista sunnuntaihin, lähes joka päivä kurkkimassa, että mitä mulle kuuluu.  Tahdotte lukea, että mitä keksin tällä kertaa teille kertoa. Tiesittekö, että on aika ihanaa huomata, että olette kellontarkkoja? Tilastot näyttävät teistä paloja ja kertovat, että te palaatte mielellänne uudestaan ja usein jopa tiettyyn aikaan kellonlyömää. Usein heräätte juttelemaan, kun puhun aiheesta sydäntänne lähellä. Olette ehkä samanlaisia kuin minä. Totutte johonkin tiettyyn asiaan, tahdotte muodostaa rutiineja ja samaistua hetkiin kanssani. Tahdotte palata, koska saitte jotain mistä piditte. Oletan ainakin näin.

Tänään kirjoitan teille muutamia ajatuksia arjen kulusta. Joitain pieniä hetkiä, joita olen ympärilläni nähnyt. Näistä teistä pitää ehdottomasti kuulla.

DSC07515

Tapahtuipa kerran huhtikuussa…

Mies ja nainen kävelevät kohti autoa. He ovat melko vanhoja, ehkä jo reippaasti ylittäneet eläkeiän. Molemmat kävelevät kohti pelkääjän ovea, mies edellä vaimoaan kuljettaen. Mies avaa oven ja rouva istahtaa autoon tyytyväisenä. Mies laittaa oven kiinni, hymyilee, palaa toiselle puolen autoa. Vaimo on turvallisesti kyydissä, hänen on lupa lastata itsensä kyytiin. Ja niin he lähtevät matkaan.

Tässä tilanteessa minä näen rakkautta, kunnioitusta ja käytöstapoja. Uskon, että se mies on koko ikänsä avannut tälle rouvalle oven ja koko ikänsä pitänyt häntä kädestä kiinni ja huolehtinut, että hän voi hyvin. Miten hyvän olon tuo pieni hetki mulle toikaan.

***

Mies tuijottaa puhelimen ruutua ja hymyilee. Näen kuvan, jossa hymyilee toinen ihminen. Nainen. Ehkä hänen rakkaansa? Ehkä joku jolla on merkitys, tai ehkä ei ole. Mies laittaa puhelimen taskuun. Pian hän kuitenkin ottaa sen uudestaan ja tuijottaa samaa kuvaa ja hymyilee. 

Rakastunut hölmö. Taisin juuri oppia miltä näyttää olla silmiään myöten rakastunut. Miten hölmöltä se näyttää, mutta samalla niin suloiselta ja vaaleanpunaisen siirappiselta. Alkoi ihan naurattaa, vaikka ei tietenkään saisi. Eihän rakkaudelle saa nauraa.

***

Naapurin tyttö hyppää eteeni kauniissa mekossa ja kertoo ”Minä oon prinsessa.” Hymyilen ja pian tyttö jatkaa ”ja niin voit olla sinäkin.” 

Ehkä tähän ei tarvitse edes sanoa mitään. Niin välitöntä ja aitoa. Jokainen meistä on oman elämänsä prinsessa <3

IMG_3860

Lapsi hyppii ruuduilla, laskee numeroita yhteen ja tavaa lorua. Maassa on värikkäitä kuvioita, joita on piirretty tarkkaan miettien ja joissa jokaisessa on oma tarkka värinsä ja muotonsa. Jokaisella lapsella on oma vuoronsa hyppiä. Jono seuraa takana seuraavaa. Iloa ja naurua, niin välitöntä hyvää oloa. Eikä kenellekään ole mikään huonosti siinä hetkessä keskellä loputonta naurua. 

Tässä hetkessä minä näen lapsuuden kuvat mielessäni ja palaan omaan lapsuuteeni. Ihania muistoja, viattomuutta ja hyvää oloa. Hymyilyttää väkisinkin, kun katsoo sitä ilon määrää. Mikseivät aikuisetkin voisi iloita yhtä aidosti joka päivä? Ja miksi me ei osata tehdä mitään ilman tietokoneita ja puhelimia?

***

Eräs nuori mies juokse kovaa vauhtia läpi bussiterminaalin. Näen miten hän yrittää ehtiä bussiin, mutta ovet menivät kiinni juuri ennen kuin hän ehtii perille. Ilme oli pettynyt, hänellä taisi olla kiire. Meni hetki, kun joku kaunis nuori nainen pysähtyi tämän viereen. He halasivat, mies näytti todella yllättyneeltä, samoin nainen. He juttelivat hetken, vähän pidempäänkin. Bussi saapui, mies kysyi ilmeisesti jotain ja ojensi kännykkänsä. Näin miten numerot vaihtuivat. Mies meni seuraavaan bussiin, minä perässä. Ja minä näin, mies hymyili pitkään. 

Ja niin muuten hymyilin minäkin. Mulla tuli nimittäin mieleen, että voiko tämä myöhästyminen olla alku jollekin suuremmalle? Oliko se tyttö ehkä tämän tyypin vanha tuttava, joka kuin sattumalta astui eteen ja nyt tälläkin hetkellä he ehkä ovat jossain yhdessä? Ehkä olen itse hieman liian romanttinen ja mielikuvitus liisi hieman pitkälle, mutta musta oli aika mahtavaa että se tyyppi myöshästyi siitä bussista. Taisi olla onnenpotku.

***

Äiti pudottaa pysäkillä käsineensä noustessaan bussiin. Mies nappaa sen, juoksee perässä bussiin sisälle ja he molemmat hymyilevät. Mies palaa bussista ulos  ja kävelee hymyillen matkoihinsa. 

Minä näen kaksi kiitollista ihmistä, auttajan ja autettavan. Ihan pieni arjen apu, silti niin tärkeä. Ei jokainen auta, ei jokainen malta vaivautua.Tästä tuli hyvä mieli.

***

Makaan hiljaisuudessa ja mieheni kello soi. Hän torkuttaa. Jatkan makoilua ja tuijotan nousevaa aurinkoa. On rauhallinen olo, ei kiirettä. Mies torkuttaa uudemman kerran. Jatkan loikoilua, en jaksa mennä vielä kahvin keittoon. Pian mias kääntyy ja kuiskaa korvaan, ”rakastan sua” ja jatkaa uniaan ja torkutustaan loputtomat kerrat. 

Tässä tietyssä hetkessä kaikki tuntui niin täydelliseltä. Kumallakaan ei ollut kiire, uni sai jatkua mutta välissä piti kertoa tunteistaan. Ettei se toinen vain ole unohtanut yön aikana sitä tärkeintä. Sitä rakkautta siis.

IMG_3602

 Kaunista viikkoa! 

 

SEURAA MINUA // BLOGILISTA // BLOGLOVIN // FACEBOOK // PINTEREST // INSTAGRAM 

15 kommenttia artikkeliin ”Arjen onnenpurskahduksia, itkuja ja nauruja!

  1. iina sanoo:

    Tulipa niin hyvä mieli heti aamusta! Tämmöiset on aivan ihania arjen pikku kohtaamisia <3

    Tykkää

    1. Marissa sanoo:

      eikös ookkin <3

      Tykkää

  2. alisa sanoo:

    Ihana teksti! <3 Sait hymyn huulille ja pakko myöntää että mulle herkälle romantikolle tuli kyllä kyynelki silmään :D

    Tykkää

    1. Marissa sanoo:

      <3

      Tykkää

  3. Nanna sanoo:

    Oi! Mutta kyllä rakkaudelle saa nauraa, silleen hyväntahtoisesti :)

    Tykkää

    1. Marissa sanoo:

      niinpä! ;)

      Tykkää

  4. janita sanoo:

    Ah aivan ihania juttuja! Tuli niin hyvä olo tästä postauksesta, sait hymyn mun huulille taas kerran :)

    Tykkää

    1. Marissa sanoo:

      :) <3

      Tykkää

  5. Salla sanoo:

    Voi, näitä oli ihanaa lukea! <3

    Tykkää

    1. Marissa sanoo:

      jihuu <3

      Tykkää

  6. Outi Karita sanoo:

    Tuoviimeinen, ihan sydämessä asti tuntui <3
    Ihania hetkiä oot bongannut, joita kaikki ei välttämättä näe :)

    http://outikarita.fitfashion.fi/

    Tykkää

    1. Marissa sanoo:

      <3

      Tykkää

  7. Hertta sanoo:

    Olipas ihana postaus! Nostatti hymyn huulille ja piristi samalla sateista aamua :)

    Tykkää

    1. Marissa sanoo:

      Hih, kiva kuulla :)

      Tykkää

  8. Nita sanoo:

    Ihana postaus <3

    Tykkää

Kaunis kiitos kommentistasi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: