Tämä teksti on todella henkilökohtainen ja on kestänyt pitkään, että voin aiheesta kirjoittaa. Enää se ei tunnu niin kovin vaikealta, sillä aikaa on kulunut ja olen ehtinyt kuulla jo niin monta samanlaista tarinaa, että ymmärrän tämän olleen vielä pientä. Pieni huoli, mutta nuorelle aivan liian vaikea ymmärtää.

Voisitko sinä kuvitella tilanteen, että olet 23 vuotias ja saat kuulla sanan syöpä liitettynä sinuun?

Helmikuu 2013 on jäänyt mun mieleeni kummallisen hyvin. Kävin Diacorissa gynekologilla ja multa otettiin aivan tavallinen papa-koe. Edellisestä taisi olla se pari vuotta aikaa ja nyt oli aika katsoa tilanne uudestaan. Tulokset mulle soitettiin muistaakseni parin päivän päästä ja samantien oli kädessä lähete sairaalaan tutkimuksiin. Lääkäri kertoi, että kohdussa on vahvoja solumuutoksia, jotka on tutkittava mahdollisimman pian. Voin kertoa että pelästyin. Olen saanut aina jonottaa pitkään aikoja kaupungin lääkäreille, joten myönnän, että tuntui aika omituiselta saada aika näinkin pian. Onko mun pelättävä jotain? 

Seuraavat tutkimukset sitten kertoivat, että siellä oli syövän esiaste. Otettiin palasia pois ja jäätiin seuraamaan. Sama toistui vielä uudestaan vuoden sisällä ja jälleen seurattiin miten tilanne muuttuu. Pelkäsin ja odotin. Tämä näin lyhyesti kerrottuna tapahtumista parin vuoden aikana. Tarkistuskäyntejä on ollut useita ja nyt viime viikolla sain kuulla hyvät uutiset siitä, että tilanne on vihdoin poissa päivänjärjestyksestä. Olen terve ja muuta ei ole syytä olettaa. Luotan tähän lupaukseen.

 

”Moni käy näissä testeissä vasta päälle kolmekymppisenä”

 

Se miksi tätä tekstiä kirjoitan, on oikeastaan yksi lause, jonka lääkäri mulle silloin sanoi. ”Hyvä, että tulit tutkimuksiin, moni usein käy vasta sua kymmenen vuotta vanhempana tutkimassa itsensä.” En muista ihan sanatarkasti tuota lääkärin lausahdusta, mutta ponttina oli se, että moni käy näissä testeissä paljon vanhempana. Itse olin käynyt lääkärillä tutkimuksissa jo ihan teinistä saakka ja niin uskoin muidenkin tekevän. (Varsinkin siis, jos elämään kuuluu minkäänlaista seksuaalista kanssakäymistä.)

Mutta siis, eikö ole ihan tavallinen asia käydä vuosittain tarkastamassa itsensä gynekologilla ja parin vuoden välein otetaan myös se papa? 

IMG_0054

Olen ymmärtänyt, että tämä sairaus on harvinainen alle 25 -vuotiailla naisilla. Ehkä se siksi mutkin niin pysäytti vaikka nyt jälkikäteen olen kuullut kolmelta tuttavaltani vähän samantyylisiä tarinoita. Kaikista niistä on selvitty. Jokainen on parantunut, koska a) suomessa on erittäin hyvä terveydenhoito ja b) he olivat liikkeellä tutkimuksissa ajoissa. He pitivät huolta omasta terveydestään, aivan kuten minäkin tein.

En kirjoita tätä hakeaksi  huomiota, vaan siksi että sinä heräisit ajatukseen, että itsestään on pidettävä huolta. En tahdo ajatella, että minä olisin mennyt näihin gynekologille vasta 30 -vuotiaana. En tahdo myöskään pelästyttää teitä lukijoita ajattelemaan nyt heti, että teillä on jokin ongelma kohdussanne, vaikka ette olisikaan käyneet lääkärissä. Tämä vain muistutuksena, että nyt sinne lääkäriin jos se on tuntunut vuosiakausia turhalta. Lääkärissä käynti ei ole turhaa, eikä ainakaan oman itsensä terveydestä huolehtiminen. Käykää niissä papa-kokeissa, mutta käykää myös muuten lääkärissä jos tuntuu, että siihen on tarve.

Kyllä, myönnän että oli todella rankkaa tuossa iässä miettä ajatuksia, että elämä päättyy. Liioittelin huolella, googlettelin, ja näin jatkuvasti painajaisia. Pelkäsin myös kertoa asiasta kenellekään. Edes äidilleni, joka on kuitenkin lääkäri. Jostain syystä mua hävetti ihan kamalasti ja en ole koskaan ollut hyvä puhumaan ongelmistani, kun ne tuntuvat aina niin turhilta. Kaksi ihmistä joille kerroin, katkaisivat tuohon aikaan välinsä kanssani. Olin varmasti todella stressaantunut ja kun heiltä ei oikein riittänyt ymmärrystä, jäin yksin. Ymmärrän sen, ei toinen välttämättä voi nuorena ymmärtää mitä toinen käy läpi jos itselleen ei ole käynyt mitään samanlaista. Tämän jälkeen vielä yksi ihminen sai tietää ja hän pilkkasi minua asiasta julkisesti. Nauroi, että olen luultavasti itse ongelmat itselleni aiheuttanut ja ulkopuoliset saivat kuulla tilanteesta – hieman väärään sävyyn ehkä. Ne naurut on jääneet elävänä mieleen ja edelleen tuntuu pahalta miettiä miten joku voi olla niin sydämetön. Toistaalta, siinä myös syy miksen enää puhunut asiasta kenellekään vaan pidin kaiken omana tietonani. Ei tuntunut siltä, että ketään kiinnostaisi kuulla näistä ongelmista. No, en tahdo miettiä tuollaista ihmisiä enää, sillä eihän toisen terveys ole leikin asia. Sydämettömät ihmisetkin kai tajuavat nämä asiat vasta siinä vaiheessa, kun itse kokevat samaa. Sitä ennen saamme kärsiä ja vain toivoa, että he eivät joutuisi koskaan samaan tilanteeseen.

Kieltämättä voin tuohon aikaan todella huonosti. Aivan sama oliko mun vaiheeni tässä sairaudessa vielä hyvin hoidettavissa, niin kyllä se ajatus syövästä pysäyttää jokaisen. Parikymppisen nyt ainakin. Ajatus myös siitä, että en vältämättä saisi koskaan lapsia, oli pelottava. Eikä sitä kai vieläkään tiedä sataprosenttisesti, että onko se mahdollista, mutta tahdon uskoa siihen. Minulla ei käynyt huonosti, eikä tilanne edennyt liian pitkälle. Kiitän itseäni, että kävin testeissä. Kiitän itseäni, että olen huolehtinut terveydestäni. Toivoisin, että sinäkin joka et käy säällisestä papassa, kävisit siellä. Varsinkin, jos et ole ollut vielä kertaakaan. Suomessa on erittäin hyvän terveydenhuolto ja jos asiat huomataan jo alkuvaiheesa sairautta, voidaan ne vielä parantaa.

Kuten olen varmasti joskus kertonut, on elämässä ollut useampiakin sressaavia asioita viime vuosien aikana. Tämä on yksi niistä huolista. Onneksi mun kohdallani tämä lopulta kääntyi vain pieneksi huoleksi ja sain huokaista helpotuksesta. Elämä voittti lopulta ja voin kertoa olevani taas astetta vahvempi. Ja mikä tärkeintä, terve nuori nainen.

IMG_0056

Käythän sinä käynyt genekologilla säännöllisesti? 

 

psst. täältä voit lukea vähän virallisemman ohjeistuksen papa-seulonnasta.

16 kommenttia artikkeliin ”Naiset, käyttehän Papa-kokeissa?

  1. Maarit sanoo:

    Gynekologi on hiukan sama juttu kuin hammaslääkäri. Jos vaivaa ei ole,niin tarkistuksista laistetaan. Kummatkin kun ovat varsin jollei nyt epämiellyttäviä niin ehkä pelottaviakin käyntejä joillekin . Minulla on ikää puolet enemmän kuin sinulla,mutta laiskasti on tullut käytyä papakokeessa ja alan lääkärillä… kalliitakin ovat yksityisellä puolella,mutta nyt sain irti itsestäni ja kävin ja käynti johti tähystykseen ja koepalan ottoon…Tuloksia tässä nyt oottelen…Joten samaa mieltä – käykää ihmeessä nuoret tarkistuksissa. teille se lie vielä edukkaampaa ellei ilmaista ehkäisyneuvoloissa ym.

    Tykkää

  2. Maria sanoo:

    Mulle kävi sama homma. Pari kertaa tehtiin Loop-hoito jota pelkäsin aivan helkkaristi ja eka kerta sattukin koska lääkäri ei puuduttanut kaikkia alueita kun niitä oli niin laajasti. Neljä viikkoa odottelin tuloksia paniikissa ja vastauksena on vaikeat solumuutokset joita pitää vieläkin poistaa. Sain ajan kahden viikon päähän ja tuo kaks viikkoa oli ihan kamalaa sillä pelkäsin loop-hoitoa ja mitä jos en saisikaan ikinä lapsia. Toisella kerralla oli hyvä lääkäri eikä sattunut. Nyt odottelen taas tuloksia…
    Suosittelen tosiaan kaikkia käymään papassa, itse olen vasta 20-vuotias ja saanut rokotteen papillomavirusta vastaan vaan se ei taannut täydellistä suojaa :/

    Tykkää

  3. Enska sanoo:

    Ehdottomasti nuoresta asti tarkastukset. Itsellä kaksi loop-hoitoa takana. Ensimmäinen 12 vuotta sitten…ja pelko oli suuri. Lapsettomuus silloin pelotti eniten. Nyt meille on kuitenkin siunaantunut kaksi ihanaa lasta! Syövän esiasteet kuitenkin uusiutuivat noin kaksi vuotta sitten. Nyt seurataan ja kontrollikäyntejä on tiheään. Koko tuon 12 vuoden ajan olen käynyt papassa kerran vuodessa. Pelkoa on ilmassa nytkin, mutta onneksi hoito on hyvää!

    Tykkää

  4. Enska sanoo:

    Ja olen nyt siis 31-vuotias :)

    Tykkää

  5. Jenskis sanoo:

    Tosi hienoa, että jaoit tämän kokemuksesi, jos saat sillä kannustettua ihmisiä käymään papa-kokeissa. Minulla todettiin kanssa syövän esiastemuutoksia nuorena, taisin olla 22-vuotias silloin. Olen nyt 29-vuotias ja vähän hirvittää ajatella jos en vieläkään olisi käynyt siellä papassa.

    Ymmärrän, että hoitajat ja lääkärit haluavat rauhoitella asiakasta, mutta mulla sen suhteen mentiin aika metsään. ”Täällä on vähän punoitusta kohdunkaulassa, mutta tuskin sen mitään on.” ”Täällä oli poikkeavia solulöydöksiä, mutta tuskin ne sinun iässä vakavia ovat.” ”Tehdään nyt tämä kolposkopia, mutta tuskin tarvitaan koepalaa” ”Otetaan nyt tämä koepala, mutta ei se tarkota että siinä mitään olisi.” ”Täällä on muutoksia mitkä vaativat loop-hoidon.” Mun päällimmäinen fiilis tohon aikaan oli että MITÄ VIELÄ ja MITÄ MULLE EI NYT KERROTA, kun joka kerta ei pitänyt olla mitään ja aina kuitenkin oli.

    Muuten selvisin kyllä vähemmällä kuin sinä, sillä minulla oli aika vankka luotto siihen, että aikaisin löydetty solumuutos saadaan kyllä hoidettua, vaikka isompikin leikkaus voisi olla edessä. En tiedä auttoiko asiaa, että olin käynyt pari gynekologian kurssia AMK:ssa missä noita hoitojakin oli käyty läpi. Kyllähän se silti oli hirveää puhua syövästä perheelle ja ystäville parikymppisenä. Ihan hirveää, että sinua Marissa on tuosta syyllisestetty noin pahasti!

    Tykkää

  6. jenny sanoo:

    Minä kävin papakokeessa joskus reilu parikymppisenä, nyt olen 27 ja pari vuotta sitten soitin aikaa kokeeseen mutta minulle kerrottiin että ei tarvitse vielä tulla hetkeen, että kutsutaan sitten 30-vuotiaana. En siis saanut aikaa jota olin lähtenyt varaamaan. En tiedä onkohan siellä nyt olluy ihan oikeaa tietoa tästä papakokeesta, täytynee yrittää varata aikaa uudelleen…

    Tykkää

  7. Tiina sanoo:

    Kamalaa miten sua on kohdeltu. Ihmiset on joskus ihan taukkeja. Oliko kenties sulle jostain vihanen tai kateellinen?

    Sait mut muistamaan tämän aiheen ja varaan itselleni tänään ajan. En ole käynyt vielä koskaan joten nyt on mentävä. Kiitos muistutuksesta, tärkeä aihe!

    Tykkää

  8. Sini sanoo:

    Itse olen aina käynyt säännöllisesti Papa-kokeissa jo parikymppisestä alkaen ihan jo ammattinikin vuoksi (olen lääkäri) ja hyvä niin. Taisin olla 21-vuotias, kun minullakin todettiin aluksi lieviä solumuutoksia kohdunsuulla. Tilannetta jäätiin seuraamaan puolivuosittain ja joka kerta oli aina yhtä ahdistavaa mennä kontrolliin. Eräällä kerralla solumuutokset olivatkin sitten edenneet vahvoiksi ja minulle tehtiin Loop-hoito. Sen jälkeen jälleen puolivuosittain kontrolleja ja aina sieltä solumuutoksia löytyi, tosin lieviä, mutta koska minulla oli vahvoja muutoksia kerran ollut, kontrolleissa on nyt rampattu yli kymmenen vuotta 6-12kk välein. Kolme kertaa olen ollut raskaana ja pelännyt aina, että raskauden aikana solumuutokset pääsevät pahemmaksi. Synnytyksen jälkeen ja imetysaikana solumuutoksia on lievinä aina taas ollut, mutta kun olen lopettanut imetyksen, solumuutokset ovat hävinneet. Imetyshän aiheuttaa limakalvojen veresetystä ja haurautta ja voi aiheuttaa papamuutoksia (hyvänlaatuisia sellaisia). Loppuelämäni joudun kuitenkin käymään kontrolleissa, nykyisin pyrin käymään n. vuoden välein. Aina jännittää lääkärin soitto tuloksista, etenkin nyt, kun minulla on kolme pientä lasta. Ahdistus kuitenkin asiasta on vähentynyt ja nykyisin ajattelen, että teen itselleni hyvää ja huolehdin terveydestäni mielelläni, kun käyn kokeessa säännöllisesti. Jos pahoja solumuutoksia aikanaan tulee, ainakin on suuri mahdollisuus, että ne havaitaan ajoissa ja pystytään hoitamaan Loop-hoidolla. Käykäähän naiset säännöllisesti kokeissa heti, kun seksielämä alkaa :) Itsellä kun on kokemusta vuosia kestäneestä pelosta asian suhteen, kauhistuttaa suorastaan jotkut ohjeet, että pitäisi käydä vain 5 vuoden välein kokeissa!! Siinä ajassa ehtii tapahtua vaikka mitä…

    Tykkää

  9. Nanna sanoo:

    Nyt tuli hiukan huono omatunto… nimim. 23v enkä ole ikinä käynyt gynekologilla, pitkälti osin siksi että ajatuskin suoraan sanottuna hirvittää (hammaslääkärikammokin löytyy, siellä sentään pakotan itseni käymään vuosittain) :( Kai se on vaan jossain vaiheessa pakko mennä.

    Tykkää

  10. Linda sanoo:

    Oot niin super rohkea, kun kirjoitat näin henkilökohtaisesta aiheesta, ja muistutat muita oman terveyden tärkeydestä<3 onneksi tuli hyviä uutisia :)

    Tykkää

  11. Outi Karita sanoo:

    Hienoa, että rohkaistuit kirjoittamaan <3
    Todella kamalaa että jotkut saattavat suhtautua niin kuin kohdallasi kävi…. Kuitenkin tämä voi käydä kenellä vaan….
    Tärkeä asia ja hyvä tuoda tämänkin tärkeyttä julki. En toivoisi kenellekään sitä, mitä viime vuonna itsekin kävin läpi. Ne pelot on tuttua nyt minulle. Mietin myös sitä, että jos minulla, joka säännöllisesti olen gynellä käynyt, pääsee solumuutokset esiasteita pidemmälle, niin entä he, jotka eivät ole käyneet 5-10 vuoteen esim… Näistä lääkärikin sanoi olevansa enemmän huolissaan kun heistä, jotka säännöllisesti käyvät. Säännöllisesti käydessä tilanteet huomataan nopeampaa….

    http://outikarita.fitfashion.fi/

    Tykkää

    1. Outi Karita sanoo:

      Niin ja ihanaa, että saitviimeviikolla noin hyviä uutisia, vaikkei kontrolleisskaan olisi enää hetkeen mitään näkynyt, nyt niin tuo uutinen varmasti toi helpotusta <3

      Tykkää

  12. Sinisiipi sanoo:

    Sait ajattelemaan. Mulle on aina sanottu opiskelijaterveydenhuollossa, ettei vielä tarvitse mennä papaan, koska olen alle 25. Koetta ei siis ole koskaan tehty, vaikka olen gynellä käynytkin. Heräsi kysymys siitä, miksi ei ole? Taidan varata mahdollisimman pian ajan gynekologille työterveyshuollon kautta :)

    Tykkää

  13. Nita sanoo:

    Kiitos, että jaoit näin henkilökohtaisen asian todella tärkeästä asiasta! <3

    Tykkää

  14. Tiina sanoo:

    Uskomatonta miten rehellinen aina olet kokemustesi kanssa. En usko että samas voi sanoa monista muista.. Kiitos tästä. En pelkää sairastumista, mutta tämä taas opetti että avoimuus on vain hyvästä.

    Tykkää

  15. Päivi sanoo:

    Tosi rohkea ja tärkeä kirjoitus, joka osoittaa, että todella välität tuntemattomistakin ihmisistä! Itsellä onneksi papat olleet ok, mutta on tosiaan hyvä muistaa, että solumuutokset voivat sattua kenen tahansa kohdalle, vaikka olisi aina pitänyt itsestään huolta, ei ole mikään ”hurjastelija” tarvinnut olla :)

    Tykkää

Kaunis kiitos kommentistasi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: