Joistain ihmisistä sen näkee jo kasvoista. Katseesta ja siitä miten he itseään kantavat. Miten ylpeänä ja samalla myös huokuu se energia minkä on valmis antamaan muille. Näkyy, millaisena ottaa muut vastaan, miten itse kohtelee muita. Jo pienessä hetkessä pystyy muodostamaan mielikuvan toisesta, uskon ainakin itse helposti voivani lukea ihmistä ihan vain kuuntelemalla ja avaamalla silmäni. Lukemalla ehkä vähän rivienkin välistä.

Ne ihmiset, joita olen onnistunut saamaan elämääni, ovat mielestäni kaikki hyviä ihmisiä. Tottakai, ystävikseni kun heitä kutsun. Heillä on hyvä sydän, fiksut ajatukset ja annettavana paljon positiivista energiaa ympärilleen. Minullekin siitä osansa, mikä on aivan ihanaa. Ystävyyskään ei aina ole helppoa, pitää olla valmis antamaan itsestään yhtä paljon kuin se toinenkin antaa. Jakaa omaa energiaansa ja kuunnella. Pitää olla läsnä.

”Good people bring out the good in other people”

IMG_1670

Jokainen meistä tahtoo varmasti pohjimmiltaan olla hyvä ihminen. En usko siihen, että kukaan meistä tahtoisi ihan oikeasti olla paha. Jokin siihen vain aina johtaa, että ollaan toisiamme kohtaan ikäviä. Luultavasti paha olo, kateellisuus ja mieleen kertyneet ikävät muistot miten itseä on kohdeltu tai miten on kotona nähnyt tehtävän. Moni asia voi aiheuttaa sen, ettei osata valita toisin. Ei osata olla rehellisiä, valehdellaan ja satutetaan. Vaikka ei välttämättä tahdottaisi, mutta siitä syntyy kierre. Ei enää vain voi lopettaa, kun on aloittanut sen kaiken. Itse en millään pysty olla sellaisten ihmisten seurassa, vaikka tiedäkin ettei se ole pahuutta, vaan jonkinlaista pahan olon poistamista. On minuakin kohtaan oltu ihan kalamlia, valehdeltu ja laitettu juoruja pyörimään (uskokoon ken tahtoo! :D) mutta silti uskon, että ne ihmiset vielä joskus tietävät toimineensa väärin. Ehkä kokevat saman itsekin ja silloin tajuavat, että ehkä ei olisi pitänyt toimia niin. Omaan nillkkaan se kalikka vielä kalahtaa. Karma tekee kyllä tehtävänsä.

”There are no good or bad people in this world; only choices”

IMG_1810

 

Kirjoitin joskus aikaa sitten tämän luetun tekstin ”Parempi monta huonoa ystävää kuin yksinäisyys” ja se kiteyttää aika hyvin ajattelumallini siitä mitä ihmisuhteen pitäisi olla. Ystävyyden, miksei parisuhteenkin siinä samassa. Jokaisen kanssa joita elämään ”päästämme”, pitäisi meidän voida olla omana itsenämme ja voida hyvin. Saada puhua suumme puhtaaksi, olla rehellisiä joka päivä. Avoimia. Meidän pitää voida hyvin ja jotta se on mahdollista, on ympäriltä löydyttävä niitä  hyviä ihmisiä. Itsellemme hyviä, korostaisin. Useimmitenhan ne ikävätkin ihmiset nimittäin kerääntyvät toistensa lähelle, joten sama pätee meissä ihan kaikissa. Samantyyliset ihmiset löytävät toisensa, mutta välillä käy myös vahingossa niin, että sitä eksyy aivan vääränlaiseen seuraan. Helposti vasta aikuisena huomaa, että eihän nämä mun lapsuuden kaverit olekaan sitä mitä minä olen. Muutosta on siinä tilanteessa vaikea tehdä, sitä kun on jo niin tottunut. Suosittelen kuitenkin lukemaan tuon tekstin jonka linkkasin. Uskon sen auttavan ymmärtämään miksi on todellakin parempi olla vaikka yksin kuin jatkuvasti huonossa seurassa.

”Happiness is…having good people around you!”

ystävät.jpg

Kesä on hyvää aikaa kerätä hyviä ihmisiä ympärillesi ja nauttia läheistesi serurasta. Mua oikein sydäntä riipaisee, kun välillä saan teiltä kommentteja, joissa kerrotte ettei teillä ole ystäviä. Tuntuuhan se ihan kamalalta ajatukselta, mutta tiedän miltä se tuntuu. Todella tiedän. Olen ollut samassa tilassa joskus ja ainut tie ulos siitä, on lähestyä ihmisiä. Välillä vääriäkin, mutta lopulta ne oikeat ihmiset löytyvät. Tai yksikin tottakai riittää, yksi hyvä ystävä on jo todella paljon. Moni ei ikinä löydä sellaista ihmistä johon voisi luottaa täysin. Mahdollista se on kuitenkin, siihen pitää vain uskoa. Voisin kirjoitella teille oman tarinani siitä miten olen ystäväni tavannut. Ehkä se jo kertoo teille, että ei ole yhtä tapaa löytää ystävää. Meitä ihmisiä kun voi tavata vaikka missä, kun vain avaa silmänsä ja uskaltautuu juttelemaan.

Terveisiä kotisohvalta, jossa makoilen ja katsoin juuri pitkään valokuvia koneelta.  Siitä heräsi tämä aihe mieleen, siitä kun tajusin taas miten paljon hyviä ihmisiä elämässäni onkaan. Kiitos teille siitä, kiitos myös teille jotka ette julkisissa kuvissa näy <3

Ystävyyttä ja rakkautta kesääsi! 

13 kommenttia artikkeliin ”Kerää ympärillesi hyviä ihmisiä

  1. Petra sanoo:

    Kiitos ystävyydestäsi ja siitä, että uskalsit joskus lähestyä mua kolmisen vuotta sitten <3

    Ihania kuvia, sai hymyilemään :)

    Tykkää

    1. Marissa sanoo:

      <3

      Tykkää

  2. Linda sanoo:

    Niin fiksu teksti :) Ystävät on mulle kaikki kaikessa, enkä voisi kuvitella elämää ilman ihania ystäviäni. Kiitos siis ihana ystävä olemassa olostasi! Odotan jo, että pian nähdään <3

    Tykkää

    1. Marissa sanoo:

      <3

      Tykkää

  3. Karo sanoo:

    Voii miten ihana teksti. Minäkin tahdon tälle kesälle panostaa hyviin ihmisiin. Tai siis antaa aikani niille kaikista tärkeimmille!

    Tykkää

    1. Marissa sanoo:

      Ihanaa kesää Karo! :)

      Tykkää

  4. Outi Karita sanoo:

    Ihana teksti!!! <3
    Nyt kun olen käynyt tuota Sisältä vahvempi -kurssia niin viesti minkä olisin lähettänyt nuorelle Outille olisi ollut, "saat kyllä ne sulle oikeat ihmiset elämääsi, et jää yksin, usko vaan". Tää on hyvä viesti kun tuntuu ettei ole löytänyt niitä "omiaan". Kyllä ne elämään tupsahtavat ja nimenomaan tupsahtavat :D
    Katsoin tuota ekaa kuvaa kauan, te ootte niin ihanat samikset jotenkin Petran kanssa <3
    Ja siten mä yllätyin iloisesti kun kelasin alaspäin <3
    Ihanaa, että ollaan tutustuttu ja pian taas nähdään!!!

    http://outikarita.fitfashion.fi/

    Tykkää

    1. Marissa sanoo:

      Niin on, upeita ihmisiä tää blogimaailma tupsahduttanut nenukin eteen ;) <3

      Tykkää

  5. Elina sanoo:

    Ihana teksti ja ihania ajatuksia. Ja ihana kuva susta ja Petrasta! :’)

    Tykkää

    1. Marissa sanoo:

      Tiedät varmasti sisältyväsi tekstin sanoihin, ihana elina <3

      Tykkää

  6. Eve sanoo:

    Kiitos jälleen hyvästä muistutuksesta.
    Helposti tulee ajateltua, etenkin uudessa paikassa, että kunhan nyt edes jonkun saisi kaverikseni. Varsinkin, jos kaikki hyvät ystävät ovat opiskelujen jälkeen jääneet opiskelukaupunkiin tai muuttaneet muualle. (Onneksi on netti ja muut härpäkkeet, eikä tää maa nyt ihan niiiiin iso ole…)
    Mutta onneksi niitä ystäviä tosiaan ”tupsahtelee”, vaikka välillä on melkein epätoivoinenkin olo, että saako niitä enää näin aikuisiällä mistään… (:D)
    Epätoivoinen ja turhautunut siitäkin, ettei haluaisi aina olla se, joka ehdottaa tai kysyy esim. kahville. Vastaanotto on kyllä ollut iloinen ja positiivinen, mutta tuntuisi se vastavuoroinen ”aloite” myös kivalta… :)
    Ehkä juuri itsellänikin taustalla ollut kiusaaminen on jättänyt jälkensä; tykkääkö musta oikeasti kukaan?
    Onneksi kavereita on löytynyt hyvin monesta yhteydestä, enkä ole halunnut antaa periksi. Kyllä mä vielä saan ystäviäkin. Ne pienet ystävyyden idut sekä kauempana asuvat ystävät ovatkin sitten kullan arvoisia!

    Tykkää

    1. Marissa sanoo:

      varmasti monelle tuttuja tuntemuksia Eve. Kiusaaminen on asia, joka jättää pitkään arvet ja se tulee vaikuttamaan varmasti todella pitkään omiin valintoihin. Ei ole niin helppo lähestyä ja luottaa, kun on nähnyt miten susia toiset voivat olla.

      Ystävyys ei katso aikaa tai paikkaa, eikä sitä kauanko ollaan erossa. Yksikin hyvä ystävä, joka asuaa edes samalla pallolla, on huipputärkeä <3

      Tykkää

  7. Elina sanoo:

    Mie olen huomannut viimeisen vuoden aikana huonojen ystävien vaikutuksen ja sen myötä on jäänyt yksi pitkäaikaisimmista ystävistä pois näihin oikeisiin hyviin ystäviin kuuluvista ihmisistä. Jos aina joutuu itse antamaan enemmän kuin toiselta saa, eikä koskaan omia huoliaan pysty purkamaan (kun toista ei selvästikään haluta kuunnella) ja olokin tuntuu vaivautuneelta, niin ei se ystävyys ehkä ole sen arvoista.

    Muutama hyvä ystävä ja mahtava ihminen elämässä riittää pitkälle, kunhan niitä vain jossain on. Harmillisesti oma rakkain ystävä ja serkku kuoli viime syksynä ja sen jälkeen on toisinaan ollut todella yksinäinen olo. Poikaystävä on maailman paras ja äiti on ihana, mutta kyllä niitä ns. tyttökavereitakin kaipaisi elämäänsä enemmän. Ala-asteaikojen kiusaamisen takia tuntuu vain joskus niin kauhean vaikealta antaa itsestään mitään, edelleen jossain takaraivossa kytee pelko siitä, että muut pitää vaan tyhmänä eikä ketään kuitenkaan oikeasti kiinnosta.

    Tykkää

Kaunis kiitos kommentistasi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

%d bloggers like this: