Siinä mä makasin rannalla ja näin kuinka eräs erittäin suurikokoinen nainen söi edessäni suurta pakettia lihapiirakoita tyhjäksi. Jälkiruoaksi hän söi vielä paketillisen keksejä. En tuijottanut, en moralisoinut, en oikeastaan ajatellut mitään pahaa. Mietin vain, että onkohan sillä naisella hyvä olla? Hän vaikutti jollain tapaa surulliselta, myös se epäterveellisen ruoan määrä havahdutti. Ehkä hän on yksi niistä, joka ei pidä mistään terveelliestä ja siksi hän on päässyt lihomaan. Mulla itselleni kun tulee niin nopeasti raskas olo, kun syön huonoa ruokaa ja samalla kertyy kiloja. Mietin, että mikähän voisi piristää sitä ihmistä? Onko sillä ollut tosi rankka elämä, vai onko se vain vahingossa alkanut syödä vähän yli oman tarpeensa ja sitten lihonut? Mietin oikeastaan vähän liikaakin, vaikka olisin voinut vain keskittyä itseeni.

Eikö omassakin elämässä olisi tarpeeksi mietittävää, pitääkö aikaa kuluttaa myös toisen elämän pohdintaan ja ”arvosteluun”? 

Havahduin omiin ajatuksiini ja tunsin piston sydämessäni. Lopetin pohdinnan, jatkoin omia juttujani. Kun lähdin rannalta, tämä nainen alkoi jutella. Kehui kauniisti ruskettunutta ihoani, vaihtoi muutaman muun sanan ja hymyili. Mullakin tuli hyvä mieli siitä keskustelusta. Tuli hyvä mieli, että hän aloitti keskustelun ja molemmat voitiin hetki jutella niitä näitä. Sain hänestä myös iloisen kuvan, vaikka siltikin en voi väistää sitä ajatusta, että hänen silmänsä olivat väsyneet ja liikkuminen oli hänelle todella vaivalloista. Harmitti hänen puolestaan.

IMG_8754

Jokatapauksessa, mulla oli kamala olo tämän iltapäivän jälkeen. Musta tuntui kuin olisin ollut kamalan ilkeä sitä ihmistä kohtaan, kun olin ajatellut hänen elämäänsä edes tuntematta koko ihmistä. Ja vaikka ajattelinkin vain hyvää, niin silti tuli sellainen olo, että ehkä olisin voinut vain keskittyä omaan itseeni. Luultavasti niin tekee sekin ihminen, ei tuijota jokaista vastaantulijaa ja mieti heidän vointiaan tai ulkomuotoaan. En minäkään yleensä mieti, tällä kertaa vain satuin siinä hetkessä heräämään niihin ajatuksiin.

En luultavasti olisi kirjoittanut tästä aiheesta mitään, mutta kun luin Katrin tekstin aiheesta ylipaino ja huomasin, miten paljon vihaa ja vastineita se sai aikaan, ajattelin minäkin vähän kirjoitella tästä jotain. En itse ota kantaa aiheeseen sen syvemmin, kun  en ole terveysalan ammattilainen enkä tiedä tarkalleen mitä kaikkea lihavuus aiheuttaa. Kuluja varmasti yhteiskunnalle, mutta niin aiheuttaa moni muukin sairaus. Siksi kai niihin kaikkiin pitäisi puuttua yhtä lailla, mutta vain siinä vaiheessa, kun ne oikeasti koetaan ongelmaksi. Tällä tarkoitan nyt sitä, että niin kauan kunnes ihminen itse tuntee itsensä hyvinvoivaksi, ei kärsi elämässään omista valinnoistaan, kuten esimerkiksi siitä että on lihava, niin hänen myös tulisi saada olla sellainen. Jos joku lääkärissä saa huomautuksen omasta painostaan, niin silloin se tulisi johtua vain terveydellisistä syistä, ei mistään oletusarvoisesta lihavuudesta. Terveellisyydestähän kaikki on lähtöisin. Huumeet eivät ole terveellisiä, ei ole alkoholi, eikä ole tupakka. Ei ole myöskään liikalihavuus.

Niin kauan kun on energinen, hyvinvoiva ja jaksaa suorittaa työnsä, ei painolla pitäisi olla merkitystä

Mutta mikä on sitten ylipainoinen? Onko se sitä, että joku näyttää meistä todella isolta? Onko se jenkkakahvat tai XXXL -koon vaatteet? Rajoja on vaikea vetää. Omasta mielestäni vaarallinen ylipaino on sitä, että ei jaksa enää suoriutua omasta elämästään normaalisti. Kun työt eivät suju ja arki ei toimi. Silloin asiat eivät ole hyvin. Elämä on tehty elettäväksi, ei paikoillaan maattavaksi sairaalan valkeissa lakanoissa.

IMG_8065

Tunsin kerran erään tytön, joka oli kamalan väsynyt aina töissä. Teki puolet siitä mitä muut, ei oikein jaksanut aamuisin herätä. Kiukutteli usein, oli aika vaikea tapaus muutenkin vaikka muuten todella hyväsydäminen ja suloinen. Sellainen hyvä tyyppi, josta todella pidin. Ei olla nähty aikoihin, mutta kuulin hänen laihduttaneen 30 kiloa. Omien sanojensa mukaan hän on edelleen hieman pyöreä, mutta onnellisempi kuin koskaan. Ja toivon, että hän ei laihdu siitä itseasiassa enää yhtään. Hän on niin onnellisen oloinen, että jopa minä kadehdin häntä. Ja mitä olen kuullut, hän tekee töitä enemmän kuin muut. On saanut oman itsensä taas takaisin ja elää enemmän ja paremmin kuin koskaan. :)

Minä ymmärrän lihomisen. Ymmärrän sen, että laihduttaminen on sata kertaa vaikeampaa kuin itsensä lihottaminen.  Me ihmiset ollaan aika helppoja tapauksia siinä, että me ihan itse osataan kyllä ostaa kaupasta herkkuja ja syöttää itseämme. Vielä kun lisätään vähän stressiä ja paineita, niin paketti on valmis. Niin helppoa se on, vaikka jotkut moukat uskaltaakin joskus väittää, että vain laiskat lihovat. Voivoi, kunpa kaikilla meillä olisikin samat geenit ja mieltymykset. Sitten me kaikki varmasti oltaisiin huippu-urheilijoita ja timmejä mimmejä luonnostaan. Ei edes haaveiltaisi herkuista, kaikki isot hypermarketit menisi konkkaan kun ostettaisiin vain luomuporkkanoita suoraan maatilalta ;)

Itse reagoin liikaan stressiin syömättömyydellä ja ruoka ei oikein maistu, mutta silti pystyn ymmärtämään, että useimmilla se menee juuri toisinpäin. Mulla taas tekemättömyys ja laiska olo saa turhautumaan ja silloin syön liikaa. Ja kyllä mullakin kertyisi paljon ylikiloja, jos en liikkuisin niin paljon kuin liikun. Joudun miettimään syömisiäni ja huomaan usein heti, jos alan lihoa. Tällä hetkellä yritän elää vähän siistimmin ja syödä vähemmän sokeria, koska muuten en pian mahdu vaatteisiin. En tahdo lihoa, koska en tahdo olla väsynyt. Huono ruoka tekee väsyneeksi, samalla se lihottaa ja samalla alan voida huonommin. Siitä tulee kierre. Ja niin käy monelle meistä, siksi pystyn älyttömän hyvin ymmärtämään lihomista. Ja kaikille se ei edes ole ongelma. Moni tahtoo olla pikkuisen pyöreä. Eikö siihenkin pitäisi olla lupa?

Tämä oli nyt lähinnä tällainen pohdinta siihen, että saako lihavuutta arvostella, vai pitäisikö olla ihan hiljaa. Sanoisin, että asioista pitää voida puhua ja voida herättää keskustelua. Samaan tapaan pitäisi voida puhua myös nykypäivän fitness ihanteista ja siitä mitä se tekee, miten syntyy ortoreksiaa ja miten syntyy enemmän syömishäiriöitä kuin koskaan. Samaan tapaan pitää voida sanoa ääneen, että liikalihavuus on vaaarallista. Ei asioista pidä hyssytellä, mutta ei myöskään pitäisi osoittaa liikaa syyttävää sormea toisen suuntaan. Jokaisella meillä on oma tiemme jota kuljemme, se tie ei aina myöskään ole saanut alkuaan samoista lähtökohdista.

IMG_5791

Liika arvostelu on aina turhasta. Vähän sama kuin väittäisi masennusta tuntematta, että ”kyllähän siitä nyt voi parantua, hakee vaan apua” ja nipsnaps, kaikki ongelmat on ohi.  Sama siis on väittää, että ylipainoinen voisi sormia napsauttamalla hoitaa itsensä kuntoon. Mikään näistä asioista ei ole mustavalkoista ja tiedän, että Katrikin kirjoitti vain hyväntahtoisesti. Hän siis tosiaan tahtoisi vain levittää sitä ajatusta, että terveellisyys lähtee hyvistä ruokailutottumuksista ja liikunta auttaa meitä voimaan paremmin. Toivon, että sieltä joku nappasi myös tämän ajatuksen, eikä vain ottanut hernettä nenäänsä. Sen herneenkin ymmärrän. Eihän ketään pitäisi arvostella.

Mutta eikö ole hyvä, että herää keskustelua, joka saa välillä nekin ihmiset heräämään, jotka eivät välttämättä ymmärrä, että ongelmat johtuvat juuri ylipainosta? Että sekin, joka on jatkuvasti väsynyt, ehkä huomaisi että syy voi olla myös huonoissa elintavoissa?

Mitä ajatuksia sinulle on herännyt tästä tämän hetkenylipaino aiheesta? Onko sinustakin hyvä herättää eri aiheista keskustelua vai oliko sinusta vain loukkaavaa nostaa liikalihavuus esille? 

 

13 kommenttia artikkeliin ”Onko lihavuus sairaus?

  1. Outi Karita sanoo:

    Tämäkin on aihe mistä on hyvä keskustella! Kirjoitit oikein fiksusti ja älä koe morkkista ajatuksistasi. Kyllähän sussa ajatuksia herättää monenlaiset ihmiset, monenlaisia ajatuksia ja nuo ei kuitenkaan olleet ilkeitä. Mäkin oon sellainen, joka seuraa ympäristöään ja pohtii näkemäänsä kuitenkaan tuomitsematta ja leimaamatta kun ei kuitenkaan tiedä….
    Lihavuus on lisääntynyt esim. siitä kun oli itse lapsi ja nuori eikä aikaa ole edes kulunut nyt niin kauaa. Onhan se huolestuttava ilmiö, josta on hyvä käydä asiallista keskustelua. Huolestuttavaa ylipaino on tosiaan silloin kun se rajoittaa/hankaloittaa elämää ja aiheuttaa sairauksia. Silloin asialle pitäisi tehdä jotain, tähän tarvitaan ihmisen omaa halua, mutta myös tukea ja avun tarjoamista.
    Kyllähän sitä jokainen kuitenkin saa olla juuri sellainen kuin haluaa! Kaikki ei välttämättä silti huomaa että voivat huonosti, ovat tottuneet olotilaansa ja eivät tiedä miten voisi voida….
    Ajatuksia siis heräsi paljon :)

    http://outikarita.fitfashion.fi/

    Tykkää

    1. Marissa sanoo:

      Kiitos Outi. Kiva, että heräsi ajatuksia..Me voidaankin jatkaa juttelua aiheesta viikon päästä kun nähdään! ;)

      Tykkää

  2. Salla sanoo:

    Mulle tuli mieleen juttu jonka kuulin vähän aikaa sitten eräästä entisestä työkaverista. Hän oli jo siihen aikaan kun tunnettiin aika lihava, mutta se ei mitenkään merkittävästi haitannut hänen elämäänsä. Muistan että hän oli tosi kova tekemäön töitä ja kävi usein treenaamassakin. Kehnoa ruokavaliota hän puolustelikin juuri liikunnan määrällä: ”voin syödä mitä vaan koska treenaan”.

    Ajan myötä hän kuitenkin lihoi todella paljon, ja nykyään hänellä on sydänsairaus. Hän joutuu syömään lääkkeitä lopun ikäänsä tai kuolee, ja hän on vasta n.30-vuotias. Tulin tosi surulliseksi kun kuulin. Hän oli niin mukava ihminen ja muutenkin, musta on kamalaa kun joku pilaa terveytensä omilla valinnoillaan, oli se sitten epäterveellinen ruoka tai tupakointi tai mikä vaan. En minäkään ketään tuomitse, olen vain surullinen heidän puolestaan.

    Tykkää

    1. Marissa sanoo:

      Voi että! Ymmärrän pahan mielesi. Ei kuulosta kovin hyvältä kohtalolta.. Voi harmi :/

      Tykkää

  3. henna sanoo:

    Nykyään mediassa näkee paljon ’pudotin 30 kiloa ja nyt harrastan fitnessurheilua’ uutisointia, ja yhtään heitä väheksymättä toivoisin enemmän uutisointia niistä, joilla ylipainoa on vähemmän ja sitä on pudotettu ja löydetty terveelliset elämäntavat. Mulla itelläni on pudotettavaa n. 10kg jotta olisin ihannepainossani. Jaksan tehdä töitä hyvin ja liikkua, mutta huomaan päivittäin miettiväni ylipainoani ja sitä miltä näytän. En ole koskaan ollut tai haaveillut kovin timmistä kunnosta, tavoitteena olisi sellainen kroppa etten koe tarvetta vetää vatsaa sisään, ja sellainen olo on ollut 10kg sitten :)

    Tykkää

    1. Marissa sanoo:

      Hmm… ymmärrän tämänkin kannan! Media tuppaa vaan tarraamaan niihin kaikista suurimpiin painonpudotuksiin ja ne joille tulee ”vain” elämänmuutos ja putoaa muutama kilo, he eivät ylitä uutiskynnystä.

      Tuo kymmenen kiloa lähtee hyvin elämäntapamuutoksella (toki en tiedä onko sulla siihen ihan oikea tarve, vai omasta mielestä olet liian suuri?) pikkuhiljaa ja kun vähän muuttaa valintoja. Aerobisella treenillä ja sokerin pois jättämisellä saat vatsan kuriin jos vain jaksat olla kärsivällinen. Itsekin yritän samaa kesän jälkeen, kun huomaan ekaa kertaa elämässäni, että mulle on kertynyt vastaa. hih, tätä se vanheneminen kai teettää :)

      Tykkää

  4. Hertta sanoo:

    Hyvä kirjoitus tärkeästä aiheesta! Itselläni ei ole ikinä ollut ylipaino ongelmaa vaan yleensä häälyn normaalipainon ja alipainon rajalla. On kuitenkin tärkeää muistaa, että jokaisen keho toimii eri tavalla eikä ylipainoisia ihmisiä mielestäni pidä tuomita. Kyllähän muistakin syömishäiriöistä aiheutuu kuluja yhteiskunnalle jos siltä kannalta lähtee asiaa miettimään… Esimerkiksi anoreksiasta parantuminen vaatii paljon ammattiapua ja tuskin anorektikkojakaan tuomitaan yhteiskunnan varojen kuluttamisesta. Tärkeintä olisi kuitenkin nähdä ihminen siellä kilojen takana ilman ennakkoluuloja :)

    Tykkää

    1. Marissa sanoo:

      Kiitos sullekin Hertta, hyvin sanottu! Me ollaan ihmisiä, ei koneita. Ja onneksi niin.

      Tykkää

  5. Maarit sanoo:

    Hyvä kirjoitus ja pohdinta!!!
    Mä olen ollut tosi ylipainoinen (108kg) ja myös tosi laiha (50kg) joten tuttua molemmat ääripäät. Nyt olen tyytyväinen ja lievästi ylipainoinen 160cm 68kg. Hiukan tässä joutuu sinnitteleen,että paino pysyy kurissa. Syyt heittelyyn on reumassa ja sen mukanaan tuomissa oheisilmiöissä,kuten lääkitys,leikkaukset jne. Mutta koitan huolehtia kunnostani ja syödä oikein ja hyvin terveellistä ruokaa. Sipsit ja mäkkärit ei ole mua varten olleet koskaan…Mutta näin,taiteillessani tasapainon saavuttamisekseni,olen pistänyt merkille,varsinkin nyt kesällä,että ylipainoisten ja todella lihavien määrä on kasvanut joskin on myös treenaavien ja timmien ihmistenkin…Pääasia ois,että oli ihminen millainen vaan,että hän viihtyy nahoissaan eikä häntä ylenkatsottaisi missään kohtaan. Lihomiseen on usein muitakin syitä kuin vaan lihominen.

    Tykkää

    1. Maarit sanoo:

      Siis muitakin syitä kuin SYÖMINEN! Hups…ajatuskatko. :)

      Tykkää

    2. Marissa sanoo:

      Kiitos Maarit! Ihan totta puhut ”Pääasia ois,että oli ihminen millainen vaan,että hän viihtyy nahoissaan eikä häntä ylenkatsottaisi missään kohtaan. Lihomiseen on usein muitakin syitä kuin vaan syöminen.” oli lauseena hyvä kiteytys. Meillä on eri kohtaloita ja kuten sullakin, toinen sairaus taustalla. Vaikkakin täytyy sanoa, että et kuulosta mitoiltasi yhtään liian suurelta, mutta toki en tiedä mikä oma olosi on vartalossa yms. :)

      Tykkää

    1. Marissa sanoo:

      Kiitos linkkauksesta, hyvä teksti. Musta tosi hyvää asiaa ja oon aivan samaa mieltä monesta jutusta mitä siinä kirjoitettiin. Jokaisen ei pidä mun mielestä olla rasvaton, ei ainakaan niin että se on kärsimystä koko elämä. Pitäisi olla omassa kehossaan ja viihtyä siinä. Siitä se terveellisyys lähtee.

      Tykkää

Kaunis kiitos kommentistasi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: