Ne sanoo, että se johtuu siitä että vanhenen. Keho ei hei toimi enää kuten kaksikymppisellä. Niin, ei näytä toimivan ei. Enää ei sulatella kesäjäätelöitä lenkkipolulla hetkessä, eikä yksi pitkä lenkki pudota vyötäröltä kiloa pois. Siltä se tuntui nuorempana. Pitkä lenkki kavensi heti uumaa, housut mahtui kiristämättä päälle. Nyt, kun ikää on enemmän, en enää toimi samoin. Housut kiristää vaikka mitä tekisi. Vaikka vaihtaisi isompaan kokoon ja juoksisi lisää. Siellä ne on ja pysyy.

Keho muttuu, mutta niin muuttuu ajatuksetkin. Törmäsin eilen vanhaan tuttuun, jonka olen tuntenut jo aivan nuoresta saakka. Hän oli sitä mieltä, että olen edelleen sama babyface kuin aina ennenkin ja että on hyvä etten vanhene juurikaan. Paitsi ehkä puheiltani, ne kun ovat jo vuosia olleet vain työtyötyö ja treenitreenitreeni, kun samaan aikaan muut vielä puhuivat opiskeluista ja dokaamisesta. No, en tiedä onko siinä nyt mitään aikuisuudesta kyse, ehkä enemmänkin ihmisten eroista. En ole koskaan ollut vain bailauksen perään ja musta oli kiva jo neljätoista vuotiaana tienata omat rahani. Kivaa toki sekin hauskanpitokin, en sano etten olisi tehnyt sitäkin aina ihan riittävästi, mutta se on liian rankkaa keholle pitkän päälle. Paljon enemmän olen saanut itrti töistä ja treeneistä.

IMG_8940Ihmeellistä ajatuksenjuoksua tämäkin aamu. Nuo kehoon liittyvät ajatukset on heränneet mieleen ensimmäistä kertaa tänä kesänä, kun huomaan ettei keho tosiaan tottele enää kuten ennen. Lihominen on nopeampaa kuin laihtuminen, enää ei niin vain tehdäkään muutoksia. Ja vaikka söisin kuinka vain terveellistä ruokaa ja siihen päälle vain vähän herkkuja, niin siltikin se alkaa näkyä. Ihan sama käveleekö sitä kymmenen kilometriä päivissä vai kaksikymmentä, niin täytyy sitä selvästi vähän miettiä että mitä suustaan alas laittaa. Siis oikeasti miettiä, ei vain hetkittäin kieltäytyä parista suklaapalasta. Kokonaisuuden tulee olla paljon tarkemmin mietitty.

No, totesihan se puhelinmyyjäkin, että alan lähestyä kolmeakymmentä. Hih, hauska ajatus, enkä tosiaan kriiseile siitä ollenkaan. Ulkonäöstä sitä ei aina tosian niin huomaisi, mutta nyt taidan itse vihdoinkin olla siitä asiasta erittäin perillä. Kyllähän ikä tuo erilaisia asioita, mutta useimmat niistä ovat vain hyviä. Kehittymistä, kokemuksia, kärsivällisyyttä. Sitä kaikkea ainakin itse koen saaneeni tässä vuosien aikana. Niin ja no, nyt ensimmäistä kertaa tänä vuonna mulle on ilmestynyt myös vatsamakkara. Onko se ikää, vai onko se oma mieli joka ei oo laittanut vastaan liikaa? Ei se niin mua häiritse. Tää kaverikin, johon törmäsin, kommentoi että näytän paremmalta kuin vuosiin. Olin kuulema joskus aiemmin liian laiha, sellainen sinttiäinen. Nyt näytän naiselta. En esitellyt sille mun vatsamakkaraa, eikä ollut tarve. Vaatteet päällähän me ulkona kuljetaan, ei kukaan näe mitä siellä paidan alla on lymyämässä. ;)

Näytänkö naiselta? Siltä se myös tuntuu. Vaikka kuinka babyface olisinkin kasvoitani, niin vartalo alkaa olla eri mieltä.

IMG_8385

Keho muuttuu koko ajan ja siihen pitää tässä jatkuvasti totutella. Kasvu on aina kehittymistä ja vaikka keho ei ehkä vanhetessa enää ihan samaan tapaan ota käskyjä vastaan, se on oppinut matkalla kaikenlaista muuta. Esimerkiksi nyt vaikka tuo kärsivällisyys. Sen voi mitata siinäkin asiassa, että vaikka vatsassa on joku ihan kummallinen makkara, en koe tarpeelliseksi saada sitä päivässä pois. En koe, että panikoidun yhdestä lisäkilosta joka on tullut paikkaan, johon ei ennen kertynyt mitään. Olen aina ollut pyykkilautavatsa, mutta nyt tilanne on toinen.

Hassua, miten en olisi koskaan ennen uskonut sitä mitä vanheneminen tuo. En tiennyt mitä se tarkoittaa, että keho muuttuu. Nyt tiedän. Vaatii totuttelua, mutta se tuntuu myös hyvältä. Peilistä mua takaisin katsoo nykyään nimittäin nainen, ei enää pikkutyttö. Ja se tuntuu todella hyvältä.

Koska sinä huomasit kasvaneesi aikuiseksi? Onko kehossasi suurta eroa siihen, mitä se oli parikymppisenä? 

 

 

18 kommenttia artikkeliin ””Et oo hei enää parikymppinen”

  1. Laura sanoo:

    Kokonaisuuksien miettiminen on se juttu :) Ihanan tasapainoinen asenne sulla!

    Itse kolmekymppisenä olen huomannut, että viikon ”rennot” syömiset (sis. drinkkejä ja 1-2 jälkkäriä kevyen normaaliruoan ja kevyen liikunnan lisäksi) sulatellaan kuukauden tiukemmalla linjalla. Ei todellakaan siis yhdellä tai kahdella vähemmän pitemmällä lenkillä… Herkkuja voi siis edelleen syödä, mutta mikäli hoikkana haluaa pysyä, niin vain 1-3 herkkua/drinkkiä per viikko oon huomannut. Tämä siis normiruoan päälle. Toki jos alkaa syödä vähemmän normiruokaa, niin sitten voi herkutella enemmän ilman painonnousua, mutta se alkaa tuntua sitten jaksamisessa ja voinnissa aika pian. Mutta onneksi söin paljon herkkuja ja roskaruokaa nuorena, niin nyt pärjää huoletta vähemmällä!

    Tykkää

    1. Marissa sanoo:

      Näinpä, kokonaisuus on tärkein. Ja se, että kunhan itsellä on hyvä ja terve olo, ei kropan muoto ole niin olennainen. Usein kun tyytyväisenä sitä näkee itsensäkin paremmassa valossa. :)

      Tykkää

  2. Elle sanoo:

    Ihana asenne sulla ja muutenkin oot aivan ihana positiviinen ihminen! :)

    Itse olen vasta parikymppinen, mutta kyllähän sen jo nyt huomaa että herkut ei lähde kropasta samaan tahtiin pois kuin ennen. Tai ehkä sen tiedostaa paremmin kuin ennen mitä herkut tekee kropalle ja asiaan kiinnittää enemmän huomiota? Ikää en tässä kohdin ”syytä” mutta hormonitoiminta varmasti osaltaan näyttelee suurta roolia.

    Tykkää

    1. Marissa sanoo:

      Hormonitoiminnalla varmaan iso osa tähän kaikkeen, se taitaa säädellä niin paljon meidän kroppaa ja oloa. Siksi sitä asennetta vähän välillä tarvitankin, ei oo aina helppoa olla nainen :D

      Tykkää

  3. Hemu sanoo:

    Loistava ja kadehdittava asenne ja suhtautuminen omaan kroppaan! Itsellä ikää kohta 26v ja itse en ole vielä hyväksynyt asiaa yhtä hyvin. Kesällä on viikonloppuisin tullut syötyä rennommin ja myös muutaman kerran juotua alkoholia mikä ei normielämääni kuulu, kesäisin ja muutamat juhlat vuodessa. No nyt sitten makkara tervehtii myös täällä, itsekin olen tottunut kiinteään vatsaan. Lisäksi vielä loma edessä isossa porukassa, olen kauhuissani, miten voin makkaraltani laittaa bikini päälle kun vatsa ei olekaan normilitteä. Lisäksi ahdistaa se, että tietää, että isossa porukassa lomalla syöminen ei välttämättä ole ihan parhaasta päästä. No koitan tehdä mahdollisimman paljon hyviä valintoja ja olla soimaamatta itseäni ja vihaamattani itseä liikaa. Jos sinulla on tsemppineuvoja itsensä hyväksymiseen tässä tilanteessa ja elämässä yleensäkin otan mielelläni vinkkejä vastaan. Kiitos ihanasta ja aidosta blogista ja hyvää kesää sulle!!! :)

    Tykkää

    1. Marissa sanoo:

      Kiitos Hemu! Mulla taitaa olla kyse vuosien työstä ja siitä, että oon jo nuorena stressannut niin paljon ulkonäöstä, etten enää vain jaksa. Niitä ajatuksia on työstetty ja nykyään olen vain ja ainoastaan tyytyväinen siitä mitä mulla on. Tahdon liikkua paljon ja yrittää pitää itseni terveeni. Parit makkarat vatsassa ei niin huoleta, kunhan vaan yrittää tsempata ettei niitä tulisi hurjasti lisä ettei tulisi niin raskas olo. :)

      Anna itselles armoa. Oot hyvä tuollaisena, vaikka se klisee lauseena onkin. Ja hei, on aika vilunen kesä, niin eipä haittaa vatsamakkarat, kun ei voi paljoo bikineitäkään pukea päälle ;)

      Tykkää

      1. Hemu sanoo:

        Kiitos vastauksestasi! Hulluinta on, että palasin juuri etelän lomaltani ja kun katson lomakuvia olen aivan ällikällä päähän lyöty, varsinkin ensimmäisten päivien lomakuvat ovat aivan täydellisiä, miten olen voinut edes valittaa kropastani!! Miten olen kehdannut! Lomakuvat kyllä todella avasivat silmäni uudelleen, ja tosiaan niin kun uudemmassakin postauksessa kirjoitat, nainen usein arvioi kokonsa väärin. Minulla on itse asiassa unelmakroppani tällä hetkellä ja vaikka loma vähän pöhötystä toikin erilaisen ruokavalion ja alkoholinkin nautinnan ansiosta uskon ja tiedän, että kohta olen taas normaali minä ja täydellinen sellainen :) Hyvää kesää ja kiitos mahtavasta blogista! Jatka samoilla pohdiskelevilla aiheilla!

        Tykkää

        1. Hemu sanoo:

          Tosiaan tuota makkaraa, josta ekassa kommentissa puhuin ei sitten ollutkaan edes olemassa kun lomakuvia katsoo :D Niin hullua siis tapahtuu ihmisen pään sisällä..

          Tykkää

        2. Marissa sanoo:

          Haha! Aika nopeasti sitä oma mieli muuttuu.. Oon katsonut joitain kuvia myös jälkikäteen ja vuodenkin jälkeen jo huomaa, että sitä on ollut ihan kierokatseinen. Kai sitä vaan paremmin osaa tähystää menneisyyteen. Ei ole niin ankara itseään kohtaan, vaan näkee asiat premmin silloin :)

          Tykkää

        3. Marissa sanoo:

          Kiitos tosi paljon kivasta kommentista! :)Sulle ihanaa syksyä ja pidä tuo asenne!!

          Tykkää

        4. Hemu sanoo:

          Kiitos samoin sulle!! :)

          Tykkää

  4. memmi sanoo:

    Itehän oon vasta 21v, joten sitä en oikein voi kommentoida onko mun keho erilainen kuin parikymppisenä. Mutta tosiaan, kyllähän sitä jo nyt on alkanut huomaamaan, että eipäs ne syömiset lähdekään ihan yhtä helpolla kuin vuosi pari sitten. Ja helpommin alkanut myös näkyä kaikki ylimääränen mikä on mennyt suusta alas. Sulla on kyllä mielettömän hyvä asenne noita muutoksia kohtaan, vau! Mä luulen nimittäin, että mulla on kolmenkympin kynnyksellä kahta kauheemmat kriisit, koska jo nyt on ollut välillä vähän vaikeuksia sulatella tätä asiaa.. :D

    Tykkää

    1. Marissa sanoo:

      Kiitos, yritän pitää asenteeni rentona. Elämä on nautintoja varten , ei vain vahtaamista ja stressaamista. Tosin sinun iässä stressasin kyllä vähän liikaakin, joten ihanaa että ne ajat on ohi ja osaan nykyään antaa itselleni vapauden olla ihan vaan minä :)

      Tykkää

  5. Tiia sanoo:

    Mulla on ikää 24 vuotta, syksyllä tosin 25 ja siis ei mulla ole vielä yhtään sellainen olo että olisin edes aikuinen! :D Sen takia kuulosti masentavalta tuo kolmenkympin lähestyminen. Tuntuu että en ole itse saanut vielä mitään aikaiseksi tässä elämässä ja nytkin olen vaan epätoivoisena työnhaussa, ei tietoakaan asuntolainoista, parisuhteista tai mistään! :D Toisaalta onhan tässä aikaa ja jokainen etenee omaa tahtiaan. Joskus voi tapahtua vuodessakin hullun paljon asioita niin se jotenkin lohduttaa että ei tässä ole mitenkään jäljessä, vaikka 25 täyttääkin. Jotenkin se tuntuu vaan hullulta että kohta on lähempänä sitä 30 vuotta kuin 20 vuotta, vaikka elämäähän se vaan on. Lohduttaa myös että viidessäkin vuodessa ehtii tapahtua vaikka mitä. :D

    Sulla on kyllä ihanan rento suhtautuminen ikään ja armollinen pitääkin olla sen oman kehon suhteen. Mua aina ahdistaa jos näen reilusti yli 30-vuotiaita naisia, jotka vieläkin itkevät vatsamakkaroita tai selluliitteja, koska todella toivon että en tee itse sitä samaa enää sen ikäisenä! :D Jotenkin haluaisin uskoa että ikä tuo lisää itsevarmuutta ja sitä hyväksyntää. :)

    Tykkää

    1. Marissa sanoo:

      hih, mulla oli vielä sama olo vuosi sitten :D Mietin, että kroppa on toiminut aina samoin ja en ymmärrä että mitä muka tulee muuttumaan. No, nyt se tässä vuoden aikana onkin sitten muuttunut. Oon kyllä aina lihonut helposti, mutta nyt huomaan että kaikki on vaikeutunut vieläkin enemmän. Onneksi näitä asioita on vaan tullut pohdittua niin nuoresta saakka, niin eipä tuu paljoa stressattua. Kuuluhan meidän ajan kanssa muuttuakin. En tahdo kolmekymppisenä olla enää ihan pikkutyttö, vaan naisena ja naisellisena viihdyn paremmin :)

      Rento asenne lähtee siitä, että tahdon nauttia elämästä ja tiedän että mulla on vain tämä yksi elämä. Toista mahista ei saa :)

      Tykkää

      1. Hemu sanoo:

        Loistava ja esimerkillinen asenne Marissa!!! :) Tästä varmasti moni haluaa ja voi ottaa oppia!

        Tykkää

  6. Satu sanoo:

    Itse oon 24 eikä kroppa näytä enää yhtään siltä kuin parikymppisenä, vaikka vuosia on tullut noinkin vähän lisää. Painan enemmän kuin koskaan. Ihan vaan siitä syystä, että liikkumiseni on vaihtelevaa. Ruokailut on pysyneet samoina, epäsäännöllisinä ja joskus syön enemmän ja joskus unohdan syödä kokonaan. Välillä skarppaan ja syön suositusten mukaan ja välillä en vaan jaksa panostaa. Välillä en pysty liikkumaan juuri ollenkaan, kun tulee huonoja päiviä. Kroppa reistaa, vaikka en ole mikään ylipainoinen. Omiin silmiin olen isompi kuin koskaan, mutta muiden mielestä ihan normaali tai vain vähän muuttunut. Nyt minusta saa kiinni, mutta en halua saada mahastani kiinni. Heräsin oikeastaan itsekin tähän ulkomuotooni, kun katsoin vanhoja kuvia. Olen pitänyt aina itseäni normaalina tai isona, mutta oikeasti olen joskus ollut laihakin. Tällä hetkellä tärkein tavoitteeni on saada itseni kuntoon ja jatka elämää ilman jatkuvaa kipulääkitystä. Odotan jo, että pääsen liikkumaan enemmän, kävelemään pidempiäkin lenkkejä ja jumppaamaan kotona enemmän kuin mitä nyt saan tehdä. Viisi vatsalihasta tai rangankiertoa päivässä tuntuu niin vähältä, määrällisesti ei juuri miltään, mutta nyt täytyy mennä kropan ehdoilla ja noudattaa fyssarin neuvoja.

    Blogisi piristää niin paljon päiviäni ja asenteesi on ihan mieletön. Kiitos sinulle!

    Tykkää

    1. Marissa sanoo:

      Kiitos itsellesi kun käyt kommentoimassa usein. On mukavaa, että teitä on vakkareita usein kertomassa omia ajatuksianne ja kuulen, että herättääkö kirjoitukset ajatuksia johonkin suuntaan. Ja no, tämä aihe herätti hyvinkin!

      Menet kroppasi ehdoilla, ei ole mihinkään kiire. Muista nauttia kaikesta edistyksestä mitä teet, usein kun mieli ei oikein osaa seurata perässä ja sitä unohtaa niin nopeasti ne omat saavutukset. Ole onnellinen omasta kropastasi <3

      Tykkää

Kaunis kiitos kommentistasi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: