Pahinta on se väsymys, jota ei meinaa millään voittaa. Tekisi mieli vain jäädä paikoilleen ja tekisi joskus mieli jättää suorituskin kesken. Kun ei vain oikein huvita tai johonkin muka sattuu. Yleensä se on vain kuviteltua kipua, laiskuuden tuoma illuusio. Niin ainakin uskon.

Silloin kun en jaksa edes lähteä liikkeelle, yritän aina miettiä sitä oloa, jonka urheilusuoritus tuo. Käyn päässäni läpi viimeisiä treenejäni ja yritän pohtia, että miltä se tuntuu. Mikä se hyvä olo on, joka sieltä lopulta palkitsee? Yleensä se kyllä toimiikin ja viimeksi tänään sain itseni motivoitua parempaan suoritukseen. Lähdin aluksi vain kävelmään, mutta päätinkin kesken kävelyn, että nyt on yritettävä vähän juosta. Reipas kävely tuo usein mulle hyvin energiaa ja lopuksi saatan tehdä pienen lenkin kun kroppa on energisempi. Selän kanssa on tullut vähän araksi viime aikoina ja olen jotenkin ruvenut liikaa himmailemaan. Kai se johtuu siitä, että en halua riskeerata työtä ja sitä, että yhtäkkiä olisin puolikuntoinen. Onneksi kuitenkin tiedän, että kun osaa vähän katsoa mitä voi tehdä ja kunnioittaa kehon tuntemuksia, niin hyvin menee. Ja saa muuten pitkillä kävelyilläkin itsensä aika väsyneeksi. Pitää vaan kävellä lujaa ja usein mun vauhti näillä minijaloilla onkin sellainen 7 kilometriä tunnissa. Ei kai se nyt ihan hidas tahti ole, eihän ;)

Mutta niin, tänään lähdin vielä kävelyn jälkeen kunnon juoksuun radalle ja sain loppuun todella hyvän treenin aikaan. Hiukset sojotti joka suuntaan, kun ei ollut ns. lenkkiponnaria päässä (juoksuun mun pitää oikein sitoa hiukset päähän, ettei ne valu koko ajan ja hypi joka suuntaan!) ja hymyilin leveää hymyä, kun lenkki oli juostu loppuun. Urheilukentän alusta on selälle vielä tosi armollinen. Antaa myöten ja on helppo hölkkäillä. Siellä oli vielä koko kenttä täynnä nuoria poikia ja tyttöjä pelaamassa fudista innoissaan. Oli jotenkin tosi kannustava ilmapiiri ympärillä :)

IMG_9849 IMG_9857 IMG_9859 IMG_9863 IMG_9867Lenkin jälkeen söin vähän välipalaa, tein vielä tunnin töitä ja katselin netistä miten mies pärjää pelatessa Kööpenhaminassa. Koukutuin hetkeksi siihen ja nyt ajattelin, että voisin lähteä käymään kaupassa. Tekisi mieli jotain kivaa iltapalaa, mutta koska en oo käynyt kaupassa, kun viimeksi joskus viikko sitten, on kaappi aika tyhjä. Luultavasti tosin käy niin, että kuitenkin jään vain kotiin kirjan kansa ja syön kaapista muruja mitä löytyy. Ehkä siellä on vielä jotain kuivia näkkärin kannikoita jäljellä? Tai paistan pelkkäää sipulia, sitä näytti olevan pari pussia… En tiedä miksi sitä on rahdattu kotiin pussikaupalla, mutta ehkä se on ihan herkullista jos on liian laiska kauppaan :D

Ihana olo tämän päivän hyvästä treenistä, kilometrejä tältä päivältä on taittunut sellaiset 12 kilometriä. Ehkä vielä illalle vähän kävelyä ja siinähän on jo aika paljon liikkumista yhdelle päivlle. :)

Mitähän kivaa liikuntaa huomiselle keksitään? :)

2 kommenttia artikkeliin ”Enemmän kuin itseltäni odotin!

  1. Niina sanoo:

    Tuo on muuten totta, että joskus kävelystä innostuukin juoksuun. Ensin pitää vaan lämmittää kroppa, niin kulkee hyvin. Taidan kokeilla tänään samaa, koska juoksu ei oo napannut aikoihin. Jos tänään vaikka.

    Hienoa päivää sinne!

    Tykkää

    1. Marissa sanoo:

      Kiitos Niina! Toivottavasti innostuit käymään lenkkeilemässä :)

      Tykkää

Vastaa käyttäjälle Niina Peruuta vastaus

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

%d bloggers like this: