Rakas päiväkirja. Tänään selkäni on voinut oikein hyvin. Mitä nyt välillä säryt iskevät alaselkään ja kun makaan vatsallani, en oikein pysty olla mukavassa asennossa. Nukahtaminen on joskus vaikeaa ja silloin nostan jalan koukkuun. Myös kävellessä vähän sattuu, mutta usein se loppuu, kun jatkan kävelyä. Joskus kierrän pidemmän lenkin, ettei tarvitsisi mennä kotiin ja odottaa sitä kipua. Se tulee salakavalasti. En tahdo valittaa, ei se ole mikään kovin paha kipu. Sellainen jatkuva. Vähän niinkuin hyttynen inisisi korvassa, ei kovaan ääneen, mutta kuitenkin niin, että se ärsyttää. Tekisi mieli läimäistä, mutta mitäs siinä läimäiset. Itseäsikö? Kun ei se auta. Lepo auttaa. Siksi nytkin lepään ja rentoudun. Kyllä se taas siitä. Oikein hyvin se kuitenkin voi siihen nähden, että joskus siihen sattui kamalasti enemmän. Nyt voin sentään kävellä ja tehdä töitä. Se taitaa tällä erää olla ihan riittävästi. Se on enemmän kuin voisin pyytää. 

IMG_4519

Ennakkotietona uusille lukijoille: Selkäni oireili pitkään vuonna 2013 ja pian mulla todettiin välilevynpullistuma. Asian kanssa on taisteltu pian kaksi vuotta ja selän kunto vaihtelee vähän kuukauden mukaan. Joskus voidaan paremmin, joskus huonommin. 

Ehkä olette huomanneet, että tämän blogin liikuntakertomukset on ajan kanssa muutuneet melko yksipuolisiksi. Urheilupäiväkirjoja ei juurikaan ole ja vaikka välillä harrastan monipuolisiakin juttuja, niin aina on paluu yksinkertaisimpaan liikuntamuotoon, eli kävelyyn. Viimeksi eilen kirjoittelin teille elokuun kilometreistäni ja siitä, miten aktiivinen oon onnistunut olemaan. Ahkeran kävelyn lisäksi teen paljon keskivartalon treeniä. Nämä asiat johtuvat juurikin mun selästäni ja vaikka tahtoisinkin tehdä ihan kamalasti muuta liikuntaa, se ei aina ole mahdollista. Tyhmyyksissäni käyn välillä juoksemassa ja jossain välissä myös intoudun combatista, mutta totuus on, etten ehkä saisi harrastaa niitä lajeja. Mieli ei vaan aina anna periksi, enkä osaa olla paikoillani. Se on ylitsepääsemättömän vaikeaa. Rankka hikoilu tuntuu liian hyvältä.

Onnistuin ihan itse hommaamaan itselleni välilevynpullistuman, joten mun on myös totuttava elämään sen kanssa. Ja oonhan mä tottunutkin. Ei siitä jaksa juurikaan enää edes jauhaa, kun se tuntuu aivan liian arkipäiväiseltä. Ja kun niin monilla on samoja vaivoja ja ne ovat varmasti paljon pahempia. Mähän pystyn sentään elää ihan normaalia elämää. Kävellä esimerkiksi ja tehdä töitä. Ihan kaikkea mitä nyt normaaliin elämään kuuluu.

Eikai se enää kipeä ole, kun ei se oo yhtään valittanut siitä.

Asioista ei jaksa koko ajan valittaa. Kotona voi joskus jotain sanoa selkäkivuista ja kun joku kysyy miten voin, niin saatan kertoa muutamalla sanalla selästäni. En silti jaksa joka kadun kulmassa kertoa mistä ottaa tai joka toinen päivä kertoa, että nyt on vähän taas ranka jäykkänä. Kun sitä se usein on. Olen mieluummin hiljaa ja kuntoutan sitä. Eikai se valittamalla parane, kuten ei mikään muukaan. Teen tietynlaisia harjoitteita päivittäin ja pyrin kävelemään paljon. Teen corea sen minkä pystyn. Joinain aikoina saan tehtyä enemmän, joskus teen vaan pientä pumppaavaa sisempiä lihaksia vahvistavaa liikettä. Isommat liikeradat eivät onnistu, eivätkä ne tee hyvää. Tällä hetkellä pystyn tehdä vähän enemmän ja vähän rankempiakin pitoja, mutta joskus pitää vain tyytyä todella pieneen liikkeeseen. Oonkin onnistunut tunnistamaan milloin liikkeitä voi tehdä ja milloin ei ehkä kannata edes yrittää. Ei ole kuitenkaan edes yhtä päivää, etten muistaisi harjoittaa keskivartalon lihaksistoa. Syvät vatsalihakset on kuitenkin koko kehon tukiiliivi. Pitävät mut pystyssä.

IMG_4497

Jos sulla on joskus ongelmia selän kanssa, tulet oppimaan, että ne kaipaavat kaverikseen kärsivällisyyttä. Jos tämä salaisuus ei ole vielä teille asti kulkeutunut, niin olen ihmisenä ihan liian malttamaton ja mun kohdallani selkäkivut on olleet todella suuri haaste. Kaikki heti nyt -ajatus pätee ihan kaikkeen elämässä, niin myös tähän ongelmaan. Nimimerkillä kun päätetään että ostetaan asunto, niin se ostetaan viikossa. Kun päätetään, että nyt mennään kauppaan, niin sinne myös mennään heti, eikä illalla. Kaikki heti nyt. Myös mielellään terve selkä kiitos.

Olen myös erittäin kärsimätön olemaan paikoillani ja vaikka opinkin kärsivällisemmäksi silloin kun selkä ekaa kertaa meni huonoksi, en silti ole siinä vielä kovinkaan hyvä. Joku kärsivällisempi olisi varmasti jo saanut tämän selkävaivan selätettyä (heh, onpa hauska sanonta muuten!) tai sitten ei olisi. Turha kai syyttää itseään liikaa, mutta ketäpä muuta syyttäisi. Ihan on oma selkä ja itse onnistun sitä rasittamaan joskus liikaa. Päivät selän kanssa ovat tasapainoilua ja joskus sitä onnistuu ja joskus ei. En masennu tämän asian kanssa kovin helposti, mutta kyllä mä myönnän että joskus hirvittää miten huonossa kunnossa olen jo tämän ikäisenä. Eihän se nyt kovin mieltä ylentävää ole, että alle kolmekymppisenä pitää kertoa tällaisista ongelmista lääkärille. Tai tutuille tai kelle vain. Siksi jätän usein kertomatta. Kaikki on ihan hyvin.

Välillä mua myös vähän naurattaa, kun ihmiset luulevat että urheilen kamalat määrät ja mun elämäni on pelkkää urheilua. BUAH. Ei se kuulkaa ole. Vaikka käveleekin 70 kilometriä viikossa, se ei tee elämästä kovin urheilullista. Liikkuvaa kylläkin. Mutta eikö jokaisen kannattaisi liikkua paljon? Eikö kävely olisi ihan jokaiselle meistä ihan hyvästä? :)

 

Mun selkäni ei välttämättä koskaan tule olemaan kunnossa. Olen hyväksynyt sen tosiasian jo aikaa sitten, se nyt vain on mun elämääni. Ja jos nyt jotain positiivista tästä koko jutusta pitää sanoa, niin oonhan mä oppinut aikalailla rauhoittumaan tämän selän ongelman myötä. Vaikka oonkin kärsimätön tapaus, niin kyllä tämä täti on oppinut olemaan paikoillaan niin hyvin, että välillä voisi jopa kutsua laiskaksi. ;) Jotain hyvää siis muodostunut tästäkin ongelmasta. Kuten aina kaikesta. Kaikessahan on hyvät ja huonot puolensa.

IMG_4526

Tästä tuli taas tällainen maratonpostaus, eikä juurikaan mitään vahvaa asiaa. Selän kunto vaihtelee, mutta oikeastaan se voi ihan hyvin. Pystyn elämään normaalia arkea, mutta urheilu on vähäistä. Onneksi elämässä on muutakin kuin urheilu, eikä kaikki ole kiinni siitä miten paljon pystyn juosta tai kuinka paljon kyykkään salilla. Että sellaisia selkätarinoita tällä kertaa. Tiedän, että siellä lukijoissa löytyy paljon selkäongelmaisia ja en voi toivottaa muuta kuin paljon tsemppiä selän hoidon kanssa. Rankkaa se on, mutta pitää muistaa olla käsivällinen. Pitäkää mieli kirkkaana ja muistakaa vain yksi asia: älkää pysähtykö, pitäkää keho liikkeessä. Meidän on tehty liikkumaan ja samaa liikettä kaipaa selkäsi.

Miten sun selkäsi jaksaa? Muistathan liikkua ahkerasti istumatyön vastapainoksi? 

 

ps. Postauksen kuva on otettu tasan vuosi sitten. Silloin olin viettämässä syyskuuta hieman eri maisemissa ja nassu oli astetta vaaleampi ;)

 

13 kommenttia artikkeliin ”Selkävaivaisen tarinoita

  1. Terhi sanoo:

    Moikka! Aloitin jokin aika sitten lukemaan blogiasi enkä oikein ollut perillä kunnolla selkäsi ongelmasta – vasta kuin nyt tämän postauksesi myötä. Minä kuuluun juuri noihin henkilöihin, jotka ajattelee, että elämäsi on yhtä urheilua.
    Ja hieman kateellisena kertomuksiasi olen lueskellut, sillä olen itse joutunut lopettamaan elämäni pitkäkestoisimman harrastuksen vuosi sitten: viime syksynä polveni ja lonkkani ei enää antanut juosta. Sen myötä muukin liikkuminen on rajoittunut.

    Kiitos tästä postauksesta. Luen entistä suuremmalla mielenkiinnolla juttujasi. On aina hyvä välillä tuoda asiat esille niin kuin ne ovat. Kaikessa ei aina tarvitse nähdä pelkkää positiivisutta. :)

    Tykkää

  2. Terhi sanoo:

    Moikka! Aloitin jokin aika sitten lukemaan blogiasi enkä oikein ollut perillä kunnolla selkäsi ongelmasta – vasta kuin nyt tämän postauksesi myötä. Minä kuuluun juuri noihin henkilöihin, jotka ajattelee, että elämäsi on yhtä urheilua.
    Ja hieman kateellisena kertomuksiasi olen lueskellut, sillä olen itse joutunut lopettamaan elämäni pitkäkestoisimman harrastuksen vuosi sitten: viime syksynä polveni ja lonkkani ei enää antanut juosta. Sen myötä muukin liikkuminen on rajoittunut.

    Kiitos tästä postauksesta. Luen entistä suuremmalla mielenkiinnolla juttujasi. On aina hyvä välillä tuoda asiat esille niin kuin ne ovat. Kaikessa ei aina tarvitse nähdä pelkkää positiivisuutta. :)

    Tykkää

    1. Marissa sanoo:

      Voi ei Terhi, onpa ikävää kuulla!! Polvikaan ei ole mikään helppo juttu ja lonkka menee varmasti myös vaikeimpien piiriin. Toivottavasti maltat rauhoittua ja jaksat olla kärsivällinen, että ne saadaan kuntoon. Voin vaan kuvitella miten tuskaa se on, olen ollut samassa tilanteessa. Ennen vammaa urheilin noin 15-20 tuntia viikossa ja sepä katosi nopeasti sinne nollaan tuntiin. Huh, kyllä kirpaisi ja pää oli seota ihan täysin! Muista antaa itsellesi aikaa parantua ja yritä miettiä, että tämä on sun aikaasi löytää elämästä muita asioita joista nauttia kuten urheilusta. Kun jaksat olla kärsivällinen, voit vielä joskus olla yhtä terve kuin ennen :) Tsemppiä! Minä todella tiedän, että sitä tarvitaan!

      Kiitos kommentista ja mukavaa, että tämä avasi vähän enemmän mun taustaani ja ajatuksiani. Täytyy pitää mielessä, että valottaa myös vähän niitä nergatiivisiakin asioita välillä. :)

      Tykkää

  3. Petra sanoo:

    On niin ikävää ettei nuo selkävaivat tunnu katoavan ei niin millään. Täällä jo neljäs vuosi ja vaikka siihen tottuu niin ei vaan elämä ole enää kuten ennen. Hyvä jos muistan mitä se ennen oli, mutta se aktiivisuus on niin erilaista kun ei voi mitään rankkoja suorituksia tehdä. Juoksua yms. Sinäkin kävit fyssarilla eikö? Auttaahan se, mutta kun vaiva ei vaan katoa niin ei tässä ole auttanut kuin sopeutua. Elämä on mitä on. Onneksi on muita tärkeitä asioita kuten sanoit… Kuten elämä itsessään :)

    Tykkää

    1. Marissa sanoo:

      Juu, käyn myös fyssarilla. Kohta alkaa uusi kierros, kun tosiaan vähän mentiin taas alamäkeen selän kunnon kanssa ennen lomaa ja on ehkä yritettävä saada siihen muutosta aikaan. Jos saisin uudelta fyssarilta vielä uusia parempia vinkkejä :) Osteopatia on myös auttanut, siellä on yksi hirmu hyvä tyyppi Toni, joka on osannut löytää tietynlaisia lukkoja kehosta ja pahimmat jumit on kadonneet. Ainakin hetkeksi se on helpottanut pahimpina hetkinä :)

      Koitetaan nauttia elämässä muistakin asioita, kun vain siitä rankata liikunnasta. Koita sinäkin löytää valoa elämään kaikesta muusta, mitä meille elämä tarjoaa. Tsemppiä <3

      Tykkää

  4. Maarit sanoo:

    Selkävaivat tuttuja täälläkin. Tietty itsellä johtuu reumasta ,jota oon sairastanut yli 25v. ja iästä,oon jo 54v. Mun selkä tänä päivänä voi hyvin. Mulla oli vaikea nikamanliukuma,joka leikattiin viime vuoden helmikuussa. Kivut jäi leikkauspöydälle. Valitettavasti sieltä tuli mukaan hermovaurio oikeaan jalkaan,sen kanssa oon opetellut nyt sitten elämään. Olisi voinut käydä paljon pahemminkin,sillä selkäleikkaus ei (kuten ei mikään leikkaus) ihan riskitön. Hienoa,että oot kuntouttamalla saanut pidettyä vaivasi kurissa ja välttänyt leikkauksen.
    Kuntosali on tullut tutuksi,palkkasin PT:n ja nyt oon uskaltanut joillekin jumpillekin…Kuulostelemalla mikä sopii,mikä ei…se on on mun periaate. Tähän ikään ja tällä sairauskertomuksella oon jo oppinut luopumaan monesta asiasta…mm. lavatansseista :D Ne kirveli ehkä eniten…
    Näillä mennään:”Hanskat ei tipahda,periks ei anneta!” (Elastinen)

    Tsemppiä!!!

    Tykkää

    1. Marissa sanoo:

      Oikein, ajattelet niin ihailtavasti, että kunpa itsekin voisin sanoa samaa jos joudun vielä koko ikäni kärsimään vaivoista! Reuma ei ole leikin asia ja mun on pakko sanoa, että ihan oikeasti ihailen sun asennettasi ja tsemppejäsi näiden asioiden kanssa. Saa itsellekin enemmän voimia, kun tietää että ihmiset on pahemmastakin selvinneet, niin kyllä minäkin näistä pienemmistä kivuista vielä yli pääsen tai ainakin opin elämään niiden kanssa :)

      Lavatanssit varmasti kirpaisee, hihi ;) Hyvä että otit PT:n, varmasti jos osaa auttaa oikeissa asioissa, saa sutkin paljon paremmin liikunnan pariin ilman pelkoja että käy haavereita. Mua on auttaneet fyssarit ja osteopatia, niitä ilman varmaan oisin ihan kipeä koko ajan <3

      Tsemppiä meille syksyyn Maarit! Ihanaa kun kun käyt kommentoimassa! :)

      Tykkää

      1. Maarit sanoo:

        Kiitos samoin sinulle! Blogisi on oikeasti päivieni piristäjä ja tsemppaaja <3

        Tykkää

  5. Marianne sanoo:

    Olen seurannut blogiasi jo yli vuoden, mutten ole koskaan jättänyt kommenttia tänne. Sairastan itse selkärankareumaa ja tiedän niin hyvin tuon tunteen kun mieli tekisi harrastaa vaikka mitä, mutta selkä sanoo ei. Omalla kohdallani diagnoosi tehtiin 2009 jolloin olin todella kipeä enkä mm nukkuessa pystynyt kääntämään kylkeä ilman kovaa kipua. Aloitin lääkityksen ja vuoden sairastamisen jälkeen pystyin vähentämään lääkitystä ja ottamaan taas ensimmäiset varovaiset juoksuaskeleet. Voi sitä riemua!! Olin muutaman vuoden oireeton kunnes tämän vuoden helmikuussa tulehduskierre taas alkoi kovan stressin ja istumatyön vuoksi. Olin odottanut että kevät ja kesä saapuu ja pääsen taas lenkkipoluille juoksemaan, olin käynyt koko edellisvuoden ahkerasti salilla ja nostin ennätysmäärän penkistä. Odotin että kun kevät tulee, pääsen karistamaan rasvaa kehosta ja pääsen paistattelemaan kesäauringossa parhaimmassa kunnossa, että vihdoin pääsen tekemään 15-20km lenkin juosten! Harmikseni juoksukengät jäivät kaappiin ja kävely on ainut mitä joogan lisäksi olen pystynyt tekemään koko kevään ja kesän aikana, joskus en sitäkään. Olen puhunut niin paljon selkäongelmistani että tuntuu että ainut mitä on sanottavaa on selkään liittyvää ja liikunta on yksipuolista eikä pääse tekemään niitä unelmajuttuja salilla. Se miksi kommentoin nyt on se, että halusin kertoa ettet todellakaan ole yksin selkäongelmasi kanssa! Elämänilosi ja positiivinen asenteesi ja se energia mikä sinusta välittyy blogisi kautta on kuitenkin niin suurta, ettei kannata välittää siitä että urheilukuulumisesi ”rajoittuu” vain kävelyyn. Ei lukijasi odota sinulta pelkästään urheilupostauksia tai salipäiväkirjoja, uskon että puhun kaikkien puolesta kun sanon että luemme blogiasi enemmän upean asenteesi ja elämäntyyli aspektin takia! Jatka samaan malliin ja älä huolehdi siitä, että selän vuoksi ei oikeasti aina kuulu hyvää, se on elämää ja näiden vaivojen kanssa kamppailee todella moni!

    Aurinkoisia syyspäiviä toivotellen,
    Marianne

    Tykkää

    1. Marissa sanoo:

      Voi että, mulla tuli ihan kylmät väreet Marianne kun luin sun sanojasi! Niin kauniisti sanottu, että en ehkä pysty tarpeeksi kiittämään näistä kehuista ja tsemppauksista! <3 Kiitos!

      Selkävaivat on jotain aivan kamalaa ja kun kuuntelen sunkin kertomaasi, niin tulee olo etten voi itse tosiaankaan valittaa. Minä en kuitenkaan ole joutunut olemaan täysin sängyn oma pitkiäkään aikoja, vaan aina olen pystynyt sentään kävelemään. Kipuja on ollut, mutta niistä aina selviää ja lääkkeet on auttaneet. Monilla nekään eivät auta ja vain leikkaus on ratkaisuna, jos sekään. Mukavaa, että linkkasit blogisi tietoihisi, voin tulla kurkkaamaan mitä muuta sun elämääsi kuuluu. Sen mitä ite olen oppinut tässä kahden vuoden aikana on juurikin se, että elämäsä on niin paljon muutakin kuin urheilu. Onneksi onkin. Muutenhan mikään ei saisi hymyä huulille, kun aktiivisuus katosi melkein täysin ja kaikki tuo mistä säkin puhuit (ah, juoksu <3 ) on vähentynyt niin paljon, että ihan sydäntä särkee. Mutta, ehkä me vielä joku päivä ollaan paremmalla puolen näiden ongelmien kanssa? Yritetään olla kärsivällisiä? Koita säkin jaksaa ja yritä löytää iloa ja nautintoja niistä asioista, joita pystyt tehdä. Ei saa ajatella sitä mitä ei voi tehdä, vaan sitä mitä pystyy tehdä. Eikös vaan <3 :)

      Kiitos kommentita Marianne, sait mulle todella hyvän mielen kauniista sanoistasi!

      Tykkää

  6. Heidi sanoo:

    Minlla itselläni alkoivat selkävaivat noin vuosi sitten, kamalaa kipua kävellessä ja istuessa alaselässä. Kesällä pääsin sitten viimein magnettikuviin, joiden mukaan siellä oli ollut välilevynpullistuma, mutta oli nyt rauhoittunut itsekseen. Ehdittiin jo pelotella kaiken maaillman liukumilla yms.. Vaikka tuota epäilin heti alkuun, sillä isälläni on välilevynpullistuma uusiutunut useita kertoja.

    Mulla loppukeväästä selkä rauhoittui, kun vältän taaksetaivuttamista ja kiinnitän huomiota luennoilla istumisasentoon. Enää ei puudu jalat heti kun pääsee yliopistolta kotiin :D Mulla on silleen jännä, että kaikki mahdollinen liikunta auttaa, oon ajatellu, että se todennäköisesti johtuu syvien vatsojen aktivaatiosta, joten pyrin joka päivä liikkumaan :) Rakas harrastus, tanssi, ei ole ehkä hyppyjen tärähdysten takia paras laji, mutta se helpottaa kipuja niin miksikäs ei :)

    Tsemppiä sulle, täällä päässä on muitakin selän kanssa painivia :)♥

    Tykkää

  7. anna niilontie sanoo:

    Ei ole mitään syytä, miksi ajattelisit, että joudut lopun elämääsi selkäkipujen kanssa elämään! Välilevynpullistumasta VOI parantua oikeanlaisella hoidolla / jumpalla / fysioterapialla, ja kivuton elämä on mahdollista ja todennäköistä! Usempi henkilö tutavapiristäni on kyseisestä vaivasta päässyt (mukaanlukien minä itse!), mutta ei kukaan alle vuoden työnteolla, useimmilla menny pari vuotta. Pois nyt nuo hyväksyvät ajatukset loppuelämän kipujen kanssa elämisestä, ne eivät tee sinulle ja paranemisen prosessille hyvää!

    Tykkää

    1. Marissa sanoo:

      Moikka Anna! Samaa mieltä, että kivuista voi varmasti parantua ja välillä mulla onkin ollut selkä tosi hyvässä kunnossa. Nyt uudelle fyssarille aikaa ja toivotaan, että sen myötä saisin taas vähän uusia neuvoja joilla vihdoin selättäisin arkipäivän kivut. Valitettavasti olen kuitenkin kuullut paljon tarinoita, että nämä selkävaivat eivät välttämättä kokonaan koskaan häviä siinä mielessä, että tietynlaiset urheilusuoritukset eivät enää onnistu ilman kipuja. On olemassa paljon ihmisiä, jotka eivät voi selän takia harrastaa tiettyjä lajeja, koska selkä ei kestä. Tätä tarkoitin sillä, etten välttämättä koskaan parane. Kivuista aivan varmasti vielä arkipäivän liikkumisessa pääsee eroon, pitää olla vaan energiaa ja kärsivällisyyttä :)

      Tykkää

Kaunis kiitos kommentistasi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: