Jossain vaiheessa multa toivottiin kirjoitus liittyen siihen, miten olen muuttanut asennettani elämään tässä vuosien varrella. Miten musta on tullut tämä nuori nainen joka olen nyt, versus se, joka joskus vielä tunsi itsensä maailman surkeimmaksi ja turhimmaksi ihmiseksi täällä pallon päällä? No, tällä kertaa ajattelin ottaa aiheesta esille vähän ruokapuolen juttuja, koska ne olennaisesti liittyvät koko siihen kuvioon vahvastikin. Kreikan reissussa tuli asiaa pyöriteltyä mielessä aika ahkeraankin ja voin rehellisesti teille nyt todeta, että syömisen on vuosien myötä muuttunut paljon parempaan suuntaan. Jos yhdellä sanalla pitää kuvata sitä suuntaa, niin se on rentous.

Älä mieti liikaa!

Välillä vähän hirvittää oman suun liiankin vapaa ja rento napsuminen, mutta en voi oikeasti ajatella sitä kuin hyvänä asiana. Liian moni vuosi kului vältellessä ja kurinalaisessa elämässä (ihan oma vapaa valinta!) joten nykyään kun mietin sitä kaikkea ja saatan huomata sunnuntai-iltana, että hitsit kun oon tän viikon syönyt taas ihan miettimättä ja pohtimatta turhia ja se ajatus alkaa kummasti hymyilyttää. On aika hemmetin ylpeä olo itsestään. Hyvä minä! :)

Maissin syönnistä oon joskus ehkä teille kertonutkin, että sitä en oo voinut syödä vuosiin. Se kummitteli mielessä vuosikausia, kun joku joskus meni vahingossa kertomaan mulle, että sikoja lihotetaan maissilla. NO, jokainen voi päätellä mitä pikkuinen tyttö ajattelee siitä, kun on tottunut syömään sitä pakastemaissia melko useinki. ;) Se kummitus on kuitenkin selätetty ja sitäkin herkkua voi syödä nykyään huoletta. IMG_2468

Olen vähän sitä mieltä, että ne ihmiset, jotka voivat kaikista parhaiten sekä mieleltään, että fyysisltä voimiltaan, syövät rennosti. Itse en ehkä juuri nyt ole fyysisesti kaikista parhaimmassa kunnossa, mutta ainakin mieli on vahva ja koen olevani elinvoimainen. Olen koko ikäni tarkkaillut kovasti ihmisten toimintaa ruon ympärillä ja ainakin omasta mielestäni tunnistan lähes aina ihmisen joka voi huonosti itsensä kanssa ja jollain tapaa leikkii ruoalla. On niitä, jotka laskevat joka suupalan ja on niitä, jotka syövät todella terveellisesti, mutta eivät oikeasti tahdo tehdä niin. On niitä, joka syövät aivan liikaa koko ajan ja kärsivät siitäkin jatkuvasti. Sitten on niitä, joille ruoka on samalla polttoaine, mutta myös nautinto, mutta sitä syödään rennolla otteella eikä niin nipoteta turhasta. On joko opittu syömään todella terveellisesti tai sitten ei. En itseasiassa usko, että voidakseen hyvin ja ollaakseen terve, tarvitsee syödä vain spiruliinoja tai muuten yltiöterveellisiä ruokia, vaan vähempikin terveellisyys riittää. Rento ote on kaikessa tässä tärkeintä. Se ettei nipota liikaa ja pohdi tuhia. Se vapauttaa mielestä ajatuksia ihan muulle. Vaikka liikunnalle, joka itsessään jo tekee kropalle paljon enemmän hyvää kuin vain ruoan tarkkailu. :)

Jokainen, joka on joskus taistellut kiloja vastaan tai muuten kokee kroppansa ongelmaksi, miettii yleensä ruokaa aivan liikaa. Koska syödään taas, mitä syön seuraavalla kerralla, olenkohan syönyt nyt liikaa, olenkohan lihonut, paljonkohan tässä ruoassa on kaloreita, onko mulla nälkä, voisinko olla loppupäivä syömättä, olenko sitä ja tätä ja tota? Vai kuulostivatko nämä asiat sun korvaasi yhtään tutuilta? Ainakin mulle kuulostavat. Siinä vaiheessa kun huomaa, että nämä ajatukset unohtuvat ja ruoka alkaa olla helppo asia kohdata, on helpompi myös laihtua. Stressaamalla se ei onnistu. Ei ainakaan kovin helposti.

Tässä näytille muutamia meidän lomaruokia. Voin paljastaa, että vielä pari vuotta sitten näiden kaikkien syönti olisi ollut aivan kamalaa ja siksi nyt ylpeänä teille niitä tardonkin kertoa. En olisi vrmaan ikimaailmassa suostunut syödä illallisella pitsaa tai ainakaan en olisi suostunut laittaa vaaleaa leipää suustani alas. Apua.. No kaikkea sitä oppii iän myötä. ;)

IMG_1563IMG_1785IMG_1545

IMG_1643Alkoholista kirjoitan joku ihan muu kerta, mutta kieltämättä naurattaa ajatus siitä, että vieä joskus olisin jättänyt tuollaiset ravintolan laskun mukana tulleet kiitos-juomat juomatta vain siksi, koska olen ajatellut, että niitä en tarvitse mihinkään. (=lihottaa, eivät ole terveellisiä) Nykyään taas ajatus on aivan erilainen ja tiedän, että kaiken mitä syön, ei tarvitse olla terveellistä. Ystäväni Monna ajettelee ruoasta fiksusti 80/20 ajattelutavalla. Kun 80 prosenttia syömisestä on kunnollista ja terveellistä, voi 20 prosenttia olla oikeastaan mitä vain. Yritän itsekin ajatella aivan samoin. Ja kun sen ajatuksen sisäistää kunnolla, ei oikeasti tarvitse enää edes niin mietiä. Välillä herkuttelee, välllä ei. Syöminen muuttuu rennommaksi.

Miten voisi sitten löytää sellaisen olotilan, että söisi vain kun on nälkä tai vain kun on oikea kellonaika syödä? Itse suosin nälkään syömistä, mieheni esimerkiksi mieluiten söisi aina kellontarkasti, että varmasti söisi hyvin ja ei tulisi mitään ylilyöntejä nälissään, mutta minä tahdon seurata nälkää. Heh, me ollaan molemmat sellaisia (kuten moni muukin) että jos nälän yllättäessä ei ole kunnon ruokaa saatavilla, niin se on pahuudet heti mielessä ja sitten kävellään karkkipussi kädessä tai jotain muuta yhtä fiksua. Siksi ymmärrän sitä, että syödään kellontarkasti. Ettei tule ylilyöntejä, kun ei herää liian suuri nälkä.

Itse olen löytänyt rennomman otteen syömiseen antamalla pikkuhiljaa itselleni vapauksia. Lisäsin varovasti aluksi ruokavalioon hiilareita ja rasvaa. Ensin tuli avokado, sitten alkoi tulla viljoja. Sitten vähän öljyä ja rasvaa, lisäksi vielä kastikkeita. Oli hieno hetki, kun jossain vaiheessa tajusin syöväni jotain uppopaistettua herkkua ja oikeasti pystyin sen syömään ihan miettimättä asiaa. Meidän Kreikan lomalla myös huomasin, että olen tässä kaikessa jo niin pitkällä, että en kertaakaan miettinyt voisinko syödä jotain. Pari kertaa yhdessä pohdittiin, että pitäisikö välillä jättää ne jättimäiset iltajätski väliin, kun on jo syöty niin paljon herkkuja muillakin ruokailuilla, mutta usein me luovuttiin siitä ajatuksesta aika nopeasti. Lomalla on tarkoitus nauttia kaikesta, joten miksipä turhaan nipottamaan. Parin viikon revittelyssä voi pahimmillaa tulla pari kiloa lisää, mutta mitäs muuta siinä muka tapahtuu. Ei varmaan yhtään mitään.

Avainsana kaikkeen pysyvässä muutoksessa on aika. Olen tällä hetkellä yli kymmenen kioa painavampi kuin silloin, kun söin paljon terveellisemmin. Kroppani oli silloin myös paremmassa kunnossa (tästäkin tulossa postausta pian!) ja ainakin juoksuharratus oli helppoa ja ihanaa. Vaikka keho oli ulkoisesti kunnossa, mieli ei ollut sitä. Näin on monella ihmisellä, joka ulospäin näyttää olevansa elämänsä kunnossa, mutta sisin huutaa hätää. Kärsii koko ajan aivan kamalasti. Olen antanut itselleni tässä vuosien aikana todella paljon aikaa ja vaikka välillä olen itkenyt peilin edessä kuvaani ja surrut turpeaa oloani, olen myös tottunut siihen. Olo muuttuu pikkuhiljaa ja lopulta alkaa ymmärtää, että se oma keho on myös hyvä sellaisena ihan normaalina. Jos joutuu väkisin elämään tavoitellen sikspäkkiä ja nollarasvoja, ei vain voi elää kovinkaan onnellisena. Siksi olen juuri nyt onnellisempi kuin koskaan, sillä voin hyvin ja osaan vihdoin ihan oikeasti syödä nälkääni kuunnellen. Sillain sopivan rennosti.

Miten ihanalta se tuntuukaan vuosien taistelun jälkeen :)

IMG_2066

Kirjoitelen kroppaan littyviä juttuja teille toiste lisää, kun tästäkin tuli niin nopeasti taas tällainen kilometripostaus. Voin tähänkin aiheeseen liittyen vielä jatkaa juttua jos on jotain jatkokysymyksiä? Nämä aiheet luonnollisesti kiinnostavat kaikkia, joten mielelläni niistä kirjoitankin ihan avoimesti :)

Heräsikö sulla jotain ajatuksia? :)

 

psst… Rennosti syöminen voi myös lisätä kiloja, jos olet jo alkujaan alipainoinen. Tiedätkö mikä oloon auttaa? Osta isompia vaatteita. Liian pienissä vaatteissa olo ahdistaa ja jo se, että sulla on liian pienet housut, tekee kamalan olon. :) 

 

19 kommenttia artikkeliin ”Miten oppisi syömään rennosti?

  1. Petra sanoo:

    ”Osta isompia vaatteita.”

    Ihana :D <3

    Tykkää

    1. Marissa sanoo:

      Heh, eikös se niin mee!? ;)

      Tykkää

  2. Sussuli sanoo:

    <3 tiedätkö, että olen aina ihaillut sinun kroppaasi ja tällä hetkellä se on täydellinen :) postaus tuli niin oikeaan aikaan! Olet mahtava :)

    Tykkää

    1. Marissa sanoo:

      Voi kiitos!! Tosi kauniisti sanottu. Kiitos <3

      Tykkää

  3. Sanni sanoo:

    Hyvä Marissa!! :) ihanan rehellisiä ajatuksia todella tärkeestä aiheesta, kiitos! :)

    Tykkää

    1. Marissa sanoo:

      Kiitos Sanni!! :)

      Tykkää

  4. Elina sanoo:

    Ääääääää. <3 :')
    Ihan mahtavasti kirjoitettu. Mä olen niin samaa mieltä sun kanssa ja oon kulkenut (kuljen) ihan samanlaista tietä kuin sä. Tuli ihan hullu tsemppifiilis – kyllä kai sitä tekee ihan oikein sittenkin asioita, vaikka välillä tietysti epäilyttää. Kiitos. :*

    Ja oot Marissa hirveen kaunis (ja sopiva ja kaikkea) just tuollaisena. <3

    Tykkää

    1. Marissa sanoo:

      Iiiik <3 Ihana Elina! Pienin askelein on helpointa kulkea, huomaa myös kulkeneensa. :)

      Tykkää

  5. Henna sanoo:

    Aivan loistava postaus! Kiitos tämän jakamisesta, itsellesi aivan ajankohtainen, tällä hetkellä nuo ruokakysymykset pyörivät vielä mielessä mutta aion vielä löytää ja olen päättäny löytää saman polun kuin sinä! Kroppa saattaa näyttää nyt hyvältä mutta mieli on aivan maassa ja jokainen ajatus koskee ulkonäköä ja syömistä! Ehkä lisäpostaus voisi olla aiheesta, mikä on nyt paremmin, vanhat ajatukset vs. uudet ajatukset tai miten suhtautua painon (sallittuun) nousuun.. Itsellä pahinta on mennä puntarille ja huomata painon nousseen vaikka se tosiaan itselläkin voisi helposti olla 5-10kg enemmän varsinkin kun treenaan ja jos lihasmassakin kasvaisi samalla.. Kiitos tästä ja iloa syksyyn:)

    Tykkää

    1. Marissa sanoo:

      Kiitos Henna, kiva kun kävit lukemassa. :) Ehdottomasti kirjottelen vielä aiheesta lisää!Nää on vähän sellasia juttuja, että niistä pitäisikin kirjottaa usein ja paljon, että iskostuis mahdollisimman monen mieleen edes muutama ajatus. Kestää niin pitkään päästä itsensä kanssa sinuiksi ja selvästi sullakin on se tie jo pitkällä, mutta vielä tarvitaan vähän tsemppiä. Kirjoittelen aiheesta taas pian, olehan kuulolla:)

      Energiaa ja onnistumisia syksyyn <3

      Tykkää

  6. Aino sanoo:

    Oot sää vaan Marissa niin ihana! <3 Mulla heräs tästä niin paljon ajatuksia, etten kehannu alkaa kommentoimaan vaan väsäilin omaan blogiin postauksen, oot siellä vähän vierailevana tähtenä :D http://vapausmatkalla.blogspot.fi/2015/09/rentoillen.html

    – Suuri ihailijasi Aino ;)

    Tykkää

    1. Marissa sanoo:

      Kiitos Aino!! Ihana sinä. Kävinkin sulle jo kommentoimassa lyhyesti :) Jäipä tästä kommentista taas niin hyvä mieli, miten te osaattekin olla aina niin hyviä valitsemaan juuri oikeat sanat. Hih :)

      Tykkää

  7. Outi Karita sanoo:

    Todella hyvä kirjoitus aiheesta!
    Tuota rentoutta olen opetellut itsekin ja hyvin olen mielestäni onnistunutkin :D polttoaine ja nautinto, haluan ruuan olevan hyvää ja houkuttelevaa, usein panostan myös ulkonäköön, mutta pyrin syömään nälkään ja tarpeeseen. Olen aika hyvin oppinut syömään kroppaani kuunnellen. Nyt minulla alkaa piakkoin luultavasti kokeilu jos löytäisivät ruuasta vielä paremmin apua ihooni, nyt syksyn tullen kun se on alkanut jälleen menemään huonoon kuntoon :/ Ruualla voi myös lääkitä ja olen huomannutkin että muutaman viime vuoden aikana puhtaammat ja enemmän öljyjä sisältävät ruokatottumukset ovat parantaneet ihoni kuntoa :)

    Tykkää

    1. Marissa sanoo:

      Ihoon ruoka vaikuttaa tosi paljon! Aina ei edes ehdi ajatella asiaa, kun naama jo kukkii ja tietää syöneensä huonosti. Sulla tietty vielä isompi juttu, kun iho on vähän ongelmallinen. Täytyy muistaa taas lisätä vähän parempia öljyjä omiinkin ruokiin, jos munkin iho vähän paranisi. :)

      Tykkää

  8. Helzu sanoo:

    Tosi hyvä kirjoitus ja rehellinen :) Ihminen voi oppia ajattelemaan toisin!

    Tykkää

    1. Marissa sanoo:

      Kiitos Helzu!:)

      Tykkää

  9. Terhi sanoo:

    Toi on niin pelottavaa mutta niin totta, että ihmisen hyvinvoinnista pääsee aika jyvälle, kun seuraa, miten hän suhtautuu syömiseen ja ruokaan!

    Tykkää

    1. Marissa sanoo:

      Niin on. Kaikista ei tietenkään voi mitään läpi nähdä, mutta usein se ruoka aiheuttaa niin paljon tunteita, että se näkyy olemuksessa tosi vahvasti.

      Tykkää

  10. Tuuli sanoo:

    Ihana postaus! <3 Oon lukenut sun juttuja noin vuoden, niistä tulee hyvä mieli! Olen paranemassa syömishäiriöstä, ja joskus huonoina hetkinä tulen lukemaan sun postauksia ja saan niistä voimaa. Olen tällä hetkellä pakollisella välivuodella, ja joskus mietin että pääsenköhän minä koskaan minnekään. Onneksi tiedän, että tämä ajattelu menee ohi.
    Sä tunnut osaavan jotenkin kiinnittää ajatukset niihin kauniisiin asioihin! Uskon, että sun on pitänyt nähdä tuollaisen asenteen eteen sanomattomasti vaivaa. Sulla on kaunis hymy, onneksi sinunlaisia positiivareita on olemassa :D En tunne sua oikeasti, mutta oot vaikuttanut mun unelmiin ja tavoitteisiin. Sun esimerkin voimalla on mulle suuri merkitys. Kiitos <3

    Tykkää

Kaunis kiitos kommentistasi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: