Lukijatoiveena sunnuntaille postausta kehosta ja siitä miten se on muuttunut vuosien varrella muun kehityksen myötä. Ensimmäisenä vuorossa se treenaaville naisille usein kaikista tärkein osa, eli vatsalihakset. Tai ainakin ennen se oli tärkein, en tiedä onko enää? ;)  

Sillä mennään, mitä on annettu

Hauska sanonta, mutta ei sovi ehkä ihan tähän tilanteeseen. Ihan oon itse vatsastani tietynlaisen muodostanut ja jokaiseen elämäntilanteeseen se on selvästi näyttänyt juuri siltä miten olen arkipäivääni elänyt. Tähän vatsapalkki asiaan ei siis ihan päde tuo sanonta, koska omista valinnoista se on kiinni, miten urheilulliselta ulkoapäin näyttää. Ihan itse ne palkit on sinne kuvun alle hommattava ja ihan itse on lapattava ruokaa suusta alas sekä sen rakentamiseen, että sen peittämiseen talvilämmikkeellä. Rakennuspalikoiden laaja käyttö ja säätely on kuitenkin erittäin suositeltavaa, jos tahtoo saada jotain näkyviin. ;)

Vatsalihakset on aina olleet mulle tärkeä asia. Siksi mä tässä niistä kai nyt kirjoitankin ihan oman postauksensa, koska ne on kokeneet suurimman muutoksen, kun katsoo koko kehoa. Oon nuoresta saakka kerännyt rasvaa ihan muualle kuin vatsan seudulle ja luonnollisesti sikspäkki on lähes aina ollut näkyvillä. Kaikki ylimääräinen on kertynyt peppuun ja vatsa on saanut nauttia omista parrasvaloistaan aina tähän päivään saakka.

Peilistä vatsapalkkeja katsellessaan sitä tuntee hallitsevansa edes pienen osan elämästään ja kehosta muodostuu nopeasti tietynlainen väline tuntea itsensä onnistuneeksi. Mutta mitä tapahtuu sitten, kun niitä vatsalihaksia ei niin enää näykään? Katoaako hallinta? Ennen treenasin lihaksistoa vatsasta kuin hullu, nykyään vähemmän. Aika paljonkin vähemmän. Jutun lopussa teille varmasti selviää, että mitä tapahtuu, kun vatsalihakset katoavat kuvioista. Vai tapahtuuko mitään ;)

Tässä muutamia kuvia vatsan seudusta viime vuosilta.

vatsalihaksetOkei, näissä kuvissa edellä olen vain ihan tosi tosi laiha. Siksi nuo palkit kai tuolta niin pilkottaa, kun ei oo päällä mitään. Oli mulla silloin kyllä myös vahva pitokin keskivartalossa ja voimia riitti, eli kaipa ne ihan kuosissa on olleet. Tässä mennään alkuvuodessa 2012 ja harrastuksina oli tuohon aikaan lenkkeily, combat ja pumppi. Painoa oli ehkä sellainen 51 kiloa, eli kymmenen kiloa vähemmän kuin tällä hetkellä. Kunto oli todella hyvä ja juoksin viikoittain ehkä n. 70 kilometriä. Hoikka on olemus, mutta ihan noin kaponen ei ole pakko olla. Voi kyllä mulla noita vatsalihaksia on ikävä, mutta ne saisi onneksi kyllä näkyviin ihan vain parin kilon kropan puhdistuksellakin. Mitenhän sellaisia tehdään, jos ei yhtään huvita ruveta puhdistelemaan? :D

Tässä seuraavassa kuvassa on vuosi 2014 ja olen noin 59 kiloinen, eli vain pari kiloa on vähemmän painoa kuin nyt. Toisaalta myös ylävartalokin on hieman kapeampi, sillä salilla on käyty ahkerasti ja sinne on saatu lisää lihasta tuon jälkeen. (Kai?)

vatsa14

Ja jos mennään tähän tämän päivän hetkeen, niin….No, se on mitä on. *Syvä huokaus ja virnistys*. Siellä ne ovat piilossa lämpökerroksen alla, jos lyhyesti voisi kommentoida tämän hetken tilannetta. Hih. En tiedä ovatko ne varsinaisesti hävinneet mihinkään kovin kauas, niitä ei vaan enää näy ihan niin hyvin kuin ennen. Jostain ne välillä pikottaa ja kun vatsasta pitää kiinni nauraessa, niin siellä ne ovat. Ihan varmasti ovat! Pyykkilautavatsa mulla oli vielä joskus, nyt kuvalisin sitä hyvin elämästä nauttineeksi muhkulavatsaksi. Tai no nyt ehkä liioittelin, ehkä kuitenkin ihan vain hitusen ollaan menty ohi siitä pyykkilaudasta kohti pehmeämpää ulkomuotoa. Sen verran, että se olisi vielä saavutettavissa, jos oikein tahtoisi. Sisältä kyllä löytyy vielä rautaa ja voimaa. Selän kunto vähän hidastaa keskivartalon kehittymistä takaisin entiselleen, mutta kyllä se sieltä vielä ajan kanssa ponnistaa. Tahtoa ja intoa ainakin riitää.

Älkää ottako näitä juttuja sitten kovin vakavasti, koska tällä hetkellä pystyn hyvin ajatella näitä asioita vain ulkonäköseikkoina. Mua ei oikeastaan kiinnosta yhtään, että olenko mä tuo ekan kuvan näköinen tyyppi vai tämä viimeinen. Ehkä hauskinta tässä jutussa onkin huomata miten ajatus on muuttunut vuosien varrella ja kun pari vuotta sitten olisi ollut todella vaikea hyväksyä omaa kehoa ilman sikspäkkiä, ei se nykyään ole elinehto. Ihan voi ilmankin olla ja elämä rullaa kivasti eteenpäin :)

IMG_3266

Ekassa kuvassa olen siis yli 3 vuotta sitten ja tämä viimeinen on viime viikolta. Olisi ihan hauska ollut nähdä vieläkin vanhempia kuvia, mutta niitä ei juurikaan ole, koska kummasti vielä ennen blogiaikaa ei tullut kuvattua omaa vatsaa jatkuvasti. Selfieitä kyllä otettiin, mutta ei ihan näin paljon kuin nykyään, hehe. Tässä kuitenkin yksi hauska kuva siltä ajalta, kun olin 17 vuotias, eli kymmenen vuotta sitten. Siinäkin näkyy, että vatsan kunto on ollut tärkeä ja mikäs muukaan mulla on päällä kuin napapaita. Sellaisia ne taisi olla tuohon aikaan omassa vaatekaapissa kaikki paidat.

Ja ennen kun sanotte mitään tuosta mun vaatetyylistä ja olemuksesta, niin olen muten kirjoittamassa myös postausta siitä, miten ajattelin ennen ja miten olen muuttunut tähän päivään. :D Jokin edistys vissiin tässä vuosien aikana tapahtut muutakin kuin vain kropan kasvu.. ;)

IMG_5093

Siinä viime vuosien eri mallit ja muodot. Jännittää ihan itseäkin, että mikähän on tilanne vuoden päästä, kun niin vaihtelee treenien määrä ja ruokailut on muuttunut vuosien varrella älyttömän paljon. Rentoun näkyy kropassa todella suurena muutoksena ja vaikka en nyt tässä postauksessa lähde asiaa miettimään sen syvemmältä, niin on mulla omassa kropassa juuri nyt paljon parempi myös olla. Alun pohdintaan liittyen sanoisin, että vaikka ne palkit eivät näy, hallinta ei ole kadonnut. Päinvastoin.

Sellaiset jutut tänään, kropasta ensi kerralla asiaa vähän kokonaisvaltaisemmin. Kerro kommenteissa jos tahdot kuulla erityisestä jotain mun ajatuksiani asiaan liittyen. :)

Kuis teidän vatsalihakset? Kertyykö teillä rasva ensin vatsaan vai ihan muualle? Onko sillä edes väliä? ;)

16 kommenttia artikkeliin ”Vatsalihakset – tältä ne nyt näyttävät!

  1. Reetta_h sanoo:

    Ihana, rohkea postaus Marissa <3 Susta huokuu nykyisin hyvä olo ja itsevarmuus ja se jos mikä on kauniimpaa kuin timmi sikspäk! <3

    Tykkää

    1. Marissa sanoo:

      Oi ja voi. kiitos Reetta!! <3 Ihanaa syksyä sulle sinne! :)

      Tykkää

  2. Elisa sanoo:

    Mun mielestäni oot älyttömän hyvän näköinen myös tuossa viimeisimmässä kuvassa. Ottaisin mieluusti sun tämänhetkisen mahan jos voisi vaihtaa :D Mulla itselläni aina ensimmäisenä kertyy kaikki ylimääräinen mahaan ja laihimmillanikaan mulla ei koskaan ollut sixpackia johtuen varmaan osaksi siitä että mulla on ollut niin pitkään turvotusta ja ongelmia mahan kanssa (jotka nyt onneksi melkein puoli vuotta sitten ratkesi:) Mutta pointti oli että näytät upealta nyt ja moni (minä) vieläkin kadehtii sun masua :)
    http://www.karhusportscience.com

    Tykkää

    1. Marissa sanoo:

      Voi kiitos ja kumarrus Elisa! Osaat aina puhua niin nätisti. :) Meillä onkin tosi erilainen ruumiinrakenne. Sulla taitaa olla kaposista ja pitkistä jaloista hyötyä koviin juoksusurituksiin? Niihin ei moni pystykään, kuten sinä <3

      Ihana kommentti, kiitos tästä Elisa :) Energiaa sun viikkoosi!

      Tykkää

  3. e sanoo:

    Ihana sinä! :) Miulla on ollut vatsaan aina aiemmin vihasuhde, sillä se on aina ollut tiukin pitelemään rasvoista kiinni. Ei puhettakaan että olisin noin saanut palkkeja näkyviin kuin siun ekassa kuvassa! Ei edes alipainoisena, vaikka kovasti reenailinkin. Jonkin verran kyllä vilkkuivat. Ne kuuluisat ”helpot” palat eli ylimmät ovat silloin tällöin vilahdelleet enemmn ja vähemmän. Nykyään sitä ajattelee oikeastaan että maha kuin maha, tärkeämpää että mahan sisäpuoli toimii kuin miltä ulkopuoli näyttää! Pehmomahakin voi kyetä koviin reenisuorituksiin!

    Tykkää

    1. Marissa sanoo:

      Niinpä, sisus on se tärkein juttu ja varsinkin juuri se olo. Olon pitää olla hyvä ja vatsan toimia. Mitäpä sikspäkillä tekee, jos on huono olla. :)

      Tykkää

  4. karo sanoo:

    Hyvä teksti ja tietty upeat kuvat ;) kiitos sunnuntain hyvänmielen jutusta. Samaa mieltä aiempien kommentoijien kanssa, että susta huokuu itsevarmuus ja näytät jotenkin kyllä kauniimmalta tossa kuvassa missä olet nyt. Vaikka kasvotkaan ei näy. Ehkä rennommalta jollain tapaa?

    Niin ja jännä miten kirjoitit tuosta hallinnasta. Sitähän se on. Kun pitää ohjat tiukasti käsissä kehon suhteen, voi kuvitella että kaikki muukin elämässä on hallinnassa. Vaikka ei olisi…

    Nautinnollista sunnuntaita <3

    Tykkää

    1. Marissa sanoo:

      Kiitos karo!! <3 Samaa sinne! Mustakin tuntuu, että kuvistakin jo näkee sen rentouden. Tosin joo, höpöttelenhän myös aika paljon, ei sieltä sanoistakin se ajatus on voinut tarttua ;)

      Tykkää

  5. Nita sanoo:

    Enpäs ole pitkään aikaan mitään taas kommentoinut, hyi mua ;) Samaa mieltä aiempien kanssa siitä, että sun postauksista näkyy sellainen positiivinen itsevarmuus omasta kropasta ja elämästä ylipäänsä :) Sitä mä ihailen <3 Omasta kropasta… nooh… Eihän se nyt ole sellainen kuin haluan, ei se ole niin timmissä ja sporttisessa kunnossa kuin haluisin. Tavoitteet mielessä ja kovaa duunia, kuitenkin sopivan rennolla otteella, niin eiköhän se päivä sieltä tule, jolloin voi katsoa itseään peilistä ja sanoa, että "mä rakastan tota tyyppiä" :))

    Tykkää

    1. Marissa sanoo:

      Kunpa voisit pian sanoa itsellesi niin! Ulkoapäin meille syötetään niin vahvasti sitä ajatusta, että pitäisi olla jotain a pitäisi olla kamalan sporttinen. No, totuus on se, että sun pitäisi olla juuri sinä. Elää niin että olisit onnellinen omassa kropassa ja voisit hyvin. Kyllä se sieltä vielä ajan kanssa löytyy. <3

      Tykkää

  6. Eve sanoo:

    Moikka!
    Ihanasti ja elämää ja itseäsi rakastavasti kirjoitettu!
    Olen iloinen siitä, että olet voinut löytää oppia elämästä, ja ettei onnellisuus ole välttämättä kiinni siitä, miten timmissä kunnossa on. Olet tosi hyvännäköinen joka kuvassa, mutta kyllä nuo viimeiset kertovat sen kaikista parhaiten, että voit nyt hyvin.
    Iloa, onnellisuutta ja itsensä rakastamista myös eteenpäin! :)

    Musta tuntuu, että vatsassa näkyy rasvan kertyminen helpoiten – tai sitten se on aina ollut se silmätikku. Sitä onkin sitten tullut toljotettua ja tuijotettua, mietittyä, kuinka saisi paljon litteämmän ja nätimmän vatsan. Vedetty sisään, soimattu milloin mitäkin kohtaa. Tehty vatsalihaksia aina vaan… ja silti oltu tyytymättömiä. Yksi hieno vinkki oli ainakin ryhdin tarkistaminen! :D
    Mut jos totta puhutaan, niin mun laihimmat vuodet (takana myös sh-taustaa) on näkyneet minussa myös kamalimpina. Olen ollut hyvin hoikassa kunnossa, mut näin itseni ihan liian isona ja levähtäneenä. Kun paino alkoi toipumisen aikana kipuamaan ylöspäin aloin nähdä itseäni uusin silmin, ja taas vanhoista valokuvista nähdä sitä kauheutta, mitä olin ollut. Ja matka jatkuu edelleen: kun olin saavuttanut ”normaalipainon” rajan, joka silloin oli iso saavutus, tuntuu se nyt valokuvista katsottuna edelleen liian pieneltä. Itseasiassa sun kirjoitusten myötä olen voinut ajatuksissani totutella myös siihen, että tavallaan painavampi parempi! Toipuminen (siis se matkan tekeminen turvallisella tiellä) jatkuu tavallaan edelleen. Ajatukseni omasta kropasta ovat paljon itsevarmemmat, hyväksyvämmät ja rakastavammat. Tää on se kroppa, joka mahdollistaa mun elää ja tehdä kaikenlaista! Tällä kropalla mun olisi hyvä pärjätä lopun elämääni. Vatsa on siellä edelleen, joka ajoittain kummittelee, ja johon katse kohdistuu. Mut kuten pari päivää sitten tokaisin puoliääneen: ”Noh, pömpöttäähän se aina välillä, jos on tullut herkuteltua, mut mitä sitten. Ei se litteys ole maailman tärkein asia. Edes minulle.”

    Tykkää

    1. Marissa sanoo:

      Ihan totta tuo ryhti! Monella vatsa näyttää isolta, kun vatsaa ei muisteta pitää sisälä ja ryhti unohtuu. Tosi hyvä muistutus :)

      Ja voi kiitos, kiva että tämäkin teksti kolahti. Tunnistan niin itseni sun sanoistasi ja muistan hyvin kaikki ne hetket kun on vuosien aikana soimannut itseään. Ja ihan turhaan. Aivan ihanaa oli lukea sun kirjoituksesi omasta matkasta ja mun mielestäni jokainen askel on ollut tärkeä. Alat olla jo tosi pitkällä ja siitä sun pitäisi olla todella kiitollinen ja iloinen. Hurjan pitkä matka ja kun taistelee omaa mieltään vastaan, se on kaikista vaikeinta. Ei voi vain luovuttaa kesken ja on taisteltava vastaan huonoina päivinä. Karkuun ei pääse.

      Ihanaa pohdintaa Eve, tuli hyvä mieli sun jutuistasi <3

      Tykkää

  7. Jossu sanoo:

    Komppaan muita ja totean, että rohkea ja kaunis nainen olet! :)
    Itse seisoin tämän luettuani kotona peilin ääressä ja yritin sanoa itselleni, että nätti se masu pömppönäkin on. Laihimmillani minullakin oli kaunis ja kapea vyötärö, mutta voin huonosti. Nyt olen painoltani n 5kg painavampi, vahvempi, mutta vyötäröltäni huomattavasti leveämpi. Voin paremmin nyt ja syön rennosti, mutta kapea uuma kalvaa mieltä. Muuten tykkään kropastani, mutta leveänmallinen vyötärö harmittaa. Kroppani on H-mallinen, eli kapeaa vyötäröä minulla tuskin tulee koskaan olemaan ellen pidä rasvaprosenttia matalalla. Annoskokoja olen miettinyt, josko voisin pienentää ja katsoa, muuttuisiko se masu hieman timmimmäksi sillä (kuka nyt ei täydellä masulla olisi tukevamman näköinen?) mutta hiilareita, joita vähentämällä moni muu on kaventunut, en voi vähentää, koska energiani tipahtavat lattiaan ja voin huonosti. Hormonitoimintani todennäköisesti vieläkin vuosien jälkeen on aivan retuperällä laihduttamisen ja hiilarittomuuden ja liian treenin takia, enkä kestäisi enää hetkeäkään piinata kroppaani tällä menolla – en edes vaikka joutuisin loppuelämäni katsomaan tätä pömppää. Harmittaa sanoa pömppä, koska perustavallinen vatsa se on. Millä sen oppisi hyväksymään?

    Tykkää

    1. Marissa sanoo:

      Niinpä! Mistä ihmeestä se sana pömppä edes tulee? Ja onko nykyään edes mitään pönppää meistä monellakaan, jotka niin kokevat? Normaali vatsa kun ei ole aivan littana, mutta tuntuu että se monen mielestä sitä on. Eihän se nyt ole jokaisen normaalitilanne, vaan ainoastaan kovan treenin tulos. Ja no, mulla on luonnostaan kapoinen vatsa, mutta monella muulla taas rasva kertyy sinne ensimmäisenä. Pömppä -sana saisi jokatapauksessa lentää historiaan. Ikävä sana ;)

      Tykkää

  8. memmi sanoo:

    Voi ihana sinä! Varsin jees pystyä myöntämään sekä itelleen ja muilleen tällaset muutokset, ja vieläpä suhtautua niihin noin hyvällä ja ennen kaikkea itseään kunnioittavalla tavalla.

    Mulla kyllä vähän samat ajatukset muodostunut tässä vuosien saatossa. Ei mulla nyt oikeastaan ikinä oo vatsapalat loistaneet kilometrien päähän, mutta on sitä kuitenkin nuorempana ollut kovemmassa kunnossa – tai ainakin hoikemmassa. Oon paljon pehmosempi kuin aiemmin, ja jossain kohtaa tää enemmän rasvaa kerännyt ulkomuoto sai mut tosi ahdistuneeks, enkä viihtynyt kropassani kovinkaan hyvin. Tällä hetkellä onkin sitten ihan eri fiilis. Vaikka sitä rasvaa on kertynyt, niin kaiken sen alta löytyy myös enemmän lihasta ja voimaa kuin ennen, joten olo on sikäli hyvä ja jaksava. Ja kyllä ne vatsapalatkin siellä aika hyvässä kunnossa ovat, vaikka muiden katseilta pysyvät piilossa ;D Mulle on nähtävästi siis muodostunut tärkeimmäksi se, että tiedostan ja huomaan sekä arjessa että liikunassa, että kroppa voi hyvin ja energiaa riittää :)

    Tykkää

    1. Marissa sanoo:

      Loistavaa! Toivon itsekin enemmän juuri sitä, että saisin entistä vahvemman olon ja ei niin haittaa, vaikka se päällinen ei siitä edes niin tiivistyisi. Vahva olo antaa energiaa todella paljon arkeen, siksi onkin ihanaa huomata omassa kehossa muutoksia kun treenaa ahkerasti. Ei niitä ulkoisia, vaan juuri jaksamisen kannalta.

      Ihana kommentti memmi! :)

      Tykkää

Kaunis kiitos kommentistasi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

%d bloggers like this: