IMG_2427Haluaisin ajatella niinkin naivisti, että meistä jokainen haluaisi aina vain parasta toiselle. Sekä lähimmäiselle, että myös niille joita ei niinkään tunne. Tuntemattommillekin. Ajatuksissani sinä ilahtuisit mun onnestani yhtälailla kuin tunnet iloa silloin kun itselläsi sujuu hyvin. Tuntisit myös empatiaa ja surisit silloin, kun muhun sattuu. Yrittäisit lohduttaa, että kyllähän tämä nyt tästä. Naivisti myös ajattelen, että mun onneni ei ole sun onnesi tiellä. Kun saavutan jotain, se ei tarkoita, että se olisi jollain tapaa sulta pois. Päinvastoin. Se voisi jopa ponkaista sut kohti omaa saavutustasi ja antaa enemmän voimia tavoitella omia haaveitasi. Pääsisit myös nauttimaan siitä onnentunteesta mun kanssani, jakaisit hymyn ja kertoisit miten hyvältä susta mun puolestani tuntuu. Sillä mikäs sen parempaa kuin jaettu ilo. Yhteinen vahva tunne onnea.

Naivi minä yllättyy joka kerta siitä tosiasiasta, että toisen onni tuntuu todella olevan siitä toisen onnesta pois. Ei iloita toisen seurassa, ei oikeastaan tahdota edes nähdä koko ilon aihetta. Kadehditaan, myllerretään ja märehditään. Mutta kun miksen minä saa ikinä sitä mitä tuo toinen. Paheksutaan, että mitäs toi yksi nyt tossa muka yrittää, menisi muualle iloitsemaan. Vuosien aikana olen oppinut ymmärtämään suomalaista ajattelutapaa ja sitä melankolista kaikua, joka jokaiseen asiaan liittyy. Pitäisikin olla vain hiljaa ja hitusen harmaa. Liika hymyily on pahasta, iloisuus saa sut näyttämään vain liian etuoikeutetulta. Äänesi ei enää pääse kuuluviin ja sanojasi ei oteta vakavasti, kun siinä ei ole sopivaa negatiivista kaikua. Siitä kai se sananlasku onnesta tuleekin, ääneen lausuttuna se onni katoaa.

Kell’ onni on, se onnen kätkeköön.

Vaikka kuinka naivista ajattelisinkin, niin ymmärränhän minä mistä nämä ajatukset ovat lähtöisin. Jos kaikki ikävät tuntemukset ja läyhääminen lopetettaisiin, ei olisi enää kunnollisia keskusteluja. Kahvipöydän spekulointi katoaisi ja seiskan rivit jäisivät tyhjiksi, kun juorujen kaiku katoaisi nurkista. Parhaat jututhan syntyvät siitä, että pääsemme kertomaan kuulijalle mehukkaan tarinan siitä miten joku on epäonnistunut. Pääsemme jakamaan jotain, mikä herättää tunteita. Oletko koskaan yrittänyt tällaisen keskustelun alkaessa sanoa väliin jotain positiivista? Niinpä. Se ei vain toimi. Melankolia sointuu paremmin melankoliaan. Turha siihen väliin on kipata onnea tai iloa. Kaiku katoaa.

Tänään olen onnellinen sekä itseni, että muiden kaikkien suomalaisten puolesta. Toivon, että meistä jokainen oikeasti tajuaa miten onnekkaita me ollaan vain siksi, että ollaan synnyttä näinkin hienoon maahan. Se ajatus tuntuu usein unohtuvan ja valitusta kuluu ties mistä hölmöistä asioista. Ei osata olla tyytyväisiä, keskitytään pieniin epäkohtiin. Koska kyllähän niitä etsivä löytää, se on aivan selvää. Olkaahan siis onnellisia ja kippistäkään tänään itsenäisen Suomen puolesta. Tai miksei vaikka vain muuten vaan :)

Onnellista itsenäisyyspäivää meille kaikille! <3

2 kommenttia artikkeliin ”Kell’ onni on, se onnen kätkeköön

  1. Taru sanoo:

    Ihania ajatuksia sinulla. Samaistuin tuntemuksiin <3

    Tykkää

    1. Marissa sanoo:

      <3

      Tykkää

Kaunis kiitos kommentistasi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: