Tämä tuli nyt ihan yllättäen. Enpä olisi vielä viikolla arvannut, että tulen juttelemaan teille tänään tästä aiheesta. Siinä se ajatus vain keskiviikon aurinkoisena aamuna valjahti nimittäin mieleeni, että miksikäs ihmeessä mä muuten enää kahvia juon. Miksi menisin keittämään kahvia, kun ei tee yhtään mieli? 

Kaikki, myös te jotka ette ole olleet raskaana, tiedätte varmasti, että monille tulee raskaana ollessa kahvista todella paha olo. Jotkut eivät voi silloin juoda kahvia ollenkaan, kun taas joillain sitä ei tee yhtään mieli. Mulle itselleni on nyt raskauden aikana vain tullut sellainen olo, ettei se maistu enää niin hyvältä. Ei siis tee mieli juoda kahvia.

Kulta, arvaa mitä! Kohta on jo aamu ja saadaan juoda kahvia. Kunpa nukahtaisin nopeasti! 

Se oli alussa ihan vähän shokki, kun tajusin miten vähän kahvi enää saa mussa tunteita aikaan. En oikein tiennyt mitä aamuissa eniten odottaisin, kun kahvinenä ei enää herännytkään mun kanssani ja olin tavallaan ihan yksin. Koska te jotka olette tätä blogia lukeneet pidempään, tiedätte myös sen, miten paljon rakastan kahvia. Siis todella rakastan. Se on mun aamuissani yksi suuri kohokohta, se hetki jota usein jo iltaisin odotan. Villen mielestä onkin ollut aina tosi hassua, kun saatan iltaisin jo odottaa, että olisipa aamu. Että pääsisi juomaan kahvia.

IMG_7206

Kahvi on aina olut suuri nautinto ja siinä ekassa kahvikupissa aamulla on jotain suurta taikaa. Jo yli kymmenen vuotta olen juonut kahvini aina rauhassa ja on ollut suuri merkitys sillä, mitä se kahvi on. Tummaa kahvia, joka on juuri keitetty ja siinä on juuri oikea määrä maitoa – tai jopa kermaa. Kahvi on maistunut aamulla ekana suussa aivan taivaalliselta, olen juonut sen oikeastaan vain makunsa vuoksi. Sen hetken vuoksi, josta niin suuresti nautin. En herätäkseni. Ei, sillä sen juoman kanssa ei mun kohdallani ole ollut mitään tekemistä. Vain maulla on ollut.

Oon yrittänyt lopettaa kahvinjuonnin kaksi kertaa aiemminkin. Kirjoittelin tänne blogiinkin joskus aikoja sitten siitä, miten vaikeaa se oli. Keho reagoi todella kovilla kivuilla ja montaa päivää en pystynyt jatkamaan. Sattui niin paljon ihan joka paikkaan, että oli vain juotava se kuppi kahvia ja jatkettava elämää. Mietin myös silloin, että miksi ihmeessä pitäisi oikeastaan edes lopettaa, jos kerran nautin kahvista niin paljon?

Niin, miksi lopettaisin kahvin juomisen? Yksi ainut suuri syy mulle itselleni on se, etten tahtoisi olla riippuvainen mistään. Kuten aiemmin jo paljastin, oon aiemmin ollut pahassa kahvikoukussa ja kun keho reagoi kahvin lopettamiseen noinkin rankasti, niin pistihän se miettimään. Onko kahvi varmasti mulle hyvästä, jos se aiheuttaa noin kovaa kipua? Voiko se muka olla terveellistä?

DSC03291Tammikuusta alkaen mun ei ole enää tehnyt mieli juoda kahviani. Oonkin juonut sen täysin tottumuksesta ja se on ollut vain yksi aamun muista rutiineista. Ei yhtään ihmeellinen hetki, ei yhtään sitä mitä se aina aiemmin on ollut. Taika on siis täysin kadonnut ja siksi mieleen heräsikin kolme aamua sitten ajatus, että mitäs jos en joisikaan tätä enää? Voisiko olla niin, että kun raskaana ei tee kahvia mieli, niin keho ei myöskään reagoisi kovin kivuin jos vain lopetan kahvin? Ja niin lähdin yrittämään.

Nyt onkin jo kolmas aamuni ilman kahvia ja olo on aivan normaali. Mitään oireita ei ole tullut, olo on aivan samanlainen kuin kaikkina muinakin päivinä. Oon edelleen ihan ihmeissäni siitä, miten helposti tämä voikaan käydä. Näinkö nyt vain päätin lopettaa kahvinjuonnin ja se oli sitten siinä? Kaikkien niiden turhien yritysten jälkeen, kun olen kiduttanut itseäni, mun piti vain hankkiutua raskaaksi ja samalla se loppuu näinkin helposti? Huh, aika hullua. Tai no, hienoa oikeastaan.

Pureskelen vielä näitä ajatuksia mielessäni hetken, mutta uskoisin että mun kahvinjuontini on tällä päätöksellä ohi. Kun se kerran normaalitilassa aiheuttaa niin suurta riippuvuutta, niin ehkäpä otan hyödyt irti raskaudesta ja jätän kahvin kokonaan. Jatkossa sitä voi sitten juoda vaikka vain erityistapatuksissa. Jos siis se himo siihen vielä joskus palaa. Eihän sitä koskaan tiedä, ehkä meidän tiet eivät enää kohtaa. Ehkä mun ja kahvin tarina oli nyt sitten tässä?

Rakkaudella kahvia muistellen,

Marissa

6 kommenttia artikkeliin ”Eroon kahvista vuosien yrittämisen jälkeen

  1. Rosita sanoo:

    Hui, mulle kahvi on niin tärkeetä etten haluaisi siitä luopua. Rakastan (hyvän) kahvin makua ja on kiva kahvitella ystävien ja perheen kanssa. Aamukahvi on myös tärkeä ihan ajatuksena. Ymmärrän kyllä ton koukutusaspektin mutta aina mietin että eipä ole kovin suuri pahuus maailmassa nauttia muutama kuppi kahvia päivässä :) Toisaalta jos sen kokee raskaana olla niin riippuvainen niin ehkäpä lopettaminen voi olla hyvästä! Saa nähdä tekiskö sun mieli sitten raskauden jälkeen taas vai onko se jo unohtunut sitten :)

    Tykkää

    1. Marissa sanoo:

      Oot ihan oikeassa, ei se tosiaan ole mikään suuri pahe, että juo kahvia! :) Enkä halua että kukaan nyt ajattelee, että sitä sellaisena pitäisin, vaan enemmänkin mietin sitä että voikin jäädä johonkin niin pahasti koukkuun. Kaikillahan se ei edes ole niin koukuttava, vaan pääsevät eroon kahvista heti kun tahtovat. Itseasiassa toivon, että mulla palaisi se himo sitten raskauden jälkeen kahviin, koska mäkin ihan tosissaan rakastan kahvia. Se on aina maistunut niin super hyvältä <3 Katsotaan miten käy. Paras olisi se, että jatkossa sitä tekisi aina välillä mieli ja se maistuisi luksukselta silloin suussa. :)

      Kiva kun joku muukin puhui kahvista näin kauniita, kiitos kommenista Rosita!! :)

      Tykkää

  2. Susan sanoo:

    Mä lopetin kahvin juonnin 22 vuotiaana eli 15 vuotta sitten. Syynä oli kahden viikon lääkekuuri, joka yhdistettynä kahviin sai mahan ihan sekaisin. Kuurin jälkeen ei enää kahvia tehnyt mieli, sen makukin oli muuttunut suussa kitkeräksi. Siirryin mustan teen juontiin ja sitä meni parhaimmillaan 8 kuppia päivässä. Raskauden alussa tee rupesi etomaan, joten sekin jäi muutamaksi kuukaudeksi. Tällä erää menee 1-2 kuppia mustaa teetä päivässä, tosin hunajalla ja kookosrasvalla terästettynä. Saa vauvakin samalla jotain hyvää ;)

    Tykkää

    1. Marissa sanoo:

      Niin ne totututkin tavat voi muuttua jossain vaiheessa elämää. En tullutkaan aatelleeksi, että tosiaan joku lääkekin voi aiheuttaa samaa! Mulla nimittäin juuri tuo maun katoaminen, tai siis se ettei se kahvi vaan enää maistu miltään, sai sen juonnin loppumaan. Katsotaan palaako himo siihen makuun sitten raskauden jälkeen, innolla odotan mitä käy :)

      Hei vitsit, en oo muuten koskaan kokeillut teen kanssa kookosrasvaa! Tosin en ookkaan kova teen lipittäjä, mutta… testiin! kiitos Susan vinkistä :)

      Tykkää

  3. Sanna sanoo:

    Pakko kommointoida kun mietin tässä ihan samaa, että jääköhän mun kahvin juonti nyt kokonaan tän raskauden myötä. Täällä vasta varhaisraskautta eletään, kahvi ei maistu sitten yhtään! Mietin tosiaan pitäisikö tässä kokonaan sitten lopettaa. Kahvin juonnilla on ollu mulle aina kuitenkin myös iso henkinen merkitys – tauko päivään, jotain hyvää ja aikaa itselle. Ihan paras hetki päivässä! Mitäs sen tilalle sitten, kun vauvan kanssa voisi kuvitella tuollaisille pikku hetkille olevan tilausta silloin tällöin :) Joka tapauksessa, ihanaa loppu odotusta sinulle!

    Tykkää

Kaunis kiitos kommentistasi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: