Hei mä vaan mietin sitä juttua josta puhuit silloin joskus. Sitä, että susta tuntuu ettei sun aika riitä kaikkeen ja on jatkuva olo kiireestä. Muidenkin kuin sun, ympäristön kiireestä sä taisit myös mumista jotain. Muistatko? Vai olikohan se joku muu kuin sinä, en nyt ole varma. Ehkä sua kuitenkin kiinnostaa tämä aihe. Eikö meillä kaikilla arki oli ajoittain aika hektistä? Pitää miettiä mihin aikansa käyttää, kelle sitä antaa ja näin. Sellaista se elämä usein nyt vaan on. Valintoja ja kiireiden sekamelskaa.

Niin, sä mietit kai sitä, että sun pitäisi käyttää aikaa sellaiseen, mikä tekee hyvän olon. Luulet tekeväsi usein niin, myöhemmin huomaat toisin. Se taisikin olla se juttu sellainen, mikä teki jollekkin toiselle hyvän olon. Ehkä sä yritit tehdä jotain, mikä jonkun toisen kertomana kuulosti tärkeältä? Mutta ei se tainnut olla sun juttu, eihän?

Yksi vanha täti mulle sen kerran tokaisi, ihan noin vaan kun kadulla ohitettiin toisemme. No, oli hän siinä kyllä hetken, pysähtyi ja kertoi ettei ole hetkeäkään katunut niitä hetkiä, jotka on käyttänyt omaan lapseensa. ”Olisipa niitä lapsia ollut enemmän, niistä kun sai niin paljon virtaa. Kyllähän ne otti, mutta voi sitä antamista.” Se täti kertoi saaneensa roppakaupalla ja pahoitteli ääneen itselleen, että oli unohtunut työn vietäväksi ja sitten niitä lapsia ei enää voinutkaan saada. Tämä täti sitten katsoi mua suoraan silmiin ja sanoi, että ”muista sinä keskittyä sun lapsiin. Ja tee niitä vaikka kymmenen sormen verran, jos yhtään tuntuu hyvältä. Niitä töitä kyllä ehtii tehdä sen jälkeenkin.”

Ei me pitkään juteltu, täti jatkoi matkaa. Ja mua kovasti hymyilytti. Ihan saman asian oon tajunnut myös minä. Lapsi, tai tulevaisuudessa meillä lapset, ne antaa niin paljon. Kunpa osaisin sille antaa oikean arvon, ihan joka päivä. En nyt lähtisi kymmentä sormea vielä täyttämään tässä hekessä, mutta mistä sitä koskaan tietää. Kaksi sormea jo pian täynnä, eikä niitäkään pitänyt koskaan olla. Elämä yllättää. Ja aion olla siitä aina kiitollinen.

Äh, mä taisin nyt puhua vähän ohi aiheen. Tai tavallaan tämä kyllä liittyy kaikkeen mitä mä asion sulle sanoa. Ootas niin jatketaan kohta. Tähän väliin ihana kuva kesältä meidän pojasta. Siitä tyypistä, johon käytän mun aikaani arjesta kaikkein eniten. Eikä tarvitse miettiä syytä miksi. <3

Jos me nyt juteltaisiin siitä, miten sä päädyit tilanteeseen, ettei sulla oikein aika tuntunut riittävän ihan kaikkeen.

Ootko katsonut milloin viimeksi ympärillesi, miltä vaikuttaa muiden elämässä? Riittääkö heillä? Ei, ei kaikilla riitä. Ja niillä joilla se näyttää riittävän, niin ne ihmiset on tehneet muutaman aika radikaalin ratkaisun. Ne ihmiset on tehneet karsintaa ja tulleet lopputulokseen, jossa aikaa on kaikelle mitä pitääkin. Ja jos haluat kuulla salaisuuden, näin on myös mun elämässäni. Aikaa on juuri sille mille pitääkin. Niille, joille pitääkin ja erityisesti juuri mulle itselleni. Niihin asioihin, jotka tuottaa mulle hyvää oloa ja siinä samalla myös muille.

En mä oikeastaan haluaisi keskittyä sanaan karsiminen. Siinä sanassa on negatiivinen kaiku, mieluummin haluaisin ottaa esille listan. Ootko koskaan tehnyt sellaista? Kirjoittanut valkoiselle paperille ranskiksille niitä itsellesi tärkeitä asioita?

Mä voin aloittaa kertomalla omastani, jos et vielä ehtinyt tehdä omaasi. Mulle esimerkiksi erityisen vahvaa hyvää oloa tuottaa hyvät yönet, tunne kiireettömyydestä, aamut rauhassa pojan kanssa kotona, mun perhe, Villen rauhoittava läsnäolo, itsetehty ruoka, se kun joku tarjoaa apua, muiden auttaminen, siisti koti, kymmenen kilsan juoksulenkki ja olo sen jälkeen, työ jossa koen saavani aikaan hyvää oloa itselleni ja muille, ihmiskohtaamiset, tunne hyödyllisyydestä, tietyt ihmiset ja heidän antamansa aika mulle. Keskustelut ja viestit läheisiltä, läsnäolo. 

Siinä mun listalta muutama juttu. Tekisitkö nyt omasi?

Nyt jos se on valmis tai edes aloitettu, niin nyt voit aloittaa miettimään, että riittääkö sulla aika tähän kaikkeen? Voitko sä esimerkiksi nukkua yössä 12 tuntia ja samaan aikaan tehdä töitä 8 tuntia päivässä, viettää työmatkoilla 2 h päivässä, nähdä ystäviä joka ilta, viettää aikaa sun perheen kanssa monta tuntia päivässä, urheilla tunnin päivässä jne?

Jossain vaiheessa sä varmaan huomaat, että meillä on aika rajattu määrä tunteja meidän vuorokaudessa. Kaikilla meillä. Mua itseäni helpottaa se, että nukun yössä aika vähän ja se on mulle suuri etu. Mutta, sä et voi tavoitella samaa unimäärää jos olet aina väsynyt niillä unilla. Vai mitä? Ihan turha siis nyt katsoa mun listaani tai elämääni, sun pitää nyt keskittyä omaasi.

Ja tämä on koko tämän keskustelun suurin pointti. Sun elämä. Sun vuorokauden 24 tuntia. Sun tunteet. Sun päätökset.

Ja joo, meidän perheellisten pitää miettiä usein myös muita ihmisiä. Ihan sama onko ne omat lapset, vai sun vanhemmat tai sisarukset, pitää meidän miettiä muitakin. Pitää miettiä ystäviä ja läheisiä. Kaikkia. Mutta ensisijaisesti sun pitää miettiä sitä mistä sulla tulee hyvä olo ja mistä kaikesta sun arki voisi koostua. Olisiko sun listalla sellaisia asioita, jotka on toista vähän vähemmän tärkeitä?

 

Siinä hetkessä mun ystävä taisi tajuta sen, mitä ehkä säkin nyt mietit. Kaikkea ei voi saada elämässä.

 

Voin jakaa esimerkin. Ystäväni kertoi mulle ongelmastaan. Hän haluaisi olla verkostoitumassa jatkuvasti erilaisissa alansa tapahtumissa ja tehdä uraa, mutta samalla hän ei ehdi nähdä ystäviä kunnolla ja urheillakaan ei ehdi enää. Nyökyttelin hänen sanoille ja kerroin että tunteet kuulostavat tutuilta. Kysyin myös, että muistaakohan hän milloin me on viimeksi nähty. Hän mietti hetken ja oli hiljaa. Ei sanonut mitään. Lopulta me yhdessä pohdittiin, että on siitä jo monta kuukautta. Miksikö ei oltu nähty? Hänellä oli ollut niin kiire.

Siinä hetkessä mun ystävä taisi tajuta sen, mitä ehkä säkin nyt mietit. Kaikkea ei voi saada elämässä. Jokaista ihmistä tässä maailmassa ei voi tuntea, jokaista ei voi kutsua ystäväksi ja samalla syventää suhteita. Ai miksikö? No, ne on ne vuorokauden rajatut tunnit. Ne määrittää aika suuresti kaiken sen, mihin me aikaa voidaan käyttää. Sun oma tehtävä on tehdä ne määritykset ja kutsuit sä niitä määrityksiä sitten karsimiseksi tai vain prioriteettien tarkasteluksi, niin mulle se on aika sama. Kunhan sä vähän pohdit niitä ja katsahdat peiliin.

 

Mä aina aika-ajoin katson peliin ja mietin näitä asioita. Koen syyllisyyttä helposti siitä, jos huomaan priorisoineeni väärin. Jos oon pistänyt kännykän lapseni edelle, työn perheen edelle, urheilun kehon kaipaaman levon edelle, puolitutun tärkeän ystävän edelle jne. Ja kun niitä asioita pohtii, aika hyvin huomaa mitä tulisi jatkossa tehdä toisin. Siinä kun peilin edessä pysähtyy miettimään niitä kaikista parhaita hetkiä, oman elämän upeita tapahtumia ja ihmisiä joita ikävöi eniten, niin kyllä sen tuntee nopeasti mitä sillä omalla listalla kuuluu olla. Keitä sillä kuuluu olla.

Ja hei kun siinä peilin edessä seisoo yksin, ei tarvitse miettiä kenenkään syyttävää sormea. Koska eikö ole aika hyvä tunne huomata, että itse löytää itsestään ja elämästä jotain kehityskohtia? Niihin on helppo puuttua sillä, että tekee ensi kerralla toisin. Ja ehkä ensi kerralla peiliin katsoessa ei enää kohtaa niitä samoja asioita.

Tämän päivän ajatus sun mieleen hautumaan on tämä: Meillä ei ole aikaa kaikille, eikä kaikkeen, mutta me itse voidaan määrittää ne asiat joihin me aikamme käytetään. Meillä on siihen valta. Ja jos me valitaan väärin, me voidaan korjata niitä valintoja.

Valinnat voi ja pitää tehdä omaa tunnettaan kuunnellen. Järki mukaan matkaan ja silti tunne edellä. Mitkä asiat mahtuu sun vuorokauden 24 tuntiin? Niin, että sä ehdit keskittyä kunnolla ja olla läsnä. Et vain juosta päättömänä paikasta toiseen.

Niin, oliko susta iha hyvä jutella tästä aiheesta? Tajusin tuossa jossain vaiheessa, että et se tainnutkaan olla sinä jonka kanssa me käytiin näitä ajatuksia läpi. Mutta ei ihme jos sekoitin, rehellisesti sanoen viimeisen vuoden aikana mun moni ystävä on puhunut näistä ihan samoista jutuista. En sitten tiedä, onko se tämä Pääkaupunkiseutu vai mikä sen tekee, mutta kaikilla tuntuu olevan liian vähän aikaa ja liikaa tekemistä. Liikaa asioita saavutettavana ja liikaa ihmisiä joita tavata.

Kuulosti varmaan kuitenkin tutulta edes osa näistä ajatuksista? Kunhan tiedät, että sä et ole yksin. Me kaikki mietitään näitä juttuja joskus. Eri elämänvaiheissa ne tilanteet korostuu eri tavoin ja kai meidän vaan pitää muistaa välillä pysähtyä miettimään.

Tee sun lista, mieti ja priorisoi. Äläkä syyttele itseäsi, on ihan normaalia uppoutua kiireeseen ja haluta saada se ihan kaikki. Toivon silti, että sulle tapahtuu se sama hoksaantuminen kuin mun rakkaalle ystävälle. Että sä ymmärrät ne rajatut tunnit vuorokaudessa ja panostat niihin asioihin jotka tuo eniten hyvää sulle. Koska kun sä voit hyvin, sun läheisetkin voi paremmin. Sun hyvä olo heijastuu ulospäin ja aurinko jota säteilet, moninkertaistuu.

Ihanaa viikonloppua kaikille meille arjen kiireiden keskelle!

-Marissa

Kaunis kiitos kommentistasi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: