Heippa!

Heräsipä tuossa mieleen peilistä omaa napaani ja ihanaa kasvavaa masua tuijotellessani ajatus siitä, miten erilaista kaikki on ollut tällä kertaa. Edellinen raskaus alkoi 2015 joulukuussa ja tämä raskaus tammikuussa 2018. Lokakuussa meille kuulema syntyy perheeseen neljäs asukas, pieni tyttö. <3

Johan sen taitaa maalaisjärki sanoa, että on erilaista odottaa sitä ensimmäistä kuin toista lasta. Tiedät jo toisella kertaa raskaudesta etukäteen jotain, eikä jokainen vihlaisu tai ähkäisy tule yllätyksenä ekaa kertaa. Tiedät mitä on laskea raskausviikkoja, miltä tuntuu supistus ja mitä on synnytys. Olet myös päässyt kokemaan mitä on pidellä omaa lasta sylissä ensikertaa, miten imetetään ja miltä tuntuu kun pikkuinen vastasyntynyt nukahtaa rinnalle. Tiedät monia asioita, mutta varmasti tulee myös paljon uutta. Siksi ajattelin, että voisin kirjoitella ihan lyhyesti ajatuksiani niistä asioista, jotka tällä kertaa on mennyt omalla kohdallani toisin. Vai onko niitä juurikaan?

Elokuu 2016

Ensimmäinen raskaus mulla oli todella oireeton. Toki oli kaikenlaista pientä, mikä vaikutti arkeen ja elämiseen, mutta kun kuunteli kehoa ja jaksamista, oli eläminen oikeastaan aika tavallista. Jännitin vähän tämän uuden raskauden alussa sitä, että tuleeko tässä raskaudessa vihdoin niitä paljon puhuttuja tunnemyrskyjä tai vaikkapa pahoinvointia, mutta ei vieläkään mitään. Ei ole näkynyt myöskään närästystä, liitoskipuja, itkuisuutta tai ummetusta  Kuten viime raskaudessa, mua kyllä vaivaa suonenvedot iltaisin ja pitää juosta vähän normaalia useammin vessassa. Niin ja väsymys on ollut hurja, mutta onko olemassa odottajaa, joka ei kokisi väsymystä?

Oon selkeästi ollut onnekas odottaja, kun mun raskauteni ovat molemmat olleet todella vähäoireisia. Mutta jutellaas hetki niistä isoimmista eroista siihen, miten tämä raskaus on eronnut edellisestä!

 

UNI

Viime raskaudessa olin todella väsynyt alussa ja siinä missä normaalisti 7 tuntia unta olisi riittävä määrä, saatoin nukkua vuorokaudessa jopa 13-14 tuntia. Olisin voinut nukkua ihan koko ajan. Osasin tässä raskaudessa varautua samaan, ainut että uniaikaa ei varmasti olisi tiedossa yhtä paljon. Kotona nimittäin on yksi pieni ihminen joka vaatii mun tekevän jotain aivan muuta. Parivuotias villivarsa ei ymmärrä, kun yritän silmät ristissä sängyssä selittää, että nyt ei jaksaisi nousta. Hän kun on jo tottunut siihen, että äiti nousee aamu viideltä seuraksi ylös, oli arki tai viikonloppu. Joten miksei se muka jaksaisi nytkin nousta? Mikä ihme sitä oikein väsyttää, onko siitä tullut laiska? 

No ei, ei siitä ole tullut laiska. Vaikka kieltämättä siltä se tuntuu usein. Viime raskaudessa tällaisia tunteita ei ollut, en tuntenut itseäni yhtään laiskaksi vaikka nukuinkin todella paljon. Nyt olen syyllistänyt itseäni monet kerrat, kun en jaksa tehdä kunnolla asioita ja tuntuu, että voisin painaa silmät kiinni ja vain nukkua. Lapsiarki on meillä usein muutenkin vähäunista, joten lisää siihen vielä raskaus ja avot, saadaan aikaan yksi seinähullu äiti. Syyllistän itseäni useinkin siitä, että olen huono äiti kun vain maleksin ja olen apaattinen. Vaikka oikeasti se laiskuus on vain uupumusta ja suurta väsymystä, mutta tuntuu laiskuudelta. Tuntuu, että pitäisi jaksaa enemmän, mutta ei vain jaksa.

ANEMIA

No, löytyi sille laiskuudelle myös toinen syy. Anemia. Sama vaiva oli vuonna 2016, mutta se ei koskaan edennyt niin pahaksi kuin tällä kertaa. Silloin rautakuuri auttoi ja jo pienellä annoksella sain itseni taas jaloilleni. No, tällä kertaa on vedetty tuplamäärät obsidania jo pari kuukautta, optimoitu ruokavalio täysin rautapitoiseksi ja silti oireet on olleet paljon pahemmat kuin viimeksi. En enää elokuussa pysynyt pystyssä ja maatessakin huippasi.

Onneksi meillä on työpaikalla hyvä vakuutus ja pääsin kunnon tutkimuksiin. Selvisi, että rautavarastot ovat tyhjentyneet täysin, ovat luultavasti sitä olleet jo pidemmän aikaa. Kuvittelin koko kesän, että helteistä ne heikot olot vain johtuvat ja väkisin yritin jaksaa. Ajattelin, että enää vain hetki töitä, vielä hetki pitää sinnitellä ja hoitaa hommat kunnialla maaliin. Usein silmissä sumeni, jalat tärisivät ja sykkeet olivat tapissa. En nukkunut, enkä levännyt. Syynä olikin lopulta kova raudanpuute, jota en olisi halunnut uskoa. Oi kunpa olisin tajunnut vähän hiljentää tahtia. Ehkä olisin selvinnyt vähemmällä vaivalla ja tilanne ei olisi edennyt niin pahaksi?

Jäin elokuussa sairasloman kautta äitiysvapaalle. Aiemmin lääkäri oli kysynyt tahtoisinko sairaslomaa, nyt hän kertoi ettei enää kysy vaan kirjoittaa todistuksen ja minä jään kotiin. Oli jäätävä pois töistä, että kaikki vähäinenkin energia menisi tulevan lapsen hyväksi. Tuntui pahalta, mutta eipä musta siellä töissä kenellekään mitään hyötyä olisi ollutkaan. Aloin olla jo niin kalpeakin, että peilistä näkyi nopeasti miten väsynyt olin.

 

Raskausviikko 35 / Syyskuu 2018

Hetki sitten olin vielä sänkypotilaana, mutta lepo on vihdoin auttanut. Oon käynyt monella lääkärillä ja labrojen kautta on selvitelty, että miksi rauta ei imeydy millään. Sisätautilääkärin luona kävin myös ja mun oli vaikea ymmärtää, miksi hän ei yhtään ollut kiinnostunut samoista asioista kuin minä. Hän takertui pelkästään levon merkitykseen raudan imeytymisessä ja siihen, miten paljon vuorokaudessa nukun. Hänen mielestään mielestään nukuin aivan liian vähän ja siihen pitäisi saada muutos. Pitäisi saada nukuttua paremmin, jotta selkeä ylirasitustilani laukeaa ja keho olisi vastaanottavaisempi.

”Nyt Marissa, enemmän unta ja lepoa. Sun on nukuttava, vaikka väkisin. Voisiko miehesi ottaa enemmän vastuuta valvomisista?”

No, vaikka vähän epäilinkin lääkärin puheita ja olisin mieluummin halunnut kuulla jonkun paremman syyn siihen ettei rauta imeydy, niin päätin sitten kuitenkin jutella tästä kotona. Mulle valvominen on aina ollut helpompaa kuin Villelle, joten siksi myös raskaana oon sitä tehnyt enemmän. Oon kokenut, että on vain jaksettava, eikä valittamiselle ole sijaa. No, nyt kun ollaan puhuttu asiasta ja oon nukkunut yöni välillä yksin eri huoneessa, oon saanut nukuttua jopa 8 tunnin yöunia. Tällä on ollut iso vaikutus oloon. Tottakai varmasti myös muulla levolla. Vaikka se omituiselta tuntui, niin tällä kertaa rauta on lähtenyt imeytymään kunnolla vasta kun kun oon antanut levolle tilaa. Lääkäri olikin siis oikeassa, vaikka häntä epäilinkin alussa.

 

Raskausviikko 34 / Elokuu 2018

Nämä taisivat olla ne suurimmat erot mitä oon kokenut erona edelliseen raskauteen. Niin ja liikunnan jouduin nyt myöhemmin jättämään vähäiseksi tässä raskaudessa, mutta sekin on johtunut vain kropan huonosta kunnosta anemian takia. Niin ja painoa on tullut vähän vähemmän kuin viimeksi, mutta kesän kovat lämpötilat saattoivat vaikuttaa siihen. Kuumalla ei kai maistu herkut samalla tapaa, vaikka nälkä onkin jatkuvasti. 12 kiloa on tullut nyt painoa, eli ihan sopivasti. :)

Tässä raskaudessa ei olisi muuten tarvinnut ihan niin paljon lueskella asioista netistä ja selvittää mitä mikäkin asia tarkoittaa. Tietoa kun on jo kokemuksen kautta ja oireet on muutenkin vähäiset. Se ei silti tarkoita, ettenkö olisi ehtinyt googlettaa vaikka mitä ja lukea uudestaan ja uudestaan eri raskausviikkojen etenemisestä. Hehe, samaa oot tehnyt varmasti sinäkin? Onhan se nyt ihana iloita tästä kaikesta kunnolla ja lueskella eri vaiheista ja tapahtumista kuvun alla. <3

Siinä mun ajatukseni tällä kertaa, kertokaahan te nyt omanne. Oliko teidän raskauksissa eroja? 

Raskaushouruisin terveisin,

Marissa

 

2 kommenttia artikkeliin ”Toisen lapsen odotus ja erilainen raskaus

  1. Blogisi on ihanan elämänmakuinen ja arkeanne on kiva seurata täältä sekä IG:n puolelta. Siksi haluaisimme haastaa sinut vastaamaan Arjen sankarit – blogihaasteeseen. Haasteen löydät täältä: http://vainaitienjutut.blogspot.com/2018/09/arjen-sankarit-blogihaaste-vol-2.html
    Rentouttavaa sunnuntai-iltaa ja onneksi olkoon ensimmäisestä hääpäivästä! :) Laura/ Vain äitien jutut-blogi

    Tykkää

    1. Marissa sanoo:

      Ihana kuulla ja kiitos, varmasti toteutan tämän. Paljon mielenkiintoisia kysymyksiä joihin vastailla :)

      Tykkää

Kaunis kiitos kommentistasi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: