”Vanhemmuus on ihanaa, mutta välillä myös rankkaa. Jokainen tietää ne vanhemmuuden mukanaan tuomat ajoittaiset haasteet, ne valvotut yöt, kotona valloillaan olevan kaaoksen, lapsen uhmakohtaukset, riittämättömyyden tunteet, yksinäiset kotipäivät, kortilla olevan parisuhdeajan sekä oman ajan puutteen. Näin muutaman esimerkin luetellakseni. Kaikesta tästä huolimatta vanhemmuus on kuitenkin parasta, mitä monelle meistä on tapahtunut. Me äidit ja isät olemme välillä todellisia arjen sankareita, jotka päivästä toiseen saamme arjen toimimaan ja myös nautimme siitä. Arkihan on ihmisen parasta aikaa ja sitä arkea suurin osa elämästämme on.”

Näillä alun saatesanoilla aloitettiin Lauran kirjoitus Vain äitien jutut -blogissa viime sunnuntaina. Me vanhemmat, sekä myös meidän lapset, ollaan niitä todellisia arjen sankareita kaikki ja oli hauska huomata miten monta samaa ajatusta on tullut tutuksi viimeisen kahden vuoden vanhemmuuden aikana. Miten helppoa on samistua toisen vanhemman ajatuksiin siitä, mitä on arjen pyörittäminen jossa tekemistä ja tuntemuksia riittää. Tottakai ihan jokainen omassa arjessaan on sankari, oli perhettä tai ei, mutta kieltämättä tiedän mistä tuossa tekstissä puhutaan. On helppoa nyökytellä, kun on kokenut paljon samaa toisten vanhempien kanssa.

Arjen sankareita on tämä maailma pullollaan ja sain kunnian olla yksi heistä ja kertoa teille tämän haasteen myötä palasia omasta arjestani. Paljastan jo nyt, että yksi haaste itselleni on löytää arjesta aikaa istua koneella ja vieläpä niin, että löytäisin keskittymiskykyä myös siihen istumiseen. Mutta tässä sitä nyt ollaan, nyt on hetki aikaa joten aloitetaas! :)

 

Ketä perheeseen kuuluu? 

Meidän perheeseen kuuluu tällä hetkellä kanssani mieheni Ville, sekä juuri 2 vuotta täyttänyt poikani. Lisäksi tässä jännitetään päivittäin, että koskahan lähdetään synnyttämään. Lokakuun sisällä pitäisi vielä jakautua kahteen osaan, ja meitä on sitten tässä kodissa jo neljä. Miten jännittävä ajatus, saas nähdä kuinka kauan tässä vielä odotellaan! :)

 

Miten kuvailisit arkeasi juuri nyt? 

Onneksi tätä kysymystä ei kysytty muutama viikko takaperin, kun olin voimieni kanssa aivan pohjamudissa ja arki oli melko erilaista sängyn pohjalta kattoon tuijotellen. Nyt juuri raskaus on kuitenkin ottanut askelia helpompaan suuntaan ja arki on oikeastaan todella ihanaa. Vietän aikaani kotona äitiyslomaillen ja ja hoidan asioita kuntoon tulevaa varten sekä yritän nähdä mahdollisimman paljon ystäviä ”varastoon” jos pian ei ehdi hetkeen samalla tapaa. Päällimäisenä mielessä on syksyn raikas alku ja äitiysvapaan aloituksen tuoma jännitys tulevasta muutoksesta arkeen. Otetaanko siis tähän kysymykseen uusintaotos vaikkapa kuukauden tai kahden päästä? Lupaan kirjoittaa aiheesta silloin vähän pidemmin.

 

Parhaat vinkit kiireen taltuttamiseen?

Kaikista tärkein sana, jota pitäisi jokaisen mielestäni miettiä, on priorisointi. Kiire syntyy kokemukseni mukaan helposti siitä, kun ajatellaan että pitäisi saada ihan kaikki ja olla mukana kaikessa. Pitää tottakai muistaa, että meillä ei ole seitsemää lasta tuomassa kiirettä arkeen, eli ymmärrän oman tilanteeni olevan vielä helppo. Näkisin kuitenkin, että oli perheen koko mikä tahansa, seitsemän tai nolla lasta, tulisi priorisoida asioita jotka on sekä itselleen että perheelle niitä tärkeimpiä. Kaikkea me ei voida saada, mutta kun koostaa arjesta sellaisen, että kokee nauttivansa mahdollisimman paljon ja hoitaa ne tärkeimmät asiat kuntoon, ollaan jo pitkällä.

Meidän arki on mielestäni usein sopivan tasaista, sillä emme tee liikaa suunnitelmia vaan keskitymme olennaiseen. Tiedostan myös, että tärkeä osa arkea on olla kartalla myös toisen menoista ja arjen haasteista. Me käydäänkin usein sunnuntaisin Villen kanssa kävelyllä ja jutellaan tulevan viikon menot auki yhdessä. Tällöin ollaan paremmin perillä siitä mitä on toisella tapahtumassa ja missä pitää kummankin olla millloinkin. Tämä ei pelkästään helpota aikatauluissa, vaan avaa myös toisen kiirettä.

Arki on ihanaa silloin, kun muistaa keskittyä olennaiseen. Ottaa sopivasti omaa aikaa perheelle ja tehdä suunnitelmia juuri sen verran kuin aikaa riittää. Mikä on teille sopiva määrä, sen määritätte se. Ei muiden mielipiteet tai odotukset. <3

3 perheen arkiruokasuosikkia. 

Meillä vaihtuu lista joka viikko ja harvoin tehdään nykyään samaa ruokaa, mutta se millaisia asioita meidän poika syö mieluiten, määrittää aika paljon keittiön liitutaululle sunnuntaisin (tehdään tämä ruokasuunnitelma myös sunnuntaina yhdessä) kirjoitettavan menun sisällön. Hän rakastaa pastaa erilaisilla kastikkeilla ja siksi meillä on yleensä spaghettia lähes kaiken kanssa, ainakin hänelle sitä tehdään jääkaappiin valmiiksi. Erilaiset kastikkeet ovat siis meillä varmasi ne arkiruokasuosikit, mutta vaihtelevat sisällöltään todella paljon.

Omat ruokasuosikkini arkeen (Villen valmistamina) ovat ragu, pinaattinen kana ja italialaiset lihapullat.

 

Voiko parisuhde kukoistaa myös lapsiperheessä? 

Tästä aiheesta haluaisin kirjoittaa joskus kun löytyy aikaa (ja kunnolla pureskeltuja ajatuksia) vähän laajemmin. Parisuhteelle esimerkiksi vauvavuodet ovat kova koetuksen paikka ja siinä tarvitaan parisuhteen kummaltakin osapuolelta ymmärrystä. Ehkäpä tässäkin kohtaa voisi mainita sanan priorisointi ja siihen samaan avoimen kommunikoinnin.

Se mitä mainitsin tuossa aiemmin meidän sunnuntain kävelyistä, kun me jutellaan auki molempien menoja ja kiireitä, liittyy myös parisuhteen hyvinvointiin. Se liittyy siihen, että me halutaan olla tietoisia toistemme tunteista ja arjen tapahtumista. Usein kun kuuntelee perhearjesta puheita, saattaa esiin tulla vain sen toisen kiire ja ajatukset. Kotona ei välttämättä puhuta, eikä olla tietoisia mitä toisen elämässä tapahtuu. Mikä on ymmärrettävää, sillä arki on usein hetkistä ja kun kotona on jatkuva härdelli lasten kanssa ja pitäisi siinä samassa vielä muistaa pitää huolta sen kumppanin pusuttelusta ja hulenpidosta, jää se helposti taka-alalle. Uskon, että kun keskutellaan avoimesti ja lisätään ymmärrystä kummankin kiireistä ja tunteista, on arjessa helpompaa ymmärtää toista.

Niin, parisuhde voi kukoistaa lapsiperheessä, mutta se vaatii molemmilta työtä. Ei vain toiselta, eikä vain toisen näkökulmia, vaan molempien osapuolten ymmärrystä. Milloin vimeksi olet kysynyt mieheltäsi miten hänellä menee töissä ja onko hänellä kova työstressi? Tai, milloin viimeksi miehesi on kysynyt samanlaisen kysymyksen sulta? Nyt näin esimerkkinä. Avoin keskustelu ja edes lyhyt yhteinen aika toisiinne keskittyen. Niitä enemmän. <3

Mistä saat energiaa arkeen? 

Uni tuo tottakai kaikista parhaat energiat, samoin läheisyys perheen kanssa rauhassa yhdessä puuhaten. Lisäksi omat energiavarastoni täyttyvät parhaiten liikunnalla ulkoilmassa, ystävien kanssa käydyistä keskusteluista ja hiljaisuudesta. Tämä viimeisin ehkä juuri nyt pinnalla, kun on tuntunut että kaipaan juuri kaikkein eniten hiljaisuutta ja lepoa vain itsekseni. Kun niitä hetkiä saa, on olo taas aivan erilainen.

 

***

Koska omaa aikaa on rajallisesti, jätän tämän haasteen nyt tähän ja jatkan piakkoin toisella osalla kysymyksiä. Luultavasti jos osaisi vastata kysymyksiin tiiviimmin, olisin ehtinyt istua tämän haasteen läpi loppuun saakka. Mutta minkäs voit, kun pulputusta riittää. Jatketaan siis ensi kerralla vielä lisää samalla aiheella! ;)

Ihanaa sunnuntaita kaikille toivotellen, 

Marissa

Yksi kommentti artikkeliin ”Arjen todelliset sankarit

Kaunis kiitos kommentistasi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: