Kasvatus ja lasten päivähoito. Vai ehkä kotona hoito? Lapset ja lasten olot. Äidit ja äitien valinnat. Ne ei tehdyt valinnat. Ne valinnat, jotka kerrotaan muille ja ne joita ei kerrota. Että kukaan ei pääsisi sanomaan, että nyt teet väärin. Eihän lasta nyt noin voi kasvattaa, vaan näin! Vain yksi oikea tapa, ei se sun tapa. Toisen tapa, toisen äidin valinta. Ei sun tai lapsen isän valinta ainakaan, vaikka kuvittelit sen olevan. Luulitko, että lapsen kasvatus on sun käsissä? Ei ole. Se on kaikkien muiden. Varsinkin niiden, jotka tekevät toisin. Niiden, jotka eivät asu sun kodissasi eivätkä elä sun elämää. He tietävät paremmin. Aina.

Kuulostiko yhtään tutulta? Ootko kohdannut elämässäsi hetken, jossa sun valintaa vanhempana kyseenalaistetaan?

Ja tärkeämpi kysymys sulle, pitäisikö siitä nyt sitten välittää? Siitä sen toisen äidin sanomisesta? Varsinkaan, jos se ei kulje missään linjassa omasi kanssa. Okei, ymmärrät sen toisenkin ajatukset, mutta silti. Pitääkö sun nyt muuttaa ajatuksiasi ja tekojasi vain, jotta joku toinen äiti voisi olla tyytyväinen? Ja olisiko se äiti oikeastaan sittenkään tyytyväinen? Keksiikö se pian jonkun toisen asian, joka on huonosti sun valinnoissa? Sun tai lapsesi isän valinnoissa.

Ajatusten jakaminen somessa

Juttelen usein intagramin puolella lapsiin liittyvistä asioista, pääosin kuitenkin meidän arjesta kotona. Kesällä juttelin pidemmän pätkän varhaiskasvatuksesta ja siitä, kun meillä poika meni hoitoon vähän päälle vuoden iässä mun palatessani töihin. Pohdin stoorissani sitä, milloin meillä on ajatus laittaa seuraava lapsi hoitoon. Paino sanalla ajatus, sillä eihän sitä millään voi vielä tietää. Eihän se pieni ihana rääpäle ole edes vielä syntynyt, joten nämä olivat lähinnä pohdintoja vain. Ajatuksia, joita olen tahtonut jakaa teidän kanssanne.

Moni on multa kysynyt, että miten uskallan puhua niin avoimesti aiheista, joista usein saa kuulla arvostelua herkästi. Kasvatuksesta, lapsista, töistä, tunteista, mistä vain. Äidit kun on usein vähän susia toisilleen, ei kannusteta valinnoissa, vaan mieluummin korjataan, että kannattaa tehdä toisin. Tai siis, tämä on se yleinen ajatus. Ja niinhän se usein onkin, mutta ei todellakaan aina. Ei ainakaan omassa kokemuksessani.

Muistan kun juttelin varhaiskasvatuksesta ja sain lähes 200 viestiä aiheesta inboksiini. Kysyin seuraajiltani ajatuksia siitä, mikä on ollut omassa perheessä oikea aika aloittaa lapsella hoito, miksi se on aloitettu ja olisiko haluttu olla pidempään kotona. Pohdin myös laajasti erilaisia syitä miksi joku ehkä lähtee aiemmin töihin kuin toinen ja yritin avata ajatuksiani siitä, miksi jokainen perhe tekee valinnan omalla tavallaan.

Halusin lisätä ymmärrystä perheiden välille, vähän kuten ajatukseni on lähes jokaisessa aiheessa josta puhun.

Sain paljon erilaisia ajatuksia ja ihmiset kertoivat avoimesti kokemuksiaan. Osa kertoi ajattelevan samoin kuin minä, osa kertoi täysin erilaista tarinaa ja tapaa toteuttaa arkea. Näistä viesteistä yksi oli kirjoitettu selkeästi arvostelevaan sävyyn muita kohtaan. Parissa viestissä oli myös havaittavissa rivien välistä pientä kettuilua, mutta ne pystyi jättämään huomiotta. Miettikää. Vain yksi viesti oli lopulta ikävä. Kaikki muut olivat todella ymmärtäväisiä ja moni totesi, että jokaisen pitäisi saada tehdä nämä päätökset rauhassa itse.

 

Vertaistukea ja kuuntelua

Okei, oma sometilini on melko positiivinen ja juttelen aiheista todella ymmärtävästi ja avarakatseisesti, joten se saataa myös ruokkia samanlaisia kommentteja. Mutta, veikkaisin silti, että niitä äitejä on kuitenkin lopulta vähemmän jotka arvostelevat toisten valintoja. Niitä turhautuneita äitejä, joilla on vähän ehkä liikaa aikaa ja heille tulee jostain syystä hyvä olo siitä, että he pääsevät kertomaan, miten heidän valintansa on parempi kuin sen toisen. Niitä äitejä, joilla itsellään on myös epävarma olo. Kuuntelematta muiden ajatuksia, he avaavat suunsa, yrittämättä edes ymmärtää toisen perheen kokemusta.

Tässä mulle kirjoitetussa viestissä kauhisteltiin sitä miten lapset laitetaan hoitoon niin aikaisin. Hänen mielestään lasten ei kuuluisi mennä päivähoitoon kuin vasta aikaisintaan 3 vuotiaana, mieluiten vasta eskariin. Koska kyllä, hänkin on hoitanut neljä lastansa kotona ja hänen lapsensa eivät olisi millään sopeutuneet päiväkotiin. Eivät olisi siis muidenkaan lapset.

Vastaan yleensä kaikille, jos vain ehdin. Tälle seuraajalle vastasin lyhyesti ja kerroin, että jokainen perhe toimii kuten parhaaksi näkee. Selitin kauniisti, ettei muiden ehkä kuuluisi sitä liikaa kyseenalaistaa. Vinkkejä saa antaa, mutta toisen ajatusten torjuminen voi satuttaa. Tämä seuraaja ei enää vastannut takaisin. Ehkä koki saaneensa äänensä kuuluviin ja lopetti keskustelun?

Tässä ehkä kuitenkin on yksi iso syy, miksi tahdon puhua näistä asioista avoimesti. Vertaistuki on yksi asia, mutta sen lisäksi uskon, että eriävistä mielipiteistä on hyvä keskustella. On hyvä avata omaa näkemystään, sillä välttämättä siinä omassa elinpiirissä se samainen ajatus ei koskaan tulisi esille. Siksi some on loistava kanava pitää silmät ja korvat auki. Itsekin olen oppinut teidän seuraajieni kautta vaikka mitä uusia asioita ja saanut uutta näkökulmaa sellaisiin pulmiin, joita ei ole tarvinnut aiemmin miettiä. Olen havahtunut omaan kapeaan näkemykseen ja parhaissa tilanteissa saanut todella hyviä vinkkejä. Siitä on kuitenkin ollut hyötyä, että olen avannut usein suuni ja puhunut suoraan mitä ajattelen. Te olette kertoneet oman kantanne asiaan ja minä olen voinut miettiä. Ja usein mietin pitkäänkin.

 

Jokainen perhe tekee valintansa itse

Kaikki perheet kun ollaan erilaisia, lapset ja aikuiset. Meitä ohjaa erilaiset unelmat ja meidän elämäntilanteet eroavat usein toisistaan. Lapset ovat temperamentiltaan todella erilaisia, kuten me aikuisetkin. Ei siis voi sanoa, että kaikkien kuuluisi tehdä sama valinta. Jollekkin lapselle ei esimerkiksi ihan varmasti sopisi päivähoito kovin nuorena, kun taas toiselle sopii jopa paremmin kuin kotihoito. Ja kuka tämän tilanteen arvioi parhaiten? No vanhemmat tottakai. Äiti ja isä.

Eikö meistä jokainen toivoisi, että meidän arviointikykyyn luotetaan ja saisimme kannustusta arjen vaikeissa hetkissä? Perhearki kun muutenkin on ihan varmasti ajoittain rankkaa kaikilla ja siihen päälle jos jatkuvasti saa todistella omia valintojaan ulkopuoliselle, voi siitä tulee entistäkin rankempaa. Eikä jokaisella voi sanoa, että kasvata vahva ulkokuori, älä välitä muiden sanoista. Moni meistä välittää niistä. Itsekin joskus, jos aihe osuu arkaan paikkaan. Onneksi harva asia on tällainen, sillä tiedostan tekeväni valinnat elämässäni aina jokaista miettien. Usein vähiten itseäni, mutta oon myös oppinut, että pitää kulkea pikkaisen minä edellä. Koska kun minä voin hyvin, voi lapsi (ja pian lapset!) ja mieskin hyvin.

 

 

Suurin miksi juttelen näistä aiheista avoimesti, on vertaistuen tarve. Toisena tulee tahtoni jakaa hyvää oloa ja inpiraatiota. Uskon, että kun puhun asioista avoimesti ja pyrin tuomaan ymmärrystä ihmisten välille, syntyy enemmän hyvää oloa. Ymmärrys kasvattaa lempeyttä ihmisissä, se lähentää meitä.

Haluaisin myös muistuttaa, että keskustelu on aina hyvästä ja monessa tilanteessa se toinen ei välttämättä tahdo arvostella. Kyllä sitä itsekin haluaa kertoa omasta tavastaan toimia perheenä, jos joku toinen tekee ihan eri tavoin. Se ei silti tarkoita sitä, ettäkö sillä arvosteltaisiin toisen valintaa. Siksi onkin tärkeää se, miten puhuu. Onko sävynä arvosteleva punakynä, vaiko ehkä lempeämpi keltainen vesiväri. Sävyllä on väliä.

Kaikkia perheitä ja heidän valintojaan kunnioittaen, 

Marissa

 

3 kommenttia artikkeliin ”Kun äideillä on liian paljon aikaa keskittyä muihin

  1. J sanoo:

    Meilläkin on ajatuksena, jos joskus lapsia saadaan, että mies pitää osan vanheimpanvapaasta, jos vaan mulla on työ mihin palata. Itse saanut/joutunut olemaan välillä työttömänä, niin ihan mieluusti palaisin nopeasti töihin ja mies taas haluaa vähän taukoa töistään.. Tästäkin varmaan saa kuulla arvostelua, kun on edelleen harvinaista, että mies jää oman lapsen kanssa kotiin .. Harmi, kun nykyinen hallitus ei saanut aikaiseksi sitä perhevapaa muutosta, jossa isälle korvamerkittyä vapaata lisättäisiin, niin alkaisi nämä asenteetkin muuttumaan siitä, että isäkin voi jäädä töistä osaksi aikaa pois, ilman että äiti on huono äiti ja isä sankari.

    Tykkää

    1. Marissa sanoo:

      Tämä on muuten jännä juttu, meinasin nimittäin heti alkuun kirjoittaa tähän tekstiin mukaan myös isyysvapaista ja siitä mitä ajatuksia se herättää. Itse nimittäin teen töitä alalla, jossa on tosi yleistä että miehet pitävät isyysvapaita ja vastuu jaetaan äidin kanssa paljon tasapuolisemmin kuin monilla muilla aloilla. Toinen puoli on juuri tämä mistä sinä puhut, eli ympärillä ei todellakaan ole sama ajatus ja jopa halveuksutaan äitejä jotka antavat isälle tilaa jäädä kotiin. Itse ainakin uskon tasapuoliseen vanhemmuuteen ja teidän suunnitelmanne kuulostaa todella hyvältä. :)

      Tykkää

  2. MM sanoo:

    Mahtavaa lukea ajatuksiasi äitiydestä ja vanhemmuudesta :) Jollen ihan väärin muista, olet joskus tainnut mainita lapsettomuudesta, en tiedä oletko enemmänkin kirjoittanut..? Haluaisitko asiaa avata hieman enemmän, nyt kun on ehkä oikea aika (vai juuri väärä?), kun olet saanut ihanan pojan ja tyttären? :) Miksi sinulle on näin sanottu ja millä perusteella, onko asiaa tutkittu vai mistä luulet itse johtuvan? Minkä uskot muuttaneen asian ja teitkö itse muutoksia? Miltä tuntuu nyt, kun olet kaksi lasta kuitenkin saanut ja mitä ajattelet nyt lapsettomuudesta/lapsen saamisesta? Ihan yleiselläkin tasolla olisi kiva kuulla, jollet halua henkilökohtaisia juttuja käydä läpi :) itsellä vähän samaa taustaa, sama lause on kuultu ja tavallaan on asennoitunut siihen, että ei biologisia lapsia välttämättä saa. Mutta kyllä se vähän laittaa miettimään, kun nähnyt sen millaista onnea olet itse saanut kokea, tuskin sitä täysin samaa tunnetta muualta saa. Varmasti koet itsekin nyt niin, että se lapsi kuitenkin elämään toi jotain sellaista, jota ei ehkä muuten olisi kokenut? :)

    Kiva olisi kuulla ajatuksia, millaisia vaan!

    Tykkää

Kaunis kiitos kommentistasi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: