Huomenta sunnuntai! Kello on hieman yli kuusi ja Istun keittiön pöydässä. Tyttö jäi toista kertaa elämänsä aikana nukkumaan sänkyyn kun nousin ylös, pojat istuvat olohuoneessa leikkimässä. Ympärilläni on leluja ja lehtiä, kaksi likaista lautasta, muistikirja, puoliksi syöty leipä, tyhjä leipäpussi, sakset, palapeli ja muutama valokuva. Kovalevy surruttaa kiinni koneessani, oon juuri saanut pitkästä aikaa aikaiseksi siirtää kuvia täydeltä koneeltani pois, jotta sinne mahtuu taas lisää. Antaa sen tehdä siirtoa siis hetki itsekseen, jutellaan me sun kanssasi nyt hetki!

Pitkä aika siitä, kun olin täällä viimeksi sulle kertomassa yhtään mitään. Mitä tässä välissä on tapahtunut? No, meille ainakin ehti syntyä pieni käärö tänne kotiin. Se tyttö joka nyt nukkuu yläkerrassa ihan itsekseen ja mulle on suotu hetki aikaa näppiksen parissa. Vai ehdinköhän kertoa siitä jo aiemmin? No, nyt meillä on kotona nyt kaksi iloista lasta, vietän äitiysvapaatani ja me kaikki odotetaan innolla joulua. Eli vain hyvää meille kuuluu juuri nyt tänä synkkänä joulukuisena aamuna.

Kuuluuhan sullekin? 

 

 

Ennen kuin avasin koneen pitkästä aikaa ja päätin käyttää tämän lyhyen hetken aamun hyvää energiaa ja rauhaa hyödykseni, mietin että pitäisikö siivota. En tiennyt aiemmin mitä siinä vaiheessa tapahtuu, kun kotiin syntyy toinen lapsi, mutta ilmeisesti ainakin sotkua. Kuvittelisi ettei niin pieni vielä osaa pistää paikkoja sekaisin, mutta ilmeisesti osaa. Vai johtuuko se siitä, että huomio on nyt aivan muualla kuin vielä hetki sitten? Ei kiinnosta siivota? Osoittaako meidän pojat mieltään, kun multa ei saa huomiota ja siksi sotkevat enemmän? Vai käykö täällä joku muu sotkemassa?

Niin, ratkaisin tämän arvoituksen eilen. Keksin aika nopeasti syyn, kun mietin omia toimintatapojani ja meidän arkea juuri nyt. Sotkua syntyy, kun aikaa ei vain enää ole. Aiemmin pienet sotkut siivottiin hetkessä, pari minuuttia ja tämäkin ruokapöytä olisi siivottu ja keittiö siinä samalla. En olisi ennen miettinyt ryhtymistä, olisin tehnyt ennen kuin edes tajuan siivonneeni. Ja siksipä tässä hetki sitten vielä pohdin, että siivoasinko kuitenkin ensin ennen mitään muuta turhaa tekemistä. Koska sitä tässä yleensä tekee ne pienet väliajat, kun ei ole vauvaa sylissä. Siivoaa, järjestää ja suunnittelee. Sitten teen saman uudestaan, koska kummasti joku on taas sotkenut. Ei siinä ole ollut aikaa pysähtyä istumaan koneen äärelle, mieltä on rauhoittanut enemmän siisti koti.

Sitä en varmuudella tiedä kuka täällä eniten sotkee, mutta luultavasti me vanhemmat? Kyllä, pojan lelut ovat joka paikassa ja aina, mutta ei se ole se sotkuista suurin. Kyllä ne on ne unohdetut lautaset, mukit ja muut tilpehöörit. Ne jotka omasta kädestä jää juuri siihen missä niitä käytettiin. Ja tämä oli se arvoitus jonka eilen ratkaisin. Kun tajusin, että ihan on itseään syyttäminen kaikesta sotkusta, eikä aina muita.

Kai se on siis tavallaan se huomion siirtyminen toisaalle, joka tätä kaaosta aiheuttaa tällä hetkellä. Huomio on tärkeämmissä asioissa enkä aina niin välitä sotkusta. Okei, tuossa oli pieni valhe tai siis aika isokin. Kyllä se sotku mua häritsee. Mutta välillä tuntuu tärkeämmältä tehdä myös jotain muuta kuin vain siivota. Villekin kertoi tuossa yksi päivä ylpeänä, että on saanut mua kehittymään huimasti meidän suhteen aikana. Sotkuisemmaksi kuulema. Nauroin vedet silmissä, koska niin se taitaa olla. Ennen näitä kolmea ihanaa (ja lisää sotkevaa) ihmistä tässä samassa taloudessa, olin liiankin tarkka. Niin tarkka, että ahdistuin jos aamulla herätessä tiskipöydällä olisi yhtäkään tiskiä tai jokin kaapinovi olisi jäänyt illalla auki. Eivätkä ne oikeasti edes olisi jääneet auki, sillä en olisi saanut nukuttua avointen ovien kanssa. Nykyään on ulko-ovetkin auki ja hyvin saa unta, ei mitään ongelmaa. Tiskipöytä on vuorattu tiskeillä, joskus niitä on vessassa ja eteisessä saakka. Ihan hyvin on maistunut uni, sillä silmät kiinni vietetyt tunnit on tuntuneet tärkeämmältä kuin siivoaminen keskellä yötä kun kaikki vihdoin nukkuvat ja olisi hetki aikaa.

 

 

Kuka tunnistaa itsensä? Oletteko tekin kehittyneet yhtä lahjakkaiksi sottapytyiksi äitiyden myötä? ;)

Jokatapauksessa hei, tässä mä olen kirjoittamassa ja tulee hyvä mieli ajatuksesta että annan sotkujen vain olla ympärilläni. Ihan vähän mietin, että kukahan nämä ehtii sitten siivota, kun pian saan taas kaikkea muuta puuhaa koko päiväksi, mutta mitäpä siitä. Rakastan oppia uusia asioita ja kaipa näiden vauvavuosien teema on itselleni pieneen kaaokseen tottuminen. Se, että oppii olemaan ihan rauhakseen, vaikkei kaikkeen juuri nyt pystykään itse vaikuttamaan. Keskittyy mieluummin olennaiseen, eli olemiseen. Koska joku fiksu sen sanoi, että näitä pienten lasten kanssa vietetttyjä vuosia ei saa koskaan takaisin ja olisipa surullista jos muistaisi vain sotkut ja siivoamisen, niiden asioiden tuoman ahdistuksen. Tahdon muistaa muutakin. Erityisesti oman kehittymiseni ja sen, miten ihanaa oli olla lasten kanssa kotona. Miten ihanaa oli leikkiä ja sotkea yhdessä. <3

Edellisen fiksun lauseen taisin itselleni sanoa minä eilen, ja siitä syntyi ajatus tähän tekstiin. Saitko ehkä myös sinä siitä muistutuksen, että elämässä on tärkeämpiäkin asioita kuin siisti koti? :)

Hei ja nyt jää on rikottu ja toivon että jatkossa ehtisin kirjoittamaan edes pieniä lyhyitä tekstejä tänne teille kerrottavaksi. Ja tottakai myös omaksi iloksi ja muistoksi. Mitä teille kuuluu joulukuussa 2018? Onko kotona siistiä vai sotkuista?

Jouluisin terveisin,

Sottapytty Marissa

3 kommenttia artikkeliin ”Uusi kehittynyt minä kaiken sotkun keskellä

  1. Hanna sanoo:

    Onnea Marissa ja perhe! Täällä ollaan melkolailla samanlaisissa tunnelmissa ja ajatuksissa sotkun sietämisen ja hetkessä elämisen ja olemisen suhteen ja muutenkin, kun meitä vanhempia ilostuttaa ja kiireisenä pitää kaksivuotias poika ja pian neljän kuukauden ikäinen tytär. Minäkin ajattelen, että nämä on näitä vaiheita elämässä. Nyt on koti todellakin eletyn näköinen ja tärkeintä on yhdessä vietetty aika ja yhteiset hetket.. ja no, toki se oma aikakin, kun saa rauhassa siivota, hahaa. Samaten oman liikkumisen ja harrastamisen suhteen ajattelen, että tämä on loppujen lopuksi lyhyt aika elämässä. Ei mene kauaa, että minun on taas helpompi itsekin harrastaa ja liikkua enempi ja yrittää saada fyysistä kuntoa takaisin. Nyt minua tarvitaan enemmän muualla kuin treenisalilla.

    Olipa kiva, kun kirjoitit! Olenkin odottanut sitä. Erityisen mukava lukea tekstejäsi nyt, kun taidamme olla samankaltaisessa elämäntilanteessa pienten lasten kanssa. Mukavaa joulunodotusta ja nautitaanpa siitä olemisesta ja annetaan elämän näkyä!

    Tykkää

    1. Marissa sanoo:

      Kiitos Hanna! :) Ja ihana kuulla tämä palaute. Nautitaan tosiaan, niin jää erilaista muistettavaa tuleville vuosille. Kaunista joulun aikaa! <3 :)

      Tykkää

  2. Mia sanoo:

    Ihanaa kun kirjoitit pitkästä aikaa! Mulla on vielä paljon opeteltavaa tässä sotkun sietämisessä. Olen aina ollut todella tarkka siisteydestä ja kodistani. Hieman totuin ”kaaokseen” silloin kun oli vauva-arkea, mutta silti nyt jälkikäteen olen sitä harmitellut kuinka paljon kulutin siitä tärkeästä yhteisestä ajasta siivoamiseen.. Nyt kun asun taas osittain yksin on koti helppo pitää siistinä, mutta tässä vasta onkin opeteltavaa kun taloon saapui kissa jonka karvoja ja kissanhiekkaa löytyy kaikkialta.. Hyvä että sä olet oppinut vähän tuota kaaoksen keskellä elämistä ja ymmärtänyt että se perheen yhteinen aika on tärkeämpää kuin siivoaminen. Ja jos vielä joskus pääsen elämään tavallista perhearkea ja toivon mukaan myös vauva-arkea aion todellakin panostaa siivouksen sijaan perheeseen! Tämä oli siis ainakin itseäni koskettava aihe.

    Tykkää

Kaunis kiitos kommentistasi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

%d bloggers like this: