Hei huomenta. Ajattelin tässä aamukahviani juodessa tulla juttelemaan teille pari sanaa kateudesta. Jos nämä ajatukset saisi vietyä sun viikkoa ihan uusin voimin eteenpäin?

Jos rehellisiä ollaan ihan tähän heti alkuun, niin en oikein ymmärrä kateutta. En myöskään ymmärrä sitä, että kateusko muka olisi tunne jota kuuluisi tuntea, kuten joku taisi mulle joskus sanoa. Maaret Kalliokin siitä kirjoitti. Ymmärrän sen, että negatiiviset fiilikset tulisi hyväksyä ja niitä on hyvä olla, mutta ettäkö kateutta tosiaan pitäisi tuntea? Siis huonoja fiiliksiä siitä, että jollain toisella on jotain mitä sulla ei ole? Kuulostaa kyllä oudolta.

 

Jatkan puhtaalla rehellisyydellä: Kyllä, minäkin silti tunnen kateutta ajoittain. Kuten varmasti meistä jokainen tuntee. Joskus me tunnetaan se pieni pistos rinnassa, kun joku  on saanut jotain mitä myös me haluttaisiin saada. Hienon työn, upean matkan, paremmat yöunet, paremmman lukupään, upean vartalon, mitä nyt vain. Ainahan sitä voi haaveilla just siitä mitä sillä toisella on, unohtamatta mitä itse on jo saanut tai tulee vielä omalla työllään saamaan.

Viimeisin lause oli se, jota haluaisin kateuden herättämissä hetkissä teissä muistuttaa; omasta työstä ja asenteesta. Asenteesta, joka saa sut käyttämään jokaisen pienenkin negatiivisen ajatuksen rippeen vieden sut kohtia sitä, mitä tahdot elämältäsi. Oman työn merkityksestä ja siitä, että me todella omin toimin voidaan vaikuttaa siihen mitä elämä eteen tuo. Ihan joka päivä. Koska kyllä, sä itsekin voit saada just niitä asioita joita kadehdit toisella.

Ja ennen kuin alat listaamaan syitä miksi et voi saada, olet jo käyttänyt ihan turhaa energiaa niiden syiden keksimiseen. Samassa ajassa olisit jo lähtenyt kohti unelmaasi. Vähän sama näkyy ihan jokaisessa arkipäivässä. Jos alkaa listaamaan jatkuvasti isoa työkuormaa, samassa ajassa olisi jo tehnyt osan töistään. Oletko esimerkiksi miettinyt miksi työkaverisi on joskus sinua nopeammin valmis? Tämä voi olla syynä. Hän ehkä keskittyy tekemiseen, ei omien tai sinun töidesi listaamiseen.

Niin ja usein me muuten kadehditaan muita vaikka ei edes nähdä kokonaista kuvaa. Kadehditaan jotain tiettyä osa-aluetta jonkun toisen elämästä eikä nähdä mistä kaikesta tyyppi on mahdollisesti luopunut saadaaksen jotain. Tai kuinka suuren työn on esimerkiksi samalla tehnyt.

Haluaisin, että pidetään irrallaan seuraavat asiat: Et voi saavuttaa samaa kuin toinen ja et voi saavuttaa samaa kuin toinen KOSKA et jaksa/pysty/ehdi saada sitä aikaan. Voit esimerkiksi olla kateellinen jollekkin hänen suuresta tulotasostaan, mutta oletko itse tehnyt saman työn kuin hän? Tai valinnut saman alan? Yrittänyt uudestaan ja uudestaan, vaikka voimia olisi vähän? Mielestäni kateutta on todella erikoista tuntesta sellaisesta asiasta, jonka hyvin voisi myös itse saavuttaa, mutta ei vain viitsi edes yrittää. Itselleni sellainen on ihan vieras ajatus.

 

 

Luulen, että sä vielä pohdit yhtä asiaa josta en ole puhunut. Niin, ihan kaikkea me ei voida millään saada vaikka kuinka tehtäisiin töitä tai unelmoitaisiin yötä myöten. On olemassa asioita joihin me ei voida vaikuttaa. Näitä asioita on lopulta kuitenkin aika vähän elämässä ja niihinkään on turha liikaa takertua. Mun on esimerkiksi turha kadehtia sellaisia ihmisiä jotka nukkuvat paremmin kuin minä (joskus kadehdin!) sillä se vie vain turhaa energiaa. Se mitä voin tehdä, on pyrkiä parantamaan omaa unenlaatuani niin paljon kuin voin ja hyväksyä sen tosiasian, että tulen aina kärsimään ajoittain unettomista öistä. Näistä olen kärsinyt koko ikäni. Se joka nukkuu paremmin, kärsii mahdollisesti jostain muusta omaa elämäänsä varjostavasta asiasta.

Eniten mä toivoisin, että sä käyttäisit kaikki ne negatiiviset tuntemukset johonkin hyvään. Ottaisit niistä hyödyn ja veisit itseäsi kohti jotain parempaa. Unohtaisit valittamisen ja käyttäisit energian johonkin muuhun.

Tällä mä haen sitä, että ennen kuin se kateus edes alkaa syntymään siellä mielessä, olisit jo hoksannut että voisit saavuttaa ihan saman asian itsekin. Et välttämättä samassa muodossa, et ehkä edes samassa ajassa mutta voisit silti. Se on eri asia olisitko siihen kaikkeen valmis. Sitä sun tulee itse punnita ja miettiä, onko kateudessa edes mitään järkeä. Kannattaako käyttää aikaa kasvattamassa negatiivista leimaa omassa otsassa, vai keskittyä omaan napaan ja nähdä kaikki se lopulta todella positiivinen mitä sussa itsessäsi on ja mitä voit omalla työllä saada aikaan?

Niin ja mitä tulee kateuteen ja siihen miksen ymmärrä sitä miksi sitä pitäisi tuntea, niin olen siinä ihan tosissani. Mua enemmänkin inspiroi ihmisten onnistuminen ja menestys. Tavoittelen itsekin helpommin korkeammalla, kun näen jonkun jo tehneen sen. Siitä tiedän, että myös minä voin onnistua.

No mutta, eiköhän tässä ollut jo aika pitkä ajatusten virta kertomaan teille mun ajatuksia kateudesta. Jatketaan juttelua kommenttien puolella. :)

Positiivisuuteen rohkaisevin ajatuksin, 

Marissa

 

Kaunis kiitos kommentistasi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

%d bloggers like this: