Kaikki alkaa aina ensimmäisestä kerrasta. Siitä, kun on tehnyt päätöksen aloittaa jotain tai kokeilla jotain ihan ekaa kertaa. Meille se ensimmäinen kerta noin vuosi sitten tammikuussa. Pakattiin laukut valmiiksi, kerrottiin meidän vajaa puolitoistavuotiaalle pojalle, että nyt tehdään jotain jännää.

Me oltiin juuri vietetty yli kolme viikkoa Floridassa ja siellä poika oli päässyt ekaa kertaa kunnolla uinnin makuun. Floridan lämmössä hän oppi kunnolla nauttimaan vedestä, kun sai rauhassa opetella tyhjässä uima-altaassa polskimista. Enemmän taisi tosin kiinnostaa kaikki hypyt ja muut leikit, mutta kyllä siellä vähän myös opeteltiin ihan sitä uimistakin. ;)

 

Ennen ensimmäistä uimahalli keikkaa me oltiin tosiaan monet kerrat uitettu varpaita vaikka missä vesissä, uima-altailla, järvessä ja meressä, mutta ei vielä uimahallissa. Meitä ehkä vähän vanhempina jännitti tämä uusi kokemus, mietittiin kumpikin mitähän pieni mies siitä harrastuksesta oikein tuumii. Onko vesi sopivan lämpöistä? Onko uimavaipat varmasti sopivia ettei tuu ylläreitä läpi? Onkohan siellä paljon muita lapsia? Ja muita sellaisia ajatuksia. Ajatuksia, kun jotain ei vielä ole tehnyt ja miettii millaista se uusi juttu on.

Eka kerta oli ihana. Riemuiten pieni mies juoksi altaasta toiseen ja me säntäiltiin perässä. Kumpikin päästiin myös itse uimaan, mikä tuntui hyvältä. Me kun ei olla mitään uinnin vakkariharrastajia, vaan meillekin tämä oli ihan uutta. Ja se tuntui hyvältä, ihan todella hyvältä.

Siitä ensimmäisestä kerrasta alkoi meidän reissut uimahalliin. Poika usein odottaa jo viikolla, että olisi viikonloppu. Hän saattaa pukea uimalasit päähän tai kaivaa uikkarin esiin, tapsutella pitkin kämppää esittäen uimista. Siksi me myös saunotaan paljon ja ollaan usein kylvyssä, sillä selkeästi vesi on miellyttävä elementti. Onkin aika ihanaa viikonloppu aamuisin pakata ne kamat mukaan, kun tietää että poika on aivan intona. Lähtee juosten ulos ovesta ja oikein odottaa, että pääsee veteen riehumaan. <3

Yllättäen kuvia on muuten enemmän reissuista, mutta huimahallissa ei tietenkään ole kameraa ollut mukana. Paitsi kerran, kun halusin kuvata lapset muistoksi salaa altaan reunalla. :D 

 

 

Välillä on käyty uimassa useammin, välillä harvemmin. Tällä hetkellä pyritään käymään aina viikonloppuisin, sillä meidän poika rakastaa uimassa käymistä. Myös itse olen nauttinut uinnista, sillä se on todella hyvää liikuntaa kropalle nyt raskaudesta palautuessa. Yritetään myös aina saada mukaan joku tuttava, esimerkiksi pappa tai mummi. Joskus joku kummeistakin on ollut mukana. Tästä syystä me myös ajellaan vähän kauemmas uimhalliin jos vaikka saadaan helpommin houkuteltua seuraa mukaan vähän eri suunnalta. Tässä yksi kerta oltiin esimerkiksi Vuosaaressa, jotta mun kummityttöni pääsi mukaan. Polski siellä lasten kanssa mukana.

Niin, nythän meillä on mukana uimassa jo kaksi lasta. Mitä meidän tyttö on siitä harrastuksesta tuumannut? No, ekat kerrat hän nukkui tyytyväisenä (onnensa ohi) altaan reunalla samalla kun minä olin uimassa. Ekaa kertaa hän pääsi uimaan vasta noin kuukausi sitten, kolmen kuukauden ikäisenä. Ihmetteli kovasti missä me ollaan, pääsi kummitätinsä sylissä altaaseen kokeilemaan vettä. Näytti nauttivan, vaikka väsähti aika nopeasti ja lähdin hänen kanssaan pian jo pukemaan päälle.

Viime kerralla hän jälleen sopivasti nukahti taas koppaan, kun päästiin hallille. Ollaankin pohdittu, että ehkä se hallin kostea ilma ja veden lorina vähän väsyttää? Mikä ei toisaalta haittaa yhtään. Saanpahan uida itsekin rauhassa ja saan pienen hetken rauhaa. :)

*

Se miksi me tykätään uinnista, on sen helppous koko perheen kesken. Uima-altaassa saa riehuttua kaikki energiansa pois, niin me aikuiset kuin myös lapset. Jos ollaan kaksin lasten kanssa, niin me uidaan vuorotellen. Minä usein uin kilsan verran altaassa mummotyyliäni, Ville ui saman matkan mutta puolessa ajassa. Hitusen on vauhtia enempi kuin mulla, mutta toisaalta en ihmettele. Yleensä menen altaaseen rentoutumaan ja nauttimaan uinnin rauhasta. Se on mulle sellainen lyhyt hetki ihanaa hiljaisuutta, kunnes taas palataan muun arjen hälinään. Veden loiskiminen ympärillä selkeästi rauhoittaa mieltä ja saan samalla keholle hyvää liikettä.

Jos vielä pohdit uintia lajina lasten kanssa, niin ehdottomasti kannattaa kokeilla. Jos joku juttu jännittää, niin hallissa on aina paljon ihmisiä ja aina voi kysyä apua. Uimahallissa jokainen pääsee tekemään ja kokemaan, eikä tarvitse seurata vain sivusta.

Ootteko te tykänneet käydä uimassa lasten kanssa? Heräsikö joku kysymys uinnista pienten lasten kanssa? :)

Uinnista innostunein terveisin,

Marissa

Yksi kommentti artikkeliin ”Meidän perheen uintireissut

Kaunis kiitos kommentistasi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

%d bloggers like this: