Moi sinä siellä, mietin tässä taas että ootkohan jossain kuulolla? Ei olla nähty niin pitkään aikaan, tuntuu välillä että olisit ottanut hatkat ihan lopullisesti. Tuntuu kuin olisit kyllästynyt siihen, etten pysty sun vointiasi juuri nyt kuuntelemaan. Ehkä oot väsynyt myös siihen, kun en pysty pitämään huolta siitä, että sä jaksaisit paremmin? Jotta sä raksuttaisit tuttuun tapaan, olisit aina saatavilla.

Meillä on ollut yhdessä hei pitkä tie, ollaan koettu niin paljon. Oot auttanut mut eteenpäin niin monesta suosta, jaksanut raksuttaa yön valvottuina tunteina läpi teini-iän myrskyt ja aikuisenakin niin monet jutut on yhdessä käyty läpi. Työelämä ei ois ollut mitään ilman sua, ei mitkään ihmissuhteet. Koska niissäkin hei tarviin sun apua, ei ne itsekseen vain jatka elämää. Pitäisi muistaa vastata viesteihin, onnitella synttäreinä, huomioida noin muutenkin. Niin monessa oot ollut mukana.

Lastenkin kanssa tapahtuu jatkuvasti jotain hauskaa, opitaan koko ajan uusia asioita. Pienet kehittyy ja kasvaa. Niitäkin tapahtumia olisi hei kiva muistaa myöhemmin. Hyvä että muistan seuraavana päivänä mitä tapahtui ja missä me ollaan. Huomista en yritä edes ajatella, se menee jo liian pitkälle. Miten mä muistan kaiken tän, jos sä olet poissa?

 

 

Rakas aivotoiminta, mulla on ikävä sua. Sua ja sun nopeaa kykyä hoksata asioita ja sun kykyä muistaa niin helposti. Mä vähän ikävöin sun kanssa laskemista ja sellaista laadukasta yhteistä aikaa. Ikävöin sitä, kun me yhdessä tarkkaillaan ympäristöä, huomataan ja kuunnellaan. Sun kanssa se on ollut aina helppoa, ei oo tarvinnut tehdä mitään vaan se kaikki on tullut kuin itsestään. Oot pitänyt mut valppaana ja hereillä, oot ollut aina valmis. Oot ollut tukena ja turvana.

Niin, oikeastaan ilman sua on joskus sellainen olo, ettei mikään tunnu miltään. Sitäkin mä kovasti siis ikävöin, kun sä jaksat aina vakuuttaa, että kaikki on okei. Kurjina hetkinä pidät kädestä kiinni ja kuljet mun kanssa huomiseen. Kerrot, että hei huomenna kaikki on taas paremmin. Raksutat ajatuksia läpi ja muistutat mistä kaikesta on jo selvitty. Kerrot, että kyllä me tästäkin vielä selvitään.

Sitä mä hei myös kaipaan, miten me jaksetaan yhdessä lukea niin pitkään. Ilman sun apua se ei tunnu miltään, en vain millään jaksa keskittyä. Yksikin sivu tuntuu hurjan vaikealta setviä läpi, on kuin hepreaa lukisi. Kirjoittamisesta en edes aloita puhumaan, tulee kyyneleet silmiin kun kerron. Ei se vain suju ilman sua. Miten sä olet oikein tehnyt sen aiemmin? Etkö voisi ehkä jo tulla takaisin mua auttamaan?

Mä ikävöin sitä, että sä nappaat nopeasti kiinni jutusta kuin jutusta, etkä väsy kovinkaan helposti. Oot kärppänä pystyssä aamulla viideltä, mutta ymmärrettävästi tahdot nukkumaan aikaisin kuten minäkin. Eihän kenenkään tarvitse vuorokautta ympäri raksuttaa, ei siis sunkaan. Niin ja se se ongelma taitaa olla miksi ehkä lähdit, eikö niin? Kun et saa levätä tarpeeksi. Et saa edes tunnin taukoa, et ole saanut aikoihin.

Kyllähän se pahalta tuntuu, etten voi tehdä kaikkeani että sä jaksaisit paremmin. Mutta mä lupaan, vielä joskus ne yöunet paranee ja sitten sä ehkä viihdyt mun seurassani vähän paremmin. Koska elämä on paljon parempaa sun kanssasi ja aion tehdä kaikkeni että oltaisiin pian taas yhdessä. Aivan varmasti aion.

<3

Pää tyhjyyttä humisevin ajatuksin,

Marissa

 

 

Yksi kommentti artikkeliin ”Sinulle, rakas aivotoiminta

Kaunis kiitos kommentistasi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

%d bloggers like this: