Kerro, eikö se ole muka ole sustakin vähän hassua, jos mies on sitä mieltä, että se köyhäily nyt vain kuuluu naisen rooliin kotona ollessa? Naisen kuuluu laskea senttejä, tuijottaa tyhjää tiliä, kun tuloja ei tule mistään. Tai siis, tuleehan niitä tottakai, mutta nehän on kadonneet ennen kuin tulivatkaan. On ostettu lasten talvihaalarit, vaipat ja voiteet. Käyty lääkärissä ja viety lapset kerran kuussa hop loppiin. Ja sinne meni ne rahat. Tili on tyhjä ennen kuin kuu on edes puolessa välissä. Nopeasti katosivat ne pari satkua, jotka lapsen kanssa kotona ollessaan saa tilille. Joka on muuten iso pudotus normaaliin tilanteeseen. Kun käy työssä, tilille kilahtaa mukavasti euroja tasaiseen tahtiin. Voi itse päättää valintansa mukaan mihin ne rahat laittaa, ehkä jopa pistää osan säästöön jos siltä tuntuu.

No, musta se on kyllä ainakin tosi hassua ja oikeastaan siis aika epäreilua, jos mies on sitä mieltä, että kummankin rahat on omat, jos perheeseen syntyy lapsia. Että naisen kuuluu olla vähän köyhä. Oletetaan, että nainen jää pois työelämästä ja tasaisten tulojen lisäksi menettää

a) hetkeksi omat mahdollisuutensa edetä uralla ja

b) eläkettäkään ei kerry samalla tapaa kun on poissa työelämästä ja

c) säästötkin pitäisi vielä käyttää pois.

Pahimmassa (ja parhaassa) tapauksessa kotona vietetään useita vuosia, jos lapsia siunaantuu perheeseen enemmän kuin yksi hoidettava. Samaan aikaan miehen tilille tulee rahaa tasaisesti ja hän kenties etenee urallaan useita portaita. Tai jos ei etene suoranaisesti portaita pitkin ylemmäs, niin ainakin hän oppii uusia taitoja ja saa aikaan asioita. Ei joudu miettimään rahaa, eikä sitä mihin sitä käyttäisi. Tai ei ainakaan, jos sitä rahaa ei tasata yhteiseen talouteen. Koska miksi pitäisi tasata, eikös ne rahat ole kummankin omat mitä tienataan? Ihan sama mikä on elämäntilanne?

Niin, vieläkin hassumpaa on muuten se, jos nainen on sitä mieltä että köyhäily on naisen työ hoitovapaalla siinä missä se lastenhoitokin:

”Lasten kanssa kotona olo nyt on sellaista köyhäilyä, eihän se ole miehen työ meitä elättää. Kotona on mun paikkani ja lasten kanssa, ei tässä ehdi tuhlata”, sanoit sinä minulle. Silmät pyöreinä mietin, että todellako olet tätä mieltä? Että sinulla ei ole oikeutta taloudelliseen osallistumiseen mieheltäsi, vaikka lapset ovat myös ihan samalla tapaa hänen lapsiaan? Ettäkö se on vain naisen työ olla kotona, köyhäillä ja odottaa että sitten joskus saa taas omaa rahaa kun pääsee takaisin töihin? No, kaipa sitä voi niinkin ajatella.

Itse ajattelen ihan toisin, samoin myös mieheni Ville. Meillä kotona arki on yhteistä ja vaikka tilit on omat ja palkat tulee omille tileille, on kaikki ajatustasolla yhteistä. Tuloni ovat kohtalaiset näin äitisyvapaalla, mutta kun siirrytään hoitovapaalle, niin tulojen romahdus on selkeä. Ja kyllä, silloin on Villen vuoro maksaa meillä arjesta enemmän.

”Mutta eikös sulla ole mittavat säästöt ja liuta sijoituksia joita voisit käyttää?”, kysyisi ehkä joku, mutta ne varat eivät liity tähän mitenkään. Mieleestäni ei ole vain minun työni maksaa siitä ajasta, kun olen kotona lasten kanssa. Se on meidän yhteinen asia, joten yhdessä maksetaan kulut ja kärsitään kulujen menetykset siitä kun olen kotona lasten kanssa. Kyllä minä myös säästöjä käytän, mutta suht vähän. Tottakai itsekin haluaisin olla tienaamassa työelämässä ja viemässä omaa uraani eteenpäin juuri nyt, mutta sitäkin tärkempänää itselleni on se, että lapset hoidetaan kotona ja minä olen siellä heidän kanssaan. Tämä tarkoittaa samalla sitä, että Ville saa osallistua talouteen isommalla osuudella juuri nyt. Ja meille molemmille se on erittäin selkeä asia.

Toisin meillä oli silloin, kun Ville oli vielä opiskelija ja itse olin tehnyt töitä jo vuosikausia. Tuloni olivat hyvät, joten silloin minä olin se, joka maksoi arjesta enemmän. Minä halusin matkustaa ja mennä, joten tottakai myös maksoin enemmän kaikesta yhteisestä, kun talouteni siihen venyi. Ja näin sen mielestäni kuuluukin mennä. Elämässä tilanteet vaihtelevat ja niin myös se, miten rahaa on ja kuinka sitä kuluu. Kun arki on yhteistä, niin on myös rahat. Joskus jos toiselle tulee vähemmän, maksaa se enemmän jolla sitä rahaa on enemmän.

Kaikkia tilanteita ei myöskään voi aina ennakoida, kuten vaikkapa äkillistä työttömyyttä. Miten sinä tekisit jos jäisit työttömäksi tai vaikkapa kumppanisi? Tasattaisiinko kuluja vai kuuluisiko sun köyhäillä kunnes saat taas rahaa? Näitä asioita on hyvä pallotella etukäteen mielessä, jutella asiat halki ennen kuin näin tapahtuu. Ikinä et kuitenkaan voi tietää mitä elämä mukanaan tuo. Raha on iso asia meidän kaikkien elämässä ja siitä puhuminen on selkeästi myös usein vaikeaa.

Kun kyselin aiheesta Instagramissa, yli 40 prosenttiä teistä kertoi riitelevänsä kotona rahasta. Auts. Onkin siis hyvä keskustella näistä asioista mahdollisimman paljon ja hakea sitä yhteistä linjaa, jotta riitoja ei syntyisi. Ehkä keskustelemalla löydätte sen teille sopivan tavan kuluttaa ja jakaa taloutta? Ehkä jos ymmärrätte paremmin toistenne ajatuksia rahasta, vähenevät riidat?

Meillä arki on aina yhteistä, oli elämäntilanne mikä tahansa. En voisi katsoa sitä, ettei toisella ole yhtään rahaa, jos hän esimerkiksi yhtäkkiä olisi työtön. Ei, kyllä se on selkeästi sellainen hetki kun jaetaan talous ja tilille tulevat varat. Toisin sanoen, myös hoitovapaalla meillä siis tasataan kuluja sillä, että Ville käy työssä ja saa tasaista hyvää tuloa. Itsekin saan tasaisesti tuloja ympäri vuoden, mutta ei niitä voi verrata siihen tuloon mitä Villelle kilahtaa tilille joka kuukausi. Kun taas palaan töihin, muuttu tilanne tasapuolisemmaksi. Silloin kumpikin taas etenee urallaan, kumpikin tienaa kivasti tilille euroja ja rahaa ei tarvitse miettiä. Kaikki menee automaattisesti puoliksi, kumpikin maksaa osan laskuista ja ruoat ostetaan yhdessä. Niin myös ne lasten vaipat, voiteet ja vaatteet.

Elämässä tulee aina tilanteita, kun toinen tarvitsee apua. Oli se apu sitten raha, toisen hoitaminen tai mikä tahansa, niin ne asiat hoidetaan arjessa sen mukaan kummalla on jaksamista ja kykyä, niin auttaa. Sitä se yhteinen arki ainakin meille tarkoittaa, että kaikki todella on yhteistä. Mikä on mun, on sun, me ajatellaan.

Miten teillä raha jakautaa hoitovapaalla? Vai onko teillä myös hoitovapaa jaettu puoliksi kummallekin? :)

 

13 kommenttia artikkeliin ”Hoitovapaalla köyhäilystä

  1. Jonna sanoo:

    Tosi mielenkiintoine aihe, koska olen itse jäämässä äitiyslomalle kesällä ja väistämättä tulotaso pienenee! Ollaan kyllä miehen kanssa asiasta puhuttu ja hän kyllä varmasti on taloudellisesti myös tukena. Miehellä on muutenkin parempi tulotaso kuin minulla ja hän mielellään masaa ylimääräisiä ostoksia ja matkoja, kun arjen kulut pyörii puoliksi. Lähinnä mietyttää, kuinka paljon itse kehtaa ja viitsii olla rahaa ”pyytämässä”.
    Olin viime syksynä muutama kuukauden työttömänä ja mies kysymättä maksoi suurimman osan, mutta olen kyllä sen jälkeen maksanut yhteisistä kuluista osani takaisin. Tuleekohan minulle taas tunne, että olisin jotain velkaa?

    Kiva että nostat tämän asian esille, tämä laittaa omatkin ajatukset liikkeelle :)

    Tykkää

    1. Marissa sanoo:

      Veikkaan että tuo on tosi yleinen tunne, että kokee olevansa velkaa. Mulla varmasti tulisi sellainen olo myös! Mutta näin ulkopuolelta on ainakin tosi selkeää neuvoa, että älä missään nimessä ajattele noin tai edes mieti että pitäisi maksaa jotain takaisin. Yhdessähän te sitä arkea elätte ja se joka kotiin jää, menettää hyvät tulonsa. Tällöin toisen tuloista tulee ns yhteisiä sillä toinen on kotona ja hoitaa työtä josta saa paljon vähemmän rahaa.

      Toivottavasti raskaus on sujunut hyvin, mukavaa odotusta. :)

      Tykkää

  2. Iida sanoo:

    Moikka pitkästä aikaa! Tulipa mielenkiintoinen postaus, itselleni aihe jo takana kun taas työelämässä mutta siis meillä tämä meni juuriki näin. Ei tarvinnut edes keskustella koska oltiin samalla ajatuksella. Yhteinen arki = yhteiset rahat. Tärkeä aihe, koska ainakin itsellä moni kaveri joutu kituuttamaan äitinä alussa kun ei tukea tullut. Eikä heistä kukaan halunnut anoa. :/

    Se piti kysyä, että pitikö sun pyytää ns rahaa mieheltäsi viime kerralla ja nyt vai oliko se ns automaatio että toinen maksaa enempi? Meillä keskusteltiin kerran ja sen jälkeen ei tarvinnut miettiä :)

    Tykkää

    1. Marissa sanoo:

      No moikka :) Olipa hyvä kysymys, me itseasiassa juteltiin tästä joku viikko aiemmin että miten tehdään sitten hoitovapaalla. Mulla on tosi pienet omat kulut ja niihin mulla riittää ihan reilusti rahat hoitovapaalla ja luultavasti jää säästöönkin, mutta toinen asia on sitten meidän oman kodin lainan lyhennys ja ruokarahat. Niitä Ville joutuu maksamaan suurimman osan siltä ajalta kun olen kotona. Mutta se aika ei kovin pitkä luultavasti tule olemaan.

      Tuo onkin muuten vaikea tilanne, jos pitäisi alkaa ”anoa toiselta rahaa”. En ole joutunut edes miettimään kun itsellä ei sellaista tilannetta ole tullut, mutta ymmärrän että se voi olla aika kovakin paikka. Ei varmasti tee mieli kysyä toiselta rahaa. Mutta pakko se joskus varmasti on, sillä usein se mies on ainut joka tuo rahan talouteen. Ja sillloin se raha on yhteistä, koska eihän naisella ole mahdollisuutta olla töissä..

      Tykkää

  3. Elisa sanoo:

    Meillä on ollut samankaltainen tilanne aiemmin ja on myös nyt😁 Ennen pojan syntymää mä kävin töissä ja mies opiskeli, silloin maksoin isomman siivun menoista. Ennen pojan syntymää kirjattiin paperille kaikki kiinteät menot ja tehtiin mun laskevien tulojen pohjalta reilu jako. Tässä kohtaa mies siis oli jo valmistunut ja hänellä säännölliset tulot😊 Ensi kuun jälkeen jään hoitovapaalle ja edessä on sama homma eli kaikki kulut paperille ja katsotaan mitä mun on realistista maksaa ja mies hoitaa sitten loput😊 Oon myös säästänyt ihan tarkoituksella hoitovapaata varten rahaa koska en halua ihan hirveästi elintason laskevan👍Rahasta ei olla varsinaisesto koskaan riidelty mutta kyllä se hyvää teki pistää kaikki menot ja tulot paperille niin ei ainakaan kummallekaan tuu sellainen olo että menot olisi jakaantuneet epäreilusti😊

    Tykkää

    1. Elisa sanoo:

      Niin ja lisäykseksi vielä että vaikka mä oom se joka on säästänyt hoitovapaata varten rahaa niin mies puolestaan hoitaa meillä asuntosäästämisen eli ei mee hoitovapaan kulut pelkästään mun pussista jos näin ajattelee😊

      Tykkää

    2. Marissa sanoo:

      Tuo on todella fiksua, että säästää rahaa hoitovapaata ajatellen, niin ei tarvitse laskea sitä omaa elintasoa. Se on monelle myös yllättävän vaikeaa, kun tulot putoavat roimasti. Jokaiselle se säästäminen toki ei aina heti onnistu, varsinkin jos lapsi tekee yllärinä tuloaan. Ja tuosta oon samaa mieltä, että varmasti tuollainen toimisi monelle, että laittaisi tulot ja menot paperille ja kävisi vähän läpi kuluja. Näkisi sitten samalla onko kaikki jaettu tasapuolisesti. :)

      Tykkää

  4. Outi Karita sanoo:

    Todella hyväpostaus!

    Meillä mun hoitovapaalle jääminen on ollut yhteinen päätös ja niin sen mun mielestä pitäisikin olla. Toki mä oon aina puhunut, että haluan olla lasten kanssa kotona, mutta toki me ollaan yhdessä punnittu onko se taloudellisesti mahdollista ja onko se meille kummallekin okei.
    Me nähdään asia just niin, että se on yhteinen päätös ja halu. Kun toinen tässä kohtaa tienaa huomattavasti vähemmän, mutta tekee tosi merkittävää duunia kotona, on toisella taas isompi vastuu taloudesta hetkellisesti.

    Tavallaan kummatkin kantaa kortensa kekoon yhteisen asian ja yhteisen elämän ja perheen eteen. Toinen taloudellisesti ja toinen hieman eri tavalla.

    Ja eihän tietenkään lapseen liittyvvät hankinnat ja kulut ole vain toisen vastuulla, eikös ne ole jokatapauksessa kummankin vastuulla :)

    https://blogit.terve.fi/outikarita/

    Tykkää

    1. Marissa sanoo:

      Kiitos Outi! Sun kanssa voidaan jutskailla tästä aiheesta taas lisää kun soitellaan :) Mutta tosiaan, juuri tämän osasit hyvin kiteyttää mitä haen itsekin. Eli yhteinen arki tarkoittaa ainakin meillä myös niitä yhteisiä lapsia. Ja yhdessä kaikki hoidetaan, oli kyse sitten taloudesta tai lasten hoidosta. Kaikki työt ovat tärkeitä, mutta ainakin omasta mielestäni kaikista tärkeintä on pitää lapsista huolta. Ja vaikka lasten kanssa olo on kaikista tärkeintä, pitää niitä töitäkin jonkun tehdä että tulee rahaa taloon. ;) Hih. Näistä asioista pitäisi aina sopia ja keskustella yhdessä että ollaan samoilla linjoilla ja kummallakin on ymmärrys siitä miten toimitaan. <3 :)

      Tykkää

  5. Heidi sanoo:

    Aaah mun lempiaihe josta tykkään paasata. Olin siis hoitovapaalla 6 kk meidän tytön kanssa. Mä olin kotona äitiysloman, vanhempainvapaan ja 6 kk hoitovapaata. Laskin että otin menetetyissä palkoissa takkiin yli 20.000 euroa + eläkkeet. Meillä siis mies käytännössä elätti meidät hoitovapaan ajan. Olinhan hoitamassa kotona meidän YHTEISTÄ lasta meidän YHTEISESTÄ päätöksestä. En mä siellä huvikseni ollut. Että jos olis tullut sanomista kuka maksaa mitäkin niin olisin ilmoittanut että sen reilut 20.000 euroa voi maksaa mun tilille. :)

    Tykkää

    1. Marissa sanoo:

      Haha, juuri näin! Oon sun kanssa ihan samaa mieltä tästä aiheesta, moni nainen ei tunnu itse ymmärtävän tätä ajatusta ja sitä, että se töistä pois oltu aika tosiaan vie aika paljon palkkatuloja ja samassa myös tulevia eläketuloja. Jos niitä nyt tulevaisuudessa meidän ikäpolvella edes on. ;)

      Tykkää

  6. Jenna sanoo:

    Olen hyvin samaa mieltä hoitovapaasta ja tulojen käytöstä hoitovapaalla. Miksi minun tosiaan pitäisi myydä sijoitukseni tai polttaa säästöni, jos molemmat vanhemmat haluavat, että lapsi on kotihoidossa.

    Meillä tuloissa tapahtui yhdistymistä talousmenojen osalta yhteisen asuntolainan myötä jo ennen esikoistamme. Laitamme saman summan taloustilille molemmat, josta maksetaan lainat, vakuutukset ym kiinteät asumiskulut. Hoitovapaan suunnittelussa otimme huomioon, että tämä taloustilin rahoittaminen siirtyy väkisin puolison vastuulle, sillä lapsilisä sekä hoitolisä + kotihoidontuki ei mahdollista enää lähellekään 50/50 talouden hoitoa. Säästin jo plussatessani esikoisesta hoitovapaata ajatellen, sillä itsestä tuntuisi epämiellyttävältä pyytää puolisolta rahaa omiin menoihin. Puolisoni hoitaa nyt yhteiset laskut lainat ja vastikkeet.

    Tein tarkkaa budjetointia hoitovapaan ajalle, sillä tärkeää oli, että puolisolle jää myös pelivaraa, eikä hänenkään tarvitse miettiä ostaako uuden t-paidan itselle vai syökö lounaan. Maksan 50% ruokakuluista, sekä taloustarvikkeita, lapsen tarvikkeita/ vaatteita, oman puhelinlaskun ja liiton maksun. Lisäksi minulla on joka kuukausi budjetoitu ihan itseeni muutama kymppi, käyn sitten lounaalla kahvilla tai mitä tahansa.

    Olen säästämisintoilija ja talousseurantahifiatelijä, joten minulla on eri tilejä eri käyttötarkoituksille. Esimerkiksi olen myynyt kodin tavaraa, vanhoja vaatteita ym ja laittanut rahat tietylle tilille. Nyt kirpputorilta löytäessäni pojalleni tai tulevalle vauvalle jotain tarpeellista, raha on helposti siirrettävissä käyttötilille, eikä hankinnat ole pois esimerkiksi ruokabudjetista tai omasta lounashetkestä ystävän kanssa! Myyn aina meille turhaksi jäävää ja ostan vain tarpeeseen, joten tämän tilin saldo on pysytellyt sopivasti plussan puolella.

    Jenna

    Tykkää

Kaunis kiitos kommentistasi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

%d bloggers like this: