Vierestä kuuluu kovaääninen tuhina. Voi kulta, älä vielä herää jookos. Otatkos vähän maitoa, mietin ja tarjoan tytölle rintaani. Hän tarraa kiinni lujaa, tuhina hiljenee. Alkaa kuulua toisenlainen ääni, se joka kertoo että maitoa menee reippaasti kitusista sisään. Taitaa maistua.

Jonkin ajan kuluttua kuuluu toisenlainen ääni läheltä. Äitii, äitin viereen. Äitin viereen! Ääni kovenee jokaisella lauseella ja isän halaus ei kelpaa. Pian alkaa kuulua ulvonta: Äitii, alas, äitii. Ville yrittää epätoivoisesti puhua keskeytyneestä unesta ja siitä, miten pitäisi vielä nukkua. Paijaa ja yrittää saada hänet vielä nukahtamaan. Arvaan jo mihin tämä on taas menossa. Tuttuja tapahtumia aamuisin. Sinnikkäästi Ville silti yrittää, mutta itku vain yltyy. Ylös ylös, äiti äiti, hokee pieni tyyppi.

Ville luovuttaa, pian nimittäin myös tyttö on silmät avoinna ja tuijottaa menoa viereltä. Paljonko kello on? mä kysyn. Melkein puoli kuusi, otatko sä tämän toisen sun kainaloosi? Juu, anna tänne, sanon ja ojennan käteni poikaa kohti. Ville ottaa tytön, mä saan kainalooni vähän isomman kaverin. Käperryn peiton alle ja halaan lujaa muumi yökkärissä pää kainalooni painautuvaa poikaani. Tuoksutan hänen hiuksiaan ja hymyilen, vaikka samalla muhun sattuu ihan joka paikkaan. Väsyttää enemmän kuin koskaan, oon aivan loppu tästä valvomisesta. Mietin, että miksei meille voitu siunata sellaisia lapsia jotka nukkuisivat kunnolla, tai edes vähän paremmin. Tai edes päivänunia. Saisipa joskus nukkua, mä mietin samalla kun halaan poikaani. Antaisin mitä vaan hyvistä unista.

Itkin, äiti. Isin sylissä itkin, poika kertoo kainalossani. Niin, itkit. Nyt on kaikki hyvin ja voitaisiin vielä vähän nukkua, yritän puhua vaikka tiedän jo mitä tulee tapahtumaan. Poika on täysin hereillä, näen sen silmistä. Itkin, äiti. Minä itkin, hän toistaa taas ja painautuu kainaloon. Hän makaa pari minuuttia kiinni kyljessäni ja yritän rentoutua. Jospa vielä saisin nukuttua hetken, ehkä poika menee perässä alas Villen kanssa. Pian huomaan, että hän on ehtinyt kaivaa puhelimeni lattialta. Huokaisen ja avaan sen, jotta saan levätä vielä hetken. Äiti nukkuu nyt vähän, sanon ja suljen silmäni. Okei, hän sanoo kännykkä kädessään tyytyväisenä ja kuulen kuinka hän laittaa päälle Youtuben.

Mietin siinä silmät kipeänä väsymyksestä ja mieli sekavana, että miten hullua tämä elämä on. Olen nukahtanut illalla ekan kerran klo 23 jälkeen, kun vihdoin sain työn uneen. Nyt kello ei ole edes kuutta, olen erännyt miljoona kertaa (todellisuudessa seitsemän kertaa) ja pitäisi olla pirteänä kuin peipponen nousemassa ylös. Kiitän mielessäni, että tyttö on aamuisin iloinen ja nousi tyytyväisenä Villen kanssa ylös. Kuulen kuinka he jutustelevat alakerrassa. On ihana kuunnella heitä kahdestaan, ilon ääniä aamulta. Onneksi Ville meni ajoissa nukkumaan, sentään poika nukahti jo puoli kymmeltä illalla eikä herännyt ennen viittä. Hyvä yö siis takana sen suhteen.

En saa hyvää asentoa, pyörin sängyssä. Piilotan pään tyynyn alle ja kuuntelen poikani hiljaista hengitystä. Mieli on aivan sekava ja kroppa jumissa. Oon taas nukkunut huonoissa asennoissa ja aivan kippuralla. Muistan miten en saanut yöllä tyttöä millään nukahtamaan muuta kuin kainalooni. Yleensä hän saattaa nimittäin nukahtaa vierelle, silloin on helpompi itsekin nukkua. Tällä kertaa hän hakeutui heti takaisin lähelle, jos edes erehdyin edes kokeilemaan mitään muuta. Pieni nuuhkiva nenä löysi kyllä heti takaisin. Siinä asennossa ei kovin hyvin nukuta ja kropassa tuntuu nyt sen jäljet. Kolotuksena ja kipuna.

Jossain vaiheessa havahdun siihen, että joku on kysynyt samaa asiaa jo monta kertaa peräkkäin. En jaksa puhua, ääntä ei tule suusta vaikka yritän. Tajuan, että  poika anoo kymmenettä kertaa, että eikö jo voitaisi nousta. Katson puhelinta hänen kädessään, olen nukahtanut kymmeneksi minuutiksi ja hän on jo kyllästymisen partaalla. Äh, eikö hän voisi vielä hetken malttaa mielensä. Tuntuu, että voisin itkeä. Haluaisin vain nukkua, eikö millään saisi? Poika ei anna periksi ja lopulta me noustaan ylös. Alhaaltakin kuuluu jo vähän itkua, pienempi kaipaa mun seuraani.

Poika haluaa sylissäni alakertaan, joten nostan hänet ylös. Laskeudutaan portaat alas suoraan kylppäriin, pestään hampaat ja sen jälkeen pistän kahvinkettimen päälle. Ville on sen huomaavaisena jo latonut täyteen ihanan tuoksuista kahvia, joten mun tehtäväni on vain juoda se. Parasta.

Olkkarissa tyttö on yhtä hymyä, kun tulen hänen viereensä. Äiti kukkui isi, sanoo poikani virnuillen. Hymyilen ja vaikka silmäni ovat kuin muurautuneet umpeen, alkaa olo pikkuhiljaa tuntua jo siltä että olen edes hereillä. Olo on iloinen, mutta mitään en nyt juuri toivo enempää kuin päiväunia tälle päivälle. Kunpa sais nukkua.

Aamun väsynein terveisin, 

Marissa

psst. Viimeksi kirjoitin toisenlaisesta aamusta täällä: yksi tuntivuorokaudestani kello viideltä! ja koska meillä on aloitettu pientä minimuotoista ”unikoulua” kotona, kerron siitäkin mahdollisimman pian teille lisää! <3

4 kommenttia artikkeliin ”Yksi tunti vuorokaudestani, viideltä aamulla

  1. Nora sanoo:

    Kaunis teksti, voimia valvomiseen <3

    Tykkää

    1. Marissa sanoo:

      Oi, kiitos Nora <3

      Tykkää

  2. Sara sanoo:

    Tunnistan tuon tunteen niin hyvin. Kun toivoo että saispa vaan nukkua. Meidän poika nyt 2v 3kk alkoi vasta kuukausi sitten nukkua täysiä öitä. Sitä ennen olin aivan varma että valvon lopun elämääni :/ kahden vuoden valvominen todellakin jätti jäljet.

    Tykkää

    1. Marissa sanoo:

      Se jättää ja kestää todella kauan että tilanne normalisoituu. Sinne paljon voimia siis edelleen <3

      Tykkää

Kaunis kiitos kommentistasi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

%d bloggers like this: