Muutamaa juttua olen tässä lähiaikoina miettinyt, toheloinut ja taas miettinyt. Jos sun pitäisi laittaa seuraaviin rasti ruutuun, kuinka monta rastia saisit?

Tiedätkö sen tunteen, kun olet kerännyt roskat odottamaan ulko-ovelle ja vielä seuraavanakin päivänä pohdit, että pitikös jonkun tosiaan viedä ne roskat?

Tämä tottakai joskus toistuu useamman kerran peräkkäin ja vaikka se roskapussi olisi oven eteen asetettuna, niin joku sen pohtii siitä pois näkyviltä nurkkaan. Nykyään saatan illalla viimeiseksi viedä vielä ne roskat, jotka olisi koko pitkän päivän ehtinyt noukkia siitä ja viedä roskiksille. Siitä kun aina ohi kävellään. Mutta ei, ei vain ole saanut aikaiseksi.

Niin, tai tiedätkö sen tunteen, kun olet kävellyt jonkin matkaa kotoa ja huomaat, että se roskapussi on edelleen kädessäsi tai vaunuissa mukana?

Kyllä. Olen kävellyt noin kymmenen kertaa roskapussi mukanani vaikka kuinka pitkälle. Kerran mukana oli lehtikassi, joka painoi ihan kamalasti. Aloin muutaman kilometrin jälkeen pohtia, että mites vaunuissa on näin paljon vastusta ylämäessä. No, syy selvisi nopeasti.

Tiedätkö sen tunteen, kun vedät lompakkoa kotiovella lukon edessä ja ihmettelet kun ovi ei aukea?

Joskus samaan kikkaan toimii hyvin matkakortti. Vähän väsymystä ilmassa vai? :D

Tiedätkö sen tunteen, kun aamulla löydät avaimesi ulko-ovesta? Etsit niitä kaikkialta ja lopulta ne löytyvätkin sieltä tutusta paikasta oven takaa. Siellähän niitä just hei pitääkin säilyttää!

Voi ei. Tätä ei ehkä pidä jatkaa, tai joku aamu me herätään tyhjennetystä kodista tai jotain pahempaa…

Tiedätkö sen tunteen, kun aamulla kävelet ensimmäisenä pesemään vessaan hampaita ja mietit, että onpa alakerrassa kylmä. Ihmeellinen viima tuntuu jaloissa, mikäs se tämä? Ja kappas, pian huomaat että ulko-ovi on ollut koko yön raollaan.

Mitäs sitä turhaan ovea sulkemaan, parempi jättää auki. Pääsee nopeammin ensi kerralla ulos, vai mitä! Että tervetuloa vaan meille varkaat ja muutkin, jos ei avain ole ovessa ja niin varmaan se ovi on auki. :D

Tiedätkö sen tunteen, kun olet taas unohtanut vastata viestiin jonka olet saanut jo viikko sitten? Olet aivan varma, että ainakin aloit jo vastaamaan siihen, mutta sitten jotain on täytynyt tapahtua. Joskus olet myös aivan satavarma, että vastasitkin, mutta ilmeisesti teit sen unissasi. Tai muuten vain mielikuvissasi.

Tätä tapahtuu itselläni jatkuvasti nykyään, kun pää ei oikein toimi ja lasten kanssa tulee äkillisiä tilanteita. Nykyään olen alkanut kertomaan kaikille erittäin avoimesti omasta surkeasti muististani, sillä en tahdo että kukaan pahoittaa mietään ja ottaa sitä henkilökohtaisesti. Kun nukkuu viikkokaupalla huonosti, yrittää siinä samalla pitä huolta lapsista, muista läheisistä ja kodista, saattaa joskus muistiin tulla vähän isompiakin reikiä. Varmasti moni tietää tunteen. Joskus liika on liikaa, eikä pää enää ota vastaan lisää.

Tiedätkö sen tunteen, kun kysyt ystävältäsi hänen viikon suunnitelmistaan ja hän vastaa näin: Juurihan me puhuttiin niistä kaksi minuuttia sitten. Naama punastuu puolukaksi ja alkaa nolottamaan. Samalla naurattamaan. Ehkä vähän hävettämään, kun toiselle tulee olo ettet ole kuunnellut. 

Jep. Edellinen liittyy aivan samaan teemaan. Kun ei pää toimi, niin se ei toimi. :D

Tiedätkö sen tunteen, kun toivotat ystävällesi hyvää etelän lomaa ja kehoitat nauttimaan reissusta. Hän vastaa heti, että se loma oli jo kaksi viikkoa sitten ja sä taisit saada sieltä jonkun kuvaviestinkin puhelimeesi…

Eh, ai oli vai? Mikäs viesti? Mä taisin nukkua sen loman ohi ja kas nyt kun mainitsit niin niitä kuvaviestejä taisi olla useampi…

Sellaisia pieniä juttuja tälle aamulle, ehkä sait muutamat rastit talteen ja toivottavasti myös pienet hymyn kaaret heräsi sullakin kasvoille. Vaikka muisti olisi huono ja kaikenlaista sattuisi ja tapahtuisi, niin näitä sattuu varmasti jokaiselle. Tai ainakin tahdon uskoa että niitä sattuu kaikille, vai mitä? :D

Hajamielisin terveisin, 

Marissa

Yksi kommentti artikkeliin ”Tiedätkö sen tunteen?

  1. Katariina sanoo:

    Haha, aika hauska ! :-D Kyllä vain, kaikenlaista sattuu! Joskus olen mm. etsinyt omaa puhelintani ja sitten huomannut että sehän on korvalla kun puhun puhelimessa koko aika.. :-D kun pää ei toimi niin se tosiaan ei toimi! Ihanaa pääsiäistä sinne! <3

    Tykkää

Kaunis kiitos kommentistasi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

%d bloggers like this: