Alkuviikosta sydän muljahti paikaltaan, kun näin sen uutisen. Ystävä oli meillä kylässä lastensa kanssa ja näytti kuvakaappauksen, jossa uhattiin ihmisten henkeä Iso Omenassa. Mieleeni pomppasi heti kuva omista lapsistani, tuli suuri halu ottaa heidät syliin. Katselin heitä leikkimässä vieressä pihalla ja mietin minkälainen tyyppi haluaa puhua noin kamalia?

Sydän muljahti taas, kun tajusin miten lähelle isku oli tarkoitus tehdä. Vain pari kilometriä omasta kodista ja vielä paikkaan jossa liikutaan lähes päivittäin. Pohdin myös heti miten saisin kaikki ihmiset ulos ostoskeskuksesta, jos vaaran hetki tulisi juuri silloin kun itse olisin siellä. Miten sairas voi olla, kun haluaa satuttaa juuri erityisesti lapsia? Sydän oli jo aivan muussia ajatuksista. Tuli tyhjä olo ja mykistävä tunne valtasi mielen. Teki mieli piilottaa ihan jokaisen lapset. Kuka nyt haluaa lapsia satuttaa?

Myöhemmin tekijä saatiin kiinni ja uhka katosi. Mutta katosiko se mielestä? En usko, että kaikilta katosi. Itse kävin jo päivää aiemmin uhattua iskua Omenassa tytön 6kk neuvolassa ja olin jo käynyt mielessäni läpi sen skenaarion, että isku tapahtuisi juuri silloin, kun me ollaan paikalla. Tuli siis katseltua enemmän ympärilleen. Huomasin, että vartijoita oli normaalia enemmän, poliisejakin näkyi partioimassa. Sama toistui perjantaina ja huomasin että käytävät olivat normaalia tyhjempiä. Vaunuja työntäviä äitejä ei näkynyt missään, vaikka yleensä siellä heitä on paljon. Oliko tämä uhkaus ajanut heidät pois, vaikka uhan tekijä olikin jo saatu kiinni?

Niin, ja voiko toisaalta luottaa, että se uhka oli poissa? Voiko lopettaa pelkästäämästä? Ensimmäistähän me ei voida koskaan tietenkään tietää. Uhka voi tulla eteen mistä vaan kadun kulmasta, mitä vaan voi sattua kun liikkuu ja elää nomaalisti elämäänsä. Ei tarvita isoa massamurhaa, vaan pelkkä auton alle jääminen on arkipäivää. Pitääkin osata olla tosi varovainen, varsinkin lasten kanssa.

Näistä pienistä sitä haluaa pitää huolta parhaan kykynsä mukaan. <3

”Tekevälle sattuu” kertoo jo sanontakin ja niin se vähän menee. Toisaalta, voihan kotonakin käydä mitä vaan, eikä liikaa voi varoa. Ei siis kannata elää jatkuvassa pelossa eikä jäädä pohtimaan mitä voisi käydä kun esimerkiksi ensi kerralla lähtee käymään ostoksilla.

Niin ja hei, poliisit saavat kuulema uhkauksia jatkuvasti, niistä jokainen ei silti päädy meidän tavallisten talliaisten silmille luettavaksi. Onneksi näin, sillä ihan turhaan koen itsekin pelänneeni nähtyäni uutisen. Turhaa pelon lietsomista, vaikka tottakai on joskus ihan hyvä olla varuillaan. Uskon silti, että Suomessa on turvallista elää ja asua. Suomessa voi luottaa Poliisiin sekä ihmisiin ympärillä. Ollaan rehellistä ja luotettavaa sakkia, näin ainakin uskon.

Me tosiaan käydään useinkin Iso Omenassa, se on meidän ”lähikauppa”. Siksi kai tämä viimeisin uhka olikin niin ärsyttävän tunteita herättävä. Se oli niin todellinen ja omaa arkea lähelle liippaava, että teki mieli juosta lujaa karkuun. Mielessä kävi jo muutto ja lähtö maasta jollekkin toiselle planeetalle. Pohdin myös, että millä voisin heittää sellaista tyyppiä joka tulee aseella uhaten eteen. Kaatuisiko hän kivellä? Eh, varmaan pitää alkaa pitää laukku täynnä isoja kiviä. (Tähän joku sopiva hymiö) Näin se mieli toimii ainakin täällä. Mieleen pomppaa pelästyessä hassuja ajatuksia, joissa ei oikeastaan ole mitään järkeä. ;)

TURVALLINEN ASUINYMPÄRISTÖ

Tämä viikon kuuma uutinen sai pohtimaan omaa turvallisuutta arjessa. Mieleeni nousi Instagramissa käyty keskustelu virpomisesta pääsiäisen aikaan. Silloin moni kertoi, että eivät uskalla päästää lapsiaan vieraiden ihmisten ovelle virpomaan. Tämä oli ihan uutta tietoa itselleni, sillä omassa lapsuudessa oli ihan normaalia käydä virpomassa kaikki lähiseudun ovet läpi. Jokainen halusi korinsa täyteen herkkuja ja vitsoja tehtiin ahkerasti koko edellinen päivä. Ei meillä pelätty, en ainakaan muista sellaista. Kysyinkin vähän aiheesta lisää ja sain usein vastauksen, että joko ei koettu omaa asuinympäristöä turvalliseksi tai sitten ei vain ollut tapana mennä vieraiden ihmisten ovelle. Ei sitä oltu sen enempää pohdittu, koettiin vaan ettei saa häiritä muita.

No, itsehän olen sitä mieltä että me Suomessa ollaan muutenkin jo ihan tarpeeksi erakoituneita, että tottakai saa häiritä muita. Pitäisikin, jotta me totutaan ottamaan helpommin kontaktia vierasiin ihmisiin ja jutellaan edes vähän toisillemme. Ehkä se jopa vähentäisi pelkoa tuntemattomia kohtaan? Kun nähtäisiin, että ihan tavallisia ihmisiä ovat ne naapuritkin? Ihan liikaa on myös yksinäisyyttä. Silti pystyn ymmärtämään hyvin, että jos olo ei esimerkiksi ole turvallinen omassa asuinympäristössä, ei lapsia halua päästää kodin pihasta kauemmas yksin.

Jäin miettimään erään seuraajani lausetta siitä, miten hän koki turvattomuuden lisääntyneen Suomessa. Näin ilmeisesti kokee moni, mutta mitä joskus olen katsonut tilastoihin, niin Suomessa on ymmärtääkseni jopa turvallisempaa kuin ennen? Eli ilmeisesti vain tunne turvallisuudesta on huonontunut. Pelätään jotain, mutta mitä? Ihmisiä ympärillä? Ulkomaalaisia? Humalaisia? Narkomaaneja? Ihan vain niitä joita ei tunneta?

Itselläni on turvallinen olo juuri täällä missä me juuri nyt asutaan, voisin hyvin päästää lapset jo pienenä vaikkapa juuri virpomaan yksin. Mistä turvallinen olo itselleni sitten tulee? Aihetta hetken mielessä pyöriteltyäni nousi kolme tärkeää seikkaa tärkempinä mieleen:

  1. Turvallinen asuinympäristö, tunne siitä että naapurit ovat lähellä, mutta kaikkialla on sopivan rauhallista.
  2. Juuri meidän oloinen oma koti. Turvallinen tunne, kun sulkee oman kotioven. Oma perhe lähellä ja sellainen tärkeä kotoisa tunne.
  3. Myös se on tärkeää, että tuntee oman asuinalueensa. Tietää minkälaisia ihmisiä lähellä asuu ja on vähän tietoinen lähiseudun alueista. Tietoisuus ja parempi ymmärrys lisää itselleni aina vahvemman ja paremman olon, niin myös tässä asiassa.

TURVALLISUUS ON TUNNE

Villeltä kysyin samasta aiheesta ja hän aloitti listansa samalla tapaa kuin omani, eli tärkeintä oli turvallinen asuinalue. Seuraavaksi hän mainitsi toimivat lukot. Heh, tavallaan siis sama kuin oma kakkoseni listalla. Koska kyllä, tuleehan se kotoisa ja tuvallinen olo siitä, että saa suljettua oven turvallisesti perässään. Kukaan ei tule luvatta sisälle. Me suomalaiset (ja varmaan muutkin) kaivataan sitä omaa rauhaa. Lukot toimii ja ovi on kiinni. ;)

Joskus muuten vielä haluaisin kokea sen, että asun kodissa jossa ei ole naapureita aivan vieressä ja ympärillä olisi vain luontoa. Juuri nyt kun meillä on pieniä lapsia, on ihana asua ns. naapurin valvovan silmän alla. Taloyhtiössämmme lähes jokainen tuntee toisensa ja heti huomataan, jos pihalla likkuu joku joka ei kuulu kuvaan. On tuntunut hyvältä huomata, että naapureilla on huomio herkässä, aivan kuten meillä. Heti on kyselty toisiltamme, että onko joku ulkopuolinen millä asialla liikkeellä. On tullut heti olo, että naapurit välittävät meistä ja alueen turvallisuudesta.

Asiasta ystävien kanssa puhuttuani huomaan, että turvallinen olo syntyy suurelta osin tunteesta eikä niinkään tietyistä asioista. Jos esimerkiksi muuttaa uudelle asuinseudulle, varmasti vaatii hetken, että tuntee olonsa oikeasta kotoisaksi ja turvalliseksi. Vie hetken, että tottuu ympäristön tunnelmaan ja uusiin ihmisiin lähellä.

Itse en normaalissa tilassa pelkää juuri mitään, enkä todellakaan näe uhkakuvia kaikkialla. Siltikin sitä on lasten myötä alkanut miettiä asioita vähän eri kantilta ja todennut että haluaa elää tietynlaisessa ympäristössä. Me halutaan myös luoda pysyvyyden tunnetta lapsille ja pysyä pitkään samassa ”tukikohdassa”. Juuri oikeastaan siksi, ettei edes tarvitsisi miettiä mitään turhia uhkakuvia ja olo olisi aina mahdollisimman tuttu ja turvallinen meille kaikille. Voisi liikkua vapaasti ja kokea olonsa mahdollisimman hyväksi. Kotoisaksi ihan kaikkialla.

Niin, eihän koskaan mikään paikka ole sataprosenttisen turvallinen, mutta ei voi myöskään elää pelossa jatkuvasti. Pitää voida asua ja elää rauhassa, mutta toki ollaan sopivan varuillaan. Järki kulkee siis meillä matkassa mukana, mutta ei liiallinen pelkääminen.

MERI LUO RAUHAISAN OLON, EI TURVATTOMUUTTA

Sain joskus kysymyksen siitä, että pelottaako asua näin lähellä rantaa. Voiko lapsia päästää ulos yksin tulevaisuudessa? Niin, se on ihan hyvä kysymys. Itse koen meren läheisyyden rauhoittavana elementtinä. Meri tuo hyvää oloa ja kutsuu meitä usein luokseen. Toivon, että samanlainen tunne on myös lapsillani. Se milloin lapset voi rauhallisin mielin päästää yksin ulos ja vaikka rannalle juoksentelemaan, jää nähtäväksi. Me liikutaan jo nyt paljon yhdessä rannassa ja esimerkiksi hypitään kallioilla katsomassa kaloja, joten paikat tulee tutuksi jo ihan syntymästä saakka. Kerrotaan vedestä elemnttinä, puhutaan siitä että veden lähellä pitää olla varovainen. Yritetään opettaa, miten merta pitää kunnioittaa ja ymmärtää se, että sinne ei voi noin vain hyppiä.

Itse olen pudonnut lapsena veteen laiturilta ja muistan sen edelleen. Olin niin innoissani vieraiden saapumisesta mökkilaituriin, että kiellot laiturilla pomppimisesta ja muut ohjeet unohtuivat mielestä. Tämä onkin ehkä se syy, joka vierittää myös omien lasten kohdalla sitä hetkeä pidemmälle, kun heidät uskaltaa päästää liikkumaan yksin. Liika innostus kun kadottaa järjen helposti mielestä. Varmaan siksi se tyhmyys joukossa myös usein tiivistyy, kuten sanotaan. Innostutaan liikaa ja unohdetaan tärkeät ohjeet vahingossa? Mennään vaan eikä mietitä.

Hyvä perusta tässäkin asiassa on mielestäni yhdessä opettelu. Ikää on mahdoton sanoa, sillä lapset kehittyvät kaikki niin omassa tahdissaan. Koulukin meillä on tosiaan aivan lähellä ja veikkaan, että sinne meidän lapset pääsevät kävelemään yksin tulevaisuudessa. Tottakai sitä ennen on käyty ihan samanlaista tutustumista lähimaastossa läpi ja opeteltu yhdessä miten toimitaan jos jotain tapahtuu. Kännykkä on tosin silloin jo turvallisesti taskussa ja on ymmärrys siitä, ettei esimeriksi vieraiden matkaan lähdetä. Ajan kanssa tämä lista varmasti pitenee, kunhan ehtii kasvavien lasten kanssa nähdä mitä kaikkea tulee yhdessä opetella ja minkälaisia vaaratilanteita voisi syntyä.

Huh, turvallisuus aiheuttaa paljon ajatuksia, sillä olisin voinut jatkaa tätä aihetta vielä usealta eri kantilta pohdiskellen. Oma oloni on turvallinen täällä meidän lähialueella liikkuessani, enkä pelkää liikkua juuri missään. Olen täällä asuessani enemmän kuin onnellinen, tunne on hyvä. Tämä uhkaus Iso Omenaan oli ensimmäinen kerta, kun oikeasti mietin mitään tällaista. Uhkaus osui niin lähelle, että väistämättä sitä pohti asioita vähän liikaakin. Antoi pelolle tilaa, jota se ei ollut edes ansainnut.

Varmasti monille on käynyt sama, että lasten syntymän myötä on huomannut itsessään ihan uusia puolia ja pelko on ollut enemmän läsnä. En usko, että olisin ennen lapsia pelästynyt tuota Iso Omenan uhkausta hetkeksikään, olisin osannut ajatella sen aivan eri tavoin. Lapset ovatkin tehneet itseni hieman herkemmän, mikä ei välttämättä ole pelkästään huono asia. Hyvähän se on miettiä asioita etukäteen ja tehdä valintoja oman ja lapsten turvallisuuden puolesta.

Enkä muuten lähtisi ketään arvostelemaan siitä, jos ei uskaltaisi enää liikkua kuten ennen tällaisten uutisten jälkeen. Eihän tuollaisten uhkausten näkeminen helppoa ole, se vie helposti mielen mustaksi. Annetaan siis ymmärrystä heille, joilla pelkoa on läsnä. Yritetään luoda heille turvallisempi olo olemalla lähellä. <3

Koska vaan voi sattua mitä vaan, mutta pelossa en tahdo elää. Tänään olen kiitollinen meidän ihanasta asuinympäristöstä, ihan huipuista naapureista ja toki meidän perheestä jonka läheisyydessä on hyvä olo elää arkea. <3

Tuntuipa muuten vaikealta yhdistää kauniita kuvia lapsista ja kodista tekstiin, jossa puhutaan myös tosi synkästä asiasta. Toisaalta, halusin tuoda samalla lempeyttä mukaan juttuun ja näyttää, että arki on kuitenkin turvallista vaikka ikäviä uutisia välillä tuleekin joka tuutista.

Mitä ajatuksia sulla heräsi kun näit tämän uhkausviestin uutisissa? Pelästyitkö? Tekikö heti mieli hypätä ohjukseen ja muuttaa Plutoon asumaan? Entä onko sun kotisi turvallinen, vai pitäisikö siellä muuttaa jotain että olisi?

-Marissa

4 kommenttia artikkeliin ”Turvallinen koti ja asuinympäristö

  1. Salli sanoo:

    Osaatko kertoa missä päin Espoota, Vantaata tai Helsinkiä on ”turvattomia” asuinalueita?

    Tykkää

    1. Marissa sanoo:

      Tähän on todella vaikea vastata, sillä en ole asunut itse sellaisilla alueilla. Tottakai sitä välillä lukee lehdistä tähän ajatuksia ja muiden mielipiteitä, mutta paha mennä niitä tänne kirjoittamaan, kun eivät ole omiani. Uskon, että tähän saisit selvyyttä, kun kävisit vähän tutkimassa eri alueita ja sitä miltä ne juuri sinulle tuntuvat. :)

      Tykkää

  2. Tiia sanoo:

    Itsekin liikun usein Omenassa ja olin siellä vielä vähän aikaa sitten töissäkin, joten kieltämättä pisti miettimään, kun sen uhkauksen sai tietoonsa. Tuntui pahalta, että joku niin tuttu paikka tuntuikin yhtäkkiä vaarallisemmalta, vaikka toisaalta koskaan ei voi tietää, missä tapahtuu ja mitä. Sitä jotenkin tottuu pitämään noita tuttuja paikkoja turvallisina, vaikka eipä mikään paikka sitä täysin olekaan. Tietysti Suomessa nyt se uhka ehkä on pienempi kuin joissain muissa paikoissa, mutta ei tämäkään mikään lintukoto ole. Aina, kun noita uutisia kuulee, se oma koti tuntuu kyllä entistä tärkeämmältä!

    Uskon, että jos on lapsia niin tuo uhkaus tuntuu vieläkin karummalta. Uskon kuitenkin, että voitte hyvillä mielin jatkossakin siellä asioida! Aika tekee tehtävänsä varmasti siinä, että se tunne turvallisuudesta palaa. On kuitenkin tietty aina hyvä miettiä noita poistumisteitä ja toimintamalleja ihan yleisestikin muistakin syistä! :)

    Tsemppiä sinne!

    Tykkää

    1. Marissa sanoo:

      Ihan totta, samoja ajatuksia kävin itsekin läpi. Pohdin myös tuota, että mitähän sitä tekisi jos olis töissä Omenassa! Ei voi jokainen työntekijä vain jättää tulematta, jos vähän pelottaa. Tosi ikävä tilanne siis siinäkin mielessä. Ja ihan varmasti iso tappio myös myyjille siellä, sillä tosi hiljaista oli useamman päivän ajan uhkausten jälkeen.. :/

      Ja oikeassa olit myös siinä, että hyvähän näitä asioita on pohtia ja esimerkiksi hyvä katsoa vähän ennakkoon että mitä siellä omenassa tekisi jos jotain käy. Tietääpähän sitten miten toimia jos joku hätä tulee. :)

      Kiitos kommentista ja tsempistä <3

      Tykkää

Kaunis kiitos kommentistasi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

%d bloggers like this: