Hei kiva kun tulit hetkeksi käymään! Toivottavasti ehdit lukea jutun alusta loppuun saakka, tämä aihe on itselleni todella tärkeä ja toivoisin että se on sitä myös sinulle. <3

Synnytyksestä on aikaa noin puoli vuotta ja pari kuukautta sitten kävin ensimmäisen kerran äitiysfysioterapiassa SUHK Mamalla. Olen palautunut synnytyksestä mielestäni todella hyvin ja olen toisaalta myös tehnyt todella paljon töitä sen eteen. En myöskään koe tämän hetkisen kuntoni tulleen mitenkään super helpolla. Pilates tyyppisiä harjoitteita on tehty ilta toisensa jälkeen olohuoneen lattialla ja on hengitelty niin että kyllä varmasti osaa jokainen meidän perheessä hengittää oikein syvään. Ainakin meidän kaksvee on ahkerasti harjoitellut vieressä, haha! :D

Jos luulit, että tämä asia on mulle jotenkin aina ollut selkeä, niin ehei ei. Viime syksynä en ollut edes varma menisinkö itsekään synnytyksen jälkeen äitiysfyssarille ja nyt puoli vuotta synnytyksestä toivoisin, että jokainen menisi. Suurin toiveeni olisi oikeastaan se, että neuvolasta saisi lähetteen suoraan äitiysfysioterapiaan, kuten jo monissa maissa on tapana tehdä. Uskon, että jos ehkäistäisiin enemmän ennalta ja tuettaisiin äitien palautumista, säästettäisiin huimasti muissa kuluissa. Äidit jaksaisivat paremmin ja sitä myötä myös perheet.

Suomessakin näitä käyntejä kuulema joillekkin löytyy, mutta ilmeisesti pitää osata tietää mistä naruista vetää ja jonot ovat pitkiä. Itse en ole kuullut tästä mahdollisuudesta neuvolassa sanallakaan, eikä ole moni muukaan tutuistani. Harva tuore äiti myöskään itse tietää, että fysioterapia olisi tarpeen, jos siitä ei ole edes koskaan kuullut.

Miten voisi pyytää jotain, mistä ei ole tietoinen? Niin ja miten voisi vaatia hoitoa, jos kokee olonsa ihan hyväksi?

Entäs sitten jälkitarkastus ja yleinen harha siitä, että lääkärin tekemän tsekin jälkeen on lupa palata taas normaaliin arkeen? Ei lääkäri puhu juuri mitään kropan palautumisesta, kurkkaa hätäisesti alapäähän ja kertoo että kaikki on okei. Lupaa lähes kaikille, että nyt saa taas liikkua normaalisti. Lenkkarit jalkaan vaan ja lenkille, sanoi lääkäri esimerkiksi minulle. Erkaumaa hän ei katsonut, eikä juuri mitään muutakaan. Toiveeni olisikin, että lääkärit eivät lupailisi yhtään mitään, vaan kertoisivat miten tärkeää olisi kuntouttaa kehoa rauhassa. Heillä kun ei koulutuksensa puolesta ole osaamista näihin asioihin, olisi reilua että he eivät myöskään siinä opastaisi potilaitaan liiaksi. Mieluummin ohjaisivat fysioterapiaan tai ainakin muistuttaisivat, että keholle tulee antaa aikaa palautua.

Onhan se ihan kiva voida nauraa rennosti ja ilman pelkoa, että pissat tulee housuun ;)

”ON SITÄ ENNENKIN PÄRJÄTTY ILMAN”

Jo parin viikon ajan olen yrittänyt saada tekstiä kasaan tästä aiheesta, mutta turhaan. Kirjoitin kaiken jo kertaalleen alusta loppuun saakka ja pyyhin silti lähes kaiken pois. Alkoi suoraan sanottuna ottamaan päähän ajatus siitä, miten moni kokee tämän asian niin turhana. Liian monesti oon kuullut sen kuuluisan lausahduksen ”on sitä ennenkin pärjätty ilman”.

No on on, hyvin on pärjätty. On juostu vuosikausia vähän hassussa asennossa lenkillä ja naurun yllättäessä toivottu, että kunpa se pissa ei taas lorahtaisi housuun. On havaittu laskeuma tai selkä on ollut jatkuvasti kipeä sieltä ja täältä. On kuunneltu, kun lääkäri kertoo että se on ihan normaalia ja ei sille nyt vaan voi mitään. Ehkä napattu mukaan muutamat buranat ja haettu niitä lisää, jos ei ala tepsimään.

Joskus muistan kuulleeni bussissa, kun eräs nainen kertoi miten synnytys oli pilannut hänen elämänsä. Enää ei kuulema voi kävellä normaalisti, kaikkialle sattuu. Selkään, jalkoihin, kaikkialle. Hän totesi kuitenkin sinnikkäästi, että sellaista se elämä nyt vaan on ja on jatkettava arkea. Olisinpa silloin kuunnellessani tätä väsynyttä äitiä tiennyt mitä nykyään tiedän. Olisin ehkä osannut avata suuni. Olisin voinut kertoa, että ei sen kuulu olla sellaista, ei lasten saamisesta kuulu kärsiä koko lopun elämää. Kivuista voi päästä eroon ja kehoa kuuluu kuntouttaa synnytyksen jäljiltä. Eikä kaikkea sitä tarvitse osata tehdä itse, usein me tarvitaan siihen apua.

Avun vastaanottamiseen liittyen eräs keskustelu jäi mieleeni tässä jokin aika sitten. Tuttavani tokaisi aika suorin sanoin, että ”en taida mennä, oon urheillut koko ikäni ja kyllä mä kehoni tunnen itse paremmin. Tuskin kukaan ulkopuolinen voisi olla avuksi sen enempää kuin minä itse” ja jatkettiin keskustelua muihin juttuihin. En lähtenyt väittämään vastaan, selkeästi nimittäin päätös oli jo tehty ennen tätä keskustelua. Ehkä olisi ollut turha inttää vastaan?

Vaikka jokaisen mieleen en voi vaikuttaa, niin silti uskon, että mitä enemmän asiasta puhutaan ja mitä useammin asia pulpahtaa jostain pintaan, tulee ehkä alitajuntaisesti vähän hyökytettyä niitä mielen koukeroita ja se mieli saattaa yks kaks muuttua. Ehkä jyrkkäkin mieli kokee täyskäännöksen, kun aiheesta jauhetaan ärsyttävänkin paljon? ;)

Äitiysfysioterapian jälkeen on aina keveä olo <3

No, ennen kuin meillä on Suomessakin niin hieno tilanne, että kaikille tuleville ja tuoreille äideille olisi useampi ilmainen käynti fyssarille, niin ajan voi varata myös yksityisesti. Ja siksi kirjoittelen myös tänne teille tänään. Toivoisin nimittäin, että i h a n jokainen menisi käymään äitiysfyssarilla, oli sitten kolotuksia kehossa tai ei. Edes yhden kerran, jotta kuulisi ammattilaiselta mikä se oman kehon tilanne on juuri nyt ja saisi parhaat vinkit talteen. Ehkä myös vahingossa innostuisi käymään useamman kerran, jos sille olisi tarvetta?

Tämän (liian) pitkän alustuksen jälkeen ajattelin, että voisin vihdoin laittaa tähän oman tsekki listani teille niistä asioista joiden takia koen, että ihan jokaisen meistä naisista olisi hyvä joskus käydä siellä äitiysfyssarilla.

Miksi myös sun kannattaisi käydä äitiysfysioterapiassa?

Oman itsesi takia. Sun keho on sun ainut väline elää tätä elämää täysin voimin ja se keho on joko juuri nyt pienen lapsen kasvatuslaitoksena tai sitten se oli siitä juuri yhdeksän kuukautta. Se ei ole ihan kevyt setti se ja siihen kun vielä synnyttää päälle, niin saattaa myöhemmin alkaa kummasti kolottamaan ja molottamaan vähän joka paikasta. Eikä niitä kolotuksia aina edes huomaa, vaan ne voivat ilmetä vasta myöhemmin.

Jotta voisit olla varma. Jos lähdet liikkeelle liian nopeasti, saatat myös itse tehdä jotain sellaista, joka saa ne kolotukset aikaan vasta ensi vuonna tai viiden vuoden päästä. Eikö olisi hyvä varmistaa, että teet kaiken oikein ja että kehosi on varmasti palautunut synnytyksestä kuten pitää?

Itsekin luulin, että olen harjoittanut lantionpohjaani hyvin ja että keho on kunnossa parin kuukauden kohdalla synnytyksestä. Olihan jälkitarkastus jo ollut ja lääkäri kertoi, että olen palautunut loistavasti. Erkauma oli kadonnut ja olin jo treenaillut vähän. Kunnes kuitenkin tajusin, että tahdon varmistua asiasta enkä jatkuvasti pohtia teenkö jotain väärää. Jo ekalla käynnillä selvisi se mitä olin vähän pohtinutkin: lantiopohja ei toimi kuten kuvittelen sen toimivan. Teen liikettä, mutta mitään ei tapahdu lantion etuosassa. En myöskään osannut rentouttaa lantionpohjaani kunnolla, enkä osaa sitä kunnolla vieläkään. Luulin siis toimivani oikein, mutta edistystä ei tapahtunut ilman oikeanlaista apua.

Paluu treeneihin käy nopeammin ja likunta on nautinto. Monille synnytys saattaa tehdä sen, ettei liikunta enää tunnu hyvältä. On kipuja tai sitten yksinkertaisesta oma keho ei vain tunnu omalta. Silloin olisikin todella hyvä, jos joku ulkopuolinen astuisi apuun. Katsoisi, että voisiko tilanteelle tehdä jotain.

Sekin on mahdollista ettet tarvitse kenenkään ulkopuolisen apua ja osaat treenata lantionpohjan ja koko muunkin kropan kuntoon ihan itse, vaikka minä en niin osannut tehdä. Siitä ei ole silti varmuutta, kuten jo sanoin. Kun uskallat ottaa avun vastaan ammattilaiselta, voit hyvillä mielin palata treeneihin nopeastikin eikä tule turhaa takapakkia, jos oletkin lähtenyt liikkeelle liian aikaisin. Ja jos tilanne tosiaan on niin, että olet jo kunnossa ja kroppa on palatunut hyvin ilman minkäänlaista apua, niin sittenpähän voit olla iloinen. Olet yksi harvoista!

Helpomman arjen vuoksi. Eikö olisi ikävää, jos jatkuvasti lorahtaisi pissaa housuun nauraessa lasten kanssa tai selkään vihloisi joka kerta kun täytät tiskikonetta tai istahdat lattialle leikkimään? Raskaus ei ole mikään ihan pikkujuttu ja se voi aiheuttaa vaikka minkälaista vaivaa kehoon. Arki on huomattavasti helpompaa ilman jatkuvaa vihlontaa tai lantion jumeja. Nämä kun eivät oletetusti helpotu vuosien myötä, vaan ainoastaan pahenevat ilman minkäänlaista työtä. Eikä ole normaalia, että kehoon sattuu koko ajan. Ei, vaikka joku niin sanoisi. Normaali arki on kaukana siitä.

Jotta tulevaisuudessa olisi mahdollisimman helppoa synnyttää uudelleen. Niin, ehkä on myös helpompi toimia sitten uudelleen jonkun toisen kasvatuslaitoksena, jos nyt hoidat kropan vahvaksi. Ei se synnytyskään mikään helppo homma ole, joten paras se olisi jos pääsisi eroon niistä ikävistä kolotuksista nyt, eikä sitten useamman raskauden jälkeen.

Parisuhteen, eli jälleen sun itsesi takia, mutta myös jonkun toisen. Oikeastaan koko perheen vuoksi. Lantionpohjalla on monta tärkeää työtä, joista osa liittyy olennaisesti nautintoon ja naiseuteen. Eikä siihen tietenkään tarvita edes parisuhdetta, mutta olisihan se kiva, että lasten vanhemmilla löytyisi aikaa myös läheisyyteen. On normaalia, että synnytyksen jälkeen kaikki tämä tuntuu hankalalta ja läheisyys voi jopa ahdistaa, jos ei tunne omaa kehoaan enää omakseen. Näissäkin asioissa äitiysfysioterapeutti voi auttaa, ja sitä apua kannatta myös ottaa vastaan. Nautinto on suuri osa elämää ja nautinto lähtee toimivasta kehosta. <3

Niin ja ihan sama onko edes synnyttänyt, sillä selkeästi on myös paljon naisia joilla ei ole hajuakaan siitä miten lantionpohjan tulisi toimia. Hyvä jos edes tunnistetaan niitä lihaksia omassa alapäässä saati sitten tietäisi miten niitä liikutetaan neljään eri ilmansuuntaan. Ei ehkä ymmärretä mistä liikkeen kuuluu lähteä treenissä ja miten hengitetään juuri oikeaan tahtiin ilmaa sisään ja ulos. Vai, onko nämä sulle ihan peruskauraa? No, niin luulin minäkin, mutta eivätpä olleet. Kuvittelin harjoittavani juuri oikeita lihaksia, mutta kuvittelin aivan väärin.

Kovasti toivoisin, että mahdollisimman moni ymmärtäisi, että

a) kehon korjaavat liikkeet on parasta tehdä nyt, eikä siirtää huomiselle. Sillä kyllähän me kaikki tiedetään mitä niille hommille käy, jotka aina siirtää myöhemmäksi? Kyllä, niitä on lopulta aivan liikaa. Kynnys kasvaa ja kasvaa, eikä lopulta ehkä ole mitään enää tehtävissä. Tässä tapauksessa voi edessä olla vuosien kuntoutus eikä sekään aina auta.

b) meistä jokainen kaipaa apua sellaisiin asioihin, joista ei itsellä voi olla varmuutta. Itsekin kuvittelin, että olin tehnyt lantionpohjan harjoitteita kotona hyvin, mutta kun tehtiin sisätutkimus, oli tulos aivan toinen. Kuvittelin aivan muuta kuin mitä lopulta tein.

Vaikka ennen on pärjätty yksin, niin se ei tarkoita että nykyään pitäisi. Apua saa ja pitää pyytää, vuosien myötä tieto on lisääntynyt hurjasti ja sitä kautta me osataan toimia fiksummin. Ammattilaisia on enemmän ja heidän palveluitaan pystyy käyttämään todella helposti.

Miksi siis kieltäytyä avusta, jos sitä olisi niinkin helposti saatavilla?

JO RASKAUSAIKANA FYSIOTERAPIAAN

Ai sulla on jo neljä vuotta synnytyksestä? Ei haittaa, hyvin voit mennä edelleen. Aina kannattaa selvittää tilanne ja yhdessä voi sitten pohtia jatkoa fyssarin kanssa, kun tietää missä mennään. Voihan olla, että olet palautunut hyvin ja ei tarvitse tehdä mitään. Koen silti, että se on pieni hinta maksaa siitä, että varmistaa asian. Eipä tarvitse sitten tulevaisuudessa huomata, että olisi ehkä kannattanut käydä sittenkin aiemmin. Kaikkea kun ei tarvitse oppia kantapään kautta, ei jokaisen meistä. ;)

Kaikista paras tilanne olisi mennä tottakai jo ennen edes sitä ensimmäistä synnytystä. Asiantuntija osaa kädestä pitäen antaa parhaat neuvot ja kertoa juuri sulle sopivat liikkeet ja muut vinkit. Kunpa olisin itsekin kuullut aiheesta jo aiemmin, olisin varmasti varannut ajan jo ennen esikoistani. Toisaalta parempi myöhään kuin ei milloinkaan, vai mitä!

Tämän kevään yksi ehdottomasti parhaista päätöksistä on ollut se, että varasin itselleni ajan äitiysfysioterapiaan. Voin lämpimästi suositella täällä Pk -seudulla Suhk Mamaa, siellä on ainakin varmuudella osaavat tyypit ottamassa teitä vastaan. Itse olen käynyt Terhillä ja hän on ollut aivan huikea. Löydät muutamat muut suositukset osaavista äitiysfysioterapeuteista tämän kuvan alta kommenteista: Vinkkejä äitiysfysioterapeutit.

Nyt tästä tekstistä alkaa tulla jo ihan romaani, parempi siis jatkaa taas lisää toisella kertaa. Olisi ihana kuulla, jos tämä teksti jollain tapaa inspiroi sua pitämään parempaa huolta omasta kehostasi. Sen kuuleminen tuntuisi hyvältä. :)

Äitiysfysioterapiasta ja sen tuomasta avusta arkeen kiitollisena,

Marissa

3 kommenttia artikkeliin ”Miksi äitiysfysioterapia?

  1. Kira H sanoo:

    Täynnä asiaa tämä teksti. Samoja toiveita myös täällä. <3

    Tykkää

Kaunis kiitos kommentistasi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

%d bloggers like this: