Kirjoitan tämän tekstin ajatuksen virtana sinulle, Marissa. Olen nyt kahden lapsen äiti, toinen on puolivuotias ja toisella on ikää pari vuotta enemmän. Ehkä tahdot joskus jälkeenpäin lukea siitä, miltä on tuntunut olla kahden pienen lapsen äiti? Ehkä tunteet muokkautuvat tässä ajan kanssa?

Tässä tunnelmia siitä, mitä äitiys mielestäni on juuri nyt. Sisältäen muutamia ajatuksia siitä, mitä olen ehkä tässä parin vuoden aikana lapsiltani oppinut. <3

Äitys on ihanaa. Se on tukahduttavan suuria tunteita, iloa, onnea ja ylpeyttä. Se on naureskelua lasten kanssa ja lapsille. Äitinä olen lapsilleni niin mittaamattoman tärkeä, mun kanssani nukutaan sylikkäin ja itketään kun on paha mieli. Saan puhaltaa kipeän pipin taas paremmaksi ja saan halata niin pitkään kunnes pieni nukahtaa kainaloon. Saan joka ilta nukahtaa itsekin lasteni viereen, herätä siihen että mun poskeani silitetään tai siihen painetaan märkä pusu. Kerrotaan iloisella äänellä, että nyt ois aamu, herätään äiti jo!

Äitiys on tunne mun sydämessä, että olen todella tärkeä. Muhun luotetaan ja mulla on sitä kautta myös velvollisuuksia. Pitää lapsistani huolta, tarjota heille turvaa ja hellyyttä. Mun on myös opittava olemaan tiukempi, sen mä olen päättänyt. Sillä äitiys on myös rakkauden ohella kasvatusta ja sopivasti rajoja. Kaikessa ei saa antaa periksi, mutta joskus on hyvä olla myös vähän heikko. Ja sitä mulle äitiys välillä myös on. Heikkoja hetkiä ja epäilyä. Mietin, olenko tarpeeksi. Mietin, annanko tarpeeksi. Usein päädyn samaan lopputulokseen: kun yritän parhaani, minä riitän.

Äitiys on myös päätös itselleni siitä, että omat päätökseni ovat oikeita. Se on usko siihen, että on ihan turhaa vertailla omaa perhettä tai itseään muihin. Me ollaan yksilöitä ja sitä meidän lapsetkin on. Ihaniä yksilöitä, joita ei voisi kukaan koskaan korvata. Ja jos joku heitä joskus satuttaa, on silloin tuli irti ja myrskyävä mieli herätetty. Äitiys on vahva tunne siitä, että minä jos joku pidän lasteni puolta. Yksikin paha sana riittää ja olen paikalla. Leijonaemo on syntynyt siinä hetkessä kun syntyivät lapsenikin.

Äitiys on huomiointia ja se on puoli vuotta putkeen valvottuja öitä. Siihen päälle väsyneitä päiviä ja kalpeat kasvot. Se on itkua lenkkipolulla yhdessä pienen vauvan kanssa, se on itkua siitä, kun lapsi vihdoin nukkuu puoli tuntia katkeamatonta unta. Se on myös itkua hormonien vallassa, naurua kun tajuaa ettei sillä itkulla ole edes syytä. Eikai kaikella aina ole, sen on äitiys opettanut.

Äitiys on epäitsekkyyttä ja väsymyksen kotiin tuomaa kiukuttelua. Se on kaipuu hiljaisuudelle ja siistille kodille, sille että joskus voisi edes kymmenen minuuttia olla kotona ihan vain yksin.

Äitiys on huonosti nukkuvat lapset ja aamut jotka alkavat kello neljältä. Se on hämärässä juotuja kahveja lattialla pienen lapsen kanssa ja ulkoa lenkiltä haettua energiaa jaksaa pitkät päivät. Äitiys on myös opettanut, että jostain ne huonot unet on myös peritty. Joltakin tai joiltakin.

Äitiys on opettanut monessakin asiassa katsomaan peiliin, on oppinut miettimään yhä enemmän omaa käytöstään ja sitä mitä lapsilleen esimerkillään opettaa. Osa asioista kun tulee geeneissä, mutta osa me opitaan. Äitinä mä olen kuin peili lapsilleni, he tarraavat kiinni kuin takiaiset niistä tavoista ja malleista joita heille olemuksellani opetan. Oppivat sanomaan kiitos, mutta oppivat myös jokaisen tiuskaisun. Oppivat juoksemaan perässäni, mutta oppivat myös kävelemään luotani pois paiskatun oven taakse. Ja sitä äitiys mulle aika paljon on. Opettelua itsekin, jatkuvaa kehitystä siinä, miten olen se paras esimerkki lapsilleni.

Äitiys on pieniä varpaita ja sormia, niiden paijailua ja hellimistä. Se on vauvan pehmeän ihon ihmettelyä ja suloisen hörönaurun kuuntelua. Se on hölmöltä kuulostavaa lässytystä ja ymmärrys siitä, että sitä lapsi tarvitseekin kehittyäkseen. Hassuja runoja, loruja ja lempeitä sanoja. Äitiys on huomiota ja tunteiden huomiointia. Hoksaamista ja rauhallinen ote arkeen.

Äitiys on ymmärrys siitä, että kiire on turhaa. Se on priorisointia ja ajan antamista niille, jotka sitä eniten arvostavat. Kaikista eniten saa usein niistä hetkistä, kun pysähtyy ja antaa kaiken muun vain olla. Luottaa siihen, että kyllä kaikki järjestyy ja ne tiskit voi tiskata myös myöhemmin. Äitiys onkin opettanut, että lapsi ei muista siistiä kotia, mutta hän muistaa kodin tunnelman. Tahdon heidän muistavan kiireettömyyden ja sen, että äidillä on aina aikaa. Niin lapsille kuin myös perheelle ja ystäville.

Äitiys on myös hermojen menettämistä, se on ajoittaista tuskaa mielen sisällä. Se on puuskutusta suljetun oven takana ja paluu lasten luo kasvoilla zenmäinen ilme. Pitää hengittää syvään ja olla se vahvempi osapuoli.

Äitiys on kakkavaippoja, pöntön ohi lentäneet pissasuihkut, lattialle viskotut ruoat, rikkoutuneita tavaroita, itkukohtauksia, tapaturmia ja aika paljon muutakin. Se on suuria tunteen purkauksia kun on hätä oman lapsen puolesta, se on pettymyksiä ja ilon pirskahduksia. Se on myös pelkotiloja, joita ei ole koskaan ennen ollut. Pelkoa siitä, että lapsille kävisi jotain, tai itselleen. Eikä oman itsensä puolesta ole koskaan ennen pelännyt, ei ole tarvinnut. Nyt kun elätettävänä on kaksi lasta, on äitiys tuonut mieleen aivan uuden tavan nähdä asiat. Kaikki tulee mietittyä tarkemmin ja laajemmalla skaalalla.

Äitiys on ymmärrystä ja lempeä katse, kun toinen on juuri kaatanut kokonaisen lautasen ruokaa lattialle. Kun leipoessa kananmuna valuu pitkin laatikoston reunaa, äiti rauhallisena siivoaa ja opettaa miten ensi kerralla leivotaan vähä rauhaisempaan tahtiin. Äitiys on lasten loputon määrä energiaa ja kyselykausi, se on sitä että jaksat vastata kymmenen kertaa samaan kysymyksen, että miksi. Milloin, miksi, mitä, häh. Äitiys on kasvanutta kärsivällisyyttä ja ajoittaista hajamielisyyttä. Milloin avaimet jää oveen ja milloin koko ovi yöksi auki. Milloin etsii puhelinta joka on korvalla ja milloin unohtaa mitä on juuri tunti sitten puhunut.

Äitiys on uusi koti merenrannalla, se on suuri määrä neliöitä joita ei olisi ilman lapsia. Ja niissä neliöissä näkyy myös se, että tämä on lasten koti ja heitä varten tehty. Meillä näkyy värejä ja valoa, keittiössä piirretään ja väritetään usein ja olohuoneen lattia on ahkerassa käytössä leikkeihin. Sohvalla saa joskus vähän pomppia ja meillä ei tarvitse liikaa mitään varoa. Sillä pahinta olisi se, jos lapsi oppii pelkäämään omassa kodissa, eikä tuntisi oloaan kotoisaksi ja turvalliseksi.

Äitiys on piiloleikkejä iltamyöhällä väsyneenä, se on hippaa pihalla aurinkoisella kesäsäällä. Äitiys on hauskanpitoa ja hulluttelua, se on tunne että vain lasten hyvinvoinnilla on merkitystä. Se menee kaiken edelle, ei haittaa valvominen vuorokausia putkeen tai se, että itse ei saa syötyä kunnolla. Kunhan lapsella on kaikki hyvin, on mullakin. Niin ja olla itselleen myös armollinen. Ei äitiys ole sitä, että on antaa kaikki ja kaikille. Äitiys on sitä, että ymmärtää antaa esin itselleen, sitten lapsilleen ja lopuksi muille. Sillä yleisesti on aina antaa muille enemmän, kun muistaa huomioida ensin itsensä.

Äitiys on rahanmenoa jota ei edes mieti, se on omien menojen karsimista lasten vuoksi. Se on myös matkoja, joita et olisi uskonut tekeväsi. Kohteita, joissa kuvittelit käyvän vain muiden. Äitiys kun pistää miettimään asiat uusiksi, tekemään valinnat niin että lapsilla olisi hyvä olla. Sillä silloin on mullakin.

Äitiys on hetkistä ja se on sitä, että oma aika saa aivan uuden merkityksen. Tuntuu voitolta kun saa käydä suihkussa yksin tai kun saa syödä lounaan rauhassa ilman, että syöttää samaan aikaan kahta lasta. Se on muuttuneet haaveet ja unelmat, se on nolot toiveet siitä, että saisit olla yksin kotona kaksi tuntia ja vain siivota. Äitiys onkin aivan uudenlainen elämä, sellainen jossa aika kuluu kuin siivillä ja juuri kun heräsit maanantaihin, on jo perjantai.

Äitiys on myös samaistumista ja yhteisöllisyyttä. Se on ymmärtävä katse toiselta äidiltä, kun kohtaatte kiukuttelevan lapsen kanssa kaupassa. Se on somessa tavattu toinen äiti, jonka voi kutsua kahville. Äitiys on kadottanut ujouden ja rajat, se yhdistää ja antaa meille syyn ottaa yhteyttä niihin, jotka jakavat meidän kanssa samanlaisen arjen.

Äitiys on uusia ystäviä, joiden kanssa ei välttämättä olisi koskaan tavattu ilman lapsia. Äitiys on rikastanut elämää, monen ihmisen ja monen monen hetken verran.

Äitiyden kautta ystäviksi

Äitiys on ensimmäisiä kertoja, niin mulle itselleni kuin lapsilleni. Ensimmäinen kerta sylissä sairaalassa, se ei unohdu koskaan. Ekat syömiset, ekat sanat, ekat kerrat saunassa yhdessä. Ekat hiihtoreissut ja ekat kaakaot kylmällä ilmalla kalliolle keskellä metsää. Ekat kahden tunnin päiväunet ja ekat kerrat yhdessä uimassa. Äitiys on hetkiä, joita ei voi saada mistään muualta. Se on elämä, jota en vaihtaisi koskaan pois.

Äitiys on keskusteluja, joita et koskaan olisi uskonut käyväsi. Se on viestien vaihtoa lapsen onnistuneesta kakasta pönttöön ja hurraamista sille, että lapsi on oppinut sanomaan kakka. Se on neuvolakäyntejä ja mittojen seuraamista. Se on yhteinen tunne Villen kanssa siitä, että me jaetaan kaikki arjessa yhdessä. Äitinä mä olen myös Villelle tärkeä, se muistaa aina kertoa miten hyvä mä olen. Äitiys onkin arvostusta, kiitosta ja rakkautta. Rajaton määrä rakkautta ja sen synnyttämistä tunteista pakahtuva sydän.

Äitiys on ihmeellinen asia, siihen heräsi siinä hetkessä kun sai tietää olevansa raskaana. Tunteet kasvavat ja kasvavat, aivan kuin lapsetkin päivittäin. Äitiys on ajoittaista epävarmuutta, mutta toisaalta taas luottamusta muhun itseeni. Tiedän, että pyrin tekemään kaikkeni, että lapsillani olisi hyvä olla. Että meidän perheellä olisi hyvä olla. Eihän ketään voi siitä syyttää, että yrittää parhaansa?

Äitiys on hyppäys tuntemattomaan, se on tunne siitä että viimein kaikella on suuri merkitys. Mulla on tarkoitus tässä maailmassa. Se on sellainen tunne, jota ei voi selittää, mutta sitä voi ehkä näiden sanojen kautta edes vähän kuvailla.

Äitiys on asia, jota toivoisi jokaiselle joka siitä haaveilee. Se on myös ymmärrys siitä, että itse on onnekkaassa asemassa, kun on saanut näin upeat lapset. Ja vieläpä terveet lapset, joiden kanssa arki on mukavaa ja ajoittain aika helppoa. Se on syvä kiitollisuus, onni ja ilo.

Kiitos näistä yli kahdesta ja puolesta vuodesta äitinä, en voisi olla lapsistani ylpeämpi. <3

-Marissa

Kaunis kiitos kommentistasi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

%d bloggers like this: