Jaahas, mikäs maha tolle naapurille on nyt ilmestynyt? Onkohan se raskaana, eikös niillä oo jo neljä lasta? Huh, kyllä on kummallista porukkaa. Tekis välillä töitäkin, elelee meidän verorahoilla. Ja hei, näitkö ton naapurin Marjaliisan? Miksi ihmeessä se on tollasen auton mennyt ostamaan. Aika ruma. Ja tuli muuten mieleen, että töissä oli tänään uus työntekijä. En oo ihan varma, mutta se vaikutta ihan tampiolta. En jaksanut puhua sille mitään, kun se näytti jo siltä ettei oon yhtään mun tyyppinen ihminen. Kävelin nopeasti ohi, ehkä se ei turhaan tuu puhumaan mulle. Ikinä.

Niin ja bongasitko muuten instassa tänään kun se yks Keijo oli esitellyt sen vaatekaapin? Siis v* mitä kamalaa skeidaa täynnä. En kyl pukis päälle. Joo ja huomasin muuten, että se yks fitnes typy oli esitellyt sen kodin. Voi ei, millähän rahalla on saatu kaikki kamat? Isi varmaan on ostanut kaiken, vähän vaikuttais siltä. Oli kuule vaikka mitä design huonekaluja, eikä se oo ku alle kolkyt niin ei varmaan oo varaa ostaa niitä ite. Ei mullakaan oo ollu, joten miten sillä olisi? Niin ja tuli muuten mieleen, että muistatko sen meidän lapsuuden kaverin Minnan? No, se on nyt muka saanut miehen. Instasta näin. Huh, en ois kyllä sen kanssa ruvennu touhuihin. Varmaan ne eroo kohta. Tai toivottavasti, koska kuka nyt sellaisen kanssa kauaa olis. Sehän oli masentunukki sillon nuorena, muistatko? Itki koulussa ja kaikkee. Varmaan se mies pian tajuu kaiken ja lähtee. Ja sit se taas itkee.

Valehtelisin jos väittäisin, ettei muiden asiat kiinnosta. Eipä pyörisi some enää päivääkään, jos me ei oltais vähän liiankin uteliaita kurkistamaan naapuriin ja kuuntelemaan muiden asioita niin ahkerasti. Koska kyllä, muiden mielipiteet ihan tavallisistakin arjen asioista on kiehtovia ja erityisesti muiden arki. Muiden sohvan väri, miehen ikä, arkiruoka, työpäivät, lasten kiukuttelut, meikkikaapin sisältö jne. Muiden valinnat, nepä ne taitaa kovasti kiinnostaa elämässä.

Mun mielestäni on erittäin fine, että nää asiat pistää sun korvat hörölle ja saa sut skrollaamaan somea läpi päivästä toiseen. Muiden elämästä on kiva ammentaa kokemuksia ja samaistua toisen kertomiin asioihin. Se, mitä en voi ehkä täysin kuitenkaan ymmärtää on se, että jonkun toisen saamat tai saavuttamat asiat saavat sun raivon partaalle tai ärsyyntyneeksi. Tai jopa puhumaan toisista rumasti, kuten usein kuulee tapahtuvan.

Oli se tosiaan some tai vaikka ihan naapurin Raili josta on kyse. Koska jos Raililla on jotain, se ei ole sun elämästä millään tapaa pois. Jos taas Raililla ei ole jotain, niin sekään ei taida olla sun elämästä millään tapaa pois. Eikö?

Ärsyttävänkin onnellinen pariskunta, ainakin useimmiten

Olen lapsesta saakka itse ollut sellainen, että jos jollain muulla on elämässä jotain hienoa, mulla tulee heti fiilis että vau, miten isnpiroivaa. Munkin pitää yritää vielä enemmän, jotta voisin saada jotain samanlaista! Mietinkin välillä, että miksi jokainen ei näe asioita näin? Miksi niin moni meluummin jää märehtimään kuin että itsekin lähtisi tavoittelemaan samaa?

Osaan myös lokeroida asiat niin, että ihan jokaista asiaa en koe itselleni tarpeelliseksi, mutta silti se asia voi viedä mua eteenpäin. Voin tyytyä olemaan onnellinen ystäväni puolesta, joka on juuri kirjoitanut maisterin paperit, en koe ehkä ajankohtaiseksi tavoitella itse samaa. Tajuan myös, että ihan jokainen asia ei vain ole mua varten. Voin onnitella ystävääni ja taputtaa selälle siitä upeesta työstä minkä hän on tehnyt. Olla onnellinen toisen puolesta, sillä tajuan miten suuren duunin hän on tehnyt. Eikä hänen tarvitse sitä mulle kertoa, sillä jo järkikin mulle sanoo että opiskelu vuosia putkeen ei ole mikään ihan pala kakkua. Kuten ei ole moni muukaan asia tässä elämässä.

Siksi usein olisikin parempi, jos pystyisi nähdä sen toisen saavutuksen kimmokkeena.

Meillä kaikilla on omat voimavarat, oma luonne, oma elämä. Meillä kaikilla on oma tausta, omanlaisemme unelmat ja ne omat velvollisuudet. Se mitä toisen elämässä tapahtuu, ei vaikuta useinkaan meihin ellei me itse anneta sen vaikuttaa. Meillä menee myös energiaa aivan hukkaan, jos me keskitytään vain kadehtimaan muiden omaa tai jopa ärsyyntymään siitä. Siksi usein olisikin parempi, jos pystyisi nähdä sen toisen saavutuksen kimmokkeena. Lähtisi miettimään keinoja, joilla itse voisi saada saman asian tai jotain samanlaista.

Lliian usein huomaan ihmisistä, että he ajattelevat automaattisesti, että en mä pysty siihen. Työelämässä eteen tulee useinkin ajatus, että no ei me ainakaan pystytä siihen. Turha edes ajatella. Joskus se tulee esiin ihan sanoina, joskus näkyy ihmisessä alitajuntaisesti. Nähdään jonkun toisen hieno elämä, ollaan kateellisia eikä edes hoksata että se kateus johtuu siitä että me kuvitellaan olevamme jotenkin huonompia. Eikä se niin ole. Helposti vain jostain omista syistä johtuen ei uskota omiin kykyihin eikä löydetä joko voimia yrittää tai uskoa siihen omaan tekemiseen. Ja silloin on helpompi myös ajatella, että no ei se toinenkaan varmasti sitä itse ole saavuttanut. Kun en ole minäkään.

Miten joku voi saavuttaa sen, jos en minäkään voi?

Ja tähän aamuun vielä yksi ajatus sulle pohdittavaksi; Jos sä ärsyynnyt sun seuraamasta sisällöstä somessa tai vaikka sen naapurin uudesta autosta joka kerta kun se on näköpiirissä, niin mieti miksi. Miksi tulee paha mieli? Kirjoita vaikka johonkin ylös ja seuraa sun fiiliksiä. Toistuuko useinkin sama? Osaatko ehkä nähdä syytä miksi muiden elämässä saamat tai saavuttamat asiat niin ärsyttävät? Voisiko ehkä lähteä itse tavoittelemaan samoja asioita, jos se ärsytys syntyy siitä, että itsekin tahdot samaa?

Niin ja tuli muuten mieleen, että ymmärrän että joskus jonkun elämä voi ärsyttää ihan syystäkin. Onhan se pirun raivostuttavaa kävellä loskassa töistä kotiin, ottaa vastaan kiukuttelevat lapset ja sohvalla selata somea, kun joku juo skumppaa biitsillä Espanjassa. Mä YMMÄRRÄN. Aina ei voi olla sellainen fiilis, mikä ruudun toisella puolen välittyy. Varmasti oma tuottamani sisältö on joskus juuri tällaista. Olen joskus ärsyttävänkin positiivinen ihminen, kuten moni ystävänikin on sanonut. Heh, muutamat kerrat siitä on saattanut joku mainita. Ja niissä hetkissä voi ehkä olla hyvä skrollata ohi ja puhista hetki. Koska on ok olla huono fiilis ja harmitella. Se, jos se sama jatkuu kuukaudesta toiseen ja aina harmittaa muiden hyvät fiilikset ja onni, niin sitten on asia erikseen. Ehkä omalle fiilikselle voisi olla jotain tehtävissä? Voisitko sä tehdä jotain yhtä ihanaa itsekin jotta saisit aikaan itsellesi paremman mielen? <3

Jos tämä teksti meni ihan väärille urille ja sä koet että löytyy paljon muitakin syitä miksi ärsyyntyä somessa tai kävellessä naapurin hienon auton ohi, niin kerro. Kuuntelen mielelläni, sillä ois enemmän kuin upeeta voida ymmärtää teitä paremmin. Sitähän mä itsekin omilla jutuillani yritän aina saada aikaan. Parempaa ymmärrystä meitä toisiamme kohtaan.

Tässä pari tekstiä aiheeseen liittyen:

-Enemmän ymmärrystä sille, jonka tunteita en tunne

-Kateus,negatiivinen tunne vai eteenpäin vievä voima?

Kuvituksena tottakai niitä ärsyttävän iloisia kuvia etelästä, kun on onneksemme löydetty Villen kanssa aikaa reissata yhdessä. Kello on 5:11 ja olen ollut hereillä jo tunnin yksin. Unikoulu on tuottanut tulostaan, nukuin viime yönä ekaa kertaa kuusi tuntia putkeen yli puoleen vuoteen ja kylläpä on ollut ikävä tätä pirteää oloa. Mutta ei siitä enempää tänään, kerron teille toiste lisää meidän unikuvioista. Nyt, ihanaa päivää teille! :)

Ärsyttävänkin iloisena ja onnellisena tähän aamuun,

Marissa

Kaunis kiitos kommentistasi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

%d bloggers like this: