Kello on 20:30 ja tulin juuri koneen kanssa sänkyyn makoilemaan. Tyttö tuhisee viereisessä huoneessa sikeää unta ja pojat ovat alakerran sohvalla kahdestaan. Enpä muista koska viimeksi olisin voinut tehdä illalla jotain muuta kuin olla nukuttamassa lapsia kello 23 saakka, mutta nytpä arki on taas ihan toinen. Pienin lapsista on jo unilla ja toinen menee varmasti klo 22 mennessä omaan huoneeseensa katselemaan unia hänkin. Miten ihmeellistä, omaa aikaa alkaa olla taas. Kuinka tässä näin kävi?

Niin, tänään aiheena juurikin se ihana ja ihmeellinen asia nimeltänsä unikoulu. Se syy, joka on mahdollistanut sen, että tässä mä vain istun yksikseen kirjoittamassa illalla tekstiä blogiin.

Kirjoittelin muuten jo aiemmin aiheesta, kun meillä alettiin valmistautua unikoulua varten. Lue siis ihmeessä myös tämä teksti: Minimuotoinen unikoulu 5kk iässä

TAUSTATIETOA MEIDÄN TILANTEESTA

Meidän kodissa on viimeinen viikko opeteltu yhdessä nukkumaan parempia unia ja hei hyvällä menestyksellä. Jotta ymmärrätte paremmin miksi tähän lähdettiin ja mikä on ollut homman nimi meillä, niin tässä lyhyesti vähän tilanteesta:

-Aloittaessa tyttö 6,5kk ja uni aivan hukassa. Yössä herätään syömään ja juttelemaan noin 4-20 kertaa, turha edes laskea kertoja. Unta aivan liian vähän. Äidin pisin unipätkä ei edes tuntia.

-Yöunien väli noin 22-05, eli aivan liian vähän, kun herätään vielä useat kerrat siinä välissä.

-Päiväunissakin ollut haasteita alusta saakka. Parhaiten uni on maistunut vain sylissä, ajoittain myös vaunuissa tai tulassa. Nekin vain liikkeessä ja usein unet kestoltaan 15-30 minuuttia. Nukkuu siis aivan liian vähän. Saisiko näihin myös helpostusta, jos yöunet paranevat?

-Tyttö ei syö tuttipulloa, pillipulloa, nokkamukia eikä tuttia. Isä ei siis voi osallistua yön valvomisiin eikä tutistakaan ole apua öihin.

-Nukumme perhepedissä, sillä aina kun tytön laittaa omaan sänkyyn, hän herää heti. Tätä yritetty syntymästä saakka, mutta ei onnistu niin millään. Alussa hän nukkui vain sylissä ja nukuinkin joskus istualtaan. Nykyään sentään jo vieressä.

-Kotona myös 2,5 vuotias taapero, joten ajankohtaa piti miettiä ja sitä, miten hän reagoi jos yöllä on yhtään itkua. Lähtisikö hän yöksi muualle jokin viikonloppu? Vai äidin kanssa vierashuoneeseen, kun isi toteuttaa unikoulua? Joku ratkaisu pitää löytää.

VALMISTELUT JA VALMISTAUTUMINEN UNIKOULUUN

Ei nukahtamista rinnalle. Tässä tekstissä kirjoitin, mitä steppejä meillä tehtiin kun tyttö oli 5 kk. Ilman rintaa nukahtamista oli kylläkin jo harjoiteltu syntymästä saakka, mutta vasta lähempänä puolen vuoden ikää se onnistui ja hän oli siihen valmis.

Unissa ei vielä tapahtunut muutosta, vaikka hän nukahtikin ilman maitoa. Edelleen jäin hänen viereensä nukkumaan, sillä hän heräsi heti jos nousin ylös. Muutaman yön hän saattoi nukkua ekan pätkän jopa pari tuntia, mutta sekin katosi nopeasti. Oli siis jatkettava kohti seuraavaa steppiä.

Totuttaminen ja nukahtaminen omaan sänkyyn. Seuraava vaihe meillä oli tehdä oma sänky mahdollisimman tutuksi. Siellä nukuttiin usein päiväunia ja ihmeteltiin sängyn yläpuolelle laitettuja kuvia ja koristeita. Usein sinne myös vietiin iltaisin, mutta sieltä hän heräsi aina nopeasti. Tärkein kuitenkin oli, että tiesi oman sänkynsä ja koki sen turvalliseksi. Pikkuhiljaa hän alkoi oppia, että omassa sängyssä on turvallista olla.

Isän kanssa lisää aikaa. Meillä yksi ongelma on ollut se, että kun Ville on niin paljon viettänyt aikaa meidän pojan kanssa, ei hänelle tytön kanssa ole syntynyt yhtä läheistä suhdetta kuin mitä pojan kanssa aikoinaan. Siksi koin, että voisi olla vaikeaa aloittaa unikoulua hänen vetämänä, kun ei tyttö rauhoitu niin helposti hänen kanssaan. Siispä yli kuukauden päivät tehtiin niin, että Ville oli hänen kanssaan mahd paljon. Hali, leikki, piti huolta, nukutti päiväunille yms. Oli näitä toki tehnyt aiemminkin, mutta ei samoissa määrin. Nyt pidettiin huolta, että he olisivat todella paljon yhdessä. Jotta tyttö rauhoittuisi myös hänen sylissään paremmin.

Taapero nukkumaan omaan huoneeseen. Meillä poika nukkui jo aiemmin omassa huoneessa, mutta jossain vaiheessa hän heräili jatkuvasti ja kun kokeiltiin nukkumista samassa huoneessa, hän nukkui heti paremmin. Hänen sänkynsä ei pinnasängyn lisäksi mahtuisi meidän makkariin, joten hän on pääosin nukkunut meidän välissä hänkin. Heh, neljän hengen perhepeti on ollut ajoittain melko ahdas. Terkut vaan jalkopäädyssä usein nukkuvalta äidiltä! ;)

Nyt unikoulua valmistellessa päätimme kuitenkin kokeilla laittaa hänet omaan huoneeseen, sillä voisi olla vaikeaa hänen nukkua vauvan kanssa samassa huoneessa, jos tämä heräisi monet kerrat itkien yön aikana. Siirto sujui hyvin ja hän on nukkunut siellä hyviä pitkiä unia. Aamuyöstä saattaa tulla meidän viereemme, mutta muuten on viettänyt yöt omassa sängyssä.

Kun nämä vaiheet oli tehty, oli aika aloittaa unikoulu. Eli siis se vaihe, kun oikeasti maitohanat pistetään öiksi kiinni ja sormet ristissä toivotaan, että pian meillä nukutaan. Se sama toive, joka on kuulut aika monessa perheessä. Meillä tämä tapahtui noin 7 päivää sitten, kun eräänä kauniina, mutta voi niin surullisena aamuna sanoin Villelle suoraan, että minä en enää jaksa. Olin aivan puhki, en ollut nukkunut silmäystäkään kunnolla ja tuntui että päässä vain humisee. Makasin sohvalla ja tuntui, että haluan vain itkeä. Ville ehdotti, että aletaanko samana iltana se unikoulu. Sille tuntui olevan aikaa ja olosuhteet onnistumiselle tuntuivat hyvältä. Vastasin hetken pohdittuani, että kyllä.

Siitä se unikoulu sitten samana iltana alkoi. Kerron teille mahdollisimman pian tarinalle jatkoa. Ainakin sen jo tiedätte, että tyttö nukkuu paljon paremmin ja voisi arvella, että saattaa herätä seuraavan kerran vasta huomenna noin kello viiden maissa aamulla. Hymyillen ja höpötellen, aivan kuten tänäkin aamuna. <3

Kello on 21:18 ja lopetan tämän tekstin. Täytyy ehkä vielä lukaista läpi, jos on taas sanat ihan solmussa tähän aikaan illasta. Sen jälkeen menen poikani kanssa alas iltapalalle ja toivon, että hän nukahtaisi tänään ennen kymmentä. Saisin minäkin sitten kunnon unet ja huomenna olisi taas energinen ja ihana uusi päivä.

Uneliain terveisin,

Marissa

11 kommenttia artikkeliin ”MEIDÄN LEMPEÄ UNIKOULU, OSA 1

  1. Iina sanoo:

    Mielestäni, teillä olisi syytä pitää unikoulu myös taaperolle. 22 on aivan liian myöhäinen aika laittaa lapsi nukkumaan. Hän kehityksellisestikin tarvitsee unta, ei hän itse sitä ymmärrä ja vanhemman tehtävä se on tarjota lapselle. Siinä missä riittävästi ruokaakin. Tokikin lapsi voi sitä vastustaa, ei väsytä jne mutta faktahan on se että vanhemmat päättää koska nukutaan. En tiedä edes ketään ekaluokkalaista joka saisi valvoa noin myöhään. Ja tiedän, varmasti sanotaan että yritetty on, mutta unirytmin kääntämiseen aikuisellakin tulee varata 3kk aikaa että siitä tulee rutiini. Vanhemmat sanoo että ei se lapsi nukahda tai ole väsynyt jos sen laittaa aiemmin. Ei niin, ei ekalla, eikä varmaan vielä tokallakaan viikolla, mutta pikku hiljaa se rytmi kääntyy. Lasten monet käytöshäiriöt ja kaikki alkaa liian vähästä unesta. Eihän sitä päällepäin näe ja tuntuu että lapsi jaksaa. Vaan ei oikeasti pitemmän päälle jaksamaan. Nyt kun halautte panostaa pienokaisen uniin, tarjotkaa isommallekin yhtä hyvää perusarkea. Muistakaa satsata myös häneen. Eikä millään pahalla, anteeksi kärjistys mutta mielestäni ei voi mennä lapsen ehdoilla nukkumaan menossa.

    Tykkää

    1. Ella sanoo:

      Mun mielestä kuuluu hyvin sun teksteistä ja instagramista että te teette parhaanne perheessänne. Ja se riittää! Viittaan siis tuohon toiseen kommenttiin. Te tunnette lapsenne ja tiedätte mihin pystytte. Ja miten lapsenne on hyvä. Tiedät tämän varmasti itsekin, mutta koskaan en ole kuullut että toisen puolien pitäminen olisi haitaksi!
      Päivän sana olkoon armo ❤

      Tykkää

      1. Marissa sanoo:

        Kiitos, ihana viesti!! Sain paljon viestejä koskien tuota toista viestiä. Kiitos tuesta <3 <3

        Tykkää

    2. Marissa sanoo:

      Moikka! Vastaan tähän nyt vain lyhyesti, että uni on todella henkilökohtainen asia ja jokaisen unentarve erilainen. Arvelen, että et ole seurannut meidän arkeamme kovinkaan pitkään, kun kommentoit näin? Kannattaa selata vähän pidemmälle blogia ja tulla seurailemaan instagramiin niin saat ehkä vähän enemmän lisätietoa ja huomaat, että meillä on todella kauan taisteltu hyvien unien eteen ja tehty kova työ. Kommenttisi oli melko erikoinen, sillä harva asia siinä piti paikkansa tai oli millään tapaa faktapohjainen.

      Mukavaa kesää sinulle!

      -Marissa

      Tykkää

  2. Hertta sanoo:

    Älä Marissa välitä tuosta ekasta kommentista, arvelen että ei ole seurannut juttujasi kovinkaan pitkään. Hän ei luultavasti ole herännyt vuosia lapsen kanssa neljältä aamulla ja on saanut lapsen joka nukkuu 12h vrk… helppo silloin on sanoa että vanhemmat määrää tahdin jos lapsi jokatapauksessa tekee niin :D

    En ole ennen kommentoinut, instassa enemmän seuraan, mutta meillä taas samanlainen lapsi kuin teillä että unta on vrk vähän ja jos menee nukkumaan klo 19 niin herää jo viideltä. Eli menemme myöhemmin nukkumaan koska haluamme nukkua myöhempään. Kaikki keinot on kokeiltu ja ei nuku pidempiä unia meidän taapero, nyt tosin jo 3v.

    Jaksamista sinne ja onnea paremmista unista koko perheelle! Olette ne ansainneet ❤️

    Tykkää

    1. Marissa sanoo:

      Kiitos, arvelen myös ettei hän ole lukenut tai tutustunut meihin yhtään. On helppo tottakai kommentoida muiden arkea, jos ei tiedä siitä mitään ja omat lapset ovat aina nukkuneet hyvin. Kiitos kaunis kommentista ja tuesta, ja paljon tsemppiä teille! Varmasti tiedät että todella ymmärrän mitä teidän arki on. <3

      Tykkää

  3. Ae sanoo:

    Meillä ainakin lapset menee nukkuun 21-22.30.. eikä se ole mielestäni myöhään ekaan kommenttiin viittaan. Meillä nukutaan sitten 8.30-10.00.Lapset poika 3v 2kk, tyttö 2v ja poika 3kk. Ensimmäisen lapsen kanssa yöt olivat hankalia 2vuotiaaksi asti johtui todennäköisesti refluksista. Nykyään meillä nukutaan hyvin. Isommat lapset heräävät yöllä kerran tai ei ollenkaan. Ja vauvakin maksimissaan 2 kertaa. Nukkuu usein myös 8h putkeen. Tuntuu hassulta, että niin pieni nukkuu noinkin pitkän pätkän kun kaksi ensimmäistä lasta nukkuivat paljon lyhyemmissä pätkissä.

    Teidän elämää on ihana seurata❣️

    Tykkää

    1. Marissa sanoo:

      Ihana kuulla, että jutut kiinnostavat. <3 Kaikilla on se oma rytmi ja toisaalta aika ihanaa kun olette saaneet nyt kolmantena sellaisen vauvan joka nukkuu vähän paremmin. Ehkä ihan reilua, jos olette aiemmin paljon valvoneet. Jaksatte ehkä paremmin nyt. :) Kiitos tuesta, ihanaa kesää teidän perheelle! <3

      Tykkää

  4. Eeva sanoo:

    Ai hitto, että muakin alkoi suututtaa toi eka kommentti. Meillä kohta kaks vee nukahtaa noin klo 21, kun ei vaan nukahda aikaisemnin. Yöt on yhtä helvettiä suoraan sanottuna, kun toisinaan heräillään tosi usein. Viime yö oli uskomattoman hyvä, kun nousin kesken unieni vain kahdesti kippaamaan pojan takaisin nukkumaan.
    Jos joku kysyy miten meillä menee yöt niin vastaan yleensä että ihan hyvin, koska en jaksa sitä voivottelua ja kuuntelua siitä miten hyvin ne muiden lapset nukkuu.
    Olen tilanteeseen väsynyt, hyvin väsynyt mutta yritän elää yön kerrallaan ja nauttia hyvistä hetkistä.
    Tommoset ihmiset jotka ei näistä huonosti nukkujista mitään tiedä vois oikeesti vaan olla hiljaa, jos kommentointi on tuollaista.
    Tsemppiä teille, sua ja teidän perheen juttuja on ihana seurata, olet ihanan aito!

    Tykkää

    1. Marissa sanoo:

      Heh, juu pisti muakin aluksi suututtamaan mutta sitten tajusin että on tosi vaikea ymmärtää sellaisen elämää jolla unet ovat olleet 30 vuotta vaikeita ja sama kohtalo on tullut lapsille. Vähäunisuus on tietylla tapaa hyväkin juttu, mutta on siinä omat haasteensa ja aluksi luulin että mun on väkisin muutettava lapseni paljon nukkuviksi – koska muutkin. Onneksi nyt myöhemmin on tullut tajuttua, että eihän se niin mene. Ei kukaan nuku väkisin, enhän nuku itsekään. :D

      Kiitos tuesta, samaa tahdon sinulle lähettää. Tiedän miten väsynyt voi olla kun valvoo koko ajan ja lapset eivät nuku eikä saa lepoa. Voimia sinulle, selkeästi ainakin elät juuri oikealla asenteella. Päivä kerrallaan. <3

      Tykkää

Kaunis kiitos kommentistasi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

%d bloggers like this: