Huomenia! Jo moni on ehtinyt kysellä, että koska ehdin kirjoittamaan tämän toisen osan meidän pientä unikoulua ja tässä se nyt sitten alkaa näillä sanoilla. Lähes kaksi viikkoa sitten me aloitettiin kotona uusi vaihe, kun maitohanat pistettiin kiinni öiksi. Kaikki kaivattiin kunnon unta ja sitähän tämän unikoulun myötä myös saatiin. Jos jutut on uusia ja eksyt tekstiin ekaa kertaa, niin kaksi aiempaa juttua kannattaa lukea ensin täältä:

Lempeä unikoulu 5kk iässä

Lempeä unikoulu, osa 1

Tähän lähes pariin viikkoon on mahtunut useampia eri vaiheita, mutta pääsosin sanoisin, että ollaan todella tyytyväisiä. Kun opetellaan nukkumaan, on ihan selvää että harvoin lapsi oppii ensimmäisellä kerralla nukkumaan täysiä öitä. Jossain vaiheessa kun kuitenkin alkaa tulla hampaita, nousee kuume tai ollaan yötä vieraassa paikassa ja uni kokee kolauksen. Siihen on hyvä varautua, jotta ei tule suurta pettymystä siihen, kun uni taas huononee hetkeksi. Siltikin on hyvä asia nyt saada unen perusteet kuntoon ja luultavasti on paljon pienempi työ opetella sitä unta yhdessä uudestaan takapakkien jälkeen.

Moni kommentoi Instagramissa aiheeseen kinnostuneena ja kertoi, että kunpa itsekin jaksaisivat ryhtyä väsymykseltään unikouluun. No, meillähän tilanne on se, että itse nukuin unikoulun alkaessa paremmin kuin kuukausiin. :D Ville nimittäin otti tosiaan meillä tämän viimeisen vaiheen hoitaakseen ja vaikka heräilin vierashuoneesta joitakin kertoja, niin se valvominen ei ollut mitään verrattuna normaaliin. Viisi heräämistä ei olisi itselleni yhtään mitään, mutta onnekseni heräsin sitäkin vähemmän. Kaikki kävi yllättävän helposti.

Kerron pian tarkemmin miten meidän yöt sujuivat, mutta eipä ainakaan herätty sitä vähintään kymmentä kertaa mitä olen tottunut heräämään viimeisen puoli vuotta. Suuri helpotus on siis koettu ja nyt tahdon jakaa meidän unikoulun vaiheet myös teille.

MEIDÄN UNIKOULU

Yö 1

Kun iltatoimet olit tehty ja tyttö oli olohuoneessa syötetty herkullista maitoa masu täyteen, siirtyi hän hyvän yön toivotuksin yläkertaan. Ville pisti hänet sänkyynsä, silitti uneen laulaen samalla koko ajan tai hyräillen. Itkua oli, mutta ei sellaista ettenkö olisi heti siitä kuullut, että pian rauhoittuu. Itkua kesti noin vartin verran, hän rauhoittui hyvin Villen paijatessa. Nukahti pian levolliseen uneen.

Herätykset yön aikana: 5-6 heräämistä, joista yksi lähes tunnin verran itkua (itsekin tähän heräsin) ja muut lyhyempiä kertoja. Tyttö ei itkenyt jatkuvasti, rauhoittui aina välillä ja sitten taas itki. Jossain vaiheessa olin jo nousemassa, mutta kun oli sovittu, että tämä tehdään kunnolla, niin päätin pysyä sängyssä. Ja hyvä niin, sillä itku tosiaan oli hirmu rauhallista ja lähinnä sellaista vaimeaa vaatimusta, että minä tahdon maitoa. Ville oli aamulla väsynyt, sillä ei ole tottunut heräämisiin, mutta koki samoin kuin minä – helppo aloitus unikoululle. Vain yksi pidempi herääminen ja muut todella lyhyitä heräämisiä.

Nukuttu aika: 21:00-5:10. Aamulla heräsi pirteänä, jokelteli sängyssä eikä vaikuttanut nälkäiseltä. Söi vasta hetki heräämisen jälkeen.

Itse heräsin jo klo 4:11 pirteänä ekan yön jälkeiseen aamuun ja en muista koska viimeksi olisin herännyt niin energisenä. Lähes 6 tuntia unta ja vain kolme herätystä. Huh, tältäkö tuntuu nukkua hyvin? Ihan parasta!

Me mentiin muuten yöksi pojan kanssa vierahuoneeseen, jotta olisin hänen vieressään jos olisi yön aikana paljon heräilyä. Oletettavasti kun itkuun heräisi ehkä hänkin. No, eipä hän juuri muuta kuin havahtunut yöllä ja kun olin vieressä, hän nukkui yönsä hyvin. Kuten minäkin.

Fun fact: Kun yhtäkkiä lopetat yöimetykset, niin varaudu kipuun ja maidosta märkään sänkyyn. Haha! Jouduin pumpata kertaalleen jo maitoa pois aamuyöstä ja vielä uudestaan vähän aamulla noustessa. Vauvan itku sai hanat auekeamaan ja rinnat olivat arat. Kaikillahan ei tätä ongelmaa ole, kun meijerit taitavat olla joillain vähän suuremmilla varastoilla, mutta iselleni tämä on ollut unikoulun vaikein osa kun pitää vaihtaa vartin välein imetys kokonaiseen yöhön ilman. Voi sitä kipua, jota tunsin! Auts. :D

Yö 2.

Jälleen samat iltatoimet ja yläkertaan unille. Tällä kertaa tyttö nukahti vain pienen itkun saattelemana, oli selkeästi jo tietoinen että nyt mennään nukkumaan isin kanssa. Paijailua ja laulua taas, hän nukahti noin vartissa.

Herätykset yön aikana: 3-4 neljä, Ville ei ole taaskaan varma kuinka monta herätystä oli. Jokatapauksessa, vain lyhyitä pieniä havahtumisia tytöllä kera itkun, mutta nopeasti nukahti aina uudelleen. Helppo yö, todettiin molemmat aamulla.

Nukuttu aika: 20:45-6:10. Jälleen herää pirteänä, hymyilee leveästi kun haen hänet sängystä. Vitsit mikä ilopilleri <3

Itse havahduin vain pari kertaa yössä, eli käytännössä omassa mittapuussani nukuin jälleen putkeen koko yön. Enää ei ollut niin hankalaa olla ilman imetystä vaan rinnat olivat jo tieman tottuneet touhuun. Heräsin klo 4:30 pirteänä ja pumppasin maitoa vähän talteen jotta sain pahimmat kivut pois. Niin ja vitsit mikä olo oli herätä tähän aamuun, jo lähes 7h unta! Aivan ihanaa. En voi sanoin kuvailla sitä oloa, kun nukut noin pitkiä öitä niin pitkän tauon jälkeen. P A R A S T A.

Fun fact: Meidän pojan unikoulussa Ville lauloi Vanhaa holvikirkkoa (nykyäänkin vielä laulaa iltaisin), mutta tyttöä se ei ole rauhoittanut. Hänelle on toiminut paremmin Tuiki tuiki tähtönen. ;)

Yö 3.

Kolmas ilta, helppo nukutus. Nukahti vartissa paijailuun ja lauluun. Ei itkua kuin pari pientä tirausta.

Heräämiset yön aikana: 2 kertaa. Lyhyet pätkät ja vain vähän vaimeaa itkua.

Nukutut tunnit: klo 21:00-5:30.

Fun fact: Kolmas ilta oli hauska, sillä meillä on ollut tapana aina vilkuttaa isälle ja tytölle kun lähtevät nukkumaan alakerrasta. No, tyttö vilkutti takaisin tällä kertaa ja selkeästi osasi matkia käden liikkeitä. Luultavasti vahingossa, mutta kuitenkin. Hah, ihana pieni vilkuttaja. Oli jo iloisena menossa unille.

Yöt 4 ->

Tästä eteenpäin onkin sitten sujunut hyvin, tyttö on nukkunut vaihdellen yönsä sillä 1-2 pienellä herätyksellä. Kerran hän on tullut jo aamulla neljältä syömään maitoa, mutta nukahti uudelleen. Paijaus riittää ja hän on taas unessa. Ei itke enää iltaisin kuin ihan satunaisesti. Yleensä herääminen on ollut aina siinä klo 22-23 aikaan illalla ja loppuyön on nukkunut hyvin. Heräilee siinä klo 5-6:30 välillä aamuun ja on pirteä joka kerta. Syö maitoa suht pitkään heräämisen jälkeen, mutta ei sen enempää kuin olisi aiemminkaan aamuisin syönyt.

Yksi huono yö meillä itsasiassa tässä oli, nimittäin kun oltiin Loviisassa viikoloppureissulla la-su välinen yö. Siellä tyttö heräsi selkeästi peläten matkasängystään ja useamman kerran. Mikään muu kuin maito ei auttanut ja tunnistin itkun aika pian peloksi. Ei siis annettu itkeä kuin hetki ja syötin hänet. Loppuyö meni mun kainalossani. No, kun palattiin kotiin niin hän heräsi sunnuntai yönä kaksi kertaa, eli ei ollut sen vaikeampi yö. Vähän nimittäin jännitin että tuleeko vaikea yö, kun mentiin vähän takapakkia ja maitoa annoin edellisenä yönä, mutta onneksi ei. Hyvin on siis tottunut omaan sänkyynsä ja nukkuu kotona hyvin.

Päiväuniin ei olla vielä saatu helpotusta, niitä nukutaan vieläkin aika huonosti ja parhaiten sylissä. Toisaalta, kun yöt ollaan erossa toisistamme, ymmärrän tytön suuren kaipuun halailuun. <3

MIKÄ FIILIS NYT?

Erittäin hyvä. En olisi uskonut, että tämä menisi näinkin helposti. Pojan kohdalla nimittäin vasta toinen kerta onnistui, mutta hän olikin jopa meidän tyttöäkin huonompi nukkuja. Kesti siis aikaa opetella ja olla siihen valmis, että oikeasti nukutaan. Niin ja olihan meillä nyt jo kokemusta enemmän taustalla, joten pohjatyö ehkä tehtiin paremmin? Niin tai no, mistä näistä tietää. Kaikki lapset kun ovat niin erilaisia. :)

Niin ja turha tässä on mitään hurraata vielä huudella, sillä meidän tytöllähän ei ole vielä yhtäkään hammasta. Odotellaan siis sitä vaihetta ja katsotaan sitten miten yöt sujuu kun puskee yhdellä kertaa neljä hammasta suuhun. :D

Kaikilla taitaa muuten olla tosi erilaista se, miten eri vaiheet vaikuttavat. Meidän lapsilla unet on alusta asti ollut niin tasaisen surkeita, että mitkään vaiheet ei ole näkyneet niissä. Heh. Ehkä sellainen tasainen levottomuuden vaihe on ollut meillä läsnä koko ajan. ;) Mutta olen siis kuullut, että on tiettyjä vaiheita kun unet huononee ja sitten taas paranee. Ja no, niin varmasti jatkossa voi olla meilläkin tämän jälkeen. Saapa nähdä vaikuttaa meillä uniin se, kun tyttö oppii uusia taitoja, kuten vaikkapa kävelemään. Niin tai kun niitä hampaita tulee. Onneksi pohjatyö on nyt tehty, joten on helpompi sitten toteuttaa toimet taas uudestaan. :)

MITÄ VINKKEJÄ MUILLE ANTAISIN?

No, sen lisäksi että tottakai lukee nämä kaikki mun tekstit läpi, niin seuraisin sitä omaa oloa. Pitää muistaa, että jokaiselle uni on tärkeä asia, mutta jokainen myös kaipaa sitä erilaisen määrän. Siinä missä minä vaikka olen valvonut puoli vuotta, voi jollakin tulla stoppi kuukauden kohdalla. Tai jollekkin voi yksikin herätys yössä olla ihan kamalaa, jos on tottunut syvään ja pitkään uneen normaalisti. Ei siis kannata sinnitellä aivan liian pitkään, jos olo alkaa mennä huonoksi ja olet esimerkiksi jatkuvasti alakuloinen. Jotain ratkaisuja voi tehdä aina ja apua saa ja pitää pyytää, ihan sama mikä on tilanne. Oma olo sen varmasti kertoo, ei muiden olo tai muiden kertomukset siitä miten sun pitäisi jaksaa. Sinä tiedät parhaiten kuinka paljon jaksat. Asenteella pääsee pitkälle, mutta ei kannata viedä sitäkään ihan äärirajoille. <3

Kun unikoulua tehdään, niin on varmasti hyvä pidemmän aikaa olla kotona ja ilman reissuja, jos se on mahdollista. Ainakin alussa. No, meillä näitä reissuja olisi riittänyt vähän jokaiselle kuulle ja vaikea kaikkea perua, joten tästä syystä meille saattaa tulla vähän takapakkia aina väillä. Parin viikon päästä lähden tytön kanssa Wieniin viikonlopuksi ja saas nähdä miten nukutaan. Kolme yötä siellä ja luultavasti voi taas olla niin että hän haluaa nukkua mun vieressäni, jos jälleen pelottaa uusi paikka. Uskon kuitenkin, että homma sujuu meillä hyvin ja toisaalta hyvä että ollaan totutettu hänet myös siihen, että nukutaan välillä muualla.

Jos unikoulun aloittaminen mietityttää, sen voi tosiaan tehdä myös vaiheittain kuten meillä. Voi opetella pieniä asioita ensin, kuten rytmin iltoihin tai sen, että lapsi nukahtaa ilman maitoa.

Voimia kaikille pienten lasten kanssa valvoville, muistakaa tosiaan hakea apua jos voimavarat alkavat olla lopussa. Neuvolasta voi kysyä apua, samoin on erilaisia uniklinikoita ja aiheesta on juttua netti pullollaan. Me ei olla toteutettu mitään tietty unikoulua, vaan ollaan luettu aiheesta paljon ja jo esikoisen kohdalla toimittiin samoin kuten nytkin. Ja kun hänen unensa lopulta paranivat lähes nolla tunnista yössä lähes täysiin öihin, niin mikäpä siinä. Kokeiltiin samaa tytön kohdalla ja hyvin on toiminut. Lempeästi paijaten uneen on meidän tekniikka, itkua siihen on mahtunut mutta ei yksinoloa tai maidon tankkausta yöllä. Ja hyvin on nukuttu. Pääosin ainakin.

Niin ja jos kysymyksiä tulee, niin pistäppä kirjoteillen tuonne kommenttien puolelle. Mielelläni vastaan, jos jotain infoa jäi uupumaan tai joku asia oli epäselvä.

Unesta super kiitollisin terveisin,

Marissa

<3

2 kommenttia artikkeliin ”LEMPEÄ UNIKOULU, OSA 2

  1. Unikoulutulossa sanoo:

    Nukuitko kuinka monta yötä vierashuoneessa?

    Ja onko vinkkejä miten pystyy olla yöllä menemättä vauvan luokse kun hän itkee? Mulla siis tämä ongelma että en kestäisi pienen itkua ja olisin heti menossa jos ei hetkessä miehen kanssa rauhoitu :D

    Meillä aloitellaan myös unikoulua lähipäivinä kun hampaat tulleet kunnolla esille.

    Nimim. Viimeyönä herätty about 30krt :(

    Tykkää

Kaunis kiitos kommentistasi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

%d bloggers like this: