Ihana Hilla kirjoitteli blogiinsa treenijuttuja ja haastoi myös meitä muita bloggaajia tarttumaan samaan aiheeseen. Kiitos vaan toiveesta, eipä olisi voinut tulla parempaan hetkeen tämä inspiraatio, sillä blogissa on ollut jo pari viikkoa aivan hiljaista. Hyvä saada sivuja siis hereille, ties mille kevätunosille ehtivät jäädä koisimaan vaikka ideoita olisi pää täynnä. Jostain se inspiraatio pitää kirjoittamiseen aina silti saada ja tänään se syntyi Hillan ansioista. Oi kiitos!

Mennääs kuitenkin heti asiaan. Tässäpä nämä, kymmenen random treenifaktaa minusta:

1 Treenitaustani

Niin kauan kuin muistan, olen liikkunut paljon. Koulussa olin aina liikuntaluokalla ja harrastukset tulivat kuvioihin jo parin vuoden iässä. Siinä missä Hilla ja Elina kirjoittelivat etteivät oikein pidä tanssimisesta, niin itselläni taas kaikki lähti liikkeelle juuri tanssin kautta. Jo taaperona minut vietiin tunneille Helsingin Tanssiopistoon ja sille tielle jäin. Ehdin noin 13 vuoden aikana harrastamaan mm. nykytanssia, balettia, hip hoppia ja street tanssia ja lopetin kun olin noin 15 vuotis. Ajoittain lähes asuin tanssisalilla, kun taas joskus ei olisi huvittanut lähteä koulun jälkeen mihinkään. Tanssin lopetin, kun olin teini-iässä ja työt veivät kaiken ajan. Koin etten mukamas ehdi enää harrastamaan koulun ja työn ohella tarpeeksi, joten oli pakko lopettaa. Mikä oli varmaankin totta. Pitihän jossain välissä myös nukkua. ;)

Jotain piti kuitenkin harrastaan, joten tässä vaiheessa rupesin käymään pikkuhiljaa lenkkeilemässä ja salilla. Lapsesta saakka olen myös lasketellut paljon ja aikuisena opettelin hiihdon. On tullut käytyä myös erilaisissa jumpissa ahkerasti ja tässä vuosien aikana on vähän vaihdellut minkälaista liikuntaa harrastan. Juoksu ja kehonpainotreenit ovat eniten lähellä sydäntä. Nykyään myös uinti on mukavaa, sen makuun pääsin kun raskausaikana piti löytää kevyempi laji raskaalle keholle.

2 Treeni-inhokkini

Tässä kohtaa voisin ehkä sanoa, että kaikki lajit joissa kilpaillaan. Muistan jo lapsena kun liikuntatunneilla pelattiin joukkueena ja se harmitti aina ihan kamalasti, kun me saatiin maali tai toinen joukkue hävisi. Olisin halunnut antaa toisillekin aina pisteen ja tuntui ihan kamalalta katsoa kun vihaiset pelaajat (siis hyvät kaverini) viskoivat tavaroita pitkin seiniä. Olisin hyvin voinut antaa aina voiton niille muillekin, turhaan viskoivat mitään. Heh. Eli joo, inhoan pelata niin, että kilpaillaan. Ei sovi minulle yhtään. :D

Niin ja pakko myös mainita, että rauhalliset lajit eivät ole yhtään minun juttuni. Ei kannata kuvitella, että innostuisin golfista (kokeiltu on!) tai että jaksaisin käydä pyörälenkeillä. Heh, joku muu ehkä kokee pyöräilyn vauhdikkaana lajina, mutta itselleni se on pelkkää istumista. Liikkuessa tahdon voida olla vapaa ja tuntea vauhdin jalkojeni ja koko kropan kautta. En polkimiin tylsästi sidottuna. ;)

3 Yksi ennätykseni

Kuten edellisestä voi aistia, en ole kilpaillut muita vastaan kuin koulun pakollisissa tilanteissa. Usein on houkuttellut osallistua erinäisiin juoksutapahtumiin, mutta niissä on aina vähän sellaista kilpailumieltä mukana vaikka kuinka kilpailisi vain itseään vastaan.

Jos edes jotain keksin mainita, niin pisin matka jonka olen juossut, on muistaakseni 26 kilometriä. Vielä vuosia sitten juoksin helposti kerran viikossa noin 20 kilometrin lenkin, eikä tuntunut missään. Ennen myös harrastin sitä, että aina jokaisena syntymäpäivänäni juoksin sen verran kilometrjeä, kun tuli vuosia mittariin. Parin viikon päästä täytän 31 vuotta ja tänä(kään) vuonna en ole siinä kunnossa, että voisin juosta noin pitkää matkaa kerrallaan. Raskaudet ovat vieneet minut melko kauas hyvästä juoksukunnostani, mutta ehkäpä vielä joskus pääsen vanhan tutun harrastuksen pariin. Jospa ensi vuonna juoksen 32 kilometriä heinäkuun toisena päivänä? ;)

4 Motivaatio nyt

Tällä hetkellä motivaatio treeneihin on melko heikossa hapessa, sillä aikaa on rajallisesti vauvan kanssa vietetyssä arjessa ja kovia treenejä en anemiani vuoksi oikein voi tehdä. Suurin motivaatio syntyy juuri nyt liikkumisen tuomasta hyvästä olosta ja erityisesti raikkaasta ilmassa kävellen.

Kunnon treenejä on tottakai kova ikävä ja motivaatiota sinänsä olisi, mutta kuntoa siihen ei ole. Heikotusta ja huonoja oloja on tällä hetkellä liikaa, joten parempi odotella nyt hetki ja toivoa, että anemia saataisiin kuriin. Imetyksen aikana tämä voi olla haasteellista, sillä rautavaarastoni ovat käytännössä tyhjät ja siinä tilanteessa niitä on myös todella vaikea saada hetkessä täyteen. Pidän silti kuntoani yllä kävelemällä paljon vaunuja työnnellen, jotta on sitten helpompi palata myöhemmin kunnon treenien pariin, kun aika sille on.

5 Tavoitteeni

Tavoiteeksi voisi mainita parikin asiaa, joita olenkin jo sivunnut tässä tekstissä. Tavoittelen..

a) Parempaa oloa liikkuessa, eli sitä että anemia saataisiin kuriin

b) Juoksukunnon palauttamista, tavoitteena juosta 10 kilometriä edes rauhassa hölkötellen. Ilman, että tulee huono ja heikko olo juoksulenkin jälkeen.

c) Voida palata taas kunnollisiin kehonpainotreeneihin ja ihaniin rääkki intervalleihin. Puolen tunnin hullu hiki keskellä päivää tekisi ihmeitä ja antaisi niin paljon voimia arkeen. <3

6 Suhtautumiseni harjoitteluun

Asenteeni liikkumiseen ja harjoitteluun on rento ja ehkä voisi myös käyttää sanaa järkevä. Liikun koska se on mukavaa ja teen asioita jotka tuntuvat hyvältä. Tällä hetkellä voisin esimerkiksi mielelläni lähteä juoksemaan intervalleja ulos ja juosta pitkän lenkin, mutta koska tiedän miten huonon olon se tuo jälkikäteen (lue: jalat lähtevät alta anemiani vuoksi) joten tällä hetkellä on oltava enemmän järkevä kuin seurata himotuksia niihin kuluttaviin treeneihin. Rentous liikunnassa taas näkyy siinä, että liikun ehtimisen ja arjen muiden menojen ohella. Liikunta ei ole ainut tärkeä asia arjessa, vaan aikaa pitää olla myös perheelle, ystäville ja esimerkiksi lukemiselle.

7 Inspiroidun

Liikkumiseen inspiraatio syntyy yleensä itselleni aamuisin, kun olen pirteimmilläni. Tiedän erittäin hyvin miten hyvää oloa liikunta tuo, joten siihen ei minua tarvitse moneen kertaan houkutella. Vartti hikistä liikettä riittää ja olo on voittamaton. Jos joskus on tahmea päivä tai esimerkiksi ulkona marraskuinen loskakeli höystettynä pimeillä illoilla, on ihanaa jos joku ystävä pyytää mukaan harrastamaan yhdessä. Joskus nimittäin olosuhteet aiheuttavat sen, että olisi ihan kiva jos joku vähän houkuttelisi mukaan liikkumaan. :)

8 Identiteettini

Vuosien aikana ajatukseni liikunnasta ovat muuttuneet paljon. Siinä missä joskus ennen liikuin aivan liikaa ja koin, että ei ole elämää jos ei voisi liikkua, niin tällä hetkellä ajattelen, että liikunta on vain yksi hyvää oloa tuova asia arjessa. Minulla todettiin välilevynpullistuma vuonna 2014 ja se oli ensimmäinen kerta, kun jouduin pysähtymään kunnolla. Tämä oli itselleni kova paikka ja opin niiden kuukausien aikana todella paljon sekä itsestäni, että myös liikunnasta. Tajusin, että kropasta pitää pitää paljon parempaa huolta ja että on olemassa myös rauhallisempia lajeja. Siinä missä olin aiemmin juossut tuhatta ja sataa, opin esimerkiksi nauttimaan rauhallisista kävelylenkeistä.

Identiteettiini kuuluu vahvasti liikunnallisuus ja vauhdikkuus. Uskallankin väittää, että olisi kova paikka jos menettäisin kykyni liikkua kokonaan. Raskauksien aikana olen liikkunut paljon, mutta pitänyt huolta siitä, että en riko paikkoja. Pyrin pitämään kehostani huolta niin hyvin kuin vain ikinä voin ja raskauksien vuoksi olenkin käynyt äitiysfysioterapiassa. En tahdo koskaan omalla toiminnallani aiheuttaa sitä, että en voisi enää liikkua vapaasti. <3

9 Some

Seuraan somessa paljon erilaisia tilejä ja valikoin melko tarkkaan minkälaisia tilejä ruudulta skrollaan. Koen, että itselleni eniten on hyötyä seurata sellaista sisältöä, jossa suhtaudutaan rennosti liikuntaan ja puhutaan muutenkin elämästä hyväksyen ja itselleen armollisesti. Itsekin pyrin tuomaan tätä samaa ajattelutapaa esille somessa, jotta joku muu voisi insiroitua ja oppia jutuistani sen, että elämässä tosiaan on muutakin kuin liikunta ja tarkkaan suunniteltu ruokavalio. On meidän jokaisen käsissä, minkälaisia vaikutteita somesta saadaan. On helppoa painaa seuraa nappia, mutta myös yhtä helppoa lopettaa seuraaminen. Somen on mielestäni tarkoitus inspiroida ja tuoda hyvää oloa, ei päinvastoin.

10 Haaveeni

Haaveilen siitä, että pääsemme tulevina vuosina liikkumaan mahdollisimman paljon yhdessä lasten kanssa. Nyt kun lapset ovat vielä pieniä, niin lajit ovat vielä rajoittuneita ja vasta opettelemme yhdessä liikkumista. Käymme uimassa usein, liikumme paljon luonnossa ja esimerkiksi talvella kokeiltiin myös hiihtoa. Tulevaisuudessa näen meidät tekemässä laskettelureissuja yhdessä alpeille, hiihtämään sunnuntaisin keskellä metsää ja untiretkille voimme lähteä aina viikonloppuisin, kun on huono ilma ulkoilulle.

Nautin suuresti yhdessä tekemisestä ja suuri haaveeni on se, että myös lapseni olisivat liikunnasta yhtä kiinnostuneita kuin me vanhemmatkin. Ja mikäli eivät ole, niin sittenhän me keksitään jotain muuta yhdessä. Kunhan tehdään aisoita joista nautitaan ja jotka tuovat hyvää oloa kaikille. <3

Sellaisia juttuja tuli mieleen näihin kysymyksiin vastaillessa. Kovin lyhyesti en taaskaan osannut vastata, mutta tulipahan ainakin kerrottua kaikesta perusteellisesti. Ihanaa lauantaita kaikille! :)

Hikitreeeniä kaipaavin terveisin,

Marissa

Kaunis kiitos kommentistasi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

%d bloggers like this: