Mitä hei sä pistät sun kalenteriin ensin? Sut itsesi vai jotain ihan muuta? Lasten menot? Perheen menot? Treenit? Vai hei, ootko koskaan pohtinut edes mitä sinne laitat? Nekö mitä ensin pomppaa sun mieleen, ne asiat joihin ensin pyydetään mukaan? Saako nopein varauksen sun lauantaihin elokuulle vai joku tärkein? Vai varaatko edes mitään, pidätkö sen yhden viikonlopun vapaana rentoutumiselle? Entä lomaviikko, onko se täysin sulle itsellesi varattuna vai annatko aikaa myös muille?

Kunhan siis tässä muuten vain kyselen, uteliaalle luonteelleni tyypillisesti. Kiinnostuneena siitä, miten te muut priorisoitte. Että mietittekö te ollenkaan sitä mitä teette ja kenen kanssa?

Joskus aiheesta kavereiden kanssa jutelleena tiedän, että ihan jokainen ei tätä mieti. Eikä jokaisen edes tarvitse, ei kaikilla ole kalenteri niin täynnä, että niitä asioita pitäisi jotenkin aikatauluttaa. On aikaa vaikka muille jakaa, tekemistä jopa liian vähän. Heh, jotenkin tuntuu niin kaukaiselta sellainen ajatus, mutta varmasti se on monille tavallista arkea. On onnistunut luomaan elämästään sellaisen, ettei tarvitse suunnitella liikaa. Mikä ihana ajatus!

No, täytyy kyllä sanoa heti, että meiltä löytyy kyllä muille aikaa aina. En nyt ehkä sanoisi, että aikaa on vaikka muille jakaa, mutta kun järjestelee, niin sitä on aina. Ystäville ja perheelle tunteja löytyy vuorokaudesta helposti, varsinkin jos sitä löytyy myös meille. Jos taas olemme aina se viimeisin valinta jonkun toisen kalenterissa ja meitä nähdään vain, jos aikaa jää muiden peruessa treffit, niin siinä vaiheessa huomaan myös itsekin priorisoivani nämä ihmiset lopulta jonon hännille. Mieluiten nähdään tottakai niitä, joille meidän nimille löytyy kalenterista paikka omatoimisesti, eikä vain paremman tekemisen puutteessa. <3 :)

Ja kyllä, on myös olemassa ihmissuhteita joissa nähdään harvemmin. Jokaista ystävää en näe itsekään viikoittain, en edes kerran kuussa. Perhettä näen myös mielestäni liian harvoin, mutta kun kaikilla on omat menot, ei aikaa aina löydy kaikilta. Elämäntilanteet, työmäärä, oma jaksaminen, se missä asuu, päivärytmi ja moni muu asia vaikuttaa siihen keitä ehtii nähdä ja kuinka usein. Toisaalta, sekin voi taas muuttua hetkessä. Esimerkiksi nyt muutama ystäväni on jäämässä äitiysvapaalle, joten luultavasti heitä on helpompaa nähdä jatkossa. Aikaa on päivisin enemmän ja voidaan vaikka hengailla yhdessä lasten kanssa. Jee!

Niin ja on meillä esimerkiksi sellaisia ystäviä joille ainut aika nähdä on kello 20-22 välissä illalla treenien jälkeen ja voitte arvata, että meille se on taas sula mahdottomuus. Siksi me nähdäänkin vähän harvemmin ja lähinnä viikonloppuisin. Meillä ihmisten näkeminen ajoittuu klo 06-20 välille, päivästä riippumatta. Iltamenoja voi toki sopia, mutta kun täytyy nousta ylös aina klo 5-6 aikaan, niin siinä ei kovin myöhään tee mieli hengailla ulkona kavereiden kanssa. ;)

TYÖPÖYTÄ EI IKINÄ VOI OLLA TÄYSIN TYHJÄ

Mutta, siitä kiireestä vielä. Alan epäillä että kahvihöyryissäni en nyt saa tätä ajatusta ihan teille auki, kun kirjoitan taas monen mutkan kautta jokaisen ajatuksen ylös. Yritetään nyt kuitenkin pysyä vielä hetki aiheessa.

Olen varmasti monet kerrat kirjoittanut teille ajasta ja siitä, miksi kiire ei ole hyvästä. Meidän arki esimerkiksi harvoin on kiireistä, ainakaan en koe sitä sellaiseksi. Paljon tekemistä kyllä voi olla ja kaikkeen ei aina millään ole aikaa, mutta yksi paras oppi työelämästä minkä olen muuten saanut ja joka pätee ihan kaikkeen elämässä, on se, että työpöytä ei ikinä voi olla täysin tyhjä. Pitää priorisoida ja oppia, että huomisellekin jää aina hommia. Ja kun arkeaan aikatauluttaa, pitää muistaa tämä ihan sama asia. Jokaista asiaa ei voi tehdä saman viikon aikana, eikä nähdä jokaista ihmistä jonka numero puhelimesta löytyy. Vaikka joskus haluaisikin, niin aina voimat eivät riitä siihen, eikä yksinkertaisesti edes aika. Sillä vaikka kuinka paljon aikaa tässä elämässä onkin, niin sitä on kuitenkin rajallisesti yhtä viikkoa kohti.

Kiireettömät hetket <3

Niin, tottakai kaiken voi yrittää tehdä siinä samassa hetkessä. Voi yrittää repiä itsestään palasia jokaiseen suuntaan, antaa aikaa kymmenille ystävälle kuukaudessa ja samalla tehdä töissä pitkää päivää ja treenata ahkerasti, mutta usein tämä yhtälö on aika mahdoton. Lopulta se menee helposti siihen, ettei ehdi tehdä mitään kunnolla. Ei ole läsnä kenenkään seurassa, ei jaksa keskittyä töihin, treeni ei kulje ja arjessa ei ole lepoa ollenkaan. Ja no, nämä nyt vain esimerkkeinä. Usein se ei vain välttämättä johda kovin hyvään lopputulokseen, jos säntäilee ja repeytyy tuhanteen osaan. Joko hoetaan lausetta kiire kiire kiire jatkuvasti ja lopulta valahdetaan niin voimattomaksi ettei sohvalta pääse ylös. Kuulostaako yhtään tutulta?

Tuo kiire on sellainen asia, joka määrittää usein itselläni sitä, miten kalenteri täyttyy. En tahdo kokea arkeani kiireiseksi ja pyrin välttämään sitä kaikin keinoin. Tottakai niitä hetkiä on arjessa joskus, mutta kelläpä ei olisi. Lasten kanssa en silti halua esimerkiksi hoputtaa heitä liikaa, kun syytä sille ei kuitenkaan ole. Yleensä ei sovita tarkkoja aikoja kenenkään kanssa, sillä koskaan ei tiedä miten lähtö sujuu. Liukuva aika siis paras. Niin arjessa kuin työssänikin.

Meidän arjessa yksi iso helpottava tekijä (samalla vähän raskas) on se, että meistä jokainen on suht vähäuninen. Meillä ei vuorokauden tunneista kulu aikaa nukkumiseen, joten ehditään tehdä aina paljon. Aikaisesta aamusta myöhäiseen iltaan saakka. Eikä meillä myöskään aamut ole kiireisiä, kiitos aamuvirkun porukan ja lasten jotka ovat kärppänä pystyssä kello viisi. Heh, ehtii hyvin valmistautua lähtöön vaikka pitäisi olla jo kuudelta ovesta ulkona. Eli vaikka rankkaa joskus onkin, kun lapset nukkuvat vähän, niin kieltämättä se tuo helpostusta arkeen monessa asiassa. Omaa aikaa ei juurikaan ole, mutta ainakin on niitä tunteja tekemiseen vuorokaudessa enemmän kuin monella muulla. :D

OMA KALENTERINI

Miten minä siis kalenteria täytän? No, usein se menee monessa asiassa niin, että ensin varanneet saavat sieltä paikan. Joskus varailen tosin itse niitä aukkoja aika ahkerasti, täytän menot viikonpäiville. Nykyään olen oppinut myös, että pitää vähän varata sellaista hiljaista ja rauhallista aikaa. Perheen yhteistä aikaa ja myös tytön kanssa ollaan vain kaksin joskus.

Seuraavaksi saatan kysyä läheisimmiltä, että oisko jotain menoja tiedossa ja koska nähdään. Synttärit kiinnostaa, kaikki sellainen missä on jokin juhlan aihe. Kummitytön rippujuhlat esimerkiksi kysyin heti kalenteriin, koska sen mukaan muodostettiin sen kuukauden menot. Samoin parilta ystävältä oon kysynyt synttäreistä, mutta tässä iässä aika harva haluaa juhlia. Sama juttu täällä. Ensi viikolla kalenterissa on merkintä omista syntymäpäivistä ja menot vielä aika auki. Villen kanssa haluaisin viettää rauhassa aikaa kahdestaan, jos saadaan vähän lapsille leikkiseuraa, ei sen kummempaa. Muuten ajattelin, että jos vaikka saisin aamulla juoda kahvit rauhassa ja voitaisiin lasten kanssa tehdä päivällä jotain hauskaa yhdessä. Vaikka leipoa kakku ja tehdä metsäretki yhdessä johonkin lähimaastoon. Se voisi olla kivaa synttäripuuhaa <3

Tämän kuvan tunnelmissa tuskin herätään syntymäpäivääni, mutta ehkä vielä joskus on näin. Kuulema vuosien myötä lapset saattavat oppia nukkumaan vähän myöhempäänkin ja heidät saa raahata sängystä ylös lähes väkisin? Sitä odotellessa siis, haha! ;)

Kuten tuossa aiemmin mainitsin, kalenterissani on kaikille aina aikaa, uskon ystävienikin tietävän sen. Siinä missä vielä ennen treenit veivät kaiken ajan arjesta (kirjoitan tästä aiheesta teille ensi kerralla lisää!), niin nykyään tärkeämpää on saada sosiaalinen kontakti ystäviin ja perheeseen. Toki liikunnan ja ystävätkin voi hyvin yhdistää, kaks kärpästä samalla iskulla. ;)

MIKSI KANNATTAA PRIORISOIDA?

No, ihan ensinnäkin siitä syystä, että ehtisi tehdä ne kaikista tärkeimmät asiat. Ja jos sulle on täysin hepreaa se, mikä arjessa on tärkeintä, niin ehkä sitä voisi miettiä hyvinvoinnin kautta. On tärkeää tehdä asioita jotka tekevät sulle hyvää, samalla myös läheisillesi. On myös tärkeää tehdä asioita jotka vievät sua kohti omia tavoitteitasi, niitä asioita joista unelmoit. Kaikki ei välttämättä ole aina helppoa ja jokainen työ ei esimerkiksi ole aina vain hauskanpitoa, mutta keskiarvoisesti arjen pitäisi olla hyvää.

Mitä on sitten hyvä arki? No, se on kai sun itsesi päätettävissä. Voit alkaa pohtimaan aihetta niiden asioiden/ihmisten/tekojen kautta jotka tekevät sulle hyvän olon. Tee ruutuvihkoon lista, mieti asiaa auki. Otsikoi se vaikka sanoin, ”hyvää oloa tuottavat asiat” tai ”arkeni perustat” ja ehkä löydät sieltä ne asiat joita voisit kalenterisi suunnittelussa hyödyntää.

Löydätkö kirjoittaessa ehkä jotain uusia havaintoja? Onko sullakin käynyt joskus niin, että varaat ihan väärille asioille kalenterista aikaa? Hyvä, niin myös itselläni. Joskus sitä sattuu, että hoksaa vasta jälkikäteen että jokin asia ei välttämättä antanutkaan ihan niin paljon kuin otti. Mutta ei se mitään, sellaista sattuu. Myöhemmin voisi myös harmittaa, jos ei olisi kokeillut. Tuli tehtyä vaikka töitä ihan liikaa tai oltua väärässä seurassa. Tuli täytettyä kalenteri niin täyteen, että uni kärsi ja voimat kuluivat loppuun. Ei ollut aikaa lukemiselle, kävelylle rantaan rauhoittumaan tai vaikkapa sille että istuisi yksin hiljaa syömässä rauhassa lounasta ystävän kanssa.

Tämän kirjoituksen on tarkoitus vähän herätellä ajatuksia siitä, miten ehkä kannattaisi omassa arjessa priorisoida. Että jos et aiemmin ole näitä asioita miettinyt ja kalenteri täyttyy sitä vauhtia, kun joku muu sieltä varaa paikan ja mietit itseäsi sitten vasta viimeisenä, niin ehkä voisit miettiä tätä hetken uusiksi. Kuten lentokoneessakin opetetaan ottamaan se happinaamari ensin itselle, niin sama pätee tässäkin asiassa. Mieti aina ensin itseäsi, sitten muita. Sitä kautta susta on myös antaa enemmän muille, vai mitä?

Niin ja muista olla rehellinen itsellesi. Jos aina käytät aikaasi sellaiseen, joka ei tee hyvää oloa, muuta suunnitelmaa. Tai jos yrität aina väkisin nähdä ihmisiä joilla ei ole sinulle aikaa, muuta suunnitelmaa. He eivät välttämättä tee sitä millään pahalla sinua kohtaan, he vain sattuvat priorisoimaan arkensa eri tavoin kuin sinä. Harmittahaan se tottakai, jos itse kokee jonkun tärkeäksi ja se toinen ei koe sinua, mutta älä ota siitä itseesi. Annetaan aikamme niille, jotka sitä arvostavat. <3 :)

Loppuun hei vielä kysymys, käytättekö te muuten vielä ihan perinteistä kalenteria joka kulkee laukussa mukana? Vai onko teillä käytössä esimerkiksi googlen jaettu kalenteri perheen kesken? Me ollaan kokeiltu vähän kaikkea kotona, mutta tällä hetkellä käytössä on seinäkalenteri johon merkataan aina menot kaikilta. Aina ensin kysytään toisiltamme ennen kuin sovitaan jotain ja sitten pistetään kalenteriin ylös. Siitä on helppo ne tarkistaa, näkee heti onko jo tarpeeksi menoja suunniteltuna jollekkin viikolle. Ja kun kalenteri alkaa näyttää siltä, että menoja on paljon, merkataan sinne myös sellaista perheen omaa aikaa. Ettei tule liian kiire ja muistetaan olla myös rauhassa omalla porukalla. <3

Mutta, näiden ajatusten siivittämänä lopettelen tämän tekstin ja kunhan olen tämän julkaissut, alan kirjoittamaan jo uutta. Tänään meillä on tytön kanssa pari tuntia hoitaja, jotta saan hetken omaa aikaa hiljaisuudessa. Istuskelen täällä yläkerrassa ja he ovat ulkona lenkillä. Meillä kun ei päiväunia oikein nukuta (pätkissä juu tai liikkuvassa vaunussa), niin sellaista omaa rauhallista hetkeä ei juurikaan ole vain leväten. Onneksi löytyi siis ihana hoitaja meille kotiin auttamaan välillä, hänestä on suuri apu. <3

Toivottavasti sait tästä edes jonkun hyvän ajatuksen talteen mieleesi pörräämään, nyt seuraavan tekstin pariin. Liikuntajuttuja luvassa ensi kerralla. :)

Kiireettömiä päiviä teille toivotellen,

Marissa

3 kommenttia artikkeliin ”PRIORISOINNISTA

  1. Sanni sanoo:

    Sun elämänasenne on upea ❤️

    Tykkää

Kaunis kiitos kommentistasi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

%d bloggers like this: