Liian täysi kuppi kädessä kohti sohvaa, sipsutan varovasti varoen läikyttämästä sitä vaalealle matolle. Kainalossani tietokone. Kolme muuta tämän kodin asukasta tuhisevat sängyissään, kello on vielä vähän. Onnistuin livahtamaan kahden lapsen välistä keittiöön, he jäivät kasvot täynnä rauhaa ja unia yläkertaan koisimaan. Kahvinenä alkoi herättelemään jo aikaisin ja ajattelin, että voisin kutsua sinutkin tälle aamulle tähän hetkeeni mukaan. Tervetuloa hei siis kahville tänään kanssani. Niin, mun syntymäpäiväkahville katsos!

Tuttuun tapaan taas täällä blogin ääressä heti aamusta. Muistatko sinä vielä ne vuodet, kun täältä löytyi lähes joka aamu uusi juttu luettavaksi? Heh, onpa siitä jo ikuisuus aikaa, siltä se ainakin tuntuu. Niin ihania muistoja nekin hetket. Kun jokaisena aamuna istuin kahvikupin kanssa kirjoittamaan. Ville nukkui usein vieressäni ja onnellisena kuunteli naputustani aamun aikaisina tunteina. Nykyään kai kuuntelee enemmän suustani karkaavaa naputusta. Haha, no ei. Toivottavasti sentään ei. ;)

Kiitos kun heti kysyit, mutta ei, ei ole tarkoitus nyt sen kummemmpin juhlia tällä kertaa. Ei tarvitse pystyttää vastaanottoa ja levittää punaista mattoa ovelle. Ihan riittää kuulkaa onnittelu puhelun tai vaikka viestin muodossa tälle tiistaille. Kotona jo tämä rauhaisa aamu kahvin kanssa on enemmän kuin hyvä. Vaikka vähän pettyneenä Ville katseli hetki sitten kun nousin sängystä ylös ja kysyi, että enhän varmasti haluaisi kahvia sänkyyn? Hymyilin ja kerroin, että ei tällä kertaa. Nukkukaa te muut vaan. Parempi on nukkua, kun kerrankin on rauhallinen aamu ja lapsille uni maistuu. Se kun ei tässä talossa ole se tavallisin tapa herätä uuteen päivään. Ehkäpä tämä oli siis lapsiltani lahja tähän syntymäpäivään, kun sain herätä rauhassa yksin? Kiitos, ihanasti ajateltu!

Eilen oli hyvä päivä juhlia viimeistä päivää 30 vuotiaana. Niin, sitä eilen juhlittiin, koska eikö aina ole hyvä syy juhlia? Se on kai yksi motoistani tässä elämässä. Aina voi juhlia ja pienestäkin pitää iloita. Mielessäni kävin keskustelua itseni kanssa viimeisestä vuodesta ja siitä, miten paljon hyvää siinä on ollut. Aurinko paistoi, oli helteisen lämmin. Lasten kanssa meillä oli hyvä päivä, vietettiin vielä kaunis ilta ystävien kanssa maauimalassa. Illalla olivat jo ysiltä kumpikin lapsista unilla, joten käytin aikaani kirjoittamiseen. Kirjoitin ajatuksiani ylös siitä, miltä viimeinen vuosi on tuntunut. Miltä tämä ikä tuntuu? Mitä on tapahtunut, mitä voisi ensi vuonna tapahtua? Samoja asioita olin ehtinyt päivän aikana pohtia, nyt ne oli saatava mielestä talteen koneelle. Ajatukset pitää aina purkaa, sanoiksi tai kuviksi.

Odotuksia ei ole tälle nyt alkavalle vuodelle, mutta toiveita tottakai pitkä lista. Ja kuten on jo aiemmat 30 vuotta näyttäneet, niin usein ne toiveet myös toteutuvat, kun niistä kirjoittaa itselleen ylös tai jopa uskaltaa ne sanoa ääneen. Koen että elämäni on ollut kaikinpuolin todella kokemuksista rikas ja sellaisena se tulee ihan varmasti jatkumaan. Enkä puhu vain hyvistä kokemuksista, vaan kyllähän kymmenien hyvien juttujen väliin aina jotain ikävääkin mahtuu. Tasapaino säilyy kaikessa, yritettiin me mitä tahansa. Ajoittain mieltä raastavia kokemuksia, ajoittain mieltä ylentäviä. Niin ja siis rauhaa ja rakkautta kai eniten toivon tälle tulevalle vuodelle, jos jotkut kaksi sanaa pitäisi tähän nyt kertoa. Niitä ihan varmasti tulen saamaan. <3

Arvasit ihan oikein, mulla ei ole pahemmin syntynyt iästä minkäänlaisia negatiivisia tuntemuksia. Ei kriisejä, ei pahaa oloa. Nuorempana taisin kärsiä jo omat kriisini, joten mieluiten elän ilman turhaa hässäkkää yhtään mistään ja nautin tästä elämän vuoristoradasta ja sen kauniista maisemista. Elämä kun osaa järjestää niitä ihan itsekin, joten turha sellaisia keksiä itse tyhjästä. Nyt tuntuu hyvältä juuri tässä iässä ja vaikka vähän tottakai mietityttää tämä lisääntyvän iän mukana tuoma vauhti (vai onkohan se nuo lapset?) niin silti olen oikein tyytyväinen. Koen saavuttaneeni jo tähän ikään mennessä aika paljon, ja mikä parasta, elämää on edessä vielä varmasti tuplasti sen mitä on jo eletty. Aika siistiä. Niin ja jos olen sukuuni yhtään tullut, niin vielä yhdeksänkymppisenä olen täynnä virtaa. Köpötän selkä mahdollisesti hieman kumarassa ja puhua papatan minkä ehdin. Soittelen tuttaviani läpi ja häiriköin heitä parhaan kykyni mukaan. Puhun samat asiat päivästä toiseen ja muistelen nuoruutta. Esimerkiksi siis juuri näitä vuosia. Nuoruuden vuosia kolmekymppisenä.

Näille syntymäpäiväkahveille ei nyt ollut mitään suurta tarjoilua suunniteltuna, aivan kuten ei ole tänään muutenkaan taida olla. Aamulla paistetaan banaaniletut ja myöhemmin grillataan. Satoi tai ei. Saadaan me kotiin vähän seuraakin tänään ja päästään myöhemmin Villen kanssa kahdestaan ulos hetkeksi. Joko syömään tai leffaan, jotain sellaista mikä tuntuu sillä hetkellä hyvältä. Ulkona sataa kuulema koko päivän vettä, joten sisätilat mahdollisesti houkuttaa. Villen käsi mun kädessä, eikä oikeastaan väliä mitä tehdään. Yhdessä paras.

Loppuun vielä teemaan sopiva kuva vuoden 2013 heinäkuulta, eli hymyjä tähän päivään. Kiva kun ehdit seuraani muutamaksi minuutiksi kahvia juomaan, oli mukavaa. Nyt toivotan sulle hyvät aamut ja toivottavasti päiväsi on onnistunut. Palataan juttuun taas pian! :)

Tätä päivää ja nuoruutta iloisena pohtien,

Marissa

2 kommenttia artikkeliin ”TERVETULOA SYNTYMÄPÄIVÄKAHVEILLE!

  1. Maarit sanoo:

    Paljon Onnea ja oikein ihanaa syntymäpäivää! ❤🎂🥂

    Tykkää

    1. Marissa sanoo:

      Kiitos, vaikkakin vähän myöhässä <3 :)

      Tykkää

Kaunis kiitos kommentistasi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

%d bloggers like this: