Arvoitus: Mikä on punapilkullinen ja kulkee portaita alas silmissä kahvin kuva ja päässä järkeviä ajatuksia tasan nolla?

Hahaa, ai ei tule mitään mieleen? No minähän se tietenkin. Punaisessa pyjamassani, liian aikaisin aamulla, kahvista haaveksien ja juuri heränneenä jälleen yhden katkonaisen yön jälkeen. Minä se portaita laskeudun, joka haaveilen kahvin ohella paremmista yöunista ja ehkä myös siitä, että saisi oman sänkynsä taas aikuisten käyttöön. Eh, vai voiko siitä edes haaveilla? Onko sellaisia perheitä joissa aikuiset nukkuu omassa sängyssään eivätkä poikittain kahden lapsen kanssa?

Niin, kai niitä sellaisiakin perheitä on. Huhu ainakin kertoo sellaista, todellisuudesta en tiedä. Moni on kertonut myös hyviä kokemuksia siitä, miten lapset on nukkuneet jo lähes syntymästään saakka itsekseen ja melkeinpä täysiä öitä. No, se ei ole se meidän perheen tarina se. Aika kaukana siitä. ;)

Onneksi meidän onneksi tutut ovat kertoneet siitä, miten heilläkin on ollut haastavat unet ensimmäisinä vuosina. Tilanteeseen on löytynyt helpotus kuulema siinä vaiheessa, kun perheeseen on tullut toinen lapsi. Siinä vaiheessa on ollut helppoa laittaa lapset yhteiseen huoneeseen nukkumaan ja kuulema he jopa nukkuvat siellä. Eivät välttämättä ensimmäisestä yöstä, mutta pienen opettelun jälkeen.

Tästä päätelmän tehneenä, monelle lapselle taitaa siis ongelmana olla se sama kuin meillä – ei ole kivaa nukkua yksin.

Erittäin ymmärrettävää. Haluaisitko sinä itse nukkua yksin? Niin, ei siis ihme jos pieni lapsi ei tahdo nukkua yötään aivan yksin, jos eivät nuku aikuisetkaan. Selvähän se.

SISARUKSET SAMAAN HUONEESEEN

Aloitin kirjoittamaan tätä tekstiä viime viikolla, kun asia oli vasta pohdinnan asteella. Olin kiinnostunut kuulemaan kokemuksia teiltä muilta, että miten lasten yhteiseen huoneeseen siirtyminen nukkumaan on sujunut. No, olen edelleen siitä kiinnostunut, mutta nyt tilanne on jo aivan toinen. Neljä päivää sitten nimittäin päätin kantaa pinnasängyn lastenhuoneeseen ja kerroin 2,5 vuotiaalle isoveljelle, että sisko siirtyy nukkumaan nyt tänne. Kerroin myös, että myös itse veli nukkuu siellä omassa huoneessa, eikä vain sisko. Sain takaisin hölmistyneen ilmeen ja kieltäytymisen. Hän ilmoitti nopeasti, että vain sisko nukkuu siellä. Ei ainakaan hän. :D

Hah, en ottanut vastaväitettä kuuleviin korviini. Nyt ollaan nimittäin aika pitkään nukuttu kaikki samassa huoneessa ja vuorotellen valvottu aina joko tytön tai pojan takia. Ei välttämättä siitä syystä, että se olisi niin super kivaa olla 24/7 nassu nassua vasten meidän iki-ihanien rakkaiden kanssa, vaan aikalailla olosuhteiden pakosta. Poika nimittäin nukkuu edes sinne 5-6 saakka, kun saa olla yön vieressä. Yksin jos nukkuu (trust me, kokeiltu on tätäkin ja monet kerrat) niin herää neljältä. Ja kun yksin kapuaa sängystä ylös, ei tietenkään enää nukuta vaan heti pitää päästä leikkimään. Ja kun ei nukuta, hypitään ja pompitaan ja herätetään myös sisko. Ja sitten me istutaan yhdessä olohuoneessa neljältä aamulla miettämässä, että oispa kiva nukkua. Aikuiset siis. Lapset on iloisia ja onnellisia, että on taas aamu.

Huoh.

Niin, että vieressä ollaan nukuttu, jotta ollaan saatu edes sinne aamu viiteen tai kuuteen saakka unta. Nyt kuitenkin neljä päivää sitten tehtiin muutos ja lapset pääsivät yhteiseen huoneeseen. Ensimmäisen yön minä nukuin patjalla heidän välissään ja katsottiin, että miten homma etenee. Varauduin valvomaan läpi yön, yleensä nimittäin lapset valvovat jos minä olen lähimpänä heitä.

Tyttö on jo ajoittain nukkunut täydet yöt ilman maitoa, mutta arvatkaa vaan nukkuiko nyt kun minä olin vieressä patjalla. Ehei, ei onnistunut millään. Itkua riitti yöllä ja koska en ollut tarpeeksi vahva pistämään vastaan, annoin maitoa. Lopulta me nukuttiin kaikki lattialla sijauspatjalla vierekkäin ja no…minä en nukkunut. Kaksi lasta kiehnäsi vuorotellen kainalossa ja sain milloin jalkaa ja milloin käsiä päin pläsiä. Oikein kiva yö, melkein nukuin sen pari tuntia. ;)

Mutta, ensimmäisen yön jälkeen tilanne on parantunut. Toisena yönä oli pari herätystä, kolmantena lapset heräsivät 5:20 ja haettiin heidät meidän viereen. Poika nukahti vielä uudelleen, mutta minä ja tyttö ei enää saatu kumpikaan unta. Pitkään yritin, mutta turhapa se on nukuttaa lasta joka nauraa ja jokeltaa onnellisena uuden aamun energiaa kasvot loistaen. Noustiin siis ylös ja annettiin poikien nukkua.

SISARUSTEN RAUHOITTAVA LÄSNÄOLO

Kaksi viimeistä yötä ovat menneet melko hyvin. Mitä nyt itse en ole saanut enää aamu neljän jälkeen unta, mutta muuten ihan hyvin. Heidän sänkynsä ovat lähekkäin ja pinnasängystä näkyy veljen sänkyyn. Jos siis havahtuu yöllä hereille (kuten olen kuullut pari kertaa käyvän) niin selkeästi toisiaan katsoessa he rauhoittuvat. Ovat tyytyväisiä, kun on seuraa.

Syy miksi uskoin, että tämä voisi ratkaista meidän yöt, on nämä muiden kertomat kokemukset. Tosi moni on sanonut sitä, että sisarukset rauhoittavat toisiaan niin päivisin kuin öisinkin ja arki helpottuu kun lapsia on useita. Ihan saman havainnon olen tehnyt itsekin. Tyttö on paljon rauhallisempi silloin kun veli on läsnä. Meidän arki on nyt huomattavasti helpompaa kuin mitä se oli aikoinaan yhden pienen lapsen kanssa. Näistä kahdesta on seuraa toisilleen jo nyt päivisin ja vaikka vielä pitää kummankin kanssa touhuta jatkuvasti, niin silti he ovat paljon tyytyväisempiä kun aina on seuraa. Sisko on veljelle tärkeä ja veli siskolle.

Tämä sama on nyt näkynyt myös öissä ja olen enemmän kuin tyytyväinen. Vaiheitahan voi vielä tulla ja muutoksia lasten kanssa eläessä riittää, mutta ainakin nyt on saatu helpotusta öihin siirtämällä lapset yhteiseen huoneeseeen. Ihan mahtavaa. Onneksi päätettiin yrittää.

Nyt näyttää siis siltä, että illalla lapset saadaan omaan huoneeseen kello 22 mennessä kumpikin nukkumaan ja ovat siellä ainakin sinne aamuyölle saakka. Ajan kanssa on tottakai toiveena, että olisivat pitkälle aamuun omassa sängyssä, mutta sitä me ehditään vielä harjoitella. Kunhan nyt ensin ovat tottuneet omassa huoneessa nukkumiseen yhdessä.

Kiinnostaisi hei kuulla, että onko teillä lapset siirretty yhteiseen huoneeseen ja missä iässä? Miten tämä teillä sujui, vai luovutitteko ennen kuin lähti edes sujumaan? :)

Omasta aikuisten makuuhuoneesta aika super onnellisena,

Marissa

5 kommenttia artikkeliin ”SISARUKSET YHTEISEEN HUONEESEEN

  1. Anna sanoo:

    Jäin miettimään sitä että miksi lapsia ei laittaisi myös samaan aikaan nukkumaan? Oppisivat rauhoittumaan unille myös toistensa läsnäolollaan? Ehkä siten oisi helpompi myös yöllä jos havahtuu niin rauhoittua toisen läsnäoloon.
    Meillä on vaiheita ollut mutta aina ollaan sanoitettu että sängyssä nukutaan, ei pelleilä. Joskus on yrittänyt pelleillä ja heitellä leluja sängystä, mutta sitten niitä ei ole nostettu eikä sängyn luokse menty ”nukuttamaan”. Ei se kyllä ihan huhu ole että lapset nukkuu omassa sängyssään. Meillä on tarkat rajat ja säännöt ja niistä ei poiketa niin 9kk iästä on nukuttu 11h yössä putkeen. Herää 7:20 viimeistään. Mutta yhdessä yössä se ei tullu, vaadittiin tarkat rutiinit ja säännöt joista ei poiketa heikollakaan hetkellä. Sama päiväunille, ne myös omassa sängyssä tai liikenteessä vaunuissa. Poika nyt 2 vuotias. Sanoo itsekkin aina ”Nyt väsyttää. Paapaamaan.” Ja käy päiväuniöle itse 💜 Suosittelen tutustumaan Unijunaan. Varmasti saisit sieltä apuja haastaviin öihin. Se voi olla pienestäkin viilaamisesta vain kiinni. :)

    Tykkää

    1. Marissa sanoo:

      Moikka Anna!

      Kiitos kommentista, arvelen että olet melko uusi tuttavuus ja et ole lukenut meidän unista aiemmin :) Unijuna on tuttu, samoin monet muut uniin liittyvät kirjat ja sivustot. Oppeja on haettu monesta suuntaa, niin itselle kuin lapsille. :)

      Meillä tosiaan ollut paljon haasteita tässä vuosien aikana, mutta näin lyhykäisyydessä voisin kertoa että syy miksi poika menee myöhemmin nukkumaan on se, etten tahdo nousta hänen kanssaan aamulla klo 3-4 ylös. Hän on todella vähäuninen, kuten minäkin olen aina ollut. Ensimmäisen vuoden valvoimme valvatavasti ja nousimme aamulla neljältä ylös AINA, nyt olemme onneksi päässeet tilanteeseen, jossa hän nukkuu läpi yön. Nukkuu silti vähemmän kuin moni muu, aivan kuten osa lapsista nukkuu. Jokainen lapsi ei nuku yössä, eikä edes vuorokaudessa tuota 11 tuntia mistä mainitset, joten on hieman väärin opastaa että kaikki olisi kiinni säännöistä. Meillä ei nuku kumpikaan vuorokaudessa noin paljon, ei vaikka tyttökin on vielä alle 9 kk. Vähäunisia lapsia siis :)

      Hienoa jos uskot, että teillä on tarkat rajat ja säännöt toimineet siihen että lapset nukkuvat pitkiä yöunia. Uskaltaisin kuitenkin väittää, että suurin syy on luontaisella unentarpeella joka vaihtelee jokaisella ihmisellä. Itselleni esimerkiksi on luottaista nukkua 6-7 tuntia yössä, miehelleni taas noin 8 tuntia. :)

      Mukavaa kesää sinulle ja ihana kuulla, että teillä on paljon nukkuvat lapset! Antaa kummasti enemmän yhteistä aikaa vanhemmille, kun lapset vetävät pitkään sikeitä. Siitä meillä vain haaveillaan. :)

      Tykkää

  2. Maija sanoo:

    Moi!

    Meillä ollut myös haastava unitaipale nyt kaksivuotiaan pojan kanssa. Ollaan havaittu, että yliväsyneenä hän myös herää aamuyöstä, mikä tuntuu täysin epäloogiselta, mutta näin vain on. Siksi menee nukkumaan aina klo 20.Myös jos päikkärit jäävät väliin, yöt huononevat ja aamut aikaistuvat. Juniorisänky pahensi aikaisia heräämisiä myös, siirrettiin takaisin pinnasänkyyn niin unet taas paranivat. Nyt ainakin tosi hyvä vaihe menossa! Toivotaan teille paranevia ja piteneviä yöunia! :)

    Tykkää

    1. Marissa sanoo:

      Tuo kuulostaa todella loogiselta, sillä ainakin itse olen huomannut että jos lapsi on aivan yliväsynyt, on jo nukahtaminenkin vaikeaa. Ajoitus on aina tosi tärkeä, tästä syystä meillä taistellaan usein päiväunille menosta koska tuntuu ettei koskaan olisi sitä oikeaa hetkeä. Ja no, sitten kun on jo liian väsynyt, niin ei haluaisi nukkua enää ollenkaan.. :D

      Meillä on vuosien aikana testattu vähän kaikkea ja eipä vain nuku pidempään tämä meidän poika vaikka menisi mihin aikaan unille. Yritetään pitää tiettyä rutiinia yllä ja rauhoittaa illat. Pinnasängystä oli pakko luopua siitä syystä, että hän huusi aina joka aamu sängyssään kun heräsi. Halusi heti päästä pois. Kertaakaan ei ole huutanut sen jälkeen kun sai juoniorisängyn ja pääsee itse ylös. Suuri helpotus kun se hankittiin. :) Meillä toimii aika hyvin tuo, että hän menee nukkumaan myöhemmin ja herää vasta siinä 5-6 välissä. Jos menisi nukkumaan siskon kanssa samaan aikaan, olisi ylhäällä jo aamuyöllä. Eli, ei kiitos. Vaikka aamuvirkku olenkin, niin en välttämättä ihan omavalintaisesti neljältä nousisi enää. Siihen riitti vauvavuosi ja nyt nukutaan mieluiten edes sinne viiteen. :)

      Kiitos sulle kommentista ja ihanaa kesää <3 :)

      Tykkää

Kaunis kiitos kommentistasi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

%d bloggers like this: